Fresh (2022)

Arvostelu julkaistu alunperin

Fresh 2022 Ohjannut: Mimi Cave Kirjoittanut: Lauryn Kahn

Tämä Disney+:sta löytyvä elokuva on erinomainen. Se on myös sellainen joka on vielä parempi jos sitä katsoo tietämättä etukäteen mistä on kyse. Elokuvaa ei kuitenkaan ole mieltä arvostella ilman että sen idean paljastaa. Niinpä jos pelkkä suositukseni riittää, kannustan katsomaan elokuvan. Tosin jos omaat jotain tiettyjä triggereitä, suosittelen siinä tapauksessa kysymään tai googlaamaan ensin asiasta. Sillä elokuva menee aika hurjaksi. Nyt itse arvosteluun.

Nykyaikainen deittailukulttuuri on osoittautunut erittäin raivostuttavaksi Noalle. Hän tapaa sovellusten kautta toinen toistaan ärsyttävämpiä miehiä. Eräänä päivänä hän kuitenkin tapaa todella mukavan miehen, Steven, ruokakaupassa. Noa ja Steve pian huomaavat ihastuksen toisiaan kohtaan kasvavan, eikä Noa voi uskoa onneaan. Voiko maailmassa tosiaan olla vielä näinkin mukavia miehiä? Ei. Yhteinen viikonloppureissu päätyy siihen että Steve vangitsee Noan kellariinsa muiden naisten kanssa. Tarkoituksenaan myydä tämän lihaa kannibaaleille.

Fresh on elokuva joka Sundance-festareilla keräsi paljon kehuja. Näin mm. Kriitikoiden Dan Murrellin ja William Bibbianin ylistävän sitä. Samalla kuitenkin varoitettiin, että elokuva kannattaa tosiaan katsoa mahdollisimman vähillä ennakkotiedoilla. Valitettavasti itse en ihan siihen pystynyt. Tavalla tai toisella sen kannibaalinen twisti kantautui korviini. Hyvä puoli elokuvassa on se, että se on erinomainen tästä huolimatta, ja katsomisen arvoinen vaikka tietäisikin twistin etukäteen. 

Elokuvan päätähti Daisy Edgar-Jones oli minulle etukäteen täysin tuntematon tapaus. Freshin Noaksi hän sopii erinomaisesti. Hänen performanssissaan on hillittyä kauneutta joka saa katsojan heti hahmon puolelle. Heti ensimmäisessä kohtauksessa Edgar-Jones kuvastaa Noan turhautumista tavalla joka tarttuu kotikatsomoon asti. Näin katsojat saadaan heti hänen puolelleen, eikä Edgar-Jones päästä katsojia otteestaan hetkeksikään. Hänen tunteistaan tulee myös katsojan tunteita, kun tämä tapaa ihastuttavan miehen ruokakaupassa.

Ja kun elokuva sitten siirtyy trillerin puolelle, muuttuu romcom-tähti Daisy Edgar-Jones kauhuelokuvan scream queeniksi. Edgar-Jones kuvaa todella vaikuttavalla tavalla ahdistusta ja paniikkia jonka Noa kokee Steven todellisen luonnon paljastuessa hänelle. Ja kun elokuva sitten etenee, hän onnistuu upealla tavalla kuvastamaan hahmon kehitystä. Näemme hänen silmissään pikkuhiljaa suunnitelman muotoutuvan. Vaikka missään vaiheessa Noa ei ääneen sano käyvänsä sieppaajansa kimppuun, katsojana tiedämme odottaa sitä Edgar-Jonesin vakuuttavan esityksen ansiosta. 

Sebastian Stan tuli näyttelijänä minulle – ja varmasti monille muillekin – tutuksi ensimmäisen kerran Marvelin Winter Soldier -hahmona. Tuo rooli oli hyvin pitkään näyttelijälle varsin epäkiitollinen, hillitty ja vaitonainen. Mutta nyt viime aikoina olen todella päässyt ihailemaan Stanin villimpää puolta. Kuten elokuvassa I, Tonya ja sarjassa Pam & Tommy, saa hän Freshissä revitellä oikein kunnolla. 

Ensin tapaamme todella karismaattisen ja mukavan oloisen Steven. Sebastian Stan sopii erinomaisesti romanttisen komedian miespääosaksi. Hänen hymynsä on todella valloittava ja hahmon huumorintaju sopivan tökerö tilanteeseen. Ymmärrämme hyvin pian miksi Noa viehättyy hänestä niin nopeasti. Ja sitten kun hahmon todellinen luonto paljastuu, pääsee Stan todella valloilleen. 

Ihmislihakauppias Steve on juuri sopivalla tavalla vinksahtanut. Hän kanavoi juuri oikealla tavalla miehille valitettavan ominaista omahyväisyyttä ja vääristynyttä oikeuden tunnetta. On todella mielenkiintoista nähdä Steve leikittelemässä leikatessaan uhreistaan lihaa irti. Siinä on jotain niin kierolla tavalla humoristista, että katsojana alkaa ihan kuvottamaan. Ja samaan aikaan hahmo tuntuu tietävän olevansa paha, mutta kieltäytyvän muuttumasta. Tällä tavalla Sebastian Stanin roolisuoritus, sekä elokuva ylipäätänsä, pääsevät syvälle todelliseen toksiseen maskuliinisuuteen, minkä kanssa useat meistä kamppailevat.

Freshin sanoma ei tietenkään ole hienovarainen. Se ottaa heteronaisten deittielämään kuuluvan riskin ja vie sen kamalimpaan mahdolliseen suuntaan. Elokuva tekee erittäin hyvää työtä kuvatessaan sitä miten kaikista karismaattisin ja turvallisimman oloinen mies voi paljastua myöhemmin karmivaksi hyypiöksi. Käsikirjoittaja Lauryn Kahn on laittanut tarinansa täyteen pieniä hetkiä jotka kuvaavat tätä elämää. Steven kokema oikeutus toimilleen on totta kai yksi, kuin myös hyvää tarkoittava mies joka tosi paikan tullen pettääkin ystävänsä. Mahtuupa mukaan vielä allegoria sisäistetylle seksismillekin, kun paljastuu että Steven vaimo on miehensä juonessa mukana. Näin elokuva saa todella rikkaan sisuksen yhtä mehukkaan kuorensa alle. 

Tämä kuori on Mimi Caven ohjauksessa aivan huikea. Hän tuntuu hallitsevan elokuvan genren vaihdoksen erinomaisesti. Katsellessani Freshin alkua, kuvittelin kuinka mehukasta se olisikaan nähdä tietämättä elokuvan käännettä etukäteen. Cave nimittäin todistaa ensiohjauksellaan kykenevänsä sekä viehättäviin romanttisiin draamakomedioihin, että jännittävämpiin kauhutrillereihin. Molempien äänensävyt ovat hänen elokuvassaan kuvattu todella hallitusti, tavalla joka saa siirtymän tuntumaan iskulta palleaan.

Elokuvan alussa katsojana ihastelee Noan ja Steven suhteen alkua ja pystyy nauttimaan hauskoista sivuhahmoista ja autenttisen tuntuisesta elämän kuvauksesta. Sitten elokuvan käännyttyä trilleriksi, huomasin jatkuvasti olevani jännityksen ja kuvotuksen alaisena. Mimi Cave ja kuvaaja Pawel Pogorzelski käyttävät paljon erikoislähikuvia jotka tuntuvat elokuvan alussa kuvastavan Noan ja Steven suhteen intiimiyttä ja sitten myöhemmin tungettelevilta ja väkivaltaisilta. Lähikuvat ihmisistä tehdyistä ruuista ja hahmojen suista saattavat katsojan todella voimakkaasti paikan päälle kokemaan tuskaa yhdessä Noan kanssa.

Fresh ei trilleripuolellakaan ole kuitenkaan pelkkää huutoa ja tuskaa. Elokuvan tuomitessa miesten pyrkimykset hallita naisia, se samaan aikaan juhlistaa naisten välistä ystävyyttä. Elokuvassa nähdään Noan paras ystävä Mollie, sekä aiemmin Steven kidnappaama Penny. Suhteet näiden naisten välillä kuvataan vilpittömällä kauneudella, joka auttaa jaksamaan Freshin vaikeampien kohtausten läpi. Samojen kokemusten tuoma myötätunto ja ymmärrys mitä hahmot toisilleen osoittavat oli todella riemastuttavaa. Tämä myös auttaa rakentamaan elokuvan loppuratkaisusta todella tyydyttävän ja ansaitun tuntuisen.

Kaiken kaikkiaan Fresh on taas yksi alkuvuoden parhaita elokuvia. Se ihastuttaa ja jännittää, saaden katsojan hyppimään paikoillaan edes takaisin kaiken aikaa. Se tulee liian lähelle, mutta samalla ilahduttaa Daisy Edgar-Jonesin ja Sebastian Stanin upeilla roolisuorituksilla. Fresh on loistava ensiohjaus Mimi Caveltä, ja jään innolla odottamaan mitä hän seuraavaksi keksii.

Odotan myös innolla että pääsen lukemaan teidän POSITIIVISIA ja ROHKAISEVIA kommenttejanne. Oletteko nähneet tämän elokuvan jo Disney+:sta? Uskaltaako sen jälkeen enää ollenkaan treffeille? Kerro miettteesi painettuasi peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muista tsekata leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi jota teen Leffahulllun kanssa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille, paitsi kannibaaleille.