The Harder They Fall (2021)

Arvostelu julkaistu alunperin videomuodossa 13.3.2022. Jonathan Majorsin väkivaltainen käytös ei ollut tuolloin vielä tiedossa ja Kuvakarju-kanava tuomitsee kyseiset teot täysin.

The Harder They Fall 2021 Ohjannut: Jeymes Samuel Kirjoittanut: Jeymes Samuel, Boaz Yakin

Nat Loven vanhemmat murhattiin rikollisen Rufus Buckin toimesta kun mies oli vielä nuori. Tämän jälkeen Nat omisti elämänsä Buckin ja tämän jengin tappamiseen. Ainoastaan Buck itse kerettiin pidättämään ennen kuin kostaja pääsi häneen käsiksi. Mutta nyt rikollinen on pääsemässä vapaaksi. Niinpä Nat kerää vanhan jenginsä takaisin kokoon ja lähtee viimeistelemään hommansa. Helppoa tästä ei tule olemaan, sillä Buckin jengiin kuuluu pelottavaa väkeä.


The Harder They Fall oli yksi viime vuoden parhaita elokuvia. Katsottuani sen leffan ensi-ilta viikonloppuna, olen ajatellut sitä jatkuvasti. Mutta arvostelu jäi syystä tai toisesta tekemättä. Nyt näytin elokuvan leffaryhmässäni ja innostuin siitä jälleen todella kovasti. Joten koin että pakkohan tästä on nyt kokonainen video tehdä. Kyseessä on nimittäin edelleen vitun rähee raina.


Ensimmäinen asia joka pomppaa elokuvasta silmiini on sen uskomaton tyyli. Ohjaaja-kirjoittaja Jeymes Samuel on myös tunnettu The Bullitz -nimisenä muusikkona ja ymmärtää todella hyvin miten ääntä ja kuvaa tulee yhdistää. Heti elokuvan alkuteksteistä alkaa todella mukaansa tempaava tykitys. Samuelin tapa tahdittaa leikkausta ja kameran liikkeitä luomansa musiikin tahtiin on ilmiömäistä. Sen avulla luodaan huikeaa vauhdin tuntua, joka vetää katsojan elokuvan sisään magneetin lailla.


Kaikki musiikki on vieläpä todella mieleenpainuvaa ja tehokasta. Samuel sekoittaa kuvaamaansa villinlännen maailmaan moderninpaa hiphoppia, reggaeta ja r&b'tä. Tämä luo omaperäisen kokonaisuuden, jossa moderni ja vanhanaikainen materiaali korostavat toisiaan upealla tavalla. Erityisesti elokuvan nimikko biisi ja alkutekstien aikana soiva Guns Go Bang jäävät aina päähäni soimaan viikoiksi.


Toisille elokuvan moderni musiikki on varmasti luotaantyöntävää, sillä se ei tietenkään voinut olla olemassa elokuvan kuvaamassa ajassa. Mutta The Harder They Fall on muutenkin niin vahvasti tyylitelty ja toiminnaltaan fantastinen, että koen sen sopivan siihen täydellisesti. Jo hahmojen dialogi on usein upean leikittelevää, tavalla josta voi kuvitella myöhemmin räpin kehittyneen. Siinä on sulavuutta, jonka erinomaista työtä tekevät näyttelijät performansseillaan ovat hioneet huippuunsa. Hahmojen sanailua olisi voinut seurata tunti tolkulla.


The Harder They Fallilla on lähes kokonaan mustista koostuva näyttelijäkaarti, jonka kaikki jäsenet eläytyvät rooleihinsa täysin rinnoin. Jonathan Majors, Zazie Bertz, Idris Elba, Regina King, Delory Lindo… listaa voisi jatka vaikka kuinka. Jokaisella näistä olisi karsimaa omien leffojensa kantamiseen. Heistä kaikista loistaa tieto siitä miten upeaa projektia he ovat toteuttamassa. Tämä sitten muotoutuu toinen toistaan magneettisemmiksi hahmoiksi. Jokainen tuo oman ainutlaatuisen energiansa elokuvaan täydentäen toinen toisensa suorituksia.


Näyttelijöistä nostan nyt erityisesti esiin Regina Kingin, joka esittää Trudy Smithiä, yhtä elokuvan antagonisteista. Oscar-voittaja onnistuu näinkin suuressa joukossa erottumaan edukseen. King tuo hahmoonsa maagista hyytävyyttä, joka tekee hänestä todella uhkaavan tuntuisen. Kohtauksessa jossa hän kertoo tarinaansa kuorien samalla omenaa on uskomattoman immersiivinen tunnelma. Se näyttää miten upea näyttelijän suoritus voi joskus toimia paremmin kuin tuhat kuvaa.


Ainoana heikkoutena näiden loisteliaiden performanssien määrässä lienee hitusen hutiloitu tarinan kerronta elokuvan alussa. Elokuvan hahmoilla on paljon yhteistä historiaa johon viitataan dialogissa. Näin ollen katsoja joutuu hitusen ottamaan kiinni tarinaa, päästäkseen ajan tasalle. Mutta huomasin kuitenkin sen olevan toisella katselukerralla huomattavasti helpompaa, ja elokuvan muiden puolien paikkaavan tätä niin paljon, ettei siitä oikein voi pisteitäkään ottaa.


Juoneltaanhan The Harder They Fall on pohjimmiltaan yksinkertainen kostotarina. Mutta osa sen charmia onkin vanhat troupit ja niiden hyväksi käyttö. Jotkin hetket tai twistit voivat tuntua kliseiltä, mutta elokuvan itsevarma ote saa ymmärtämään, että näitä asioita toistetaan koska ne toimivat. Niin kauan kuin nämä asiat tuodaan esiin tyylikkäällä ja omaperäisellä tavalla, saa ne toistuakin. Ilmassa on kuitenkin ainutlaatuisen tilaisuuden luomaa intoa.


Katselin ennen elokuvaa pyöreän pöydän keskustelun jonka Netflix oli YouTubeen julkaissut. Siitäkin tuli selväksi miten tärkeä projekti kyseessä oli ohjaajalle ja näyttelijöille. Western-genre on kohdellut mustia ihmisiä todella kaltoin, kuvaten nämä lähes aina orjina tai apureina valkoisille sankareille. The Harder They Fall on tilaisuus muuttaa tämä iänikuinen käsite genrestä. Sen takia Jeymes Samuel myös päätti käyttää elokuvan hahmoina oikeita historian henkilöitä.


Lähdes jokainen ruudulla esiintyvä hahmo on otettu historian kirjoista. Mustat villin lännen cowboyt ja sheriffit olivat nimittäin ihan oikeasti olemassa olevia ihmisiä. The Harder They Fall laittaa nämä hahmot sitten kokonaan sepitettyyn tarinaan värittäen näiden tarinat fantasiaelokuvaan sopiviksi. Tämän teon moraaliutta voi toki miettiä, mutta minusta se toimii. Elokuva kuitenkin tiedostaa selvästi olevansa fiktiota ja tavoittelevansa nimenomaan uusien myyttien luomista, ei historian dokumentointia. Onkin mielenkiintoista elokuvan jälkeen hiukan tutkia keitä nämä ihmiset oikeasti olivat.


Fantastisempaa elementtiä edustaa myös elokuvan toiminta. Kuten kunnon länkkäriammuskelussa, tässäkin hahmot ovat melkein kuin supersankareita, jotka eivät tunnu millään ampuvan ohi tai ottavan itse osumaa. Elokuva ei tässä pyrikään realismiin vaan tyylikkyyden säännöt ohjaavat taistelua. The Harder They Fallin toimintaa seuratessa on vaikea uskoa, että kyseessä on Jeymes Samuelin ensimmäinen elokuva. Tapa jolla ammuskelu on koreografioitu ja kuvattu liikkuvan kameran kanssa on sitä huikeaa väkivallan tanssia mitä rakastan. Yhdistettynä musiikkiin, puvustukseen ja räheisiin veriefekteihin on meno aivan fantastista.


Tykkään miettiä löytyykö suosikkileffoistani jotain mielenkiintoista teemaa tai syvempää sanomaa. The Harder They Fallsissa on ainakin metatasolla kyse uusien myyttien luomisesta. Oikeiden historian hahmojen tarinoiden nostattaminen jalustalle ja niiden muokkaaminen villeiksi legendoiksi on yksi selvä tulos. 


Mutta sitten varsinaisessa tekstissä, luulen että kyse on altavastaajista ja siitä miten heikossa asemassa joutuvat tekemään parhaansa saamillaan korteilla. Jokainen elokuvan hahmo tuntuu olevan jonkinlaisessa heikossa asemassa yhteiskunnassa. Vaikka elokuva ei varsinaisesti puhu rasismista, on selkeää että mustana ihmisenä Yhdysvalloissa eläminen on vaikeuttanut heidän elämäänsä. Sen lisäksi hahmoja painostavat heidän henkilökohtaiset ongelmansa. Opimme että sekä päähenkilö Nat Love, että anatagonisti Rufus Buck joutuivat elämään valtaosan elämästään orpoina. Näistä oloista huipulle ponnistaminen on vahvasti läsnä elokuvassa. Siinä on myös jotain fundamentaalisesti hiphop-henkistä, joka sitten sitoo elokuvan tarinan takaisin sen musiikkiin.


Vielä on pakko mainita elokuvan kuvaus ja tuotantosuunnittelu. Jeymes Samuel ja näyttelijä Edi Gathegi kertoivat jo vuosia sitten harjoitelleensa elokuvan sommitelmia halvassa hotellissa. Tämä vuosia Samuelin päässä elänyt kuvasto näkyy sitten upealla tavalla elokuvassa. Yhdessä kuvaajansa Mihai Mălaimare Juniorin kanssa hän on tehnyt ihastuttavia kuvia, jotka kanavoivat ikonisia western-genren kuvastoja. Vahvat valot ja varjot yhdistettynä upeisiin puitteisiin ja pukuihin, luoden immersiivisiä otoksia saavat ihmeitä aikaan. Elokuvan visuaalinen maailma on aarrearkku pullollaan mitä upeampia rikkauksia.


Kaiken kaikkiaan The Harder They Fall on syystäkin yksi viime vuoden suosikkileffojani. Sen käsittämätön tyylikkyys, upeat roolisuoritukset ja huikea musiikki luovat kokonaisuuden jostai ei vain voi olla nauttimatta. Toki juonessa on välillä vähän liikaa tavaraa, mutta kun kokonaisuus on muuten liki täydellinen, ei siitä jaksa välittää.


Sen sijaan välitän teidän POSITIIVISISTA ja ROHKAISEVISTA kommenteistanne. Joko on tämä leffa nähtynä? Jos ei niin äkkiä Netflixiin sitä katsomaan. Muista myös painaa peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Prinsessa Mononoke (Mononoke-hime, もののけ姫, 1997)

The Beatles: Get Back (2021)

Star Wars, The Acolyte – jakso 1x08 (sisältää SPOILEREITA)