Love Lies Bleeding (2024)

Love Lies Bleeding 2024 Ohjannut: Rose Glass Kirjoittanut: Rose Glass, Weronika Tofilska

Vuonna 1989, Lou-niminen nainen työskentelee kuntosalilla Albuquerquessa. Hänellä on välit poikki isäänsä, Lou senioriin, paikallisen ampumaradan hämäräperäiseen johtajaan. Oikeastaan ainut syy miksi Lou itse enää New Mexicossa viipyy, on hänen siskonsa Beth, joka on jatkuvassa vaarassa väkivaltaisen miehensä J.J:n takia. Eräänä päivänä kuntosalille ilmestyy äärimmäisen viehättävä, Jackieksi kutsuttu nainen. Jackie päätyy pian punkkaamaan Loun luona. Kaksikon välit lähenevät nopeasti seksuaalisesta romanttiseksi. Lou näyttää saaneen uudesta naisystävästään suuren piristyksen elämäänsä, mutta suhde, ja kaksikon koko elämä vaaraantuu, kun J.J. hakkaa Bethin sairaalakuntoon. Loun esittelemiin steroideihin hurahtanut Jackie ei nimittäin kestä nähdä rakkaansa huolta.

Love Lies Bleeding on elokuva joka vaikutti kiinnostavalta heti kun kuulin Kristen Stewartin ja Katy O’Brianin tähdittävän lesbobodareista kertovaa jännäriä. Ohjaaja Rose Glass ei minulle ollut entuudestaan tuttu, mutta uudet taiteilijat kiinnostavat tottakai aina. Mielenkiintoni elokuvaa kohtaan kasvoi kun kuulin sen arvostelut Critically Acclaimed ja The Filmcast -podcasteissa, vaikka en enää edes oikeastaan muista minkälaisen vastaanoton teos kyseisten ohjelmien kriitikoilta sai. Jälkimmäisessä vieraillut B. J. Colangelo taisi ainakin sanoa rakastavansa leffaa. Olinkin sitten todella iloinen, kun näin Love Lies Bleeding -elokuvan Arthouse Cinema Niagaran pressinäytösten listalla. Jälleen kerran oli vaikeuksia nousta ylös kahdeksalta aamulla, mutta voi pojat, oli se sen arvoista. Love Lies Bleeding on seksikäs, likainen ja tyylikäs rikoselokuva.

Nykypäivänä on varsin virkistävää nähdä elokuva, jonka tekijät tuntuvat innolla haluavan laittaa seksiä valkokankaalle. Ihan vain sen takia kun uuskonservatiivit, useimmiten nuoret, kiljuvat siitä miten turhia seksikohtaukset elokuvissa muka ovat. Niin kuin ihmisen seksuaalisuus ei olisi valtava asia elämässämme tai kiihottuminen itsessään yhtä arvokas tunne kuin mitkä tahansa muutkin tunteet. Rose Glass ei pelkää elokuvassaan kuvata hahmojensa seksiä intohimoisen tyylikkäästi.

Lou (Kristen Stewart) ja Jackie (Katy O'Brian)

Glass yhdistää elokuvan päähahmojen, Loun ja Jackien, seksin näiden elämään kuntosalilla ja steroidien ottamiseen. Hikiset rautaa pumppaavat bodarit, kahden lihaksikkaan naisen yhteen liittyvät vartalot ja ihon lävistävän neulan intiimiys yhdistyvät upealla tavalla elokuvan montaaseissa. Yhdessä leikkaaja Mark Townsin ja kuvaaja Ben Fordesmanin kanssa Glass vie katsojan aivan tapahtumien sisälle. Katsoja voi milteimpä tuntea hahmojen ihon omallaan ja haistaa näiden kiiman täytteisen hien. Erinomaisen lisän näihin tuo steroidien vaikutuksen liioiteltu kuvaus äänen kautta. Jackien ottaessa yhä vain enemmän aineita, katsoja saa kuulla miten tämän lihakset suorastaan narskuvat kasvaessaan. Lihasten kasvun ääni on jotain mitä tuskin pitäisi olla olemassakaan, vielä vähemmän kenellekään muulle kuin lihasten kantajalle, joten katsoja pääsee tätä kautta entistäkin syvemmälle seuraamiensa sankarien sisään.

Tosin mistään sankareista ei Love Lies Bleedingin päähahmoissa ole kyse. Glass ja tämän kanssa elokuvan kirjoittanut Weronika Tofilska ovat kirjoittaneen tarinansa johtoon upean monimutkaiset naishahmot. Lou ja Jackie omaavat molemmat liutan sekä hyviä, että huonoja puolia, sekä puolia jotka sekoittavat nämä yhteen. Lou esimerkiksi on hyvin huolehtivainen siskostaan Bethistä, mutta on vaikea pitää erityisen eettisenä hänen intoaan tyrkyttää potentiaaliselle kumppanilleen steroideja heti näiden ensi tapaamisella. Jackie myös vastaa Loun rakkauteen todella kauniilla vilpittömyydellä ja luottamuksella. Hän on kuitenkin todella äkkipikainen ja paikoitellen jopa aggressiivinen. Ja steroideista saatavat hormonit tuntuvat pääosin ruokkivan juuri näitä huonoja puolia.

Elokuvan edetessä kaksikko päätyy tekemään hyvinkin kyseenalaisia valintoja. Glassin ja Tofilskan käsikirjoituksen taika on kuitenkin siinä, että katsoja aina ymmärtää miksi seuraamamme naispari toimii miten toimii. Hahmojen motiivit maalataan selvästi näkyville, jotta katsoja voi halutessaan arvioida heidän tekojaan näiden perusteella. Sanon “halutessaan”, sillä elokuvan hahmojen eettisyyden pohtiminen tuntuu omalla tavallaan jopa karhunpalvelukselle sen kertomalle tarinalle. Elokuvan tarina liikkuu niin jouhevasti ja tyylitellyllä tavalla, että sen muuttaminen moraalipohdinnaksi tuntuu harvinaisella tavalla epäkunnioittavalta teosta ja sen yleisöä kohtaan. Ennemmin sanoisin, että Glass ja Tofilska luottavat teoksensa katsojien olevan tarpeeksi kypsiä nauttimaan tarinan hahmojen moniulotteisuudesta itseisarvona.

Lou sr. (Ed Harris)

Mistä sitten Love Lies Bleedingissä on kyse, jos ei hahmojen eettisyyden pohdinnasta? Rakkauden monimutkaisuudesta ja siitä mitkä suhteen ovat vaalimisen arvoisia ja mitkä eivät.. Kaikki elokuvan hahmot ovat kuitenkin omaavat tavalla tai toisella rakkauden luoman siteen Louhun. Jackie on totta kai hänen uusi naisystävänsä, Beth ja J.J. taas Loun sisko ja tämän mies. Lou senior Loun isä ja Daisy-niminen nainen taas on rakastunut Louhun saamatta vastakaikua tältä. Elokuvan alussa Lou on jumissa näiden välissä. Hän on toki käytännössä katkaissut välit isäänsä, mutta huoli Bethistä pitää hänet yhä paikalla. Lou ei voi sietää J.J:tä, mutta koska Beth rakastaa tätä, ei häntäkään voi sulkea pois elämästä. Loun suhde Daisyyn ei ole yhtä syvälle tutkittu, mutta selvästi Loun on vaikeaa sanoa ei tälle. Kenties ennen Jackietä hän koki naispartnerin löytämisen konservatiivisessa maailmassa liian vaikeana, ja pelkäsi menettävänsä ainoan mahdollisuuden romantiikkaan, mikäli hän häätäisi Daisyn luotaan?

Loun suhteet ennen Jackietä ovat lähtökohtaisesti enemmän velvollisuuksia, kuin vilpitöntä, valittua rakkautta. Hänen tunteensa siskoaan kohtaan ovat varmasti aitoja, mutta ei ole mitään viitteitä siitä, että ne olisivat juurikaan biologiaa syvempiä. Yhteinen kokemus vaarallisesta miehestä on lopulta ainoa asia mitä heillä on yhteistä. Tämä toimii avaimena Loun koko elämään. Huoli siskosta on kahlinnut hänet tympeään maailmaan, mistä on tullut hänelle vain puuduttavien rutiinien täyttämää puurtamista. Epävakaan oloinen, mahdollisesti addiktiosta kärsivä Daisykin tuntuu olevan Loulle vain toinen ihminen minkä puolesta pelätä, sen sijaan että hänestä olisi tälle tasavertaiseksi kumppaniksi. Jackien saapuminen tähän elämään rikkoo Loun maailman monotonisuuden. Yhtäkkiä hän pystyykin näkemään kotikontujaan pidemmälle.

Vaikka Love Lies Bleeding on pohjimmiltaan hyvin maanläheinen trilleri, auttaa Rose Glassin tyyli tuomaan siihen sadunomaisia elementtejä. Lou seniorin tyttäreensä jättämä trauma on yksi näitä asioita. Tämä visualisoidaan punamustilla väläyksillä menneisyyteen, jotka edustavat Loun trauman värittämiä painajaisia. Vaikka Louta ja Lou senioria ei nähdä juurikaan yhdessä elokuvan alussa, on tämän suhteen paino koko ajan läsnä Loun elämässä. Loun muistot isästään ase kädessä, veren värisessä hohteessa tekee saman tien katsojalle selväksi miehen väkivallan jättämän jäljen. Tämä on myös osa elokuvan rakkausteemaa, esimerkkinä suhteesta jossa rakkaus parhaimmillaankin on kieroontunut tai ainakin vähemmän arvokas asia Lou seniorin hierarkiassa. Kun ihmisen vanhempi on tämän trauman aiheuttaja, luo se luonnollisesti mitä syvimmät haavat ihmiseen. Kyseessä on pahimpia petoksia mitä ihminen voi kokea.

Loun tietää moraalisesti monimutkaiseksi siitäkin, että hän tupakoi sisällä

Suhde Jackieen on jotain mitä Lou itse päättää rakentaa. Aluksi vain fyysisestä viehätyksestä ja hyvästä kemiasta syntyvä yhteinen yö eskaloituu nopeasti romanttiseksi suhteeksi. Jackien seurassa Lou saa mahdollisuuden tuntea molemminpuolista rakkautta, joka ei ole biologian synnyttämä tai ole raskaiden velvoitteiden riivaama. Rakkaus Jackieen on ennen kaikkea voimaannuttava, siinä missä Loun muut suhteet nimenomaan imevät tältä voimia. Vastapalveluksena Jackie saa partnerin jonka luona on turvallista asua, ja joka vilpittömästi on kiinnostunut hänen intohimoistaan ja pyrkii niitä aktiivisesti tukemaan. Kaksikolle muodostuu pian kirjaimellinen pakosuunnitelma, kun Lou lupaa lähteä Jackien mukaan Las Vegasissa järjestettäviin fitness-kisoihin.

Loun ja Jackien suhdekaan ei ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Aivan kuten heidän luonteensakin, myös heidän liittonsa on paikoitellen todella ongelmallinen. Heille syntyy riitoja toisen kertomatta jättämistä asioista ja välillä he tekevät toisilleen asioita, mitä on katsojana vaikea, jos ollenkaan mahdollista, antaa anteeksi. Mutta tässäkään Glass ja Tofilska eivät oikeastaan välitä katsojan moraalisista mietteistä. Oleellista on Loun ja Jackien valinta selvittää ongelmansa ja pysyä yhdessä vastoinkäymisistä huolimatta. Toisin kuin vaikkapa Loun ja Lou seniorin suhde, Lou näkee suhteen Jackieen työstämisen arvoisena, jonka vuoksi myös katsojan on helppo tuntea näiden naisten välinen rakkaus.

Tottakai iso tekijä elokuvan romantiikassa on se, että Loun ja Jackien rooleihin on saatu erinomaiset näyttelijät. Kristen Stewart on Lou ja Katy O’Brian esittää Jackietä. Stewartin luontainen, matala energia valjastuu hienosti hänen performanssinsa voimavaraksi. Sisäänpäin kääntynyt Lou tuntuu Stewartin käsitelyssä lämpimältä selviytyjältä. O’Brian taas suorastaan säteilee itsevarmana Jackienä. Katsoja saa ihastua häneen yhdessä Loun kanssa, kun O’Brian ottaa ruudun haltuun tiukalla, mutta viehättävällä voimallaan. Kaksikon kemia iskee kuin salama heti elokuvan alussa ja pysyy yhtä voimakkaana loppuun asti. Näyttelijät onnistuvat sytyttämään tulen välilleen niin katseiden, kehon kielen kuin dialogin tulkintansakin kautta.

Elokuvassa bodataan niin maan helvetisti

Clint Mansellin säveltämä musiikki elokuvassa auttaa korostamaan sen jännitystä ja romantiikkaa todella vaikuttavalla tavalla. Hän käyttää hyväkseen 80-luvun synteettistä tyyliä utuisen, scifin kanssa flirttailevan äänimaailman luomiseksi. Musiikissa on sopivissa määrin painostavaa tunnelmaa, joka auttaa kun kuvataan Loun kantamaa traumaa. Tarvittaessa Mansell sekoittaa luomaansa jumputukseen myös mystiikan sadunomaisen siemen, joka auttaa tuomaan teokseen toismaailmallista tunnelmaa. Tämä on erityisen tarpeellista, sillä erityisesti elokuvan lopussa mukaan tulee elementtejä, joita katsojan ei ehkä kuulu ottaa enää täysin kirjaimellisesti.

Love Lies Bleeding on seksikäs, likainen ja mukaansatempaava jännityselokuva lesbokehonrakentajien romanssista. Ohjaaja Rose Glass on luonut ylitsepursuavaa tyyliä vuotavan elokuvan, josta on mahdotonta ottaa silmiään irti. Elokuva käsittelee mielenkiintoisella tavalla ihmisen valitseman ja syntymässä saaneen rakkauden eroa. Kristen Stewart ja Katy O’Brian omaavat hiostavan kuuman kemian maalatessaan aikuiseen makuun sopivan, myrkyllisyyden kanssa flirttailevan parisuhteen. Love Lies Bleeding on erinomainen tapa viettää Pride-kuukautta ja yksi tähän mennessä parhaista elokuvista vuodelta 2024.

Parhaita on myös teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Oletteko te nähneet tämän elokuvan tai onko teillä suunnitelmissa katsoa se? Kertokaa mietteenne kun olette teoksen nähneet. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä tukea kanaavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muistakaa myös tsekata leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi. Seksikästä Pride-kuukautta kaikille, vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!