Star Wars: Skeleton Crew – jakso 1x06 (sisältää SPOILEREITA)

Star Wars: Skeleton Crew

1x06

Kirjoittanut: Myung Jon Wesner

Ohjannut: Bryce Dallas Howard

Tähtien sota -maailman loi George Lucas

Pyhät eivät pahemmin kapitalistia paina, joten kun uudenvuodenpäivä sattui keskiviikolle, julkaistiin sinäkin päivänä Disney Plussassa uusi jakso Star Wars: Skeleton Crew -sarjaa. Eikä se minua kyllä haittaa ollenkaan. Muistan kuinka lapsenakin oli vain mälsää jos vaikkapa Pokémon meni jouluksi tauolle. Ihan mielelläni hyppäsin tänäkin keskiviikkona siitä Kaukaiseen galaksiin katselemaan minne luurankojengi tällä kertaa päätyy. Sarjan parhaasta jaksosta tuskin on kyse, mutta jälleen kerran aika kului oikein iloisesti hauskaa seikkailua seuratessa.

Skeleton Crewn kuudes jakso alkaa kun Jod Na Nawood (Jude Law) on jättänyt lapset taakseen, mutta päätyykin entisen joukkonsa kaappaamaksi. Tämä uhataan teloittaa, mutta avaruusrosvojen säännökset sallivat hänelle tilaisuuden antaa puheen puolustuksekseen. Jodin työtä helpottaa se, että hän on vihdoin saanut selville legendaarisen aarreplaneetta At Attinin sijainnin. Samaan aikaan luurankojengin lapset päätyvät vuoren juurella olevalle kaatopaikalle. Ryhmä riitaantuu hyvin nopeasti, kun Fern (Ryan Kiera Armstrong) haluaa kiivetä vuoren huipulle ja Wim (Ravi Cabot-Conyers) haluaa seurata ystävällisiltä vaikuttavia roskarapuja. Yllättäen Neel (ääni: Robert Timothy Smith, liike: Kacie Borrowman) lähteekin Fernin mukaan ja KB (Kyriana Kratter) jää Wimin luokse. Kumpikaan reitti ei kuitenkaan osottottaudu vaarattomaksi.

Aloitetaan tuosta alun Jodin ja piraattien kohtauksesta. On aina vähän huvittavaa miten paatuneet rikolliset kaikesta julmuudestaan huolimatta noudattavat omia sääntöjään. Se tuntuu niin voimakkaasti kirjalliselta tekniikalta enemmän kuin mihinkään todelliseen pohjautuvalta idealta. Toki en itse tiedä rikollisen elämästä mitään, mutta tuntuu vähän absurdilta, että jos kerran on päätetty lähteä yhdessä ryöstämään ja tappamaan niin sitten kukaan jaksaisi välittää mistään muistakaan ohjeistuksista. Oli miten oli, tarinankerronnan kannalta piraattien säännöt toimivat myös Skeleton Crewssä, antamalla Jodille tilaisuuden jälleen selvitä varmaa kuolemaa lupaavasta tilanteesta.

Tottakai vastaavia puheita on nähnyt taiteessa lukuisia, eikä Myung Jon Wesner tunnu käsikirjoituksellaan juurikaan trooppia uudistavan. Mutta ehjää nyt ei tarvitsekaan korjata. Kohtaus antaa Jude Lawlle erinomaisen tilaisuuden jälleen leikitellä hahmonsa karismalla. On vain puhtaasti hauskaaa seurata epäluotettavaa veijaria, joka onnistuu pelkillä sanoillaan vakuuttamaan jatkuvasti pettämänsä toverit jälleen puolelleen. Lawn käsissä Wesnerin kirjoittama monologi muuttuu energiseksi ja vietteleväksi seireenin kutsuksi. Siinä vedotaan klassiseen piraattiromantiikkaan suurista aarteista, jotka voisivat muuttaa rikollisten kurjan elämän kertaheitolla. Ja kun Jodille annettu aika loppuu, ymmärtää katsoja hyvin miksi turhautunut Brutus (Ä: Fred Tatasciore, L: Stephen Oyung) lopulta päättää pitää Jodin elossa ainakin siihen asti, että joukko pääsee At Attinille.

Olen kuullut monen sanovan, että sarjan parasta antia on Jude Lawn ja lapsinäyttelijöiden välinen kemia, sekä näiden hahmojen yhteiset toilailut. Itsekin pidän sitä suuresti arvossa, mutta kuudennella jaksolla Skeleton Crewn tekijät todistavat hahmojen seisovan aivan hyvin myös omilla jaloillaan. Eroaminen aikuisesta liittolaisestaan antaa lapsille myös tilaisuuden selviytyä omillaan ja kasvaa hahmoina. Erityiseen huomioon pääsee jaksossa Fernin ja KB:n välinen suhde.

Koko sarjan ajan Fern on tuntunut pitävän KB:tä itsestäänselvyytenä. Hän on aina olettanut tämän tukevan häntä kaikissa päätöksissä. Ja vaikka tunteet ystävysten välillä ovat olleet vilpittömiä ja aitoja, on Fern päätynyt huomaamattaan loukkaamaan ystäväänsä. Stressi ja pulasta toiseen joutuminen on vihdoin saattanut KB:n hajoamispisteeseen. Tässä jaksossa hän vihdoin sanoo “ei” Fernille. Myung Jon Wesner on onnistunut hienosti kirjoittamaan hahmojen hajaantumisen lapsille luontaisen tuntuiseksi kiukutteluksi, joka ei kuitenkaan mene liikaa ärsyttävyyden puolelle. Samoin jakson ohjannut Bryce Dallas Howard onnistuu hienosti vetämään lapsitähdistä esiin vilpittömän viehkeät, mutta luontaisen tuntuisesti voimakkaat performanssit.

Erityisesti KB:tä esittävä Kyriana Kratter pääsee jaksossa loistamaan. Kun KB:tä elossa, tai ainakin pystyssä pitävät mekaaniset proteesit pettävät ja hahmon suru ja yksinäisyyden pelko pääsevät pintaan, osoittaa Kratter pystyvänsä todella voimakkaaseen tunteiden kuvaamiseen. Hänen performanssinsa on juuri sopivan hienovarainen ja hillitty. KB ei ala huutoparkua, vaan tunnustaa vaikean tilanteensa pienellä, sydäntä särkevällä, hitusen vapisevalla äänellä. Kratterin performanssin inhimillisyys saa katsojan kokonaan unohtamaan katsomansa aivan puhdasta fantasiaa, nuoren näyttelijän taatessa täydellisen immersion.

Wesnerin käsikirjoitus toimii myös mainiosti laittaessaan Fernin oppimaan juuri sen opetuksen minkä KB hänen oppivan tarvitsee. KB ei nimittäin ole kyborgi pelkästään muodin vuoksi, vaan sen takia että on joskus aiemmin vammautunut onnettomuudessa. Hän tarvitsee päähänsä upotettua proteesia ja visiiriä elämiseen. Tämän myötä hänellä on myös muita rajoitteita, joita Fern ei huomioi. Fern luulee KB:n, ja oikeastaan kaikkien muidenkin, pystyvän siihen mihin hänkin. Yksilöiden väliset erot eivät ole hänelle selviä. Fern oppii tämän kiivetessään Neelin kanssa ylös vuorta. Yhtäkkiä hän huomaakin, että norsumaista rotua edustavan toverin lyhyet raajat eivät sovellukaan kiipeilyyn yhtä hyvin kuin hänen omansa. Tämän myötä Fern tajuaa olleensa kohtuuton myös ystäväänsä KB:tä kohtaan ja olettaneensa tältä liikoja.

Puheenvuorona vammaisuudesta jakso on myös erittäin virkistävä. KB:n kautta Wesner pääsee kirjoittamaan siitä, kuinka ihmiset eivät ymmärrä sitä miten vammaisuus ihan oikeasti vaikeuttaa elämää vammattomille tehdyssä maailmassa. Wimkin utelee KB:ltä, että eikö se ole positiivista jos Fern kohtelee KB:tä samoin kuin kaikkia muitakin lapsia? Ajatushan on kaunis ja tuntuu luontaiselta kun pohditaan tasa-arvoa. Mutta tämä on ristiriidassa todellisuuden kanssa. KB tuo hienosti esiin sen, miten tasa-arvoisuus ei aina tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan samana, vaan sitä, että kaikki saavat suhteessa saman avun. Voi kuulostaa reilulta antaa kaikille ihmisille pyörätuoli, mutta todellista tasa-arvoa on antaa sen niille, jotka eivät omin jaloin voi kävellä ja sitten antaa vaikkapa tekokäsi kädettömälle tai silmälasit heikon näön omaavalle ihmiselle. Tasa-arvoa on ottaa huomioon yksilölliset haasteet saman arvoisina. Tätä opetusta ei useinkaan näe mediassa, joka ehdottomasti nostaa tämän jakson arvon silmissäni varsin korkealle.

Jaksoon mahtuu myös oivaa seikkailua. Kaatopaikalla tavattavat ravut, jotka ovat rakentaneet itselleen jätteestä kotilot, joiden avulla kommunikoida ovat veikeä keksintö. Vaikka katsojana aavistaakin pahaa, on samaan aikaan hyvin ymmärrettävää, että nuori Wim kokee niiden seuraamisen parempana vaihtoehtona kuin vuoren kiipeämisen. Ja kun sitten rapujen määränpäästä löytyy jättimäinen hirviörapu, nousee fantasiafiilikset entistäkin korkeammalle. Rapuhirviö muistuttaa ulkoisesti jotain videopelin loppuvastustajaa ja nimenomaan hyvällä tavalla.

Lapset onnistuvat myös saamaan takaisin aluksensa, vain jäädäkseen kiinni valtavaan roskia murskaavaan ja polttavaan koneeseen. Kohtauksessa hahmot pääsevät toimimaan ehdassa hätätilanteessa ja hyödyntämään oppimiaan asioita. On todella ihastuttavaa nähdä heidät pelaamassa yhteen hiileen ja käyttämällä hyväkseen Jodilta ja SM-33:lta oppimiaan asioita. Ja tottakai he onnistuvat pakenemaan juuri viimeisellä hetkellä paikalta, painettuaan isoa kiellettyä nappia. Mieltä ylentävä seikkailun tunnelma on aivan täydellinen, kun paksun kuorensa riisunut avaruusalus lentää horisonttiin lapset mukanaan.

Star Wars: Skeleton Crew -sarjan kuudes jakso, Nolla ystävää taas, on erinomainen, hahmonkehitykseen panostava seikkailu. Jude Law loistaa jälleen veijaripiraattina, mutta jakson todellinen tähti on Kyriana Kratter, jonka käsissä nuori KB saa ihastuttavalla tavalla sydäntäsärkevää paatosta. Jaksoon mahtuu myös lystiä seikkailua fantasiamaailmassa, joka tyydyttää katsojan tarpeen toiminnalle. Tästä kelpaa taas siirtyä eteenpäin. Vielä olisi kaksi jaksoa jäljellä. Kenties ensi viikolla päästäänkin siis jo takaisin At Attinille?

Kuulen mielelläni myös teidän mietteitänne tästä jaksosta kommenttiosiossa. Arvostan myös jos jaat arvostelujani eteen päin. YouTubessa kanavaani voi tukea myös painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Palautetta ja yhteistyöpyyntöjä voi lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Teen myös Marvel Podcast Suomea Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!