Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka (2022)

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka 2022 Ohjannut ja kirjoittanut: Väinö Weckström, Jarkko Felin

10-vuotiaat Henkka Virtanen ja Jiikoo Kivimutka pitävät omaa etsivätoimistoaan. Eräänä aamuna Henkka löytää todisteita mahdollisesta murhasta. Selvähän on että hänen ja Kivimutkan on asia selvitettävä. Yhdessä he alkavat tutkia tapausta, vaikka vanhemmat, isot pojat ja keskinäiset riidatkin meinaavat tulla tielle.

Kotimainen lastenelokuva ei ole genre johon voin sanoa tutusteeni kovinkaan paljoa. Mutta kun tälläistä YouTube-kanavaa tekee, ja haluaa laajentaa elokuvamakuaan, kuuluu myös sellaiseen tutustuminen asiaan. Niinpä tartuin tilaisuuteen kun Etsivätoimisto Henkka & Kivimutkan pressinäytös tuli Tampereelle. Valitettavasti vaan tämä elokuva ja minä emme olleet oikein samalla aallonpituudella.

Miksei elokuva sitten minulle toiminut? Syitä on monia, mutta tärkein varmaan se etten onnistunut eläytymään sen maailmaan. Tuntui kuin Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka olisi toiminut puoliteholla. Voin kyllä upota hyvinkin imelään ja lapsekkaaseen maailmaan, mutta tämä elokuva ei mene siinä tarpeeksi syvälle. Vaikka välillä nähdäänkin päähenkilö Henkan mielikuvituksen värittämiä kohtauksia, on ilmassa silti liikaa pyrkimystä todentuntuiseen elämän kuvaukseen. Mutta sitten kun siihenkään ei sukelleta täysillä, tuntuu kompromissina syntynyt hybridi hyvin ontolta. 

Esimerkki tulee mieleen heti leffan alusta. Henkka laulaa laulun etsivätoimistostaan ilahduttavassa, joskaan ei kovin vakuuttavassa musikaalinumerossa. Oli ihan hauska nähdä musikaalin iloa valkokankaalla, mutta sitten paljastuukin tämän olleen vain Henkan kuvitelmaa ja tämä vain joraa kuin idiootti yksin kadulla. Tämä voisi toimia, jos elokuva sitten pysyisi enemmän maanpinnalla. Mutta hetken kuluttua kadulle pöllähtää ukko taivaalta, oudolla lentovempeleellä. Yhtäkkiä tämä mielikuvituksesta erottunut tosimaailma rikkoutuukin ukkelin absurdiudella. Mikä pointti on Henkan mielikuvitussessioilla, jos tosielämä on absurdi? Elokuva tuntuu yrittävän tehedä kahta toistensa kanssa ristiriidassa olevaa asiaa samaan aikaan löytämättä tasapainoa.

Tämä taivaalta paikalle pöllähtänyt ukkeli on hänkin aika hyvä esimerkki elokuvan heikkouksista. Aina silloin tällöin näemme kohtauksen jossa hän putoaa laitteellaan milloin minnekin. Hahmo ei tunnu millään lailla liittyvän mihinkään elokuvan menoon. Ja kun lopulta hänen roolinsa paljastuu, ei se tunnu tuovan tarinaan mitään lisää, mitä ei olisi voinut tuoda muuta kautta esiin. Oletan että hahmo on lähdemateriaalina toimineesta kirjasta nostettu henkilö, sillä muuten hän tuntuu varsin irralliselta. Kenties kirjan fanit ilahtuvat tästä, mutta minulle hän oli täysin turha lisäelokuvaan.

Myös elokuvan päähahmojen kaaret tuntuvat todella heikoilta. Henkalla on kyllä kaikenlaisia pulmia, mutta opetus pelkojen voittamisesta jonka hän lopulta saa, on todella heikko. Sitä pohjustetaan elokuvan aikana tavalla joka tuntuu kirkuvan huomiota. Ja tarinan edetessä se ei lopulta liity mitenkään tapaukseen mitä Henkka selvittää. Tuntuu kuin hahmoille olisi keksitty tämä kehitys vasta elokuvan kirjoituksen jälkijunassa. "Ai niin! Pitäisikö tässä olla joku opetus mukana." Vastaus on että ei välttämättä, jos sitä ei saa tarinalla hyvin kerrottua.

En ole erityisen nokkela tai älykäs ihminen. Sen takia oli hiukan turhauttavaa miten helposti arvattavia elokuvan käännekohdat olivat. Esimerkiksi tarinassa poikia härnäävän lennokin omistaja oli helppo arvata, kun varsinaisia epäiltyjä ei ollut kuin yksi. Ehkä tämä on lapsille kiva mysteeri, mutta totta puhuen hekin ansaitsevat mielestäni mielenkiintoisempaa menoa.

Yritin parhaani mukaan pitää avoimen mielen ja muistaa että elokuva on lapsille. Mutta en voinut olla häiriintymättä Etsivätoimisto Henkka & Kivimutkan heikosta dialogista ja liian teatraalisista roolisuorituksista. Kaikki tunnutaan vetämään liian yli, varmasti tarkoituksella, mutta ei toimivasti. Useiden hahmojen toilailu tuntui lähinnä puistattavalta. Erityisesti Henkan vanhemmat, sekä joukko kiusaajia tuntuivat maailmaankuulumattomilta hölmöiltä. Jälleen, jos heitä ympäröivä Lahden kaupunki olisi ollut samalla tavalla liioiteltu, olisi tämä saattanut toimia. Mutta nyt kontrasti hahmojen ja maailman välillä puskee katsojan ulos elokuvasta.

Elokuva ei myöskään tunnu tietävän haluaako olla musikaali vai ei. Siinä on kolme laulunumeroa, joista ensimmäiseen sisältyy jopa paljon tanssia. Mutta kun seuraava laulu tulee vasta hyvin pitkän ajan päästä, tuntuu se kaikki todella epäjohdonmukaiselta. Tuntuu ettei Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka kykene sitoutumaan mihinkään valintaansa täydellä teholla. Hommaa ei helpota se, etten erityisemmin pitänyt geneerisistä lauluista mitä leffa tarjosi.

Myös elokuvan rytmitys oli paikoitellen turhauttavaa. Jotkut kohtaukset kestävät aivan naurettavan pitkään. Tuntui kuin joku olisi kertonut äärimmäisen pitkää, muttei ollenkaan hauskaa vitsiä. Tuskissaan sitä vain hymyilee kohteliaasti ja toivoo tämän menevän ohi. Vastapainona jotkin asiat leffassa on taas kiirehditty. Parhaana esimerkkinä päähenkilöiden riita, joka sovitaan parissa kohtauksessa ilman mitään kunnon draamaa. Jälleen kerran tuntui että elokuva vain täytti vastuullaan olevaa to-do -listaa.

Negatiivista riittää, mutta onko tämä nyt aivan kauhistuttava teos? Ei, näitä ongelmia vain on niin paljon. Positiivistakin kuitenkin löytyi. Vaikka näyttelijöiden ohjaus ei toiminut, oli mielestäni elokuvassa paikoitellen hyvää tunnelmallista valokuvausta. Väinö Weckström ja Jarkko Felin tuntuvat kuitenkin tietävän miten elokuvaa kuvataan. Paikoitellen he onnistuivat varsin mainiosti kuvaamaan hahmojen mielenmaisemaa ja lapsuuden iloa.

Myös elokuvan musiikit toimivat. Torsti Spoof tuntuu säveltäneen leffaan äänimaailman todellisella intohimolla. Elokuvan musiikki nimittäin on erittäin tehokasta. Ne kanavoivat jännittävän lasten elokuvan energiaa erinomaisella tavalla. Musiikki lentää jännittävästä innostuneeseen todella upealla tavalla.

Loppujen lopuksi Etsivätoimisto Henkka & Kivimutkan positiiviset aspektit ovat kuitenkin melko mitättömiä. En haluaisi olla näin ankara lastenleffaa kohtaan, mutta rehellisesti tämä ei vain toimi. Lapset ansaitsevat parempaa kuin tämän turhauttavan kokemuksen.

Parempaa on myös teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Onko kotimaiset lastenleffat yleensä mieleenne? Oletteko lukeneet Henkka & Kivimutka -kirjoja? Kerro painettuasi peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!