Piemonten tryffelinmetsästäjät (The Truffle Hunters, 2020)

Arvostelu julkaistu alunperin videona 5.12.2024

Piemonten tryffelinmetsästäjät
The Truffle Hunters, 2020
Ohjannut ja kirjoittanut: Michael Dweck & Gregory Kershaw

Italian Piemonten metsissä joukko vanhoja ukkoja metsästää koiriensa kanssa tryffeleitä. Tryffelit ovat suurta, kallista herkkua maailmassa. Dokumentti kuvaa näiden miesten elämää ja töitä Piemontessa. Heidän ilonsa ja haasteensa esitetään elokuvan aikana.

Tässä on taas sellainen elokuva jota en olisi varmaan älynnyt teattereissa katsoa, jos ei olisi tullut Tampereelle pressinäytöstä. Dokumentti tryffelinmetsästäjistä ei lähtökohtaisesti kiehdo kun en ole tryffeleitä koskaan kai syönytkään. Siksi olikin varsin positiivinen yllätys nähdä Piemonten tryffelinmetsästäjät -elokuvan olevan rento, maanläheinen katsastus näihin ammattimieheen. Tosin aikaisen herätyksen takia minulla oli vaikeuksia pysyä hereillä.

Elokuvasta loikkasi ensimmäisenä silmiini tapa jolla se oli tehty. Suurimmasta osista dokumententeista poiketen Piemonten Tryffelinmetsästäjissä ei ole kertojaa tai ns. "puhuvien päiden" haastatteluja. Sen sijaan kamera vain asettuu tarkkailemaan elokuvan henkilöiden elämää passiivisesti, milteimpä fiktioelokuvan lailla. Tämä omalla tavallaan vie katsojat lähemmäksi tapahtumia. Tuntuu enemmän kuin saisi olla kärpäsenä katossa seuraamassa oikeiden ihmisten elämää, eikä pelkästään sitä mitä he kameralle sanovat. Vaikka totta kai he tietävät olevansa kuvattavina.

Myös kuvien sommittelu on kauniin yksinkertaista. Elokuvassa käytetään paljon kuvia joissa kamera on jätetty rauhaan dokumentoimaan tapahtumia, jolloin ihmiset käyvät keskustelut rauhassa. Näiden paikat on kuitenkin varmasti mietitty tarkkaan, sillä kuvissa on jotain melkeinpä Wes Anderson maista tarkkuutta. Se tekee muuten niin maanläheisestä elokuvasta hiukan teollisemman, luoden mielenkiintoisen yhdistelmän.

Välillä tosin kuvaus tyyli muuttuu kokonaan, kun yhden koiran päähän laitetaan kamera. Seuraa hauskoja otoksia tryffeleitä metsästävän koiran perspektiivistä. Tämä tuo lisää vaihtelevuutta tarinankerrontaan, mikäli muiden otosten jäykkyys alkaa vaivaamaan. Lisäksi se demonstroi omalla tavallaan koirien tärkeyttä tryffelinmetsästäjille.

Eri tryffelinmetsästäjillä on eri ongelmat joita elokuvassa kuvataan. Yksi erityisen mieleenpainuva oli 90:tä lähestyvä veikko joka oli huolissaan siitä kuka hänen koirastaan huolehtii kun hänestä aika jättää. Vaikeus luottaa ihmisiin tulee esille. Monet tuntuvat himoitsevan tämän rakasta koiraa ainoastaan tämän tryffelinmetsästystaidon takia.

Kaikki tryffelinmetsästäjät elokuvassa ovat melko iäkkäitä, mikä tuntuu olevan yksi alan ongelma. He eivät kukaan ole kertomassa salaisia tryffelipaikkojaan muille, mikä sitten turhauttaa näitä himoitsevia kulinaristeja. On mielenkiintoista nähdä ristiriita tryffelinmetsästäjien ja niiden syöjien välillä. Metsästäjät ovat maanläheisiä, luonnossa kulkevia työmiehiä. Syöjät taas varakkaita ökyjä jotka maksavat satoja euroja ruoistaan.

Tämä on keskiössä yhden tryffelinmetsästäjän tarinassa erityisesti. Hän päättää kokonaan lopettaa metsästyksen, koska on turhautunut ihmisten ahneuteen. Tämä laittaa varsin hyvin miettimään kaiken tämän absurdiutta. Miten voi yksi sieni saada ihmiset niin järjestään, että siitä maksetaan huutokaupoissa kymmeniä tuhansia euroja. 

Mieleeni tuli elokuvaa katsoessa väkisinkin mieleen vastikään julkaistu fiktiivinen elokuva Pig. Siinä Nicolas Cage esittää tryffelinmetsästäjää, joka etsii rakasta tryffelipossuaan. Pig ja Piemonten tryffelinmetsästäjät toimivat aika hyvänä elokuvaparina. On hauska nähdä millaisia totuuden siemeniä tryffelien maailmasta vietiin fiktiiviseen maailmaan.

Yhteenvetona Piemonten tryffelinmetsästäjät on kelpo kuvaus juuri siitä mitä nimi implikoi. Se on mukavan rento elokuva joka keskittyy puhtaaseen aihepiirinsä dokumentointiin.

Mukavaa on myös lukea teidän POSITIIVISIA ja ROHKAISEVIA kommenttejanne. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!