Spider-Man: No Way Home (2021)
Spider-Man: No Way Home
2021
Ohjannut: Jon Watts
Kirjoittanut: Chris McKenna, Eric Sommers
Spider-Manin henkilöllisyys on selvinnyt koko maailmalle. Peter Parkerin elämä muuttuu kertaheitolla kun yhtäkkiä hän on koko ajan ihmisten silmätikkuna. Mikä pahinta tämä myös aiheuttaa ongelmia MJ'lle ja Nedille joita syytetään nyt myös Spider-Manin auttamisesta. Peter suuntaa tohtori Strangen luo ja pyytää tältä loitsua joka pyyhkisi ihmisten muistot hänestä. Peterin takia loitsu kuitenkin epäonnistuu ja multiversumiin tulee repeämä. Spider-Manilla on nyt vastassaan joukko vihollisia, joilla kaikilla on kauna häntä vastaan.
Spider-Man: No Way Home -leffaa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sen lisäksi, että se on jatkoa kahdelle rakastetulle MCU-Spider-Man-leffalle, oli leffan mainokset luvanneet usean ikonisen Spider-Man hahmon paluun. Kaupan päälle netti vielä oli täynnä kaikenlaisia huhuja siitä mitä muuta leffassa voitaisiin nähdä. Mä en tietenkään tässä spoilaa mitään leffan yllätyksiä, ennen kuin aivan videon lopussa selkeän varoituksen jälkeen. Nyt kerron vain miksi leffa oli mielestäni aivan huikea elämys!
Kun huhut leffan luonteesta multiversumi tarinana alkoivat käydä toteen, huoleni olivat samat kuin Into the Spider-Verse -elokuvan kanssa: viekö crossover elementit huomion leffan päähenkilön tarinasta? Onnekseni ei No Way Homekaan vajoa tähän ansaan. Se on ennen kaikkea tarina Peter Parkerista ja Spider-Manista. Spider-Versen tavoin tässäkin käytetään multiversumia nimenomaan demonstroimaan sitä mikä Spider-Manissa niin viehättää.
 |
| Spider-Man (Tom Holland) lentää jälleen nätisti Jon Wattsin ohjauksessa |
Elokuvassa Peter Parker tosiaan söhlii pahemman kerran ja vanhoista leffoista tutut pahikset hyökkäävät paikalle. Hän lähtee totta kai kaappaamaan näitä Doctor Strangen käskystä, jotta hyvä tohtori voi lähettää heidät takaisin. Tässä kuitenkin tulee mutkia vastaan kun selviää, että näiden konnien palautus tietäisi myös heidän kuolemaansa. Peter joutuu elokuvassa todenteolla siis painimaan tekojensa seurausten kanssa. On todella mielenkiintoista nähdä miten hän reagoi karuun pyyntöön minkä Strange hänelle esittää.
Elokuvassa myös päästään jälleen entistäkin paremmin sisälle Peterin kahden elämän luomaan konfliktiin. Vaikka tätä on näkynyt aiemmissakin elokuvissa, nyt Spider-Manin henkilöllisyyden paljastuttua se pääsee taas uudelle tasolle. Näemme miten mahdottomalta tavallinen elämä on Peterille kun Spider-Man vaikuttaa kaikkeen mitä hän yrittää tehdä. No Way Home näyttää todella hyvin miten suuren haasteen makeet supervoimat mukanaan tuovat.
Tom Hollandin performanssi Peter Parkerina ei petä näemmä koskaan. Jälleen kerran hän esittää hahmon aivan ilmiömäisellä herkkyydellä. Holland taitaa erityisen hyvin hahmon esityksen kun tämä on surkeimmillaan. Vastoinkäymisten painot iskevät Peterin elokuvassa lujaa maahan ja saamme jälleen todistaa Hollandin kykyä itkeä ja änkyttää. Katsojana haluaisi vain hypätä ruudun läpi lohduttamaan nuorta supersankaria.
 |
| Doctor Stephen Strange (Benedict Cumberbatch) saa vuoronsa Spider-Manin MCU-vahvistuksena. |
Elokuva ei ole kuitenkaan pelkkää itkua, vaan täynnä myös aivan hulvattomia hetkiä. Nauroin ääneen sen aikana erittäin usein ja antaamuksella. Erityisesti jälleen elokuvan nuoret näyttelijät, Zendaya ja Jacob Batalon jatkavat ilahduttamista. Heille ja Hollandille on leffojen aikana syntynyt erinomainen kemia ja koominen ajoitus. Heidän tapansa sanoa juuri oikeat hauskat sanat juuri oikeaan aikaan tekevät menosta aivan hulvatonta.
Hollandin ja Zendayan kemia romanttisena parina on niin ikään aivan ihastuttavaa. Heidän kanssa käyntinsä sai sydämeni sulaamaan ja kateuden heräämään. Kaksikon kohtauksissa on juuri sopivaa nuoruuden herkkyyttä, jossa he kokevat kaikki tunteensa todella lujina. Mutta No Way Home ei koskaam tunnu sortuvan liian siirappiseksi Sam Raimin leffojen tavoin vaan pitää hahmojen suhteet sopivasti maan pinnalla.
Elokuvassa paluun tekevät pahikset Ramin ja Marc Webbin elokuvista ovat pääasiassa todella loistavia. Toiset saavat hiukan päivitystä parempaan, toiset taas palaavat sellaisenaan. Ainoastaan Lizard jäi hiukan mitättömäksi presenssiksi leffassa ja myöskään Sandman ei päässyt aivan täysiin oikeuksiinsa. Mutta Otto Octavius, Norman Osborn ja Max Dillon olivat erinomaisia.
 |
| Tom Holland, Zendaya, ja Jacob Batalon ovat hioneet kemiansa huippuun kolmen leffan aikana |
Trailerit jo paljastivatkin että Alfred Molinan Otto on ensimmäinen näistä konnista joka astuu esiin elokuvassa. Ja tuntuu kuin hänet olisi oikeastikin napattu suoraa vuoden 2004 -elokuvasta. Hän tuo saman lämmön ja hienovaraisen sekavuuden hahmoon, minkä hän toi Spider-Man 2:een. Lisäksi hänen nuorentamiseen käytetty cgi on niin saumatonta ettei sitä edes huomaa. Hahmo sulautuu upeasti MCU:n maailmaan ja toimii enemmän kuin vain fanipalveluna.
Willem Dafoen Norman Osborn alias Green Goblin niin ikään tulee leffaan samalla 2002-vuoden energialla. Hänen klonkkumainen roolin kaksoissuoritus jatkuu yhtä häikäisevänä kuin ennenkin. Normanin tärinä sopeutuu MCU:n maanläheiseen maailmaan tavalla joka saa hänet sopivaan sinne kuin nyrkki silmään. Hahmon Goblin-puoli taas säikkyy käkättävän noita-akan energiaa. Tämä luo särön, mutta toimivan sellaisen, multiversumista kertovaan tarinaan. Hän tuntuu juuri sopivan episopivalta, että katsoja tuntee kuinka kyseessä on selvästi tähän maailmaan kuulumaton hahmo.
Jame Foxx saa uuden tilaisuuden esittää Max Dillonia alias Electroa ja hyvä niin. Syystä tai toisesta MCU:n sähköenergia saa hänet näyttämään aivan erilta kuin The Amazing Spider-Man 2:ssa ja se on hyvä. Pohjimmiltaan kyseessä on sama pömpöttävä tolvana, mutta nyt hän on saanut uuden itsevarmuuden ja komeamman ulkokuoren. Foxx pääsee herkuttelemaan luontaisella karismallaan enemmän kuin aiemmin, toimien upean immersiivisenä ankkurina jokaiselle kohtaukselleen.
 |
| Jamie Foxx uusii Max Dillonin, alias Electron, roolin The Amazing Spider-Man 2 -elokuvasta |
Aiempien MCU-Spideyen tavoin myös No Way Homessa nähdään laajemmasta universumista tuttuja hahmoja. Tällä kerras Benedict Cumberbatchin esittämä Doctor Strange, ja pienemmissä määrin Benedict Wongin Wong, on se vetonaula. Strangea käytetään juuri sopivalla tavalla elokuvassa. Hän toimii aluksi luonnollisena ratkaisuna Peterin ongelmiin, muttei lopulta varasta tältä huomiota liikaa. Strange on juuri sopiva sivuhahmo elokuvassa joka kertoo Peter Parkerin tarinaa.
Audiovisuaaliselta puoleltaan elokuva on mainio. Michael Giacchinon sävellykset tahdittavat jälleen elokuvaa tuoden jo tutun MCU-Spider-Manin tunteen siihen. Jon Watts ja kuvauksesta vastaava Mauro Fiore taas onnistuvat luomaan oikein näyttävää materiaalia elokuvassa. Herkät kohdat joita elokuvassa riittää saavat todella nätit sommitelmat, jotka välittävät tunteet katsojille voimakkaina. Myös Spider-Main verkoilla heiluminen on yhtä tyydyttävä kuin aina ennenkin.
Toiminta elokuvassa on aikalailla MCU:n peruskauraa. Tässä vaiheessa Spider-Manin kykyjä ei enää tunnuta keksivän uusiksi. Mutta kun mukaan tulee muiden leffojen pahikset, mahtuu mukaan paljon hauskoja hetkiä. Sisäinen 8-vuotiaani riemastuu todenteolla kun näkee taas Spider-Manin väistelemässä Octaviuksen lonkeroita tai Goblinin pommeja. Lähitaistelu on paikoitellen kömpelösti kuvattua, mutta elokuvan tunteikas ydin saa nekin toimimaan.
 |
| Alfred Molina jälleen ikonisessa Otto Octaviuksen roolissa |
Kaiken kaikkiaan Spider-Man: No Way Home on Hämähäkkimies-elokuvaa parhaimmillaan. Siinä näytetään erinomaisesti mikä saa Spider-Manin tikittämään ja tarjoaa faneille todella riemukkaita hahmoja. MCU-yhteyttä käytetään myös hyväksi juuri sopivasti.
Spoilerien täytteisiä ajatuksia kohta, mutta ennen sitä muista jättää POSITIIVISTA ja ROHKAISEVAA palautetta arvostelulle.
 |
| Vieraita multiversumista: Electro, Sandman ja Lizard |
Noniin! Spoileri aika, teitä on varoitettu. Nyt pilataan kaikki! Hähähägähägähägä. Jeesus Kristus, May-täti kuoli!
Vaikka elokuvasta oli kaikenlaista vuotoa ja huhua liikkeellä, tuli Marissa Tomein esittämän May-tädin tarina yllätyksenä. Hän on ollut koko ajan näissä elokuvissa vahva presenssi, muttei kenties ole päässyt täysiin oikeuksiinsa. Tällä kertaa olin todella iloinen siitä miten paljon hän oli mukana tarinassa. Elokuva jatkoi hänen ja Peterin upean terveen suhteen demonstroimista. Hän on Peterille tukeva ja turvallinen aikuinen jolta oppia asioita. Siksi myös hänen kuolemansa on sydäntä särkevä.
MCU:ssa skipattiin Spider-Manin syntytarina, sillä tämä koettiin niin usein nähdyksi elokuvissa. Mutta joidenkin mielestä tämä riisti osan tämän Peterin motivaatioista. Vaikka en täysin koskaan allekirjoittanut tätä, on pakko sanoa No Way Homen paikkaavan tilannetta upeasti. Vaihtamalla Ben-sedän kuolema Mayn kuolemaan iskee tragedia katsojiin ihan uudella tasolla. Kyse on kuitenkin hahmosta joka on ollut sankarimme tukena jo usean elokuvan ajan. Näin menetys tuntuu yhtä pahalta katsojalle kuin Peterillekin eikä siksi pelkästään pakolliselta juonenkäänteeltä.
Elokuva antaa myös Maylle Ben-sedän klassisen, Stan Leen kirjoittaman sanonnan. Suuren voiman mukana on tultava myös suuri vastuu. Elokuvan aikana juuri tämän kanss Peter painii. Näemme hänen omalla tavallaan tekevän samoja oletuksia ja virheitä kuin aiemmat Peter Parkerit. Ja lopulta Mayn sanat alkavat kaikua hänen korvissaan vasta kun tilanne on pahimmillaan.
 |
| Kyllä Leffahullua hymyilytti kun Willem Dafoe palasi Norman Osborniksi |
Mayn kuolema vetää Peterin yhtä alas kun voidaan olettaa. Hänen tavoitteensa tehdä aina se mikä on oikein on enemmän vaakalaudalla kuin koskaan. Siksi on todella miellyttävää kun hän lopulta kaiken jälkeen voittaa demoninsa. Kun Spider-Man on paikalla, niin kauan kuin se on hänestä kiinni, ei kukaan kuole. On upeaa nähdä Peter tekemässä kaikkensa kunnioittaakseen tätinsä muistoa ja yrittämässä pelastaa nekin konnat jotka ovat tehneet pahimman rikoksen mitä Peter voi kuvitella.
Avukseen Peter saa kuin saakin kaksi muuta Peteriä toisista universumeista. Tobey Maguire ja Andrew Garfield palaavat rooleihinsa aiemmista elokuvista ja tämän myötä jopa suomalaisessa teatterissa kuultiin aploodit. Ja elokuva käyttää näitä juuri oikealla tavalla. Kaksikko tuo mukanaan paljon huumoria, mutta ennen kaikkea he näyttävät Peterille millaista on olla Spider-Man. Kaikki kolme oppivat toisiltaan jotain jättäen matkan vahvempina kuin aiemmin.
Olen totta kai ollut hyvin kriittinen Tobey Maguiren performanssin suhteen Sam Raimin Spider-Man elokuvissa. Tässä hänen performanssinsa on kuitenkin juuri sopiva. Kun Maguiren ei tarvitse yrittää esittää liian nuorta ja häntä on kannustettu luonnollisempaan esitykseen on tulos loistava. Hänellä on yhä samanlaisia maneereita kuin aiemminkin, mutta nyt hän ei enää pomppaa esiin huonolla tavalla. Hänestä tulee nopeasti miellyttävä osa elokuvan kokonaisuutta.
 |
| Saapa nähdä vieläkö MJ ja Peter enää palaavat yhteen valkokankaalla |
Garfield on edelleen roolissa mainio. Elokuva leikittelee hauskalla tavalla hänen tähdittämien elokuvien angstilla antane hänelle hitusen synkkää huumoria. Mutta samaan aikaan hänen hahmonsa on selvästi kokenut trauman ja on todella miellyttävää nähdä hänen saavan siihen helpotusta. Kohtaus jossa hän pelastaa MJ'n tilanteesta jossa Gwen kuoli on todella kaunis ele jolla viedä hahmo parempaan paikkaan.
MCU:n Peterin elokuva jättää todella mielenkiintoiseen paikkaan. Korjatakseen aiheuttamansa sotkun hän joutuu tekemään suuren uhrauksen, Doctor Strangen uuden taian myötä koko universumi unohtaa Peter Parkerin olemassa olon. On sydäntä särkevää nähdä hänet hyvästelemässä MJ'n ja Nedin, varsinkin kun elokuva tuntuu ensin vahvistavan näiden välisiä suhteita entisestään.
Näemme kohtauksen lopussa jossa Peter menee kaksikon luokse saadakseen nämä taas muistamaan hänet. Mutta nähdessään haavan MJ'n otsassa hän muuttaa mielensä. Ymmärrettävästi hän ei enää halua asettaa rakkaitaan vaaraan vaan päättää omistaa elämänsä Spider-Manina toimimiseen. Näemme elokuvan päätteeksi hänet klassisessa itse ommellussa puvussaan liehumassa New Yorkin läpi. Hänellä ei enää ole Starkin apuvälineitä tai Avengereita puhelimen päässä, vaan ainoastaan vanha kunnon Hämähäkkimies voimineen.
 |
| Myös Spider-Man: No Way Home -elokuvassa nähdään erilaisia Hämähäkkimiespukuja |
Toivon kyllä että elokuvat vielä palauttavat tulevaisuudessa tämän kolmikon yhteen. Heidän kemiansa oli kuitenkin aivan täyttä rautaa ja hahmojen hylkääminen kokonaan olisi sääli. Varsinkin kun elokuvassa selviä Nedin potentiaali velhona, joka voisi luoda tulevaisuudessa kaikenlaisia hauskoja tapahtumia. Joka tapauksessa Spider-Manin tulevaisuus näyttää hahmolle uskolliselta.
Lopputekstien välissä saamme jatkoa Venom: Let There Be Carnage elokuvan tekstien väliselle kohtaukselle. Eddie Brock on MCU:n Meksikossa baarissa kuuntelemassa millaiseen universumiin on saapunut. Ja jeesus kristus mä nauroin kun hän saman tien lensikin takaisin omaan maailmaansa. Tuntuu kuin Sony ja Marvel olisi tehneet hauskan jekun koko yleisölleen. Mutta jälkeen jäi kuitenkin pieni pala Venom symbioottia, joten voi olla että uusi versio hahmosta on tulossa ennemmin tai myöhemmin MCU:hun.
Fanipalvelua leffassa tarjoaa myös pieni cameo Matt Murdockilta alias Daredevililtä. Netflixin Daredevil -sarjasta tuttu Charlie Cox palaa rooliin ja on aivan mielettömän ilahduttavaa nähdä hänet taas. Kohtaus on lyhyt mutta ehtii demonstroida Coxin karismaa hahmona juuri sopivasti. Näemme myös hänen nopeat refleksit ja Peterin huomaavan että kyseessä voi olla enemmänkin kun vain hyvä lakimies. Odotan mielenkiinnolla oliko tämä vain yksittäinen vinkkaus Netflix-sarjan faneille vai näemmekö hahmoa tulevaisuudessa enemmänkin.
Mutta siinä mun ajatukset Spider-Man: No Way Home -leffasta. Kerro omasi alhaalla kommenteissa, mutta mielellään ehkä ilman spoilereita. Elokuvassa kuitenkin noita yllätyksiä riitti. Nyt kaikille Rakkautta ja Kunnioitusta!
Kommentit
Lähetä kommentti