Tytöt, tytöt. tytöt (2022)
Tytöt, tytöt, tytöt
2022
Ohjannut: Alli Haapasalo
Kirjoittanut: Ilona Lahti, Daniela Hakulinen
Nuoret Mimmi ja Rönkkö ovat parhaat ystävykset. Rönköllä on ongelmia löytää itselleen sopivaa seksikumppania, seksi kun ei koskaan tunnu tosipaikan tullen hyvältä. Mimmi alkaa seurustella taitoluistelun EM-kisoihin tähtäävän Emman kanssa. Kaksikolla on uskomaton kemia, mutta ovatko he toistensa tukena tosi paikan tullen? Elämä nuorena aikuisena on välillä aivan saatanan vaikeaa.
Sain kutsun elokuvan Tytöt, tytöt, tytöt pressinäytökseen. Menin innolla, sillä leffan mainokset olivat näyttäneet lupaavalta ja olin kuullut sen jo menestyneen maailmalla festareillakin. Ja tiedättekö mikä on ihan parasta? Se kun korkeat odotukset palkitaan. Tytöt, tytöt, tytöt on erinomainen draama nuorien naisten elämästä.
Jo mainoksessa mieleeni jäi todella hämmentävä yksityiskohta. Nimittäin yhden elokuvan päähenkilön kainalokarvat. Eihän siis kainalokarvoissa oikeasti ole mitään hämmentävää ja mietin miksi ihmeessä se osui silmään niin vahvasti. Ja tajusin etten varmasti koskaan ennen ole nähnyt naisen kainalokarvoja elokuvissa. Kuinka helvetin absurdia on ettei niin normaali ja arkinen asia tunnu normaalilta ja arkiselta? Tällaiset yksityiskohdat auttavat Tytöt, tytöt, tytöt -elokuvaa tuntumaan todella autenttiselta. Pieni asia auttaa näyttämään ettei elokuvaa ole tehnyt kuolaavia äijänkäppyröitä varten, vaan nimenomaan naisista naisilta naisille.
Mutta samoin kuin aiemmin tänä vuonna Pixarin Punainen, myös Tytöt, tytöt, tytöt näyttää että naisista kertova elokuva on kuitenkin ihan yhtä universaali kuin miehistäkin kertova. Koska loppujen lopuksi kuka tahansa voi samaistua elokuvan nuorten hahmojen kokemiin ongelmiin. Kaikki ovat varmasti jossain vaiheessa joutuneet etsimään itseään, kamppaillen seksuaalisuutensa, intohimojensa tai muuttuvien perhesuhteiden parissa. Ja nämä inhimilliset ongelmat elokuva kuvaa upean myötätuntoisella ja herkällä tavalla. Elokuvan kirjoittajat Ilona Lahti ja Daniela Hakulinen ovat selvästi panostaneet siihen, että hahmot kuvataan sympaattisina ja moniulotteisina näiden mokista huolimatta.
Ja nämä hahmot ovatkin elokuvan suola. Mimmi, Rönkkö ja Emma ovat aivan ihastuttavia nuoria, joiden seurassa hengaisin enemmän kuin mielelläni. Siitäkin huolimatta että kenenkään lempinimen ei pitäisi olla "Rönkkö." Joka tapauksessa hahmoilla on kaikilla omat huolensa ja toisiaan tukevat mielenkiintoiset persoonansa. Mimmi on se hiukan kapinallishenkinen, masennusta sairastava ernu, Rönkkö on helposti kiusaantuva, mutta jatkuvasti seksijuttuja horiseva höpsö ja Emma taas se hitusen vakavamielisempi tulevaisuuden huippu-urheilija. Yhdessä he muodostavat elokuvalle hahmokaartin, jonka ansiosta jokainen kohtaus on mielenkiintoista seurattavaa.
Nämä hahmot eivät tietenkään pystyisi kantamaan elokuvaa, mikäli heitä esittävät näyttelijät sen pettäisivät. Onneksi Aamu Milonoff, Eleonoora Kauhanen ja Linnea Leino ovat erinomaisia. Roolit istuvat heille todella luontaisella tavalla jonka voimin he kukin nappaavat katsojan huomion vuoron perään. Jokaisella heistä riittäisi karismaa johtamaan elokuvaa yksinkin, mutta silti he eivät koskaan tunnu menevän toistensa päälle. He kukin näyttävät todella vahvasti hahmojensa erilaisia tunteita. Erityisesti Milonoffin suru, Kauhasen kiusallisuus ja Leinon voimakas tahto tekivät minuun suuren vaikutuksen.
Kauhanen ja Leino eivät kahdestaan paljoa kohtauksia jaa, mutta Milonoffin kemiat ovat molempien kanssa aivan uskomattoman hyviä. Sekä ystävyydestä Mimmin ja Rönkön välillä, että parisuhde Mimmin ja Emman välillä saa katsojan ajattelemaan omiaa suhteitaan lähipiiriinsä, ja toivomaan että ne olisivat yhtä vahvoja. Mimmin ja Rönkön välisissä kohtauksissa on aitoa ystävyyden riemua ja siitä paistaa se luottamus kun voi kertoa toiselle mitä ikinä mieleen juolahtaa. Ja tapa jolla Mimmi ja Emma katsovat toisiaan on niin uskomattoman viehättävää, että yhä tätä kirjoittaessa meinaan herkistyä.
Ohjaaja Alli Haapasalon ote on todella vaikuttava. Hän pitää elokuvan äänensävystä kiinni todella kauniilla tavalla. Se laskee ja nousee aihepiirilleen sopivalla tavalla, tuntuen samaan aikaan elämää suuremmalta, muttei koskaan liioitellulta. Arkisen elämän kuvaaminen juhlimisen arvoisena paistaa elokuvasta. Sen maanläheinen tarina tietää merkityksensä ja etenee siksi itsevarmasti eteen päin, pitäen katsojan tiukasti otteessaan alusta loppuun.
Draaman, huumorin ja romantiikan sekoitus on luotu juuri sopivaksi. Elokuva ei ole komedia, mutta sisältää muutamia todella hauskoja hetkiä, jotka tulevat luontevasti hahmoilta osana näiden persoonaa. Samaan aikaan draama ei koskaan ylly liian traagiseksi vaan pitää jalat maassa sopivalla tavalla. Koskaan meno ei mene mauttomaksi tai liian ahdistavaksi tavalla mihin tylsempi elokuvantekijä ryntäisi saman tien. Elokuvassa on kyllä jännitystä ja riitelyä hahmojen välillä, mutta tavalla joka tuntuu kunnioittavan suuresti nuoren naisen elämää ja näitä hahmoja. Näiden tekemät virheetkin tuntuvat usein mokilta jotka näiden on koettava päästäkseen eteen päin.
Visuaalisestikin Tytöt, tytöt, tytöt on aivan huikea. Haapasalo ja kuvaaja Jarmo Kiuru luovat aivan ihastuttavan näköistä elokuvaa. Heidän luomansa kuvasto pääsee erityisesti loistoon iltojen tunnelman kuvauksessa. Emma esittämässä taitoluistelutaitojaan kadulla autonvalossa jäi erityisen vahvasti mieleen herkän videoteoksen tavoin.
Erikoinen valinta käyttää kapeampaa, lähes neliömäistä kuvasuhdetta palvelee tätä kuvausta myös erinomaisesti. Hetken sitä ihmeteltyäni huomasin sen auttavaan katsojaa syöksymään entistäkin syvemmälle elokuvaan. Ruudun tiukka rajaus vie katsojan vielä lähemmäksi hahmoja, luoden todella intiimin tunnelman. Elokuvan immersio voimistuu näin entisestään kun katse ei ala harhailla laidasta laitaan. Tähän auttaa totta kai myös se että kuvat on sommiteltu erinomaisesti.
Mites sitten ne negatiiviset puolet? Ainostaan joissain bilekohtauksissa oli rasittavaa musiikkia. Mutta tämäkin on vain omaa bileitä vihaavas kyynisyyttäni, enemmän kuin mitään mistä elokuvan tekijöitä voisi moittia. Kun nämä hetkessä rakkaiksi tulleet hahmot ovat pitämässä hauskaa, niin miten minä voisin alkaa valittamaan siitä jos minun musiikkimakuani se ei miellytä?
Kaiken kaikkiaan Tytöt, tytöt, tytöt on aivan erinomainen elokuva. Se kuvaa upealla tavalla nuorten naisien elämää, tavalla joka samaan aikaan juhlistaa sitä ja tekee siitä samaistuttavan kaikille katsojille. Elokuvan draama on ihanan arkista, mutta nostettuna merkittävän taideteoksen tasolle. Sen huumorintaju on erinomainen ja kolme tähteä säihkyvät upeasti.
Mä säihkyn kun saan teiltä POSITIIVISTA ja ROHKAISEVAA palautetta. Aiotteko katsoa Tytöt, tytöt, tytöt? Jos ette, niin mitä helvettiä te teette elämällänne? Kertokaa painettuanne peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muistaka tsekata leffamedia.fi sekä mun ja Leffahullun Marvel Podcast Suomi. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti