Star Wars, The Acolyte – jakso 1x08 (sisältää SPOILEREITA)

Star Wars: The Acolyte 1x08

Kirjoittanut: Jason Micallef

Ohjannut: Hanelle Culpepper

Qimirin kypärän sulkiessa Oshan muut aistit, näkee tämä näyn Maestä surmaamassa mestari Solin. Koska lähistöllä on vain yksi avaruusalus, on hänen ja Qimirin lähdettävä yhdessä näyn näyttämään paikkaan. Ennen lähtöä Qimir tarjoutuu ottamaan Oshan oppilaakseen. Samaan aikaan Sol on lentänyt Maen kanssa Brendokin ulkopuolelle. Mae onnistuu kuitenkin pakenemaan planeetan kamaralle, ristiriitaisten tunteiden täyttämä Sol perässään. Jedit Coruscantissa saavat tietää Solin olinpaikan, jonka myötä mestari Vernestra kokoaa joukon jedejä, jotka lähtevät myös kohti Brendokia. Sitä ennen hän kuitenkin tapaa senaattori Rayencourtin, jolla on omat ajatuksensa jediritarikunnan tulevaisuudesta.

Viikosta toiseen Star Wars: The Acolyte -sarja on jaksanut ihastuttaa ja jännittää. Netissä keskustelu sarjasta on paikoitellen ollut todella raskasta, mutta itse olen kaikesta huolimatta ollut aivan rakastunut sarjaan. Tällaisen matkan päätös on tottakai aina myös yhtä jännittävä, kun nähdään miten sarja onnistuu pistämään tarinansa pakettiin. Vastausta lähdin selvittämään heti keskiviikkoiltapäivänä kun jakso oli julkaistu. Ja pitää sanoa, että kyseessä oli erinomaisella tavalla tunteikas pala Tähtien sotaa, joka vei sarjan päähenkilöiden tarinat päätökseen varsin toimivalla tavalla. Välillä se teki sen viemällä osan hahmoista katsojalle epämiellyttävään paikkaan, mutta tarinan kokonaisuuden ja viestin kannalta se toimi erinomaisesti.

Aloitan omaksi suosikkihahmokseni sarjassa nousseesta mestari Solista. En totta puhuen ollut täysin sisäistänyt sitä, miten epävakaaksi hän olikaan sarjan myötä kasvanut. Totta kai varoitusmerkit olivat siellä, kun pohtii aiempia jaksoja. Erityisesti sitä miten hän melkein tappoi aseettoman Qimirin, sekä tietenkin viime jakson paljastusta siitä miten hän surmasi äiti-Aniseyan. Tässä jaksossa hänen epätoivonsa nousee entisestään ja hänen tunteensa saavat lähes täyden vallan. Kun hän yrittää ottaa kiinni karkaavan Maen, se tuntuu lähes maaniselta. Hänen rymistellessä läpi planeetan renkaiden isolla aluksellaan samalla kun Maen pienempi hävittäjä sukeltaa nätisti renkaat muodostavien kivien välistä, on mainio visuaalinen kuvaus siitä miten Sol ei tosiaankaan ole enää tunteidensa hallinnassa.

Tapahtumahetkellä ihmettelin miksi Solin mukana oleva Bazil yhtäkkiä sabotoikin tämän alusta, mutta näin jälkikäteen ymmärrän pienen jyrsijäukon huomanneen miten epäjedimäisesti mestari käyttäytyi. Sol itsekin sentään tajuaa tämän, eikä siksi reagoi kummemmin toverinsa näennäiseen petokseen. Pitää myöntää, että minulle jäi hitusen epäselväksi kumpi ilmoitti Solin sijainnin Coruscantin. Mielestäni Sol laskeutumisen jälkeen painoi joitain nappeja, implikoiden jäljityksen laittamista päälle, mutta myöhemmin Bazil nähdään myös ottamassa yhteys jedeihin. Ehkäpä molemmat ovat totta. Sol joka tapauksessa jätti Bazilin rauhaan, joka ainakin kertoo ettei hän sillä hetkellä jäänyt pohtimaan kiinni jäämistä.

Solin lähestymistapa noitapiirin raunioissa ei ole hienovaraista nähnytkään. Hän epätoivoisesti huutelee Maen nimeä, toivoen että tämä palaisi hänen luokseen. Se mikä itseäni eniten kosketti on kuitenkin se minne Solin matka lopulta sarjassa päättyy. Taisteltuaan ensin Qimirin kanssa ja sitten tultua Maen toimesta riisutuksi aseistaan, hän päätyy tunnustamaan rikoksensa. Mutta yllättävän vähän katumusta hän lopulta suostuukaan näyttämään. Vaikka katsojina tiedämme Aniseyan surmaamisen olleen pelästyneen miehen virhe, puolustaakin jedimestari yllättävän hanakasti tekojaan. Hän selittää ummet ja lammet Brendokin Voiman keskittymästä ja siitä, miten Osha ja Mae ovat todellisuudessa Voiman avulla luotu tietoisuus jaettuna kahteen ruumiiseen. Ja kun Osha kuulee nämä selostukset Sol yrittää vedota Oshan lapsuuden haaveeseen jediritariudesta, tajuamatta miten hän itse valheillaan aiheutti Oshan epäonnistumisen jedinä.

Erityisesti viime jaksossa nähtiin miten mestari Indara varoitti Solia siitä miten tämä projisoi omia tunteitaan muihin ja kuinka vaarallista se on. Nyt näemme miten Sol on lähes elämänsä viimeiseen hetkeen asti sokea sille miten hänen tunteensa ovat hänet pettäneet. Vasta kun petetty Osha alkaa kuristaa tätä Voiman avulla, tuntuu Sol ymmärtävän olleensa väärässä. Hänen viimeiset sanansa entiselle oppilaalleen implikoivat hänen ymmärtävän tekonsa ja kärsivänsä niiden seuraamukset. Samalla hän myös antaa Oshan ymmärtää, että hän ei jää kantamaan kaunaa vaikka tuleekin tämän surmaamaksi. Edes viimeisillä sanoillaan Sol toivoo antavansa jotain hyvää oppilaalleen, sillä kaikesta huolimatta oli hänen rakkautensa tätä kohtaan vilpitöntä.

Jälleen kerran haluan korostaa sitä miten huikea Lee Jung-jae on mestari Solin roolissa. Jotkut ovat moittineet The Acolyten roolisuorituksia puisiksi ja tuntuu että he ovat katsoneet aivan eri sarjaa kuin minä. Lee nimittäin on jälleen aivan sydäntä särkevä roolissaan. Tapa millä hän kuvaa hahmon epätoivoa tuntuu kipeältä kuin veitsi sydämessä. Hahmon pelko ja itsetietoisuuden puute tulee ulos niin konkreettisella, ylitse pursuavalla tavalla, että se täyttää ruudun lisäksi katsojan koko vartalon. Tapa millä Lee ilmaisee jakson kirjoittaneen Jason Micallefin repliikkejä on täynnä lämmintä, mutta katkeraa surua. Ja pisteenä iin päälle tapa millä Lee kuvaa Solin tukehtumisen ja elämän ruumista valahtamisen on kuvattu erinomaisen ahdistavalla tavalla. Kyseessä on aivan huikea roolisuoritus, joka auttaa luomaan Solin tarinasta todellisen tragedian.

Oshan kääntyminen Voiman Pimeälle puolelle toimii sarjassa erinomaisesti. Koko sarjan ajan on kuvattu miten Sol ja muut jedit ovat pimittäneet tältä jotain ja viime jaksossa paljastui miten hirveästä salaisuudesta olikaan kyse. Tähän lisätään vielä kuudennessa jaksossa nähty Qimirin yritys kääntää Osha puolelleen, joka kontrastina Solin epävakaudelle näytti varsin hienovaraiselta, jopa kunnioittavalta Oshaa kohtaan. Kun sitten hahmo kuulee Solin tunnustuksen, on hänen matkansa Pimeälle puolelle valmis. Totuuden kuuleminen vieläpä niin ettei Sol tiedä Oshan läsnäolosta, nostattaa entisestään petoksen tuomaa tuskaa. Oshalle ei ole mitään takeita siitä, että Sol olisi koskaan kertonut hänelle totuutta. Ja kaiken lisäksi tämä vielä selittelee tekoaan ottamatta siitä kunnolla vastuuta, kuten jediritarin luulisi tekevän.

Kun katsojalle paljastuu, että se on nimenomaan Osha joka kuristaa Solia on paljastus sydäntäsärkevä kaikesta huolimatta. Sarjan aikana on kuitenkin myös erinomaisesti kuvattu kaksikon rakkaus toisiaan kohtaan. Tämän tuhoaminen petoksella tuntuu hienosti rakennetulta tragedialta. Surma on tahditettu loistavasti, antamalla katsojien toden teolla tuntea kuinka hahmojen sydämet särkyvät teon myötä ja miten Osha ei kuitenkaan hetkeksikään peräänny teossaan. Samaan tapaan kuin Sol ei koskaan suostunut myöntämään virheitään, ei Oshakaan peräänny, vaan antaa tunteidensa viedä itsensä mukanaan. Herkullisen surullista ironiaa sanon minä.

Pitää myöntää, että murhaa seuraava valosapelikohtaus oli jotain mikä sai erityisesti Tähtien sota -fanin sydämeni sykkimään innosta. Oshan tappaessa mestarinsa, hän samalla puristaa tämän valosapelia. Näemme miten Voiman Pimeän puolen ansiosta osin rikkoutuneen aseen sisällä oleva sininen kristalli värjäytyy verenpunaiseksi. Eri Tähtien sota -medioissa on puhuttu miten Sithit ja muut Pimeän puolen soturit luovat miekkansa veren vuodatuksella, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun teko nähdään konkreettisesti elävän toiminnan elokuvallisessa muodossa. On ehkä hiukan juustoista kun kristallin värjääntymistä seuraa Oshan sytyttämän valosapelin terän liukuminen sinisestä punaiseksi, mutta se toimi erinomaisesti. Värin muutos terässä on simppeli, mutta toimiva metafora hahmon käännökselle.

Jakson lopussa Osha suostuu Qimirin oppilaaksi sillä ehdolla, että tämä jättää Maen rauhaan. Qimir suostuu ja pyyhkii Maen muistot hänestä ja Oshasta, jottei salaisuus sitheistä paljastuisi jedeille. Tämä vihjaa hyvin Oshan ja hänen uuden mestarinsa dynamiikasta. Suhde ei tule olemaan millään muotoa helppo, sillä kyse ei ole kovinkaan vilpittömästä mestarin ja oppilaan liitosta. Qimir jopa aiemmin jaksossa sanoo Oshalle, ettei tämän tulisi luottaa häneen. Tämä muistuttaa siitä miten joku aikanaan sanoi vanhaan Tähtien sota -kirjallisuuteen liittyvän ajatuksen siitä, että sithit aina pettävät toisensa ja kuta kuinkin Darth Vaderia lukuunottamatta pettäjä on aina mestari. Jakson lopussa Osha ja Qimir seisovat rinnakkain nimettömällä planeetalla. Osha tuntuu löytäneen paikkansa, mutta pientä epävarmuutta on väkisinkin ilmassa.

Maen tarina puolestaan on hiukan heikompi sarjan finaalissa. Hänen hahmonkaarensa ei tunnu yhtä voimakkaalta kuin sisarensa, sillä siinä missä Osha siirtyi Valon puolelta Pimeälle, Mae enemmänkin ottaa pari askelta toiseen suuntaan. Jakson alku menee häneltä pakoillessa Solilta ja sen jälkeen päätyy siskonsa kanssa taistelemisen jälkeen riisumaan jedimestarin aseista. Hän ei kuitenkaan enää halua tappaa äitinsä murhaajaa vaan viedä tämän jedineuvoston tuomittavaksi. Siinä missä Oshan viha syttyy tässä jaksossa, Maen on ei ole sammunut vaan enemmänkin hiukan kutistunut.

Johdonmukaista on kuitenkin Maen rakkaus siskoaan kohtaan. Muistelen miten eräässä aikaisemmassa jaksossa hän sanoi Oshan elossa olon muuttavan kaiken ja tätä hänen hahmonkaarensa peilaa kaikista eniten. Hänen prioriteettinsa ei ole enää kosto, vaan totuuden näyttäminen sisarelleen ja tämän hyvinvointi. Siksi hän myös antaa Oshan surmata Solin, vaikka itse hetki sitten oli vielä saattamassa tätä oikeuteen. Lopussa Mae tekee myös suuren uhrauksen, kun antaa Qimirin pyyhkiä muistonsa pois. Mutta koska se tarkoittaa, että Osha pääsee pakenemaan ja hänen oma elämänsäkin säästyy siinä sivussa, on hän sinut asian kanssa.

Maen tulevaisuus onkin sitten suuri kysymysmerkki. Oshan päätyessä hiomaan taitojaan Qimirin valmennuksessa, on muistinsa menettänyt Mae päätynyt jedien vangiksi. Siellä häntä aluksi syytetään hänen tekemistään murhista, mutta yllättäen mestari Vernestra päätyykin toisenlaiseen totuuteen. Syy murhista vieritetäänkin kuolleen Solin niskoille ja Qimirin osallisuus piilotetaan kokonaan Galaktisen tasavallan virkaväeltä. Mae värvätään auttamaan Qimirin löytämisessä.

Tässä on potentiaalia hyvin mielenkiintoiselle tarinalle. Muistinsa menettäneelle Maelle on mahdollista jedien toimesta antaa aivan uudenlainen käsitys ritarikunnasta. Kenties uudet kokemukset johtavatkin häntä Valon puolelle ja sitä kautta ironisesti kauemmas siskostaan. Toisaalta Maen luonteen tuntien, voi olla vaikea ajatella, että hän pysyisi sillä tiellä sitten jos hän muistinsa saa takaisin. Edelleen tuntuu, että kaikista paras paikka siskoksille olisi kaukana poissa jedien ja sithien maailmasta.

Mitä tulee paljastukseen siitä, että Osha ja Mae ovat todellisuudessa yksi ihminen, en ole täysin varma vielä mitä ajatella. Kai sen on tarkoituskin herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjota vastauksia. Nyt kun he tietävät totuuden, on kyse siitä mitä he tiedolla tekevät. Onko esimerkiksi heidän lopullinen tavoitteensa yhdistyä takaisin yhdeksi? Vai onko kahteen jakautuminen nimenomaan heidän valttinsa, kuten noitapiirin opetukset tuntuivat implikoivan? Olisi sinänsä hurjaa jos tavoite olisikin jakaantua entisestään useampaan osaan. Minulla ei ole erityisemmin teorioita asian suhteen, mutta kyseessä on ehdottomasti kutkuttava mysteeri tulevaisuuden varalle, mikäli sarja saa lisää kausia. Nautin myös siitä miten syvälle scifi-huuhaaseen ja fantastiseen magiaan tällä mennään. On mielenkiintoista miten Voiman ympärille on muodostunut enemmänkin uskontoja, kun vain jedit ja sithit.

Amandla Stenberg tekee jälleen erinomaisen työn kuvatessaan hahmojensa tunteita tyylikkäästi, ilman ylitsepursuavaa teatraalisuutta. Oli hupaisa nähdä Threadsissä miten joku väitti hänen roolisuoritustaan mitättömäksi ja parempana esimerkkinä yritti käyttää Hayden Christensenin surkuhupaisaa performanssia Sithin kostossa. Jakson ohjannut Hanelle Culpepper osaa vetää näyttelijöistään huomattavasti tyylikkäämmän esityksen kuin muuten luovuudellaan ihastuttanut George Lucas. Stenberg kantaa Culpepperin ohjauksessa todella vaikuttavalla tavalla Oshan ja Maen tunteita, juuri sopivasti pinnan molemmin puolin, hienovaraisesti halliten hahmojensa tunneskaalaa.

Kuten minä ja moni, moni muukin oli arvellut, Qimir paljastuu jaksossa mestari Vernestran entiseksi oppilaaksi. Tämä tapahtuu kun Vernestra, Mog ja näiden johtama joukko jedejä saapuu Brendokille Solin perässä ja Vernestra aistii raunioissa piilottelevan muukalaisen. Dialogin perusteella Vernestra luuli Qimiriä kuolleeksi. On siis entistäkin selvempää, että myös The Acolyten antagonisti on jedien epäonnistumisen uhri. Voisin hyvin kuvitella tämän olleen osasyy sille miksi Qimir päätyi tarjoamaan opastustaan Maelle ja Oshalle. Toki emme tiedä mitä Vernestran ja Qimirin välillä tapahtui, mutta jos jotain tämä sarja on katsojilleen jälleen opettanut, niin sen että menneisyyden virheet ovat aina moniulotteisia ja eri perspektiiveistä katsottuina hyvin erilaisia. Jakson ruutuaika ei riitä käsittelemään kaksikon suhdetta enempää, mutta kiusoittelee sillä tarpeeksi herättääkseen mielenkiinnon tulevaisuuden varalle.

Vernestran merkittävin teko jaksossa on kuitenkin aiemmin mainitsemani vale murhien syyllisestä. Hän pitää tiedon Pimeän puolelle kääntyneestä oppilaastaan itsellään ja syöttää Tasavallan senaattoreille pajunköyttä, jonka mukaan mestari Sol olisi syyllinen Brendokin massamurhaan ja sen pimittääkseen surmannut kollegansa. Tuntuu todella kylmältä lykätä syy kuolleen Solin niskoille, varsinkin kun kyse on suosikkihahmostani, kuten aiemmin mainitsin. Toisaalta tähän voidaan vedota Obi-Wan Kenobin vanhalla tekosyyllä Jedien paluusta. Tietystä perspektiivistä katsoen Sol oli kuin olikin syypää kollegoidensa murhaan. Hänhän antoi tappoi äiti-Aniseyan ja valehteli kasvattamalleen Oshalle koko tämän elämän ajan.

Jotkut internetissä tuntuvat hämmentyneen siitä miksi Vernestra koki tarpeelliseksi valehdella murhien syyllisestä. Minusta asia on kohtuullisen selvä kun katsoo aiemman saatua kuvaa Vernestrasta. Hän on jatkuvasti sarjan ajan pyrkinyt pitämään jedien ylimmän johdon pimennossa tovereidensa murhista. On selvää, että hän haluaa näyttää Tasavallalle jediritarikunnan olevan yhä hallinnassa oleva, luotettava oikeuden puolustaja. On helpompi sanoa, että yksi heistä petti heidät heikkouttaan, kuin kertoa, että jedien virheiden myötä on syntynyt yhä valloillaan oleva pimeän uhka, joka vaarantaa koko galaksin turvallisuuden. Mikäli Vernestra sen olisi paljastanut, olisi hyvin mahdollista, että jedit menettäisivät asemansa galaksin lainvalvojina.

Vernestran pelkojen manifestoitumaksi sarjaan tuodaan Rayencourt niminen hahmo. Supergirl-sarjan Metsästäjänä Marsista ja Kyborgi Teräsmiehenä tunnettu David Harewood saa vain yhden kohtauksen sarjassa, mutta täyttää sen huikealla mahtipontisuudella. Harewood syöksee jokaisen sanan lohikäärmeen tulen lailla tulkitessaan Rayencourtille annettuja ajatuksia. Erinomainen esimerkki siitä, miten kunnon näyttelijät panostavat suorituksiinsa riippumatta ruutuajan määrästä.

Hahmo nostaa esiin koko Tähtien sodan maailmaa aina Pimeän uhka -elokuvasta alkaen varjostaneen totuuden jedeistä. Jedit ovat haalineet itselleen korruptoivan määrän valtaa ja ovat sokeita omille heikkouksilleen. He kuvittelevat pysytyvänsä hallitsemaan tunteitaan, mutta todellisuudessa vain tukahduttavat ne. Vapaus ilman vastuuta voi johtaa Rayencourtin mukaan kamaliin seuraamuksiin, jotka Tähtien sotaa enemmän seuranneet katsojat tietävätkin jo tuleviksi. Esiosa-trilogian kuvaaman tragedian voima kasvaa entisestään, kun selviää että jedejä on varoitettu asiasta jo sata vuotta ennen heidän tuhoaan.

Jakson lopun Yoda-cameo onkin sitten vaikeampi selittää. Näemme Vernestran saapuvan vanhan jedimestarin eteen ja tutun nuken korvien nousevan ennen kuin jakson lopputekstit pamahtavat ruutuun. On vaikea spekuloida mitä ihmettä Vernestra meni Yodalle kertomaan. Kenties hän halusi paljastaa tälle totuuden Solista ja Qimiristä? Se tuntuu Yodan arvon tuntien uskottavalta, mutta toisaalta en ole varma toimiiko se Vernestran salailun kanssa yhteen. Luulisi että suurmestaria olisi kannattanut konsultoida ennen kuin menee kertomaan valheita julkisuuteen. Toki mieltäni vaivaa myös hiukan se mistä väki valitti Ki-Adi-Mundin kohdalla, mitä tulee jedien ajatukseen siitä ettei sitheistä ole kuultu tuhanteen vuoteen. Mutta toisaalta eipä Vernestrakaan vielä tiedä oppilaansa käyttävän itsestään tällaista termiä. Mikäli sarja saa toisen kauden, näen mielelläni mitä seuraamuksia Yodan ja Vernestran keskustelulla oli lopulta.

Cameoista puheenollen. The Acoylten kahdeksas jakso merkitsee myös Darth Plagueis -nimisen sithlordin ensiesiintymistä katsojien silmien edessä mitä tulee Tähtien sodan kaanoniin. Myönnettäköön että kun hahmo jaksossa kurkistaa salaa Qimirin ja Oshan lähtiessä Solin ja Maen perään, en ollut satavarma oliko kyseessä juuri Darth Plagueis. En ole niin perillä kaikista Tähtien sodan sivuhahmoista tai vanhasta laajennetusta universumista. Plagueisin nimi vain on pyörinyt paljon sosiaalisessa mediassa, joten vähän vain oletin että kyseessä on hän.

Piti tarkistaa googlella, mutta Darth Plagueis the Wise oli sith-lordi jonka tragediasta Palpatine kertoo Anakin Skywalkerille Sithin kosto -elokuvassa. Palpatinen tarinan mukaan Plagueis pystyi Voiman Pimeän puolen avulla estämään rakkaidensa kuoleman, mutta ei omaansa. Se miten totta tarina oli, ei ole selvää tämän hetkisessä kaanonissa. Ilmeisesti George Lucas itse piti Palpatinen tarinaa valheellisena, mutta nyt joidenkin lähteiden mukaan Plagueis oli Palpatinen entinen mestari.

Darth Plagueisin kuolemaan ja elämään liittyvä tarina sopii myös hyvin The Acolyten tarinaan Voiman keskittymän avulla luoduista Oshasta ja Maestä. Vaikka yksi sarjan parhaita puolia onkin ollut se miten se ei ole ollenkaan liittynyt Skywalkereihin, pitää myöntää että hahmon läsnäolo herättää uteliaisuuteni. Kenties juuri näiden naisten avulla hän löysi avaimen kuolemattomuuteen. Joku Threadsissä heitti ilmoille ajatuksen siitä, että kenties oppiensa avulla Plagueis päätyisi luomaan Palpatinen ja Anakinin äidin, Shmi Skywalkerin. Kuulostaa vähän liikaa innokkaiden fanien sepustukselta, mutta jäi ajatus kuitenkin kummittelemaan päähäni. Vaikka kohtalo jutut onkin mielestäni lähtökohtaisesti typeriä, on ajatuksessa siitä että Skywalkerien ja Palpatinen sota olisi yhden sekopäisen nukkemestarin aikaansaannos, omalla tavallaan hauskan fantastinen. Kenties jos The Acolyte saa toisen kauden, saamme vastauksia tähänkin.

Star Wars: The Acolyte -sarjan kahdeksas jakso, Akolyytti, on erinomaisen traaginen ja tyydyttävä lopetus. Jakso sitoo nätisti yhteen kauden keskeisimmän tarinan Voimasta syntyneistä kaksosista ja jedimestarin petoksesta. Se kuvastaa hienosti jediritarikunnan viallisuutta ja sitä miten syvällä koko järjestelmän ongelmat vaanivatkaan. Hahmojen tarina repii katsojalta sydämen irti, kun Amandla Stenberg ja Lee Jung-jae päättävät kunnialla hahmojensa matkan. Samaan aikaan jakso myös kylvää siemeniä tulevaisuutta varten, saaden katsojat himoitsemaan sarjalle toista tuotantokautta. The Acolyte on joka tapauksessa yksi tähän mennessä parhaista Tähtien sota -sarjoista ja jään suuresti sitä kaipaamaan.

Kaipaan myös teidän POSITIIVISTA ja ROHKAISEVAA palautettanne. Mitä mieltä te olitte tästä sarjasta ja sen päätöksestä? Kertokaa kun olette painaneet peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muistakaa myös tsekata leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi. Vapaus Palestiinalle ja olkoon kaikki hyvä kanssanne!