Daredevil: Born Again – jakso 1x08 (sisältää SPOILEREITA)

Daredevil: Born Again 1x08 Kirjoittanut: Jesse Wigutow ja Dario Scardapane Ohjannut: Aaron Moorhead & Justin Benson Daredevil ja Matt Murdock -hahmot loivat Bill Everett ja Stan Lee

Huh huh sentään tätä sarjaa. Juuri kun aloin olla hitusen huolissani sen tasosta, se kiskaisee minut taas mukaan valtavia tunteita herättävillä kohtauksilla. Sarjan on edennyt ensimmäisen kauden toiseksi viimeiseen jaksoonsa ja palaset loppuhuipennusta varten alkavat kasaantua. Samalla myös tuodaan sarjan alusta takaisin elementtejä valaisemaan mitä kaikkea sarjassa onkaan oikeasti tekeillä mitä herkullisimmalla tavalla. Toki vaatii hiukan analyysia ja pohtimista, ennen kuin osaan sanoa loksahtavatko palaset aivan oikein kohdilleen. Mutta ensi tunnelmat heti jakson katsomisen jälkeen ovat todella korkealla.

Foggy Nelsonin tappanut Benjamin Poindexter alias Bullseye (Wilson Bethel) siirretään vankilan eristyksestä muiden vankien joukkoon. Entiselle FBI-agentin tämä asettaa valtavan väkivallan uhan alle. Matt Murdock (Charlie Cox) katkerana parhaan ystävänsä murhaajalle pitää tätä aluksi lähinnä viihdyttävänä, vain saadakseen murhaajalta kutsun tulla tapaamaan häntä. Mattin elämä muutenkin on entistä sekavampi. Hänen traumaattisen kokemuksen läpikäynyt naisystävänsä Heather Glenn (Margarita Levieva) saa kutsun pormestari Wilson Fiskin (Vincent D’Onofrio) järjestämään juhlaan ja Matin järkytykseksi aikoo jopa osallistua näihin juhliin. Heather nimittäin on samaa mieltä pormestarin kanssa naamioitujen sankarien vaarallisuudesta. Muualla kaupungissa Wilson paljastaa vaimolleen Vanessalle (Ayelet Zurer) vanginneensa tämän rakastajan Adamin (Lou Taylor Pucci). Vanessa ampuu Adamin miehensä käsiaseella. 

Mietinkin että jättikö showrunner Dario Scardapane kirjoittajineen Bullseyen hahmon pelkästään Daredevil: Born Againin ensimmäiseen jaksoon. Sinänsä olisi ihan ymmärrettävää, että sarjassa haluttaisiin siirtyä eteen päin suurimmasta osasta alkuperäisen Netflix-sarjan elementeistä. Samaan aikaan Bullseye on yksi merkittävimpiä Daredevilin arkkivihollisia sarjakuvissa ja aiemmassakin sarjassa hänet nähtiin ainoastaan viimeiseksi jääneellä kolmannella kaudella. Olinkin siis ilahtunut kun kahdeksannen jakson alussa katsojat löytävät itsensä Wilson Bethelin esittävän psykopaatin seurasta.

Bethel tekee mainiota työtä kuvatessaan Bullseyen kieroa mieltä. Hänen antisosiaalinen persoonallisuushäiriönsä on kuvattu hienolla tavalla uskottavana empatian puutteena. Kyse ei ole siitä että hän olisi täysin tunteeton paskianen, vaan nimenomaan siitä, että hän ei pysty tuntemaan sitä mitä muut ihmiset. Ihmiselämät eivät siis kosketa häntä, jos hänellä ei ole henkilökohtaisesti merkittävää, häntä itseään hyödyntävää suhdetta ihmiseen. Tämä ei erityisen voimakkaasti tule esille jaksossa, mutta jokin Bethelin performanssissa saa hahmon tuntumaan syvemmältä kuin pelkältä viiksiään pyörittelevältä lauantaiaamun piirrettyjen konnalta. Enkä voi sanoa etteikö olisi hitusen riemastuttavaa, että sarja kuitenkin uskaltaa nojata myös sarjakuvamaiseen fantasiaan ja laittaa Bullseyen tappamaan ihmisen sylkäisemällä irtonaisen hampaan suustaan.

Vaikka Bullseyen paluu sarjaan kahdeksannessa jaksossa tuntuukin niin monen jakson poissaolon jälkeen äkinnäiseltä, tuntuu hän silti myös sopivalta antagonistilta ensimmäisen kauden lopulle. Hänen asemansa sekä Wilson Fiskin, että Matt Murdockin vihollisena antaa tulevaisuutta varten sarjan kahdelle päähenkilölle syyn liittoutua hetkeksi aikaa yhteen. Bethelin performanssi ja karisma myös paikkaavat mahdollisia kirjoituksen jättämiä aukkoja ja erinomaisesti ohjattu toiminta saa hahmon tuntumaan varteenotettavalta uhalta.

Jakso myös muistuttaa, että Foggy Nelsonin murha jäi todellisuudessa aika avonaiseksi. Tapauksen kuittaaminen Bullseyen katkeruuden aiheuttamana riehumisena ei ole kovinkaan tyydyttävää. Näin jälkikäteen on myös helppo ymmärtää yksityiskohtia sarjan ensimmäisestä kohtauksesta. Yliluonnollisen tarkkana ampujana Bullseye ei missaa kohteitaan, ellei joku muu asetu hänen tielleen. Siksi tuntui erikoiselta, että hän onnistui tappamaan Foggy Nelsonin, mutta hän tuntui milteinpä tarkoituksella jättävän Karen Pagen eloon. Tai ainakin hän kohteli tätä yhtä mitättömänä kuin muita sivustakatsojia. Tuntuukin loistavalta ahaa-hetkeltä kun Matt jaksossa yhtäkkiä tajuaakin Foggyn olleen tavallista juhlavammalla tuulella kuoliniltanaan ja jonkin olleen pielessä tapauksen suhteen.

Matt on kuitenkin varsin stressaantunut ja epävakaalla tuulella, eikä pysty säilyttämään malttiaan Bullseyen tavatessaan. Eikä tietenkään kukaan katsoja voi häntä syyttääkään asiasta, onhan hänellä vastassaan hänen parhaan ystävänsä tappanut mies. Onkin äärimmäisen mehukasta katsoa Bullseyeta ottamassa moraalinen yliote vastustajastaan. Tämän pointti siitä, että todellinen “hyvis” puolustaisi jopa pahinta vihollisiaan on loistavaa naljailua Mattia kohtaan, eikä kyllä täysin väärässäkään. Erityisesti Matin katolilaista, anteeksiantoon nojaavaa uskoa tämän pitäisi puhutella. Ei sillä, Foggya rakastaneena katsojana on myös varsin miellyttävää nähdä kun Matt hakkaa Bullseyen päätä pöytään.

Viime arvostelussa iloitsin siitä, että Heatherin ja Mattin suhdetta alettiin vihdoin kunnolla käsittelemään ja Mattin huonosta miesystävyydestä. Tätä rokkia saadaan lisää myös kahdeksannessa jaksossa. Matt epäonnistuu niin totaalisesti kumppaninsa tunteiden validoinnissa, että näiden kina kiihtyy huutamisen tasolle. Heatherin perspektiivistä Matt ei suostu kuuntelemaan häntä ja hänen tapansa kommentoida Heatherin mahdollista suhdetta pormestariin on manipuloiva ja mustasukkainen. Katsojana ymmärrämme miksi Matt suhtautuu niin epäilevästi Wilson Fiskiin ja miksi hän on niin vihainen kun Heather laittaa sarjamurhaaja Musen ja supersankari Daredevilin samalle viivalle naamioituneina pelkureina. Mutta ilman sitä tietoa on Heatherinkin kanta aivan selvä. Hänelle Fisk on toki ongelmallinen, mutta myös apua tarvitseva asiakas. Ja naamioituneiden, väkivaltaisten miesten suhteen hän juuri todisti kaksi tällaista taistelemassa verissä päin toimistollaan. Siinä ei se pirupukuinenkaan välttämättä erityisemmin sankarilta näytä.

Oli mitä mieltä tilanteesta tahansa, viesti on selvä. Salainen henkilöllisyys ja avoimuuden puute parisuhteessa on äärimmäisen tuhoisaa. Jos Matt laittaisi kaikki korttinsa pöydälle tulisi parin keskustelusta varmasti paljon rakentavampaa. Ehkä siitä seuraisi ero, tai ehkä Heather oppisi näkemään hyvän mitä Matt saa naamioituneena aikaan. Oleellista on, että tulos olisi joka tapauksessa lopulta terveempi, eikä kaksikon tarvitsisi enää olla jatkuvissa riidoissa.

On kiehtovaa miten jakson kirjoittaneet Dario Scardapane ja Jesse Wigutow peilaavat tähän Wilson ja Vanessa Fiskin suhdetta. Koko sarjan ajan Matt ja Heather ovat vaikuttaneet onnellisilta ja nyt Mattin salaisuudet alkavat rikkoa heidän välejään. Samaan aikaan Wilson ja Vanessa taas ovat olleet varsin viileissä väleissä, johtuen siitä että kumpikaan ei ole ollut täysin rehellinen toiselle. Nyt jaksossa Wilson paljastaa kidnapanneensa Adamin ja pitävän tätä vankina. Hän muistuttaa että lupasi Vanessalle ettei surmaisi tämän salarakasta ja periaatteessa näin todistaa olevansa yhä rehellinen ainakin kirjaimellisella tasolla. On kierolla tavalla hupaisaa, kun vihollisella on sankaria terveempi parisuhde.

Paljastus myös näyttää kierolla tavalla Wilsonin herkkyyttä. Hän on muuttunut mies, mutta hänen väkivaltaisuutensa ja mustasukkaisuutensa ovat yhä tallella. Paljastus tuntuu normaalilta ihmiseltä järkyttävältä, mutta Vanessalle se kertoo hänen rakastamansa miehen olevan yhä olemassa. On vääristynyttä ja kieroa romantiikkaa nähdä tämä sitten tarttumassa miehensä aseeseen ja tappamassa Adam. Tekemällä tämän hän näyttää miehelleen ettei enää kaipaa ulkopuolisen kosketusta, sillä on saanut elämänsä suurimman rakkauden takaisin.

Tykkään myös ainakin periaatteessa siitä käänteestä, että Foggyn kuoleman järjestikin Wilsonin sijaan Vanessa. Se käy järkeen kun ottaa huomioon Wilsonin katoamisen Echo-sarjan tapahtumien jälkeen, jotka näemmä sijoittuvat ajanjaksolle jona Daredevil: Born Again -sarjan tapahtumat alkoivat. Mikä toimii sekin hyvin, sillä murhan ja lopun Born Againin välillä on vain yksi vuosi ja Wilson Fiskin katoamisesta on puhuttu todella merkittävänä tapauksena sarjassa. Tuskin Vanessa olisi toisen miehen syliin tai vakuuttamaan New Yorkin rikollisjärjestöjä omasta auktoriteetistään, mikäli kyse oli vain parista kuukaudesta. Samalla tämä myös antaa enemmän omaa agendaa sekä Vanessalle, että Foggylla. Näillä oli joku heidän välinen kahnauksensa, joka ei suoraa liittynyt Wilsoniin tai Mattiin. Johtopäätös: rakastan tätä käännettä.

Matt on erityisesti tämän jakson, mutta koko sarjan ajan epäillyt Wilson Fiskin motiiveja. Nyt hänelle paljastuu, että Foggyn murhan takana olikin Wilsonin vaimo. Samaan aikaan hänen alitajuntaansa selvästi jäi kolkuttamaan Bullseyen sanat todellisista hyväntekijöistä suojelemassa vihollisiaan. Tämän seurauksena jakso loppuu Mattiin ottamassa Bullseyen luodin arkkivihollisensa puolesta. Kohtaus on todella voimakas ja pysäyttävä. Aaron Moorhead ja Justin Benson ovat ohjanneet sen voimakkaalla otteella vaikutuksen maksimoinniksi. Voimakas valaistus ja eeppinen hidastus auttavat tekemään Matin valinnasta todellisen uroteon. Jälleen kerran Daredevil: Born Again pisti minut täysin hiljaiseksi.

Jossain aiemmassa arvostelussani puhuin siitä miten Michael Gandolfinin esittämä Daniel Blake alkaa sarjan aikana saada hyvin Trump-kannattajan kaltaisia piirteitä. Hänen tapansa selittää Wilson Fiskin teot pormestarina parhain päin on juuri tällaista ja viime jaksossa hän siirtyi jo uhkailemaan ystäväänsä BB Urichia (Genneya Walton) pomonsa puolesta. Tässä jaksossa hänen lojaaliutensa palkitaan, kun Fisk ylentää hänet pr:stä vastaavaksi apupormestariksi. On ollut varsin viihdyttävää seurata sivusta tämän pienen nilkin nousemista yhä vain inhottavammaksi paskiaiseksi. Tällä kertaa hän yrittää pyytää anteeksi BB:ltä. Gandolfini tekee loistavan suorituksen esittäessään omia valheitaan uskovaa hölmöä. Daniel Blake ei tunnu varsinaisesti pahalta vaan enemmänkin tosiuskovaiselta fanaatikolta. Ja sellaiset ovat todistetusti äärimmäisen vaarallisia. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mikä hänen tulevaisuutensa lopulta on Fiskin maailmassa. Osa minusta aistii tämän kuolevan yksinäisenä ja katuvaisena.

Vastaavasti BB Urich tuntuu journalistina omaavansa setänsä rohkeuden ja oikeudentajun. Hän ymmärtää tarpeeksi hyvin valtapeliä, hyödyntääkseen ystävänsä Danielin asemaa, tietäen ettei tälle kuitenkaan voi todellisuudessa antaa uhkailua anteeksi. Jaksossa BB myös tapaa poliisipäällikkö Gallon (Michael Gaston) ja tarjoutuu julkaisemaan anonyymisti tämän paljastukset Fiskin iskuryhmän homeisuudesta. Samalla katsojat saavat myös tietää BB:n olevan tietoinen siitä, että Fisk oli hänen setänsä murhan pääepäilty. Netflix-sarjan katsojat tottakai näkivät omin silmin Wilsonin kuristamassa vanhan Ben Urichin hengiltä. Ilmeisesti BB onkin lähtenyt journalismin piiriin ja Wilson Fiskiä tutkimaan nimenomaan saadakseen oikeutta kuolleen setänsä puolesta. Asetelma saa BB:n tuntumaan entistäkin vahvemmalta ja mielenkiintoisemmalta hahmolta. Vielä hän ei ole kunnolla päätynyt osaksi Mattin elämää ja jään innolla odottamaan miltä se tulee näyttämään.

Puhun vielä hiukan Tony Daltonin esittämästä Jack Duquesnesta, joka viimeksi nähtiin Marvel Cinematic Universen Hawkeye-sarjassa. Daredevil: Born Againissa hän on yksi New Yorkin varakkaista miljonääreistä, joiden tarjoamia varoja Wilson Fisk yrittää projekteihinsa saada. Hawkeye-sarjassa Jack oli lysti komediaa mukaan tuova elementti ja mainio harhautus potentiaalisena antagonistina. Nyt hänen läsnäolonsa tuntuu hiukan hukatulta. Näemme hänet lähinnä käymässä semisti uhkaavia keskusteluja Wilson Fiskin kanssa. Hänen kerrotaan myös olevan Swordsman-niminen naamioitu sankari, mutta aiemmassa jaksossa nähtyä kännykkäkamerakuvaa lukuunottamatta tämä ei ole merkittävää muuten kuin keinona Wilsonille kiristää Jackia auttamaan projektissaan. Hahmon läsnäolo auttaa Born Againia tuntumaan osalta laajempaa MCU:ta ja demonstroimaan New Yorkin täyttämiä oman käden oikeuden jakajia. Mutta erityisen voimakasta vaikutusta hahmo ei pääse Born Againissa valitettavasti tekemään, eikä Dalton pääse kunnolla maiskuttelemaan roolillaan.

Daredevil: Born Again -sarjan kahdeksas jakso on jännittävä ja ihmisdraamalla mehusteleva, erinomainen osa laajempaa kokonaisuutta. Se sitoo hienolla tavalla sarjan alun palaset lopun kanssa yhteen saaden luotua koko ensimmäistä kautta kannattelevan punaisen langan. Matt Murdockin ja Wilson Fiskin elämät peilaavat herkullisella tavalla toisiaan ja Bullseyen paluu sarjaan tuo mukanaan loistavia ongelmia. Lopun reunaroikkuja jättää katsojan hiljaiseksi ja innolla odottamaan miten sarjan ensimmäinen kausi tuleekaan seuraavassa jaksossa päättymään.

Miten tämä jakso toimi sinulle? Mitä ajatuksia hahmojen parisuhteet herättivät? Entä mitä pidit Bullseyen paluusta sarjaan? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!