Dual (2022)

Arvostelu julkaistu alunperin videomuodossa 11.3.2022

Dual 2022 Ohjannut ja kirjoittanut: Riley Stearns

Saadessaan tietää kuolevansa Sarah päättää kloonata itsensä, helpottaakseen läheistensä surua elämänsä jälkeen. Aluksi idea vaikuttaa hyvältä, kunnes selviää ettei Sarah tulekaan kuolemaan. Klooni tulisi poistaa, mutta uuden lain takia tällä on oikeus taistella oikeudesta elää kaksintaistelussa. Sarah aloittaa treenata kohtaamista varten.

Kyllähän se melko paljon uteliaisuutta herätti kun nykyiseen kotikaupunkiini tultiin kuvaamaan Hollywood-elokuvaa. Toki ajan kanssa unohdin koko asian, enkä ole millään tasolla isänmaallinen tai kaupunkiuskovainen. Mutta kun Tampereelle tuotiin paikallisten filmifestarien yhteyteen elokuva näytille pressiin niin pitihän se vilkaista. Kokemus oli ihan mielenkiintoinen, mutta ei tämä elokuva maailmaa mullista.

Puhutaan nyt ensin siitä Tampereen käytöstä elokuvassa, sillä pistihän se silmään. Vaikka en tunnistanut varmuudella mitään tiettyjä lokaatioita, oli visuaalisesti selvää että oltiin Suomessa. Talojen arkkitehtuuri, metsien puut ja liikennemerkkien kaltaiset yksityiskohdat tekivät asian selväksi. Siksi oli omalla tavallaan huvittavaa, että lähitulevaisuuteen sijoittuvassa filmissä kaikii puhuivat englantia ja esim huoltoasemalla maksettiin dollareilla. Tampere ei vakuuta yrittäessään esittää Yhdysvaltoja.

Elokuvassa on muutenkin tietynlaista keinotekoisuuden tuntua ilmassa. Dualin dialogi nimittäin kuulostaa aika jäykältä. Siinä on hyvin vähän minkäänlaista persoonaa ja näyttelijätkin tulkitsevat tekstiä varsin monotonisesti. Koska tiedän esim. Karen Gillenin ja Aaron Paulin pystyvän todella magneettisiin suorituksiin, kyseessä on varmasti ohjaaja-kirjoittaja Riley Stearnsin valinta. En kuitenkaan tiedä oliko se kovinkaan hyvä valinta, sillä se laittoi tietynlaisen etäisyyden katsojan ja hahmojen välille, saaden elokuvan tuntumaan varsin kylmältä.

Omalla tavallaan tämä kylmyys kuitenkin antoi elokuvan konseptille sitten tilaa. Kyseessä on muuten hyvin normaalin oloinen maailma, mutta siihen on lisätty kloonauksen konsepti. Kun elokuva pääsee vauhtiin, saa katsoja siis rauhassa pohtia sen esittämiä ajatuksia. On oikeasti mielenkiintoista nähdä millaisia ongelmia klooni saattaa synnyttää ja pohtia vaikka sitä missä vaiheessa kloonista tulee oma persoonansa. 

Erityisen mielenkiintoista oli kun Sarah huomasi klooninsa olevan enemmän poikaystävänsä ja äitinsä mieleen kuin Sarah itse. Tämä kuvasi hyvin kyynisellä tavalla ihmisluontoa, sekä sitä miten ihminen voi luoda elämää itsekkäistä syistä. Elokuva tuntuukin jossain määrin tuomitsevan kloonaamisen korjauksena joihinkin ongelmiin. Kysymys kuuluukin sitten, että mille tosielämän asialle kloonaus voisi olla allegoria? Itselleni tulee mieleen se, miten jotkut saattavat hankkia kotieläimiä tai jopa lapsia paikatakseen jotain aukkoja elämässään. Tämä sitten johtaa lopulta näiden laiminlyöntiin kun tulos ei olekaan toivottu.

Karen Gillan on elokuvan päätähti, ja esittää sekä Sarahia, että Sarahin kloonia tuplaroolissa. Gillan on jo todistamut aiemmin tähtivoimaansa mm. Guardians of the Galaxy, Jumanji ja Gunpowder Milkshake -leffoissa, sekö tv:n puolella Doctor Who -sarjassa. Eipä siis ihmekään että myös Dualissa hän toimii karismaattisena vetonaulana. Hän tekee parhaansa nostattaakseen elokuvan kylmän ohjauksen ja monotonisen dialogin viihdyttävämmälle tasolle. Ja parhaimmillaan Gillan tekeekin elokuvasta todella viihdyttävää katsottavaa. Erityisesti loppua kohden kun hän vihdoin pääsee hiukan revittelemään, on meno varsin vahvaa.

Dualissa on myös aimo annos huumoria mukana. Se tosin ei aina toimi niin hyvin kuin toivoisi. Huomasin usein vain pienesti naurahtavani milloin millekin vitsille. Mutta mitään ratkiriemukasta ei elokuvassa tuntunut olevan. Jotenkin leffan kylmä tyyli onnistuu viemään huumoriltakin hiukan virtaa. Mikäli tälläisessä elokuvassa haluaa tarjota katsojille kevennystä, saisi se olla jotain todella hulvatonta, että se katkaisisi tasaisen menon todellisella voimalla.

Kaikenkaikkiaan Dual on ihan viihdyttävä elokuva, mutta sen kylmyys hidastaa menoa turhan paljon. Vahvempi panostus hahmojen inhimillisyyteen olisi auttanut luomaan vahvemman kokonaisuuden. Elokuvassa on kuitenkin tarpeeksi jännitystä ja scifi-konseptinsa tutkailua tekemään siitä positiivisen kokemuksen.

Ei tosin niin positiiivista kuin teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Aiotteko katsoa Dualin jos se joskus saa laajemman julkaisun Suomessa? Kerro painettuasi peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!