Star Wars: The Acolyte – jakso 1x03
16 vuotta sitten kahdeksan vuotiaat Osha ja Mae asuvat Brendokin planeetalla, pelkästään naisista koostuvan noitien kokouksen ainoina lapsina. Väkivaltaisuuksiin taipuvainen Mae odottaa innolla tyttöjen nousemisseremoniaa, jossa siskoksista tulisi täysipäiväisiä noitia. Osha taas on vähemmän innostunut asiasta. Hän on utelias valtavan galaksin suhteen ja kun heidän planeetalleen saapuu joukko jedejä, tajuaa hän haluavansa mieluummin osaksi näiden ritarikuntaa. Tyttöjen äidit ovat kuitenkin hyvin epäileväisiä jedien ja Galaktisen tasavallan suhteen. Lopulta erityisesti Maen mustasukkaisuus johtaa katastrofiin.
Kuten edellisen arvosteluni nähneet tietävät, Star Wars: The Acolyte jätti itselleni ensimmäisillä jaksoillaan varsin hyvän fiiliksen. Sarja sai lupaava startin tutkiessaan Tähtien sodan maailmaa uudessa ajanjaksossa. Niinpä loikkasin keskiviikkoiltana innolla kolmannen jakson kimppuun, uteliaana näkemään mitä ihmettä olisi luvassa. Huhut netissä sanoivat että kyseessä olisi jotain mikä rikkoisi Tähtien sodan kaanonin täysin. Tämä toki osoittautui täydeksi hölynpölyksi. Mutta todella intensiivinen ja kiehtova jakso se kyllä oli.
Internetin äidinmaitoon addiktoituneet lorea suojelevat ritarit suututti se, että jediritarit kuvataan sarjassa epätäydellisinä. Jo viime arvostelussani tästä mainitsin ja sarjan kolmas jakso näyttää ne tapahtumat mitkä nämä oman elämänsä näppäinsoturit saivat liikkeelle. Jaksossa neljä aiemmista jaksoista tuttua jediä saapuvat ensin vakoilemaan Brendok-planeetalla majailevia noitia ja sitten tulevat näiden luokse huomattuaan noitien kasvattamien kaksostyttöjen olevan Voimalle herkkiä. Noidat suhtautuvat epäilevästi jedeihin, jotka tunnetaan tavastaan viedä ihmisten lapset kasvatettavaksi omassa yhteisössään ja pitävän Voimaa omana yksinoikeutenaan. Ja ei, jedit eivät kovin hyvältä näytä tässä valossa.
Mutta kun herranjestas, jedit on AINA kuvattu viallisina. Alkuperäisessä trilogiassa Obi-Wan ja Yoda kieltäytyivät kertomasta Lukelle totuutta tämän isästä. Toki siinä oli kyse osin siitä, että Tähtien sodan luoja George Lucas keksi Luken ja Darth Vaderin yhteyden vasta myöhemmin, mutta se ei muuta sitä miten tökerö Obi-Wanin puolustus myöhemmin oli. Ja sitten, Tähtien sodan esiosissa ja animaatiosarjoissa kuvataan selkeästi miten jedit tekevät juuri tätä samaa mitä The Acolytessakin. Anakin Skywalker napattiin äitinsä luota lapsena, implikoiden ettei hän koskaan saa enää tätä nähdä. Ja pitäisi olla tässä vaiheessa selvää, että tämä trauma on yksi isoja tekijöitä siihen, että Anakin päätyi Pimeälle puolelle koko galaksin kiusaksi. Esiosissa Galaksin suojelijoiksi tarkoitetuista jedeistä tuli vieläpä sotilaita rauhanturvaajien sijaan. The Acolyte on siis täysin aiempien teosten kanssa johdonmukainen.
Erityisen mielenkiintoisen The Acolyten kolmannesta jaksosta tekee se, että se on kuvattu lähes kokonaan noitapiirin perspektiivistä. Pitkään jakson alussa jedeistä puhutaan epäillen ja varauksella. Aiemmista jaksoista tuttu Sol vain vilahtaa ruudulla vakoilemassa kotiin palaavia Oshaa ja Maetä. Tämä auttaa katsojaa samaistumaan noitapiirin epäilyksiin ja näyttämään miten outoja jedit ulkopuolisille tosiaan ovatkaan. Dialogissa tehdään myös selväksi, että noitapiiri on joutunut pakenemaan ja piiloutumaan Brendokille, sillä muualla galaksissa heitä ei ole hyväksytty. Galaktinen tasavalta, johon planeetta ei edes kuulu, pitää Voimaa jedien yksinoikeutena.
Noitapiirin kulttuuri on realisoitu todella näyttävästi jaksossa. Heidän kaapunsa, meikkinsä ja kampauksensa kanavoivat pitkiä perinteitä ja yhtenäistä sisarkuntaa. Myös heidän perinteissään ja rituaaleissaan on omaa kulttimaisuuttaan, mutta ainoastaan sen esteettinen erilaisuus on merkittävä ero jediritarikuntaan. Käytännössä molemmat kuitenkin kasvattavat nuoria jäseniään omien uskomustensa piiriin ja opettavat nämä näkemään sen yhtenä ainoana totuutena maailmassa. Järjestäytynyttä uskontoa voi kritisoida hyvinkin myös Tähtien sodan kautta, mutta jediritarikunnan ja Brendokin noitapiirin vastakkainasettelun kautta ei siihen kannata ryhtyä.
Erityisesti pidin siitä mitä noitapiiri opettaa lapsilleen Voimasta. He kutsuvat tätä energiaa Langaksi, joka myös omalla tavallaan sopii paremmin kuvaamaan sitä miten se sitoo kaiken elämän yhdeksi universaaliksi verkoksi. Noidat myös korostavat Langan kykyä tuoda ihmiset yhteen. Heille on nimenomaan oleellista että yksikään ihminen ei voi valjastaa tätä yksin itselleen ja sitä kuinka se on vahvimmillaan yhdessä käytettynä. Lankaa ei myöskään näytä ihmisen kohtaloa määrittävänä Voimana, vaan enemmän matkaoppaana elämässä. Oshan ja Maen luonut äiti-Aniseya puhuu siitä miten Lankaa kiskomalla on mahdollista muuttaa omaa kohtaloaan. Tämän viestin hän myös antaa Oshalle, kun tämä pohtii noitapiirin jättämistä voidakseen ryhtyä jediksi. Näin Aniseya myös osoittaa joustavuutta. Tarvittaessa hän vaikuttaa valmiilta antamaan lastensa seurata omaa polkuaan, vaikka se veisikin nämä pois heidän perimänsä luota.
Brendokin noitapiiri koostuu kokonaan naisista, eikä Oshalla ja Maellä ole ollenkaan isää. Dialogissa tosiaan kerrotaan äiti-Aniseyan luoneen heidät, mutta äiti-Korilin synnyttäneen heidät. Kaksikon välinen vuorovaikutus selvästi myös kertoo Aniseyan ja Korilin olevan uskonsisarten lisäksi rakastavaisia. On erittäin mukava nähdä sateenkaarevaa edustusta Tähtien sodassa, sillä sarjan neljäkymmentäseitsemän vuotisen keston aikana tätä on nähty todella vähän. Itselleni ainakin tulee lähinnä mieleen vain kahden satunnaisen tädin lesbosuudelma The Rise of Skywalker -elokuvassa ja eräs kapinallispariskunta Andor-sarjassa. Aniseya ja Koril ovat esillä jaksossa selkeästi pariskuntana, joka yrittää parhaansa mukaan kasvattaa kaksoslapsiaan. Koril on heistä tiukempi, mutta noitapiirin johtajana Aniseyalla on selvästi suurempi auktoriteetti lasten tulevaisuuden suhteen, mikä luo myös hiukan kitkaa pariskunnan välille. Joka tapauksessa hauska nähdä tällaisessa suuressa fantasiatarinassa näinkin maanläheistä keskustelua lasten kasvattamisesta.
Sarjan luoja ja showrunner Leslye Headlandin valinta kertoa tarina Galaktiselta tasavallalta pakoilevasta noitapiiristä tuntuu muutenkin todella tarkoituksenmukaiselta. Vaikka Tähtien sodan tasavalta onkin totuttu näkemään hyvänä instituutiona verrattaessa fasistiseen Imperiumiin, on hyvä muistaa, että se edustaa sarjassa vain status quota, eikä mitään ideaalia utopiaa. Oli kyse sitten esiosien tasavallasta, Uudesta tasavallasta tai Acolyten kuvaaman ajan tasavallasta, on se samalla lailla patriarkaalinen järjestelmä kuin vaikkapa Yhdysvallat tai Suomi oikeassa maailmassa. Näin ollen vahvoista ja älykkäistä naisista koostuva noitapiiri sopii mainiosti tarinassa tasavallalta piiloittelevaksi joukoksi. Headland voi tätä kautta kuvata miten naiset usein pyrkivät luomaan itselleen turvallisen tilan erossa miehistä ja miten patriarkian agentit aina pyrkivät estää näiden itsenäisen edistymisen. Galaktisen tasavallan tahto pitää Voima jedien yksinoikeutena on selvä esimerkki siitä, miten patriarkia pelkää aina progressiivista ajattelua ja itsenäistä tutkintaa, joka saattaa johtaa ihmiset johtopäätökseen siitä, etteivät he patriarkiaa tarvitsekaan.
Jakson lopussa Osha sanoo haluavansa mieluummin jediritariksi kuin noidaksi. Vaikka hänen äitinsä vaikuttavat olevan vastentahtoisuudestaan huolimatta hyväksymään tämän polun, ei Mae ole millään tasolla samaa mieltä asiasta. Jakson alussa on jo vihjattu hänen taipuvuudestaan väkivaltaisuuteen, kun näemme hänet käyttämässä Voimaa pieneläinten kiusaamiseen. Nyt hänen agressionsa eskaloituu entisestään. Hän saa päähänsä, että Oshan on jopa parempi kuolla kuin hylätä Mae ja noitapiiri. Näemme Maen lukitsemassa Oshan suljettuun huoneeseen ja aloittavan tulipalon.
Tästä tulipalosta toki mainittiin jo sarjan ensimmäisissä jaksoissa, mutta nyt kolmannessa jaksossa näemme siihen liittyvän paljon muutakin. Osha onnistuu karkaamaan huoneestaan salaoven kautta ja tulee jediritari Solin pelastamaksi. Mutta kun he pyrkivät ulos temppelistä, selviää että palo ei ole ainoa mikä on aiheuttanut tuhoa. Syystä tai toisesta kaikkialla makaa kuolleita noitia, mukaan lukien äiti-Aniseya. Osha menettää tajuntansa ja kun hän herää hänelle kerrotaan kaikkien noitien, sekä Maen kuolleen.
Kysymys totta kai kuuluu, että kuka ihme surmasi kaikki nämä noidat? Maen aiheuttama tulipalo oli totta kai täysin ylimitoitettu teko, mutta kenties vielä selitettävissä ongelmallisen lapsen typeryytenä. Jaksossa esitelty Mae omaa väkivaltaisen vireen, mutta näyttää myös selvästi rakastavan yhteisöään. Eikä ole mitään syytä epäillä, että hän kahdeksanvuotiaana olisi tarpeeksi voimakas tappamaan kokonaisen yhteisön Voiman käytön hallitsevia noitia. Jakson lopussa nähdään vielä Mae etsimessä Oshaa metsästä, selvästi huolissaan tästä. Jotain muuta on siis selvästi tapahtunut tulipalon yönä.
Sarjan päätarinassa, tämän takauman ulkopuolella Mae metsästää neljää jedia, jotka olivat paikalla Brendokilla. Tuohon aikaan vielä padawan-oppilaana toiminut Torbin otti toisessa jaksossa Maen tarjoaman myrkyn vapaaehtoisesti vastaan, anellen samalla anteeksiantoa. Näin selvästi halutaan vähintään viestiä katsojalle, että jedeillä on oma vastuunsa Maen perheen surmaamisessa. Päättivätkö Indara, Kelnacca, Torbin ja Sol yhdessä murhata noitapiirin ja kaapata näiden tytöt jedikoulutukseen vai johtiko jokin muu konfliktiin näiden välillä? Totuutta on vaikea lähteä arvailemaan, mutta mysteerin palikat on aseteltu niin hienosti paikalleen, että katsojana odotan suurella jännityksellä totuuden paljastumista.
Ensimmäisessä jaksossa nähtiin mestari Indaraa vain yhden taistelukohtauksen verran ja tässä kolmannessa jaksossa hän selvästi on auktoriteetti neljän jedin joukossa. Noidat myös yrittivät käyttää hänne padawaniaan, Torbinia panttivankina. Koska hahmosta ei tiedetä juuri mitään, on häntä helppo epäillä. Torbinin katumuksen selittäisi myös se, että hän lähti mestarinsa juoneen mukaan. Eristyksessä elävä Kelnacca saattaa myös olla katumuksen täyttämä, mutta hänestäkään katsojat eivät tiedä juuri mitään. Hän vaikuttaa ystävälliseltä, mutta se voi johtua vain siitä, että wookiet ovat lähtökohtaisesti lämpimän jetin näköisiä turreja.
On myös myönnettävä, että voi olla varsin antiklimaattista, jos mestari Indara on noitapiirin kuoleman päävastuullinen, kun hänet jo tapettiin heti sarjan ensimmäisessä kohtauksessa. Katsojalla ei ole kummoistakaan kiintymystä häneen, jos ei lasketa näyttelijä Carrie-Anne Mossin mukana automaattisesti tulevaa kiintymystä, joten kovin suurelta petokseltakaan se ei tuntuisi. Toki tosielämän arvoitukset eivät ole aina tyydyttäviä ja tarinan pointtikin voisi olla siinä, että Mae saa kostonsa, mutta se ei tuokaan hänelle minkäänlaista tyydytystä tai pistettä hänen traumalleen.
Mestari Sol syypäänä noitien kuolemaan sen sijaan tuntuisi kaikista isoimmalta petokselta. Lee Jung-jae tekee niin ihastuttavan pehmeän roolisuorituksen sarjassa, että hänen hahmoonsa kiintyi nopeasti ensimmäisten jaksojen aikana. Ja nyt myös kolmannessa hänen tapansa puhua Oshalle tuntuu niin ystävälliseltä ja turvalliselta. Samaan aikaan tämä totta kai olisi erinomainen tapa peitellä hänen todellisia motiivejaan. Ei nimittäin ole myöskään kohtuutonta sanoa, että hän kaikista eniten suoraa houkutteli Oshaa liittymään jedeihin. Pehmeiden kasvojen takana voisi hyvinkin vaania synkkiä suunnitelmia.
Joku Threadsissä spekuloi, että kenties äiti-Koril on paitsi noitapiirin tuhon takana, myös punaista valosapelia kantava muukalainen, jolta aikuinen Mae ottaa käskynsä. En itse erityisemmin kannata tätä teoriaa. On totta, että Korilin ruumista ei näkynyt muiden joukossa, mutta tuntuu liioitellulta, että hän olisi surmannut koko yhteisönsä. Äiti sekoamassa lastensa vuoksi tuntuu myös ikävältä stereotypialta, joka varsinkin sarjan harvoihin lesbohahmoihin asettaessa olisi suorastaan loukkaavaa. Siitäkin huolimatta, että motiivi on kirjoitettavissa Korilin ja Aniseyan erimielisyyksien kautta. Toteutus totta kai ratkaisee lopulta.
Star Wars: The Acolyte -sarjan kolmas jakso, Kohtalo, on intensiivinen katsaus hahmojen menneisyyteen. Se paljastaa osan tapahtumista mihin aiemmat jaksot ovat viitanneet, mutta samalla myös mutkistaa asioista entisestään. Jakson avulla sarja kuvaa hienosti jedien epätäydellisyyttä ja sitä miten hyvänä itseään pitävät instituutit rohmuavat valtaa ja voimaa itselleen syrjäyttämisen pelosta. Tähtien sodan maailma saa jaksolta taas mielenkiintoisia uusia elementtejä tavalla joka tukee tarinaa. Kuten kuuluukin. Suurella innolla kohti seuraavaa jaksoa.
Innolla odotan myös teidän POSITIIVISIA ja KANNUSTAVIA kommenttejanne. Mitä mieltä SINÄ olet tästä jaksosta? Kerro painettuasi peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muista myös tsekata leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi. Seksikästä Pride-kuukautta, vapaus Palestiinalle ja olkoon kaikki hyvä kanssanne.
Kommentit
Lähetä kommentti