Kuvakarju-arvostelu: Possession (1981)

Possession 1981 Ohjannut ja kirjoittanut: Andrzej Żułwski

Perjantaiaamuna koitti taas uuden pressinäytöksen aika. Elokuvasta olin vilkaissut etukäteen sen verran, että tiesin kyseessä olevan jonkinlaisen vanhan kauhuelokuvan uudelleen julkaisusta. Aiemmin en muista kuulleeni Possession-nimisestä elokuvasta, enkä sen ohjaaja-kirjoittaja Andrzej Żułwskista. Tämä ei toki yllätä, sillä minullakin on valtava määrä aukkoja sivistyksessäni elokuvien suhteen, varsinkin mitä tulee valtavirrasta poikkeaviin elokuviin. Menin avoimin mielin katsomaan Possessionia ja jälkeenpäin jäin pohtimaan, että mitä hulibumbaabelia minä juuri todistin?

Elokuva alkaa kun vakoojana työskentelevä Mark (Sam Neill) palaa kotiin Länsi-Berliiniin pitkältä työmatkaltaan. Siellä häntä odottanut vaimo Anna (Isabelle Adjani) ei kuitenkaan ota häntä kovinkaan suurella ilolla vastaan. Vaimo käyttäytyy omituisesti ja haluaa erota. Hän väittää ettei hän ole tavannut ketään toista, mikä paljastuu pian valheeksi. Anna on jo vuoden tapaillut salaa Heinrich-nimistä miestä (Heinz Bennett). Molempien miesten hämmennykseksi Anna kuitenkin katoaa pian toisaalle. Hänellä on jonkinlainen paljon omituisempi salaisuus piilotettuna toiseen asuntoon kaupungin toiselle puolelle. Pian ihmisiä alkaa kuolla ja Markin on päätettävä mitä tehdä vaimonsa kanssa, ja kuinka pitää huoli pojastaan Bobista (Michael Hogben).

Possession on todella omituinen elokuva, eikä aikaisesta näytöksestä johtunut väsymys helpota sen purkamista. Samaan aikaan se on kuitenkin liian kiinnostava jätettäväksi kokonaan käsittelemättä. Ja sain kuitenkin siitä pääpiirteet nähtyä, mitä nyt pienet yksityiskohdat jouduin jälkikäteen tarkistamaan Wikipedian juoniselostuksesta. En kuitenkaan tutkinut muiden ihmisten analyyseihin elokuvasta, sillä halusin ensin itse pohtia sen mahdollisia viestejä.

Teknisesti kyseessä on varsin omalaatuisesta teoksesta. Koko elokuvan tunnelmaa korostaa epäluonnolliselta tuntuva verho, joka peittää kaiken alleen. Voimakkaimmin tämä näkyy näyttelijöiden performansseissa. Andrzej Żułwski on ohjannut näyttelijänsä esittämään roolinsa mahdollisimman kylmällä tavalla. Hän tuntuu kannustaneen erityisesti Markin roolin tekevää Sam Neilliä unohtamaan oman uusiseelantilaisen aksenttinsa ja tulkitsemaan dialogia mahdollisimman neutraalisti. Tämä luo omituisen, vinksahtaneen tunnelman. Kuin katsoja seuraisi tapahtumia vääristävän lasin läpi, nähden ainoastaan hahmojen vinksahtaneet varjot.

Kirjoituksessa myös hahmojen käyttäytyminen on hyvin usein omituista. Hahmot räjähtelevät herkästi toisilleen ja ovat hyvin herkkiä väkivaltaan. Samaan aikaan tavataan kummajaisia, kuten Annan salarakas Heinrich, joka tuntuu samaan aikaan himoitsevan ja halveksuvan Markia. Hän nimittäin väittää rakastavansa aivan kaikkia ihmisiä ja ilmaisee tätä tunnetta hyvin fyysisesti. Samaan aikaan hän ei kuitenkaan myöskään pelkää leipoa toista miestä täysillä turpaan tilaisuuden saadessaan. Toinen käsittämätön hetki on riita, jonka päätteeksi Anna ja Mark alkavat viiltää itseään mekaanisella lihaveitsellä.

Juonen puolesta katsojien eteen heitetään koko ajan uusia arvoituksia. Mitä Anna todellisuudessa piilottelee? Tai miksi hänen ja Markin lapsen opettaja on aivan hänen näköisensä, silmien ja hiusten väriä lukuunottamatta? Myös Markin työ vakoojana on suuri kysymysmerkki, kuin myös se miten se kaikki liittyy hänen rakkauselämäänsä. Ja kun elokuvan loppu lähestyy, tuntuu se jättävän valtaosan arvoituksistaan katsojien itse tulkittavaksi.

Äärimmäisen oleellista on varmasti tarinan sijoittaminen Länsi-Berliiniin, Kylmän sodan aikaan. Minulla on vaikeuksia sitoa Markin kirjaimellista tehtävää yhteen tapahtumien kanssa, mutta aikakauden vainoharhaisuus on läsnä erinomaisesti tarinassa. Ajatus siitä, että kukaan ei ole sitä miltä näyttää tuntuu olevan voimakkaasti Possessionin ytimessä. Samoin myös vakoojien kaksoiselämät ja miten kaikki ympärillä alkavat epäilyttää pitkäaikaista vakoojaa. Kukaan muu ei esimerkiksi Markia lukuunottamatta tunnu noteeraavan sitä, että Bobin opettaja on kuin ilmetty Anna. Eikä opettajaa ja Annaa koskaan nähdä ruudulla samaan aikaan.

Elokuvan kauhu perustuu pitkälti tuntemattomaan ja vainoharhaisuuteen. Se että palaat kotiin pitkältä matkalta, mutta et enää tunnista läheisiäsi on ainakin teoriassa aivan kammottava ajatus. Se miten voimakkaasti se resonoi katsojassa on toki hyvin subjektiivista ja riippuu siitä miten herkkä on Żułwskin käyttämälle tyylille. Itseeni se toimi enemmän uteliaisuuden kuin pelon herättäjänä. Näin sen mielenkiintoisena haasteena, joka välillä saattoi jopa turhauttaa. Tämä ei kuitenkaan teoksen arvoon vaikuta kovinkaan paljoa.

Possessionissa on tottakai merkittävässä roolissa myös Markin ja Annan nuori poika, Bob. Bobin roolin tekevän Michael Hogbenin kohdalla Żułwski tuntuu kaikista eniten sallivan realistisempaa näyttelyä. Ohjaaja antaa lapselle tilaa käyttää luontaista energiaansa tavalla, joka saa katsojan näkemään kaiken kummallisuuden keskellä oikean lapsen. Katsojana alkaa väkisinkin murehtia sitä mitä kaikki kaaos voikaan Bobille aiheuttaa. Markin ja Annan riidat siitä miten he kohtelevat poikaansa saa myös koko tilanteen tuntumaan todella epäilyttävältä, puhumattakaan siitä, että Bobin kerrotaan näkevän hirvittäviä painajaisia nukkuessaan. Itselleni juolahti väkisinkin mieleen ajatus siitä, että Mark on kenties tehnyt lapselleen jotain täysin anteeksiantamatonta. Samaan aikaan tästä ei kuitenkaan nähdä suoria todisteita.

Nimi Possession voi tarkoittaa niin omistamista, hallintaa, kuin riivaustakin. Kauhuelokuvassa oma mielikuvitukseni siirtyy aina ensimmäisenä jälkimmäiseen. Ja Annan käytös elokuvan alussa ehdottomasti on kuin jotain suurempaa pahaa palvovan demonin riivavan naisen käyttäytymistä. Samaan aikaan nimi voi myös viitata siihen miten voimakkaasti Mark tahtoo omistaa perheensä tai siihen miten kaikki elokuvan hahmot ovat Kylmän sodan kourien hallitsemia sätkynukkeja, joilla ei ole mitään valtaa omassa elämässään. Heidät vain korvataan paremmin yhteiskuntaan soveltuvilla ihmiskuorilla. Varman teorian saisin varmaan aikaiseksi vain useammalla katselukerralla tai tietämällä enemmän Żułwskin ajatuksista ja 80-luvun alun mielen laadusta.

Luin myös tätä kirjoittaessani Żułwskin kirjoittaneen Possessionin työstäessään omaa vaikeaa avioeroaan. Se antaa niin ikään entistä enemmän elokuvalle tulkinnan varaa. Miten paljon tarinasta onkaan hänen omaa katkeruuttaan vaimoaan kohtaan tai hänen huonoa omatuntoa omista epäonnistumisistaan. Väkivaltainen kuvasto tuntuu näin entistäkin härskimmältä, puhumattakaan sen paikoitellen todella häiritsevästä seksuaalisesta materiaalista. Elokuvan kuvaus Annasta on kaukana imartelevasta, mutta myös Mark kuvataan melko säälittävänä tapauksena. 

Visuaalisesti elokuva on varsin onnistunut. Se kuvaa Länsi-Berliinin elokuvan tunnelmaan sopivan likaiselta ja harmaalta. Sisätilat tuntuvat kolkoilta ja värittömiltä. Esimerkiksi Markin ja Annan asunto on tilava ja valoisa, mutta siitä tuntuu puuttuvan onnellisen kodin lämpö. Koko teosta tuntuu jossain määrin määrittelevän kylmän siniset sävyt. Tämä rikotaan sitten paikoitellen raivokkaan kirkkailla veriefektillä ja kauas päättömyyteen sukeltavan otuksen aikaan saavalla erikoistehosteella. Parhaimmillaan kuvaaja Bruno Nuytten on saanut aikaan todella mieleenpainuvia sommitelmia, jotka jäävät kummittelemaan katsojan päähän pidemmäksi aikaan. Voimakkaimpana esimerkkinä Annaa ja Heleniä esittävän Isabelle Adjanin kirkkaan vihreiksi värjätyt silmät elokuvan lopussa.

Possession on todella mielenkiintoinen ja sopivan haastava kauhuelokuva. Se ei ainakaan nykykatsojalle ole millään tavalla itsestäänselvä, mutta vaikeudessaan enemmän kannustava kuin luotaantyöntävä. Erikoinen tunnelma ja painostava Kylmän sodan ilmapiiri saa sukeltamaan omituiseen maailmaan, joka tuntuu parhaimmillaan muotoa rikkovan modernin maalarin veistokselta. Haluan ehdottomasti oppia tästä teoksesta lisää ja kenties jopa katsoa sen tulevaisuudessa uudestaan.

Mitä mieltä sinä olet tästä elokuvasta? Onko Andrzej Żułwski sinulle entuudestaan tuttu taiteilija? Kerro mietteesi kommenttiosiossa! Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!