The Batman (2022)

Arvostelu julkaistu alunperin videona 1.3.2022

The Batman

2022

Ohjannut: Matt Reeves

Kirjoittanut: Matt Reeves, Peter Craig

Salaperäinen Riddler murhaa Gothamissa vallassa olevia ihmisiä. Pari vuotta sitten työnsä aloittanut Batman alias Bruce Waynen lähtee selvittämään tapausta. Tutkimus vie hänet mm. Penguinin luokse, sekä yhteistyöhön Selina Kyle nimisen pitkäkynnen kanssa. Mutta mitä Riddler tavoittelee ja miten se kaikki liittyy Bruce Waynen perheeseen?

Vaikka mun vakiokatselijat ovat ehkä tottuneet siihen että kiljun Batmanista aika negatiivisesti, olin silti innoissani uudesta Lepakkomiehestä. Varsinkin kun ohjaajaksi valittiin loistavien Apinoiden planeettojen takana ollut Matt Revees ja pääosaan The Lighthouse ja Good Time -leffoissa häikäissyt Robert Pattinson. Toki synkkä ja pseudorealistinen Batman on jo läpikotaisin nähty juttu, mutta en voi sanoa etteikö leffan trailerit olisi saaneet välillä innostumaan. Nyt kun pääsin leffan pressinäytöksessä tsekkaamaan, voin sanoa sen olevan varsin hyvää Lepakkomiestä.

Kuten sanoin, myös The Batman on synkkä versio vanhasta kunnon kostajasta. Elokuvassa on jatkuvasti masentava valaistus ja hahmot puhuvat vakavasti kaupungin rappiosta ilman häivääkään itsetietomusta. Tämä on elokuvassa hiukan kaksipiippuinen juttu. Toisaalta Matt Reeves selvästi hallitsee synkän estetiikan ja kaikki näyttelijät sopeutuvat siihen vakaumuksella. Esimerkiksi elokuvan murhakohtaukset ovat todella intensiivisiä ja upeasti rakennettuja. Mutta toisaalta jatkuva synkkyydessä rypeminen tuntui välillä liian monotoniselta. Elokuvan äänensävy ei nimittäin juurikaan heilahda tästä mihinkään, mikä paikoitellen puuduttaa kolmen tunnin aikana.

Jatkuva synkkyys sai toisaalta sitten yhden elokuvan humoristisella kohtauksella ulvomaan naurusta. Kun on pari tuntia istunut jähmettyneenä The Batmanin haudanvakavaan maailmaan oli jännityksen rikkova slapstic hetki todella vapauttava. Voi toki olla ettei sitä ollut vitsiksi tarkoitettu, mutta eipä se minua vaivaa. Toisaalta tämän ulkopuolella kaikki elokuvan vitsit ovat lähinnä tarkoituksella Riddlerin huonoa huumorintajua osoittavia sanaleikkejä.

Riddler on pahiksena elokuvassa varsin toimiva. Batman-fanit ovat pitkään halunneet elokuvien tuovan esiin enemmän sankarinsa roolia etsivänä, ja tähän Arvuuttaja sopii kuin nyrkkisilmään. Sarjamurhaajana hän jättää kaikenlaisia vihjeitä Batmanille, joiden selvittämistä on sitten ilo yleisönä seurata. Oli todella mukaansatempaavaa seurata mitä Riddler seuraavaksi keksiikään ja miten sankarimme kulloisenkin vihjeen selvittää. Elokuva tuntuu näin kunnon rikostrilleriltä.

Paul Dano suoriutuu Riddlerin roolista varsin mallikkaasti. Hänen esiintymisessään tuntuu olevan vinksahtaneen moraalin omaavan oman elämänsä sankarin tuntua. Tapa jolla hän kuvaa Riddlerin turhautumista ja suoraan sanottuna kiukuttelua on todella vaikuttavaa. Ongelma on vain siitä että näihin Danon mehukkaimpiin kohtauksiin päästään vasta elokuvan loppupuolella. Yleensäkin elokuvaa vaivaa hiukan se että se on ahdettu vähän liian täyteen kaikenlaista ajatusta.

Riddlerin motiivit selviävät elokuvassa pikkuhiljaa. Päällisin puolin on toki heti selvää että hän halveksuu tekopyhyyttä ja korruptiota, mutta elokuvan edetessä selviää että tämän takana on hiukan muutakin. Ja näiden asioiden esille tulo on todella kiehtovaa, tarjoten mielenkiintoista pohdittavaa Batmanille. Mutta nämä asiat tulevat hitusen liian myöhään esiin, että niihin pääsisi todella vahvasti käsiksi. En silti sano että tässä oltaisiin epäonnistuttu, sillä kyllä se oman mielenkiintoni herätti vahvasti.

Elokuvan maailmassa Batman on ollut aktiivisena pari vuotta, ja näin ollen ei ole vielä täysin määritellyt itseään. Tämä antaa mielenkiintoa hahmon kehitykselle, kun katsojina saamme seurata mihin suuntaan Reeves oman Leppakomiehensä johtaa. Heti aluksi Pattinsonin synkkä voice-over kertoo Batmanin olevan luultavasti se pelote mitä monet fanit haluavat Batmanin olevan. Elokuvan lopussa hahmo sitten päätyy paikkaan, joka ainakin itselleni oli todella toimiva ja tärkeä. Mutta tähänkin matkaan olisi voitu panostaa hitusen enemmän. Jälkeenpäin tuntui että elokuvan juoni ja rikoksen selvitys vei liikaa tilaa hahmojen kasvatukselta.

Robert Pattinson on muuten todella pätevä roolissaan Bruce Waynena ja Batmanina. Itsehän en epäillyt tämän kykyä missään vaiheessa, mutta elokuvan luulisi hiljentävän epäilyt nopeaan. Pattinson antaa Brucelle juuri sopivan verran omituisuutta mitä lepakoksi pukeutuvalta mieheltä voidaan odottaa. Hän on hiljainen emopoika, jonka silmät usein puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.

Elokuvan aikana hahmo pysyy Batmanina huomattavasti enemmän kuin Brucena. Tämä osin selittää tämän hiljaisuuden siviilissä. Häntä ei tunnu kiinnostava mikään muu kuin rikostenselvittäminen. Batmanina Pattinson onkin sitten huomattavasti aktiivisempi. Toki myös tämä on yhä mystisen hiljainen, mutta selvästi itsevarmempi ja määrätietoisempi otteissaan. Pattinson komentaa Batmanina ruutua tavalla, joka tekee tästä todella vakuuttavan toimintakohtauksissa.

Toiminta on elokuvassa ihan hyvää. Jostain syystä Batman-leffoissa ei ole koskaan ollut parhaat lähitaistelukohtaukset, ja The Batman on sitten sitä parempaa puolta. Lepakkomiehen tapa iskeä lujaa koko kropallaan on kuvattu tehokkaasti. Tämän haarniska tuntuu taistelussa painavalta ja rajoittavan hiukan hahmon liikkeittä, jolloin painotus menee nimenomaan iskujen voimaan. Kun sekaan heitetään hahmon tapaa käyttää köysipyssyään taisteluissa apuna, tulee taisteluun mukaan Arkham-videopelien fiilistä sopivalla tavalla.

Lähitaisteluiden koreografia on ihan kivaa, mutta ei selvästikään se asia mistä Matt Reeves on elokuvassaan eniten kiinnostanut. Ennemmin tuntuu olevan tavoitteena kuvata Batmanin voimaa ja kauhua mitä hän vastustajissaan herättää. Esimerkiksi kohtaus joka on valaistu pelkkien konepyssyjen tulituksella, on epäselvää soopaa, mutta antaa hyvän kuvan Batmanin voimasta vihollistensa edessä. Katsoja ymmärtää nopeasti miksi rikolliset sankaria pelkäävät.

Vaikka Batmanin voimalla pullistellaankin paljon, ei hahmo onneksi ole liian ylivoimainen. Yksi tylsimpiä aspekteja hahmossa on sen fanien vaatima täydellisyys hahmolta. Reeves ei elokuvallaan onneksi alistu moiseen. Näemme Batmanin tekevän virheitä ja ottavan osumaa, sekä fyysisesti että älyllisesti. Näin elokuva onnistuu luomaan lisää jännitystä, kun sankari joutuu oikeasti työskentelemään onnistumisensa eteen.

Toimintaan mahtuu myös elokuvassa iso takaa-ajo kohtaus. Batman jahtaa lepakkoautollaan Penguinia läpi Gothamin. Tämä oli itselleni myös hiukan sekalainen kohtaus. Toisaalta siinä oli paljon tunnelmaa ja tyylikkäitä otoksia esimerkiksi autojen renkaiden kohdalta. Mutta sitten samaan aikaan ei se ollut niin selkeä kuin olisin toivonut. Synkän värimaailman takia oli vaikea välillä sanoa mikä auto oli kenenkin ja kuka ajoi missäkin. Takaa-ajo oli näin ollen hitusen liian kaoottinen.

Kuvaus on elokuvassa kuitenkin pääasiassa todella vaikuttavaa. Batmanin maailmaan sopivia vahvoihin siluetteihin ja kontrasteihin perustuvia kuvia nähdään paljon. Myös näiden sommitelmissa onnistutaan usein varsin pysäyttävällä tavalla. Mieleeni jäi erityisesti kuvaukset hahmoista katolla keskustelemassa varjoissa. Toki sitten kun näissä epäonnistutaan on tulos rasittava. Erityisesti eräs Riddlerin kohtaus jossa ruutu sumennetaan kai tarkoituksensa tehostaa kerrontaa, mutta tuloksena on vain ärsyttävä epäselvä kuva.

Elokuvassa nähdään Robert Pattinsonin ja Paul Danon lisäksi muunmuassa Zoe Kravitz Selena Kylena, Jeffrey Wright Gordonina, Andy Serkis Alfredina ja Colin Farrell Penguinina. Kaikki tekevät varsin vahvaa työtä, erityisesti Kravitz joka antaa todella vakuuttavan vastaparin Pattinsonille. Kaikilla näillä hahmoilla on oma mielenkiintoinen suhteensa Batmaniin, mutta yksikään niistä suhteista ei puhkea kukkaan tavalla mitä olisin toivonut. Erityisesti Batmanin ja tämän liittolaisten suhteissa on paljon kiinnostavia elementtejä, mutta niihin ei syvennytä tarpeeksi. Varsinkin suhteet Alfrediin ja Gordoniin jäivät turhan pinnallisiksi, vaikka jälkimmäisellä oli melkoisesti ruutuaikaa.

Sinänsä on uskomatonta että mikään elokuvassa voisi jäädä saavuttamatta, kun sillä on kuitenkin kolme tuntia aikaa niihin panostaa. Elokuvan kesto on paikoitellen puuduttavaa, joskaan ei onneksi tylsää. Lähinnä juonen priorisointi hahmohetkien yli tekee siitä puuduttavaa. Totta kai salaisuuksien paljastuminen ja tutkinnan edistyminen on kiehtovaa, mutta kun Brucen kohtaama suuri yllätys pestään pois heti seuraavassa kohtauksessa, jää siitä hitusen ontto olo. Elokuva olisi voinut sanoa paljon enemmän rikkaiden asemasta, perimästä, orvoista ja symboleista jos olisi käyttänyt aikaansa tehokkaammin.

Pitää vielä nostaa esiin Michael Giacchinon sävellykset elokuvalle. Niissä on elokuvan tunnelmalle sopivaa hienovaraisuutta. Tapa jolla The Batmanin teemat kasvavat ja yltyvät pikkuhiljaa on todella voimakasta. Se istuttaa itsensä salakavalasti katsojan takaraivoon jääden sinne jyskyttämään pitkäksi aikaa elokuvan jälkeen. Todella tehokasta toimintaa.

Koska kyseessä on supersankarielokuva, vihjataan lopussa totta kai tulevaa. En tietenkään tässä spoilaa millä tavalla se tehdään, mutta sanon reaktioni tähänkin olleen ristiriitainen. Siihen liittyy vahvoja roolisuorituksia, mutta päällimmäinen fiilikseni oli kuitenkin "voi vittu, keksikää jotain uutta välillä."

Kaikenkaikkiaan The Batman on todella hyvä Lepakkomies-elokuva. Se on tunnelmallinen rikostrilleri, tyylikkäästi kuvattuna ja loistavalla roolikaartilla höystettynä. Pattinsonia näen enemmän kuin mielelläni Batmanina jatkossakin. Elokuva on kuitenkin sen verran täyteen ahdettu ja monotoninen sävyltään, ettei se varmaan aivan Batmanien huipulle pääse.

Huipulla on kuitenkin teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Kertokaa omat mietteenne Batmanista! Kiitos myös kaikille jotka auttoivat minut ylittämään 100:n tilaajan etapin. Jatkossakin muistakaa painaa peukkua, tilaa-nappia ja kelloa niin kanava kadvaa entisestään. Muistakaa tsekata leffamedia.fi sekä Marvel Podcast Suomi, linkit kuvauksessa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!