Better Days (Shao nian de ni, 少年的你, 2019)

Arvostelu julkaistu alunperin videona 1.12.2021

Better Days Shao nian de ni, 少年的你, 2019 Ohjannut: Derek Tsang Kirjoittanut: Lam Wing Sum, Li Yuan, Xu Yimeng

Kun Hu Xiaodie tekee itsemurhan kääntävät koulun kiusaajat vihansa Chen Nianin puoleen. Yliopistojen pääsykokeiden lähestyessä on Chen Nian muutenkin kovan paineen alla, sillä hyvän uran on tarkoitus auttaa häntä pelastamaan äitinsä veloista. Eräänä iltana Chen Nian kohtaa Liu Beishan nimisen nuorisorikollisen. Kova kuoren alta paljastuu Liu Beishanin hyvä sydän, kun tämä alkaa suojella Chen Niania kiusaajilta.

Keväällä tuli katsottua taas Oscar-gaalaa. Tänä vuonna en ollut kerennyt nähdä läheskään kaikkia ehdokkaita ennen lähetystä, varsinkaan parhaan kansainvälisen kuvan listalta. Ennen palkinnon jakoa nähdyistä klipeistä yksi jäi kuitenkin vahvasti mieleen. Hong Kongia edustavan elokuvan pieni hetki, jossa sanomatta mitään nuori nainen ja mies hymyilivät ja itkivät toisensa nähdessään. Elokuvan nimi kuitenkin unohtui kun gaalan lopun mokat veivät huomioni.

Nyt syksyllä sain tilaisuuden mennä katsomaan kiinalaisen Better Days -elokuvan pressinäytöksessä. Ja kas, tehdessäni vähän googlailua ennen leffaa huomasin että kyseessä oli juuri se raina jonka pieni klippi ehti tehdä minuun keväällä vaikutuksen. Liian aikaisesta herätyksestä huolimatta olin siis ilolla elokuvaa katsomassa. Eikä intoni ollut turhaa, Better Days on mainio elokuva.

Elokuvan tähdet Zhou Dongyu (Chen Nian) ja Jackson Yee (Liu Beishan)

Kuten elokuvan alussa oleva teksti kertoo, koulukiusaaminen on maailmanlaajuinen ja ikiaikoja vaivannut ongelma. Itsekin sain osani painavasta päänaukomisesta lapsena peruskoulussa ja varmasti yhä käsittelen sen jättämiä jälkiä. Tämä oikean elämän ongelma on Better Days -elokuvan ytimessä. Heti elokuvan alussa lukiolainen tekee itsemurhan luokkatovereidensa julmuuden seurauksena.

Pitää saman tien kehua sitä, että Better Days hoitaa kyseisen itsemurhan tyylikkäästi. Tekoa itseään ei näytetä ollenkaan ja hahmon ruumiskin nähdään vain hyvin kaukaa suuressa kokokuvassa. Tämä osoittaa sen, että elokuvan tekijät suhtautuvat asiaan sen vaatimalla vakavuudella, eivätkä yritä turhaan shokeerata katsojia. Näin useammat katsojat pystyvät jatkamaan leffan parissa, kun se siirtyy käsittelemään kiusaamista.

Elokuvan päähenkilö Chen Nian joutuu koulunsa kiusaajien uudeksi uhriksi. Syyt kiusaamiseen ovat selvät ja yhtä typerät kuin oikeassakin elämässä. Kiusaaminen kuvataan todella aggressiivisena väkivaltana. Katsojat joutuvat todistamaan kun luokan paskiaiset hakkaavat ja nöyryyttävät Chen Niania. Tämä on vuorostaan hyvin epämiellyttävää katsottavaa, mutta silti toimivaa. Se auttaa visualisoimaan kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Vaikka kiusaaminen mitä itse jouduin kokemaan oli verbaalista, on silti Chen Nianin tunteisiin helppo samaistua. Elokuva näyttää hyvin sen pelon mikä kiusattuun istutetaan. Jokaisesta koulupäivästä tai matkasta kotiin tulee ahdistava kun ei voi tietää mitä inhottavaa kiusaajat tällä kertaa keksivät. Myöskään aikuiset joille asiasta kerrotaan eivät ole tarpeeksi tehokkaita vaan jopa pahentavat tilannetta hitaudellaan. Toisia ei taas halua ollenkaan vaivata kun niillä on jo muitakin ongelmia.

Chen Niania esittävä Zhou Dongyu tekee loistotyötä elokuvassa. Hänen roolihahmonsa on hyvin hiljainen ja vähäpuheinen tyttö. Dongyu onnistuu kuitenkin laittamaan näin paljon latausta tämän pieniin liikkeisiin. Hänen hiljaisessa angstissaan on jotain hyvin tuttua ihmisistä mitä itsekin olen elämäni aikana tavannut. Ja kun Chen Nian sitten päästää tunteet valloilleen tekee Zhou Dongyu niistäkin upean esityksen. Ei ole ihme että Oscar-gaalaan valittu klippi hänen hymyn ja itkun sekoituksesta jäi minulle niin vahvasti mieleen, eikä se että hänen työtään palkittiin useilla elokuvafestareilla.

Jackson Yee esittää elokuvassa Liu Beishania, poikaa joka alkaa suojella Chen Niania tämän koulumatkoilla. Yee tekee niin ikään hyvää työtä roolissa, joskaan ei ehkä jää yhtä vahvasti mieleen kuin Dongyu. Hän esittää tarinan ihastuttavaa antisankaria tyylikkäästi ja uskottavasti.

Liu Beishan on hahmona jotain jonka varmasti moni kiusattu toivoisi tapaavansa. Erittäin hyvän näköinen ja viileä "pahis" joka jostain syystä omistaa elämänsä kiusatun auttamiseen. Tämä on tavallaan toiveen toteutus fantasiaa, mutta Better Daysin maanläheinen ote materiaaliin saa sen tuntumaan todelliselta. Tätä auttaa hahmon ongelmallisempi puoli rikollisena. Kun Chen Nian ja Liu Beishan alkavat tutustua toisiinsa tuntuu poika aluksi jopa epäilyttävältä, ennen kuin tarina vie katsojat ja Chen Nianin tämän puolelle.

Pitää myöntää että jouduin elokuvan aikana käymään vessassa kiitos ostamani puolukkalimpparin. Kun tulin takaisin oli elokuvassa tapahtunut merkittävä käänne. En tietenkään kyseistä käännettä tässä spoilaa, ainoastaan kerron sen vaikutuksesta minuun katsojana. Tässä vaiheessa elokuvan suunta nimittäin muuttuu hitusen, kun hahmojen kohtaama konflikti vaihtuu.

Uuden käänteen myötä elokuva johdattaa katsojat loppuun, joka oli mielestäni pääosin tyydyttävä. Se tuntui todelliselta hahmojen luonteelle, sekä elokuvan antamalle viestille. Se olisi kuitenkin voinut mielestäni olla rohkeampikin. Tässä tuntui hiukan että kenties Kiinan valtiolla oli soppansa pelissä elokuvan juonen suhteen.

En tiedä tarkalleen miksi Better Days oli Hong Kongin edustaja Oscareissa, mutta kuitenkin kiinalainen elokuva. Huomasin erehtyneeni itse elokuvan lähdemaasta vasta sen nähtyäni, kun ihmettelin miksi elokuva lopputekstejä ennen kertoi Kiinan hallituksen tekemistä projekteista koulukiusaamista vastaan. Tämä tieto sai kuitenkin näkemään elokuvan hiukan eri valossa, sillä ymmärtääkseni Hong Kongin elokuvateollisuus on paljon manner-Kiinan vastaavaa vapaampi.

Mielestäni Better Days lopussa pyrkii antamaan kiinalaisista viranomaisista turhan puhtoisen kuvan. Se ei tunnu milläänlailla lopulta kyseenalaistavan aikuisten toimia, vaikka todella hyvin demonstroikin nuorten tunteita näitä kohtaan. Pienet säröt mitä elokuvan poliisihahmoissakin nähdään kuitataan nopeasti selvitetyiksi, sillä onhan Kiinan poliisit rehtiä väkeä! Tämän myötä myös aloin miettiä miten elokuva ei millään tavalla myöskään haasta koulutusjärjestelmää ja implikoi että käymällä yliopiston kaikki löytävät onnen perheelleen.

Päälleliimattu valtion hehkutus ei kuitenkaan onneksi riitä pilaamaan elokuvaa. Kokonaisuudessaan Better Days on silti erinomainen draama tärkeästä aiheesta. Sen päätähden performanssi on erittäin vahva ja tapa käsitellä kiusaamista pääsee käsiksi hyvin todelliseen ongelmaan.

Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille paitsi kiusaajille!