Sankari (Quahremaan, قهرمان, 2021)

Arvostelu julkaistu alunperin videona 10.2.2022

Sankari 
Quahremaan, قهرمان, 2021
Ohjannut ja kirjoittanut: Asghar Farhadi

Rahim on velkojensa takia vankilassa. Hänellä on kuitenkin suunnitelma vapaaksi pääsemiseksi. Rahimin morsian Farkhondeh on nimittäin löytänyt käsilaukun ja sen sisältä aitoa kultaa. Yritettyään myydä kullan, Rahim kuitenkin päättää yrittää palauttaa käsilaukun ja kullan sen alkuperäiselle omistajalle. Tilanne eskaloituu kun ihmiset saavat tietää Rahimin päätöksestä. Yhtäkkiä hänestä on tullut paikallinen sankari.

Jippii! Elokuvateatterit ovat taas auki ja sen myötä myös pääsin taas pressinäytöksiin. Ensimmäisenä vastaan tuli iranilainen Sankari. Tosin joudun jälleen kerran myöntämään, että olin taas mielettömän väsynyt aamun näytöksessä. Näin ollen saatoin missata elokuvan hienovaraisempia kohtia yrittäessänu pysyä hereillä. Mutta kyseessä on joka tapauksessa mielenkiintoinen teos.

Käydään heti kiinni elokuvan mielenkiintoisimpaan aspektiin. Eli sen nimenkin implikoimaan sankaruuteen. Nimittäin elokuvaa katsoessa on hyvinkin selvää, että nimi on, jos ei suorastaan sarkastinen, huomattavasti liioiteltu. Päähenkilö Rahimin teko nimittäin on lopulta hyvinkin simppeli oikea valinta, eikä suuri uroteko. Elokuva kannustaakin pohtimaan sitä pitäisikö ihmisiä nostaa jalustalle vain siksi, että nämä sattuvat tekemään jotain oikein.

Sankarin antagonisti, Bahram ottaa tämän suoraan esille katsoessaan Rahimin ympärillä pyörivää sirkusta. Hänen mukaansa Rahimin velat johtuvat siitä että hän lainasi rahaa koronkiskurilta tuhoon tuomittuun hankkeeseen ja sitten vaati Bahramia lainaamaan hänelle rahat ensimmäisen velan maksamiseksi. On varsin ymmärrettävää, että Bahramia turhauttaa että Rahim on pääsemässä pälkähästä vain koska tämä teki velvollisuutensa.

Samaan aikaan elokuvan edetessä myös katsojan sympatiat Rahimia kohtaan alkavat häventyä. Aluksi olen totta kai täysin hänen puolellaan, onhan hän todella vaikeassa tilanteessa ja kotona tätä odottaisi lapsikin. Mutta miehen saadessa yhä enemmän suosiota ja alkaessa vääristää tarinaansa alkaa tätäkin kyseenalaistamaan. Aloin pohtia olisiko Rahim edes palauttanut laukkua jos kullan hinta ei olisi laskenut, tai jos hänen siskonsa ei olisi häntä moittinut. Ja kun Bahram sanoo Rahimin raahavan puhevammaista poikaansa kaikkialle sympatian toivossa, on pakko miettiä voisiko tämän puheissa olla perää.

Rahim ei nimittäin tunnu lomillaan juurikaan juttelevan tai leikkivän poikansa kanssa. Näiden suhde tuntuu hyvin kylmältä, eikä Rahim juuri ollenkaan isälliseltä. Kyse ei myöskään ole siitä etteikö miehellä olisi leikkimielistä luonnetta, sillä tullessaan siskonsa luo, Rahim saman tien rientää touhuamaan siskontyttärensä kanssa. Näin ollen on helppo alkaa ymmärtämään myös Bahramin kantaa.

Tälläinen heikommassa asemassa olevan hyväksikäyttö näkyy myös vahvasti elokuvassa. Sen lisäksi että on tämä Bahramin syytös, myös vankilan johtokunta on erittäin innolla kertomassa lehdistölle Rahimista. He eivät selvästikään halua auttaa Rahimia hyvää hyvyyttään vaan näyttääkseen iranilaisen vankilaitoksen toimivan. Vankilasta tullut sankarihan todistaisi heidän hyvästä työstään. Yksi vahva kommentti toiselta vangilta riittää murtamaan kuvaa vankilanjohtajista hyväntekijöinä.

Myös iranilaisen vankijärjestelmän heikkous käy myös selväksi kun Rahim päätyy tekemisiin erään hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Näiden kautta tulee selväksi se miten vahvasti raha vaikuttaa oikeuden toteutumiseen. Rahimin tapauksessa hän on totta kai pulassa suoraa velkojensa takia, mutta kuulemme myös vangista joka voisi välttyä kuolemantuomiolta rahan avulla. Sen lisäksi että kuolemantuomion olemassa olo itsessään on kuvottavaa on piste iin päälle vielä se että siihen voitaisiin vaikuttaa rahalla.

Teknisiltä aspekteiltaan elokuva oli toimivaa kamaa. Jotkin kamera-ajot olivat ihan tyylikkäitä ja maailma immersiivinen. Musiikkia käytettiin todella säästeliäästi mikä auttoi omalla tavallaan tuomaan leffaa maanpinnalle. Mutta lähtökohtaisesti mitkään tämän audiovisuaaliset puolet eivät jättäneet suurta vaikutusta minuun.

Yhteenvetona, Sankari, on mielenkiintoinen teos moraalista. Se kehoittaa pohtimaan sitä kenet nostamme jalustalle ja mistä syystä. Mutta väsyneenä en sitä suosittele katsomaan.

Sen sijaan suosittelen jättämään minulle positiivista ja rohkaisevaa kommenttia. Muista myös painaa peukkua, kelloa ja tilaa-nappia. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!