Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3 (Spider-Man 3, 2007)

Arvostelu julkaistu alunperin videomuodossa 11.12.2021

Spider-Man 3 - Hämähäkkimies 3
Spider-Man 3, 2007
Ohjannut: Sam Raimi
Kirjoittanut: Sam Raimi, Ivan Raimi, Alvin Sargent
Spider-Man ja Peter Parker -hahmot loivat Steve Ditko ja Stan Lee

New Yorkin ihmiset ovat oppineet rakastamaan Spider-Mania ja Peter Parker suunnittelee Mary Janen kosimista. Valitettavasti hän uuden suosionsa sokaisemana ei ollenkaan huomaa naisystävänsä omaa ahdinkoa. Samaan aikaan vankilasta paennut Flint Markus aiheuttaa ongelmia ja Harry Osborn suunnittelee kostoa isänsä kuoleman johdosta. Eikä avaruudesta tullut vieraskaan taida auttaa tilannetta. Peterillä on taas Spider-Maninä ongelma jos toinenkin.

Spider-Man 3 tunnetaan heikoimpana osana Sam Raimin trilogiaa. Itse muistan teininä kuitenkin pitäneeni siitä todella paljon. Sitten kuitenkin sen paha maine esti minua pitkään palaamasta leffan pariin. Nyt totta kai myös oli aika laittaa sekin uudestaan pyörimään. Ja pakko sanoa, että vaikka kyseessä on selvästi kolmesta Raimi-leffasta heikoin, on tämäkin silti ihan kelpo raina.

Parhaiten Spider-Man 3 onnistuu kertoessaan tarinan siitä miten Peter Parker suhtautuu uuteen suosioonsa. On hauska nähdä paljon epäonnea kokenut sankarimme kerrankin onnistumassa. Mutta näemme myös tämän varjoisat puolet selkeästi elokuvan aikana. Peter ei keskity ollenkaan Mary Janeen ihmisenä, ainoastaan rakkautensa kohteena. Elokuva tekee oivaa työtä demonstroidessaan miten Peter jatkuvasti ignoraa naisystävänsä ongelmat ja kuinka suosio alkaa nousta hänellä päähän.

Tämä uusi ylimielisyys myös tuntuu sopivalta hahmolle. Sillä on täysin ymmärrettävää, että ainaisen huonon onnen ja itsesäälissä rypemisen seurauksena hän ei osaa käsitellä onnistumista. Hän on vain puhtaasti innoissaan uusista tuulista, eikä osaa ajatella että muilla on vielä ongelmia selvitettävänä. Tähän sopii erinomaisesti myös elokuvan symbioottitarina.

Spider-Man 3 nimittäin tuo myös sarjakuvista tutun Venom-symbiootin mukaan maailmaansa. Elokuvassa se ruokkii Peterin kasvavaa egoa ja aggressiota, toimien sopivana jatkeena tämän muutenkin eksyksissä olevalle persoonalle. Myös vihattu kohtaus jossa Peter kulkee kadulla ylimielisesti tanssahdellen on täysin hahmolle luontaista. Tämän elokuvasarjan Peter on juuri niin dorka, että hän pitää tälläistä käytöstä viileänä.

Ongelma symbioottitarinassa on kuitenkin se että Spider-Man 3 on aivan liian täynnä liikkuvia osia. Koska sen aikana kerrotaan niin montaa tarinaa, huomasin usein symbiootin tullessa esiin yllättyväni siitä. Ai niin, tämäkin oli mukana elokuvassa. Kestää reilusti yli tunti ennen kuin se yhdistyy Spider-Maniin. Myös sen esittely meteorin mukana tulleena alienina tuntui hiukan tuulesta temmatulta. Mutta vielä suurempi ongelma on se että se annetaan Eddie Brockille.

Ymmärtääkseni oli hyvin pitkälti studion päätös tuoda Venom mukaan Raimin Spider-Man 3:een. Tämä oli mielestäni virhe. Symbiootti siirtyy nimittäin Eddieen hyvin myöhäisessä vaiheessa elokuvaa. Tämä tuntuu todella hätäisestä mukaan liitetyltä, siinä määrin, että tapa jolla Eddie sen saa tuntuu sekin liian suurelta sattumalta. Toki se on sarjakuville uskollinen, mutta se ei siitä hyvää tee itsessään.

Venomia heikentää myös se että Eddietä esittävä Topher Grace on todella vaivaannuttavaa seurattavaa. Aluksi pelkkänä Eddienä hänessä ei ole juuri vikaa, mutta kun hahmo saa symbiootin itselleen muuttuu hänen performanssinsa. Hän uhkuu sellaista muka-viileää pahis-energiaa jonka seuraaminen on todella kiusallista. Peterin ollessa symbiootin vaikutuksen alla elokuva sentään tuntui tietävän tämän olevan hölmö. Nyt esityksestä puuttuu kokonaan itseironia, joka on hyvin turhauttavaa.

Myös James Franco Harry Osbornin roolissa jatkaa rasittavans tapauksena. Tämän limaisuus niin ikään vaivaannuttaa ja turhauttaa. Kenties Franco yrittää kanavoida Willem Dafoen sarjaan tuomaa piirroshahmomaisuutta, mutta se ei vain häneltä luonnistu. Asiaa ei helpota muistinmenetys tarina jonka ainut tarkoitus tuntui olevan saada Harry hetkeksi pois pelistä. Spider-Man 2:n pohjustama kostotarina tuntuu enemmän velvollisuudelta mikä on vain täytettävä leffassa. Myöskin lumilautaa muistuttava Goblin-kiituri tuntuu joltain minkä vanhukset laittoivat leffaan uskoen että 12 vuotiaat pitävät sitä viileänä.

Leffan pahiksista parhaiten onnistuu Thomas Haden Churchin esittämä Flint Marko alias Sandman. Hahmon tarina ja motivaatiot esitetään selkeästi ja Churchin performanssin herkkyys tukee hänelle annettua tekstiä. Hahmosta tulee hyvä olosuhteiden uhri, joka on joutunut turvautumaan rikollisuuteen Yhdysvaltojen heikon sosiaaliturvan ja terveydenhuollon vuoksi. Myös tämän sitominen Ben-sedän kuolemaan tuo leffaan hyvää draamaa ja tekee hänestä Peterille henkilökohtaisen vastustajan.

Myös voimiltaan Sandman on kiinnostavinta seurattavaa. Vaikka tietokoneella tehty hiekkaukko näyttää ikänsä on siihen silti saatu hyvää tunnetta mukaan. Kohtaus jossa Marko ensimmäisen kerran opettelee kävelemään Sandmanina on todella vaikuttava. Ja hahmon edetessä taisteluun on todella hauska nähdä hänen käyttävän hiekkavoima hyväkseen. 

Se että elokuvassa on kolme pahista ei itsessään ole ongelma. Ongelma on se miten huonosti ne sitoutuvat toisiinsa. Spider-Man 3 joutuu heittämään kaikenlaista kuperkeikkaa saadakseen jonkun heistä pois tieltä toisen tarinan kertomiseksi. Elokuvan lopun team-uppikin tulee aivan puun takaa ilman minkäänlaista pohjustusta. Erityisesti Sandmanin tarina kärsii tällä, kun elokuvan ärsyttävä Venom vie tältä huomion.

Jo viime elokuvaa katsoessa huomasin asian, mutta nyt kolmannella kerralla alkoi todella keittää se että Mary Jane jälleen kaapataan elokuvassa. "Neito hädässä" voi hyvin toteutettuna olla ihan hauska trouppi, mutta Raimin Spider-Man trilogiassa se käy hyvin puuduttavaksi. Se heikentää Mary Janea hahmona hyvin paljon. Hän alkaa tuntua nimenomaan siltä että on olemassa vain palkintona Peterille, ilman omaa elämää. Mikä on hyvin ironista, sillä elokuvassa Peterin kuuluu nimenomaan oppia huomioimaan naisystävänsä oma elämä.

Pisteitä annan lisää elokuvalle toiminnasta ja huumorista. Tässä vaiheessa Sam Raimi tiimeineen on oppinut tekemään Spider-Manin taisteluista todella sulavia. Esimerkiksi alun taistelu Goblinia vastaan on todella miellyttävää seurattavaa, vaikken tämän lentävästä lumilaudastaan välitäkään. Elokuvantekijät käyttävät Spider-Manin seittejä hyväkseen todella silmiä hivelevällä tavalla.

Huumoripuolella taas mieleeni jäi erityisesti taas sanomalehti- Daily Buglella tapahtuvat kohtaukset. J.K. Simmons on J. Jonah Johnssonina edelleen hulvaton. Erityisen hauska oli kohtaus jossa hänen sihteerinsä Betty Brandt muistutteli häntä lääkkeistään. Simmons varastaa jokaisen kohtauksen jossa on nopealla ja napakalla lausumisellaan.

Kokonaisuudessaan Spider-Man 3 on turhan täyteen ahdettu paketti, mutta viihdyttävä sellainen. Sen pohjalla on hyvä tarina, joka riittää kantamaan elokuvan positiiviselle puolelle. Siitäkin huolimatta että vaivaannuttavat valinnat pudottavat sen kauas edeltäjistään.

Mut taas saa iloiseksi POSITIIVISILLA ja ROHKAISEVILLA kommenteilla. Kerro omat ajatuksesi Spider-Man 3:sta. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!