Scream (2022)

Arvostelu julkaistu alunperin videona 12.2.2022

Scream
2022
Ohjannut: Matt Bettinelli-Olpin, Tyler Gillett
Kirjoittanut: James Vanderbilt, Guy Busick

Ghostface-naamaria pitävä muukalainen hyökkää Taran kimppuun. Siksi on tämän siskon Saminkin palattava Woodsboron kaupunkiin miesystävänsä Richien kanssa. Koska tämä ei ole todellakaan ensimmäinen kerta kun samaa naamiota pitänyt murhaaja on päässyt valloilleen kaupungissa, päättää Sam hakea apua kokeneemmalta taholta. Jälleen kauhuelokuvat ovat murhien inspiraation lähteenä ja kaikki Taran lähipiirissä ovat epäiltyjä.

Katsoin muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran alkuperäisen vuoden 1996 Scream-elokuvan. Se oli todella vaikuttava jo silloin, mutta vasta kauhuun pikkuhiljaa tutustuvana en välttämättä saanut siitä aivan kaikkea irti. Sitten viime syksynä päätin uppoutua myös elokuvan jatko-osiin ja huomasin innostuvani elokuvasarjasta todella voimakkaasti. Sen tapa samaan aikaan kommentoida kauhugenren trendejä, mutta myös toteuttaa niitä oli todella tehokasta. Kysymys totta kai kuului nyt viidennen Scream-elokuvan kohdalla, voiko sarja toimia ilman alkuperäistä ohjaajaa, Wes Cravenia. Ja ilolla voin leffan nähtyäni todeta, että totta vitussa voi!

Scream-leffoissa on aina ollut hyvä sekoitus jännitystä ja huumoria, painotus hieman vaihdellen elokuvasta toiseen. Tällä kertaa nämä aspektit tuntuvat olevan todella toimivassa tasapainossa. Elokuvan aikana tuli sekä puristettua penkkiä hermostuneena, että naurettua ääneen. Kauhu ja komedia sopivatkin yhteen todella nätisti ja ohjaajat Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett ymmärtävät tämän täysin. Koskaan ei tiedä johtaako rakennettu jännitys huutoon, nauruun vai onko kyseessä harhautus.

Sydney Prescott (Neve Campbell) ja Gale Weathers (Courtney Cox) jälleen Woodsborossa

Heti alussa elokuva alkaa kuten kaikki Screamit, ensimmäisellä hyökkäyksellä. Ja nopeasti huomaan olevani todella jännittynyt. Ghostface-tappajan hyökkäyksessä on jotain ihan omanlaista voimaansa. Koska kyseessä ei ole millään tavalla yliluonnollinen hahmo, tuntuu hän omalla tavallaan vielä vaarallisemmalta. Kun tietää että leffan hahmoilla on teoriassa mahdollisuus paeta, tuntuu aina todella sykähdyttävältä jos Ghostface onnistuu murhassaan. 

Uusi Scream ei myöskään pelkää näyttää verta ja väkivaltaa. Näemme useat tapot todella läheltä tavalla joka nostattaa karvat pystyyn. Ohjaajat hallitsevat jännityksen kiristyksen ja sitten sen laukaisemisen erinomaisesti. On aina tärisyttävä tunne kun Ghostface ja tämän seuraava uhri painivat veitsi heidän välissään ja veitsi pikkuhiljaa livuttautuu kohteeseensa. Ja kun veitsi sitten lävistää vaikkapa jonkun kurkun tai rinnan, tuntuu se oikeasti menetykseltä. Elokuva rakentaa hahmoistaan taidokkaasti inhimillisiä kuvaamalla heidän voimakasta hätäänsä hyökkäystilanteessa.

Leffassa nähdään totta kai sekä uusia, että vanhoja hahmoja. Kuten modernien rebootti-jatko-osien sääntöihin kuuluu, seuraamme uuden sukupolven hahmoa, jolla on jokin yhteys aiempiin elokuviin, samalla kun klassiset hahmot tukevat tätä tavalla tai toisella. Näiden vanhojen konkarien tarinaa ja kokemusta jatketaan juuri sopivalla tavalla. Heidän uudet tuulensa tuntuvat autenttisilta hahmoille, Neve Campbellin, Courteney Coxin ja David Arquetten tehden todella voimakasta näyttelijän työtä.

Hahmot pääsevät jälleen arvuuttelemaan "Ghostface" -tappajan henkilöllisyyttä

Uutena protagonistina elokuva esittelee Sam Carpenterin, jota esittää mm. In the Heights -elokuvasta tuttu Melissa Barrera. Sam on juuri sellainen mitä voi odottaa uuden sukupolven johtamalta jatko-osalta. Vahva, mutta empaattinen nainen, joka komentaa ruutua erinomaisesti istuen luonnollisesti vanhempien hahmojen seuraan. Barrera niin ikään tekee loistavan karismaattisen työn hahmona, tehden kaiken mitä slasherin tähdeltä sopii odottaa, kiljumisesta badassimpiin hetkiin.

Myös muu roolikaarti elokuvassa tekee nappi suorituksen. Elokuvan teinejä esittävät näytelijät ovat kaikki helposti pidettäviä hahmoja ja tuntuvat sellaiselta porukalta jonka kanssa on kiva hengata. Heidän sympatiansa saa katsojan nopeasti puoleensa, jolloin ei haluaisi kenenkään heistä kuolevan, tai paljastuvan murhaajaksi. Samaan aikaan kaikki Scream-elokuvat nähneenä ei kuitenkaan voi olla koko aikaa arvuuttelematta kuka tai ketkä maskin alta tällä kertaa paljastuukaan.

Scream-elokuvien kenties suurin tunnusmerkki Ghostface-naamarin jälkeen on aina ollut sen meta-aspektit. Tässäkään asiassa ei uusi Scream petä. Jälleen kerran taklataan jokin trendi kauhuelokuvissa. Tällä kertaa puhutaan totta kai rebootin ja jatko-osan sekoituksista, jotka kantavat aina alkuperäisen osan nimeä. Ja kuten kaikki Screamit, homma menee sitten juuri tämän käsikirjoituksen mukaan. Ja silti elokuva onnistui yllättämään joillain lopputulokset aspekteillaan ja antamaan siitä jotain pohdittavaa. Mutta se menee spoilerien puolelle, joten otan ne esille vasta lopputekstini jälkeen.

Melissa Barreran esittämä Sam Carpenter on elokuvan uusi päähenkilö

Kaikenkaikkiaan Scream on juuri sitä mitä viidenneltä Screamiltä kuuluukin odottaa. Se sekoittaa varsin tehokasta kauhua railakkasseen huumoriin, tarjoten myös varsin tehokkaan mysteerin jälleen kerran. Sen meta-aspektit ovat loistavia ja näyttävät keskisormea juuri oikealle porukalle. Tästä lisää spoileri osuudessa. Kenties paluu elokuvateattereihin vaikutti asiaan, mutta tämä nousi ensimmäisen jälkeen parhaaksi sarjassa.

Mutta vielä parempaa ovat tietenkin teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Kertokaa mitä mieltä itse olette Scream-leffoista. Spoilereita seuraavan kuvan jälkeen.

Sittemmin supersuosioon noussut Jenna Ortega esittää Samin pikkusiskoa Tara Carpenteria

Noniin! Nyt spoileroidaan oikein urakalla. Haha, Dewey kuoli ja Ghostfacet oli The Last Jedista suuttuneita luusereita!

Elokuvassa tosiaan Dewey ja Gale ovat jälleen eronneet. Gale on New Yorkissa oman aamuohjelmansa uutisankkurina ja Dewey taas aikaistetulla eläkkeellä Woodsborossa. Vaikka on surullista nähdä nämä jälleen erossa, on myönnettävä että se käy järkeen. Näiden suhde tuntui aina olevan vaakalaudalla, eikä ole ihme että he päätyivät taas eroon. Mutta nautin todella näiden konkarien rooleista nuoren sukupolven mentoreina. Erityisesti juuri Deweyn tarina tuntui todella vahvalta.

Aiemmissa Screameissä juuri Dewey sai jatkuvasti erilaisia vaurioita, mutta selvisi aina vammoilla. Ja tätä perinnettä tämä elokuva käyttää loistavalla tavalla hyväkseen. Kun Dewey ja Ghostface painivat ja entinen poliisi pääsee niskan päälle, huomasin olevani aivan innoissani. Jes, vihdoinkin Dewey saa ansaitsemansa onnistumisen. Mutta totta kai elokuvan tekijät vetävät saman tien maton katsojien alta ja Ghostface pääsee surmaamaan yhden sarjan vakiokasvoista. Vaikka olenkin uusi Scream-fani, voin sanoa surreeni Deweya ihan kunnolla, jos nyt en ehkä kyyneliin asti.

Elokuvan uudella päähenkilöllä, Samilla, on tosiaan yhteys alkuperäiseen Scream-elokuvaan. Paljastuu että hän onkin alkuperäisen Ghostface-tappajan, Billy Loomisin tytär. Tämä on totta kai jo vakiotrouppi näissä reboot-jatko-osissa, ja totta kai näin ollen kuuluu myös uuteen Screamiin. Ja oleellisinta on totta kai miten tätä käytetään. Mielestäni todella onnistuneesti.

David Arquetten ensimmäisestä Scream-leffasta asti mukana ollut hahmo, Dewey Riley, saa surmansa

Ensinnäkin elokuva ei panttaa tietoa liian pitkään. Se antaa katsojien hetken arvuutella asiaa, mutta pian Sam kertookin jo totuuden pikkusiskolleen. Tämän jälkeen saamme oppia, että hän kärsii jonkinlaisesta dissosiaatiosta ja hallusinoi isäänsä siellä täällä. Hetken aikaa tämä saa jopa kyseenalaistamaan josko tätä seuraava Ghostfacen hyökkäyskin olisi vain Samin päässä. Näin ei ole, mutta Samia kummitteleva Billy toimii loistavasti. 

Hänen kauttaan elokuvaan tulee klassinen, esimerkiksi Star Warsista tuttu kysymys siitä, kuinka pitkälle omena on puusta pudonnut. Sam joutuu kamppailemaan sen kanssa, onko hänenkin kohtalonsa tulla sarjamurhaajaksi. Elokuva näyttää tämän konfliktin varsin toimivasti kuvaten eri hahmojen eri reaktioita asiaan. Lopulta huomaamme, että ihmiset jotka välittävät Samistä, tietävät ettei tämän perimä määritä tätä. Samaan aikaan Sam joutuu kuitenkin hyväksymään tämän osana itseään ja lopun voimakkaassa kohtauksessa oppiikin kanavoimaan tätä oikein, hoitaessaan murhaajan päiviltä.

Ja sitten ne murhaajat. Sanoin heitä The Last Jedita vihaaviksi luusereiksi. Tämä johtuu siitä, että lopussa paljastuukin että he ovat Stab-elokuvasarjan faneja, jotka suuttuivat sarjan uusimmasta osasta. Se nimittäin oli fanien odotukset rikkonut teos, joka ei heidän silmissään tehnyt tarpeeksi kunniaa aiemmille osille. Ja elokuva jopa tekee The Last Jedi -yhteyden niinkin selväksi, että tuo uusi Stab-elokuva oli sarjan kahdeksas, kuten The Last Jedi Skywalker-saagassa ja "sen Knives Out -ohjaajan" tekemä, kuten The Last Jedi. En tiedä onko tämän elokuvan tekijöillä yhteyttä Rian Johnssoniin, mutta tuntuu selvästi että heitäkin vitutti kohtuuton raivo minkä fanit miehen elokuvaan kohdistivat.

Mindy Meeks-Martin (Jasmin Savoy Brown) on ilahduttava uusi sivuhahmo

Scream näyttää erinomaisella tavalla miten lapsellisia tälläiset fanit ovat. Ajatus siitä että elokuvantekijöillä olisi velvollisuus toteuttaa kaikkien alkuperäisten elokuvien parissa kasvaneiden nostalgian nälkäisten nörttien toivomukset on naurettava. Mikey Madison ja Jack Quaid kuvaavat rooleillaan loistavasti sitä miten todellisuudesta irtaantunut ja itseään täynnä ihmisen täytyy olla uskoakseen tälläistä. Heidän lähes himokas tapansa esittää hahmojaan näiden todellisen luonteen paljastettua demonstroi erinomaisesti tätä. 

Ja se että näin että Screamia syytettiin siitä että se on sarjansa "The Last Jedi" vain tukee elokuvan pointtia. En käsitä miten paksukalloinen tarvitsee olla ettei edes näin selkeästä syytöksestä älyä aloittaa itsetutkiskelua. Jos aiheutat jossain niin vahvan reaktion, että he tekevät sinusta elokuvansa murhaajan, vain siksi ettet pitänyt jostain elokuvasra, niin on syyt katsoa peiliin. Taiteen kuuluu kuitenkin kokeilla uuttaa ja aiheuttaa vahvoja reaktoita. Ja se jos jokin elokuva ei miellytä, niin silloin kuuluu vain siirtyä seuraavaan. Kriikkiä voi toki kirjoittaa, mutta muiden fanien tai taiteentekijöiden kimppuun käyminen on naurettava ylilyönti.

Tästä tulee myös esiin Scream-sarjan erikoinen piirre syödä ja ottaa kakkua samaan aikaan. Tässäkin elokuvassa puhutaan reboot-jatko-osista, jollaisen nämäkin Ghostfacet haluavat inspiroida teollaan. Mutta samaan aikaan elokuva nimenomaan on reboot-jatko-osa, joten ironisesti murhaajat saivat haluamansa. Eivät vain omassa elämässään vaan täällä ruudun ulkopuolella. Ja on tärkeä huomauttaa että nämäkin Ghostfacet saavat surmansa ja elokuvan päätteksi Gale sanoo ettei aio kirjoittaa näistä tapahtumista enää. Joten pitäisi ehkä sanoa että Ghostfacet eivät saa haluamaansa, vaan Screamin katsojat.

Mikään ei ole pelottavampaa kuin suuttunut fanipoika. Richie Kirschin roolissa Jack Quaid

Joten näiden seikkojen vuoksi nautin elokuvasta toden teolla. Tälle elokuvalle on jo luvattu jatkoa, samalta tekijätiimiltä. Kuulemma tuotanto on tarkoitus käynnistää jo tänä kesänä. Mitä ihmettä he keksivät seuraavaksj onkin minulle sitten suuri kysymysmerkki. En oikein tiedä mikä kauhugenren tai elokuva-alan trendeistä ylipäätänsä pitäisi seuraavaksi taklata uudella Screamillä. Joka tapauksessa, koska tämä oli erittäin onnistunut raina, odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa. 

Ensi kertaan taas, Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!