The Beatles: Get Back (2021)
Arvostelu kirjoitettu vuonna 2021, eikä siihen ole tehty muutoksia sen jälkeen.
60-luvun lopulla The Beatles -bändi ei ollut keikkaillut kahteen vuoteen. Niinpä he kerääntyivät kuukaudeksi yhteen säveltämään uusia biisejä ja kuvaamaan dokumenttia jonka loppuhuipennus olisi jonkinlainen livekonsertti. Kaikki ei kuitenkaan suju ihan helposti.
Kun sain Disneyltä tilaisuuden katsoa ennakkoon tulevaa Disney+ -sisältöä ryntäsin innolla sitä kokeilemaan. Periaatteesta päätin että mitä vain eteen tulee siitä kans videon teen. Ja kun ensimmäisenä eteeni tuotiin The Beatls: Get Back dokkarisarja olin hyvin innoissani. Onhan kyseessä yksi maailman suosituimmista ja kenties parhaista bändeistä. Menoa hidasti kuitenkin se että sarjan kolme jaksoa ovat yhdessä lähes kahdeksan tuntia pitkä kokemus. Ja se ettei se ollut hyvä.
Pitää myös heti mainita huonot olosuhteet jossa sarjan katsoin. Striimauspalvelu josta sen katsoin pätki paljon, tehden sarjasta epämiellyttävää katsottavaa. Lisäksi mukaan ei laitettu edes englanninkielisiä tekstityksiä. Tämän vuoksi minun oli vaikea välillä ymmärtää kuvattujen henkilöiden paksuja aksentteja. Mietin, että onko tätä reilua käyttää Peter Jacksonin sarjaa vastaan, mutta näin Disney itse päätti sarjan kriitikoille lähettää. Niin makaa kuin petaa sanotaan.
Mitä tulee Beatlesiin bändinä, olen aina tykännyt paljon heidän musiikistaan, mutta en ole sellainen fani joka olisi kuullut kaikki heidän biisit tai tietäisi heidän tarinansa. Jotain mutinaa olin kuullut siitä, että heidän eronsa olisi ollut hyvin dramaattinen. Get Back -dokkarisarjalla pyritään rikkomaan tätä kuvaa, näyttämällä materiaalia siitä miten paljon iloa heidän albumeidensa nauhoituksista löytyy. Ongelmana on se, että tämän myötä ei tässä lähes kahdeksan tuntisessa teoksessa ole juuri mitään mielenkiintoista.
Kun kaikki draama ajetaan nurkkaan jää jäljelle lähinnä bändi fiilistelemässä omaa musiikkiaan. Näemme paljon tätä kuuluisaa nelikkoa soittamassa biisejään, pysähtyen juttelemaan ja kertomaan outoja vitsejään toisilleen. Pieninä annoksina tämä olisi varmasti oikein miellyttävää katsottavaa, mutta kun sarjan jaksot ovat niin saatanan pitkiä, alkaa se tuntua puuduttavalta. Huomasin jatkuvasti vilkuilevani puhelimeen, seuraten sarjaa välillä vain puolella silmällä. Loppua kohden meinasin jopa nukahtaa. Tämä ei ehkä ole hyvän kritisismin merkki, mutta tällä kertaa laitan sen itse sarjan esillepanon piikkiin.
Potentiaalista draamaa tarinassa kuitenkin olisi. Ensimmäinen jakso päättyy tavallaan cliffhangeriin kun yksi bändin jäsenistä lähtee lätkimään. Mutta tämä tulee lähes kokonaan puun takaa ilman set uppia ja sitä seuraava dramaattinen kohtaaminen viikonloppuna käydään yli vain lyhyellä maininnalla, sillä kamerat eivät siellä olleet mukana. Tämän takia itselleni jäi se fiilis että tästä tarinasta saisi hyvän dramatisoidun fiktioelokuvan, mutta dokumenttina se jättää toivomisen varaa.
Dokumenttien yksi tärkeimmistä aspekteista on myös informaation lisääminen tai katsojan opettaminen. Tämäkin mielestäni jäi sarjassa puolitiehen. On toki siellä täällä seikkoja mistä en tienny, kuten siitä että muusikko Billy Preston auttoi Beatlesiä levyttämisessä siinä määrin että he jopa harkitsivat miehen värväämistä viidenneksi Beatleksi. Tälläiset seikat ovat todella mielenkiintoisia, mutta kun pääni on puutunut kaikesta tyhjästä sisällöstä ei se jaksa ilahduttaa.
Myös heikko leikkaus vaivasi elokuvaa. Osittain tämä johtui siitä että osasta materiaalista oli jäljellä vain audio, jonka vuoksi ohjaaja Peter Jacksonin tiimi joutui käyttämään muuta kuvastoa tilanteen paikkaamiseen. Tämän vuoksi saamme paljon kiusallista kuvien toistoa, joka pistää silmään todella pahasti. Erityisesti turhat reaktiokuvat hahmoista jotka pomppivat kuvasta toiseen olivat todella kömpelöä ja vaivaannuttavaa seurattavaa.
Mitä tulee Beatlesin musiikkiin, no, se on totta kai hyvää. Mutta kun katsoo kahdeksantuntia samojen kappaleiden työstämistä, alkaa pää hajota. Parastakaan kappaletta ei jaksa kuunnella niin usein putkeen, varsinkin kun se katkaistaan vähän väliä kommentointia varten. Tällä tavalla dokkari jopa tavallaan tekee hallaa tämän bändin loistaville biiseille.
Yhteenvetona The Beatles: Get Back ei ollut mua varten. Se on pitkästyttävä ja sisällötön, sekä aivan liian pitkä. Draaman siemenet hyvään tarinaan olisi, mutta olemassa oleva materiaali ei sellaista mahdollista dokumentin muodossa. Kenties super Beatles-faneille tämä toimii, mutta itse en nyt edes jaksa kuunnella bändiä hetkeen.
Teitä taas kuulen enemmän kuin miellelläni. Jätä mulle POSITIIVISTA ja ROHKAISEVAA palautetta ja kerro omat ajatuksesi Beatlesistä. Muista myös peukutus ja kanavan tilaus. Rakkautta ja Kunnioiusta kaikille paitsi vitun discotrolleille!
Kommentit
Lähetä kommentti