Supercool (2021)
Supercool
2021
Ohjannut: Teppo Airaksinen
Kirjoittanut: Olli Haikka, Ali Moussavi
Mikäli toivoo jotain kello 11.11 toive toteutuu seuraavan vuorokauden ajaksi. High schoolia käyvä Neil toivoo olevansa cool voidakseen päästä ihastuksensa Summerin suosioon. Toive antaa Neilille miesmallin ulkonäön. Hän ja hänen paras ystävänsä Gilbert lähtevät kohti Summerin synttäribileitä, mutta matkalla tapahtuu kommellus jos toinenkin.
Supercool on suomalaisen Teppo Airaksisen ohjaama Hollywood-komedia. Airaksisen aiempi tuotanto ei ole erityisen tuttu minulle. Napapiirin sankarit 2 ja Kimmoa tuli joskus katsottua, mutta suurta vaikutusta ne eivät tehneet. Mutta kun tilaisuus nähdä Supercool ennakkoon tuli eteen, totesin että "mikä ettei." Ja nyt kun elokuvan olen nähnyt, sanoisin sen olevan… ihan okei.
Supercool vertautuu jo nimellään väkisin vuoden 2007 Superbad-elokuvaan, sekä muihin vastaaviin teinikomedioihin. Erityisesti parin vuoden takaiset Booksmart ja Good Boys olivat vahvasti mielessäni tätä katsellessani. Jälleen nuorella kaverilla on kaunis ihastus koulussa mielessään joten hänen ja parhaan ystävänsä pitää tehdä kaikki virheet tämän saavuttamiseksi. Supercool ei kuitenkaan tunnu yhtä oivaltavalta tai ajankohtaiselta kuin aiemmat mainitsemani esimerkit.
 |
| Jake Short (Neil) ja Miles J. Harvey (Gilbert) esittävät parhaita ystävyksiä |
Jossain määrin elokuva kyllä yrittää ottaa esiin ajankohtaisia asioita, kuten poliisien rasismin tai uuden sukupolven feminismin. Nämä kuitenkin tuntuvat hyvin pintapuolisilta ja pakollisilta lisäyksiltä. Ikään kuin elokuvan ääliöpoliisien toiminta vaatii kommentointia, sen sijaan että se tuntuisi puhtaasti huvin tai sanoman tuomiseksi. Näistä hetkistä jäi sellainen kuva että leffan kirjoittajat kovasti haluaisivat vakuuttaa yleisön siitä että tietävät mitä maailmalla tapahtuu.
Tämä ei kuitenkaan ole niin iso ongelma, että se leffan pilaisi. Jotkut näistä hetkistä ovat jopa ihan hauskoja. Mutta kun hahmot tapaavat intialaistaustaisen myyjän jolla on kirjaimellisesti sama nimi kuin Simpsonien Apulla, tuntuu vitsi hyvin väkinäiseltä. Kirjoittajat tuntuvat tässä kohtaa olleen hyvin ylpeitä itsestään, mutta lopulta vain nolaavat itsensä. Se että hahmot kommentoivat tapahtumia ei muuta sitä faktaa että elokuvan tekijät päättivät pitää tapahtumat sellaisena kuin ne ovat.
Arvostan sitä miten Supercoolin keskiössä on Neilin ja Gilbertin ystävyys. Erityisesti Gilbertin tapa ilmaista rakkauttaan ystäväänsä kohtaan oli hauskaa. Kiimaiset teinit tekevät lämpimien tunteiden osoituksesta hyvin irstaita tavalla jolla voin muistaa itsekin puhuneeni joskus ystävieni kanssa. Yksi leffan hauskimpia vitsejä on Gilbert vakuuttamassa Neiliä siitä että imisi tämän kyrpää jos sen avulla Neil pääsisi yhteen ihastuksensa kanssa.
 |
| Poikien kanssa seikkailuun päätyy Jaken naapuri Jimmy (Damon Wayans Jr.) |
Teini-ikäisten jatkuva kiima on muutenkin hauskalla tapana kuvattu elokuvassa. Neil on taitava piirtäjä, joka käyttää taitojaan pervojen fantasioidensa ilmaisuun. Tämä on samaan aikaan hiukan karmivaa, sillä hän piirtää niihin oikeaa ihastustaan, mutta samaan aikaan myös jollain tasolla todellista. Juuri tuollaista Neilin kaltaiset taitelijat tekevät suljettujen ovien takana.
Elokuvan opetus on juuri se mitä voi olettaa nuorille suunnatulta muodonmuutostarinalta. Neilin pitää oppia olemaan itsevarma omassa kropassaan eikä turvautua pinnalliseen muodonmuutokseen. Opetuksessa ei ole itsessään mitään vikaa, ja olen sinänsä iloinen että se kerrotaan nuorille uudestaan ja uudestaan. Samaan aikaan en ole aivan varma elokuvan loppuratkaisusta. Mielestäni se oli vähän liian tyypillinen Hollywood-ratkaisu ja olisi kaivannut enemmän ravistelua. Varsinkin kun useat tosielämän Neilit ovat itseriittoisia inceleitä, jotka saisivat tulla hiukan näpäytetyiksi.
Supercoolin muodonmuutostarina itsessään on aika mitätön lopulta. Koska katsojille Neil näyttäytyy yhä näyttelijä Jake Shortina, meinaa hänen muodonmuutoksensa unohtaa vähän väliä. Vitsinäkin tätä käytetään lähinnä siihen, että Neilin ja Gilbertin kohtaamat hahmot päätyvät aina ihastelemaan Neilin komeutta. Mutta muuten idea jää aika mitättömäksi, eikä sen tuoma pieni hippunen taikuutta lopulta tunnu missään. Tilannetta ei myöskään helpota se, että komistus joksi Neil muuttuu on geneerinen mallipoika, jolla ei ole karismaa aiheuttamaan elokuvan esittämiä reaktioita.
 |
| Iliza Shlesinger ilahduttaa pienellä roolillaan |
Elokuvan näyttelijät tekevät kaikki aikalailla sen mitä heiltä pyydetään. Kukaan ei juurikaan häikäise katsojaa, muttei toisaalta myöskään tee erityisen huonoa työtä. Hauskat kaverit ovat hauskoja, Neil on sopivan ujo törppö jne. Mieleenpainuvin suoritus oli varmaan Iliza Shlesingerin lyhyt esiintyminen bileitä järjestävänä gangsteri Viktoriana. Hänen piipauduksensa elokuvassa oli varsin voimakas "olen väsynyt tähän typeryyteen" hetki.
Elokuvassa on myös hetkiä jotka saavat hiukan miettimään mennäänkö nyt liian pitkälle. Hahmojen nuoruus tekee osista kohtauksista kiusallisia. Esimerkiksi kun Neil ja Gilbert menevät ostamaan Viagraa, koska jostain syystä Gilbert uskoo Neilin sitä tarvitsevan, lääkkeitä myyvä mies pyytää poikia katsomaan kun hän panee naisystäväänsä. Kohtaus on sinänsä ihan hauskan kiusallinen, mutta väkisinkin aloin miettiä onkohan pojat liian nuoria tähän. Mutta samaan aikaan elokuva en myöskään ole niin räävitön että olisin jaksanut reagoida vahvemmin.
Loppujen lopuksi vahvojen reaktioiden puute onkin Supercoolin suurin ongelma. Se tekee kaiken mukiinmenevästi jättämättä suurempaa jälkeä katsojaan. Sen seurassa voi viettää ihan hyvin sen puolitoista tuntia, mutta miksi vaivautua kun voisi katsoa monta kertaa paremman Booksmartin tai Good Boysin.
Sen sijaan vahvoja tunteita herättää teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Onko mitään mielenkiintoa Supercoolia kohtaan? Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille.
Kommentit
Lähetä kommentti