The Matrix Resurrections (2021)

Arvostelu julkaistu alunperin videona 21.12.2021

The Matrix Resurrections
2021
Ohjannut: Lana Wachowski
Kirjoittanut: Lana Wachowski, David Mitchell, Aleksandar Hemon

Thomas Anderson on kuuluisa pelisuunnittelija, jolla on erittäin pahoja ongelmia mielenterveytensä kanssa. Hänellä on vaikeuksia erottaa faktaa fiktiosta. Andersonin painiessa tämän kanssa, jossain muualla Bugsy niminen kapteeni ja Morpheus niminen agentti etsivät Neo-nimistä miestä.

Ensimmäinen The Matrix oli maailmaa mullistava elokuva. Se toi Hong Kong -elokuvien mahtavan toimintatyylin Hollywoodiin ja ihastutti filosofisilla konsepteillaan. Jatko-osat saivat sitten vähemmän suotuisan vastaanoton. Muistan itse lapsena kinuneeni äitiä vuokraamaan Matrixin minulle, mutta koska kyseinen leffa kantoi k-15 leimaa en päässyt sitä pitkään aikaan katsomaan. Ja sen jälkeen kun sen vihdoin näin, myös unohdin sen vuosien saatossa.

Niinpä kun puhe The Matrix Resurrectionista alkoi, ei minulla ollut siihen valtavaa kiinnostusta. Mutta sitten se sai todella nätisti leikatun, tunnelmallisen trailerin ja kun kutsu pressinäytöksiin tuli, päätin vilkaista alkuperäisen trilogian uudestaan. Ensimmäinen on yhä mestariteos, kaksi seuraavaa taas ihan okei leffoja mielestäni. Mitä taas tulee tähän uuteen? Hyvä leffa tämä on, joskin kaukana alkuperäisen mahtavuudesta.

Alkuperäisen Matrix-trilogian sydämenä sykki Neon ja Trinity rakkaussuhde. Vaikka se ensimmäisessä elokuvassa tuntui hiukan kiirehdityltä, tuli siitä sarjan vahvin emotionaalinen osa. Tämän Resurrections ymmärtää myös, tehden tämän rakkauden palauttamisesta sen tärkeimmän osan. En spoilaa millaisissa olosuhteissa Keanu Reeves ja Carrey-Anne Moss palaavat rooleihinsa, mutta voin kertoa entisen lämmön syttyvän hetkessä kaksikon väliin. Heidän kemiansa ei ole kadonnut minnekkään vaan kaksikko hurmaa katsojan saman tien yhteispelillään.

Keanu Reeves ei ole ehkä se monipuolisin näyttelijä mitä maa päällään kantaa, mutta Lana Wachowski osaa selvästi ohjata häntä edelleen. Reeves tuntuu roolissaan yhtä kotoisalta kuin 20-vuotta sitten. Häneltä vaaditaan juuri sen verran tunteita kuin hän osaa esittää ja Wachowskin ohjaus pitää näyttelijän parhaat puolet esillä. Näin elokuva saa Reevesistä karismaattisen johto hahmon jota on ilo seurata.

Uusia näyttelijöitä Matrixin maailmassa ovat muun muassa Jessica Henwick, Yahya Abdul-Mateen II ja Jonathan Groff. He kaikki ovat tervetulleita lisiä sarjaan, joskin toiset heistä saavat parempaa materiaalia kuin toiset. Henwick on mainio toimintatähtenä ruutia komentavalla asenteellaan, mutta hänen hahmonsa olisi kaivannut lisää syvyyttä. Hänen esittämänsä Bugsyn motiivit ja sisäinen maailma jäävät katsojalle etäisiksi. Visuaalisesti Henwickin performanssia on kiva katsella, mutta toivoisin kovasti näyttelijän saavan tulevaisuudessa syvällisempiä rooleja.

Yahya Abdul-Mateen II:n fani olen ollut jo jonkin aikaa. Hän on aiemmin hurmannut mm. Aquaman ja Candyman 2021 -leffoissa. Nyt hänelle on annettu ikonisen Morpheuksen rooli, eikä mies petä tälläkään kertaa. Abdul-Mateen tekee roolista rohkeasti omansa, yrittämättä imitoida Laurence Fishburnea, muuten kuin tavalla jonka elokuva itse tiedostaa. Hän on huomattavasti energisempi roolissa, hyödyntäen omaa valovoimaansa. Yahya Abdul-Mateen II osoittaa olevansa materiaalia elokuvatähdeksi ja näkisin enemmän kuin mielelläni hänet ja Jessica Henwickin uudestaan valkokankaalla yhdessä.

Jonathan Groffin hahmo on Matrixissa Thomas Andersonin bisnespartneri. Hän tuo hahmoon juuri sopivaa limaisuutta mitä luovemman mielen kapitalistikaverilta voidaan odottaa. Hän ei kuitenkaan tunnu roolissa liian geneeriseltä vaan antaa sille sopivaa omaa kosketustaan. Mutta Henwickin hahmon tavoin myös Groffin hahmo on hiukan käsikirjoituksen pettämä. Tämän motiivit ja uskollisuus ovat elokuvassa vähän väliä turhan epäselviä.

Epäselvyys lieneekin The Matrix Resurrectionin suurin ongelma. Osittain se johtuu elokuvan trippaavasta luonteesta, mitä voin arvostaa, mutta paikoitellen se tuntuu tahattomalta virheeltä. Kun elokuva etenee alkaa sen maailman säännöt ja eri ryhmien tavoitteet mennä hiukan sekaisin. Lopulta olin paikoitellen hukassa sen suhteen miksi mikäkin asia olisi ongelma. 

Elokuvan tarinassa on mennyt vuosia alkuperäisen trilogian tapahtumista, ja näiden välillä on tapahtunut paljon muutoksia. Tärkeintä on itselleni se, että opimme alkuperäisten tapahtumien todella merkinneen Matrixin maailmassa. Mutta ongelmaksi tämä nousee kun katsojat joutuvat kirimään leffan maailmaa kiinni. Monet tapahtumat selitetään katsojille dialogilla joka ei oikeastaan herätä tarpeeksi vahvoja tunteita. 

Myös erään vanhan hahmon paluu on pulmallinen. Tämän näkeminen itsessään on ilahduttavaa, mutta tapa jolla näyttelijän ikää on manipuloitu ei tunnu täysin toimivan. Oletan että hänen ikänsä muutettiin cgi'llä meikkien sijaan, sillä hänen kasvoillaan on annos epäluonnollista jäykkyyttä. Hänen ihonsa tuntuu olevan jumissa hahmon kasvoilla luonnottomalla tavalla, joka häiritsi usein hahmon ollessa ruudulla.

Elokuvan toiminta ei myöskään ole aiempien leffojen tasolla. Alkuperäinen The Matrix mullisti elokuvateollisuuden lähitaistelukohtauksillaan ja bullet time -hidastuksillaan. Ensimmäiset om Resurrectionissa tehty varsin kömpelösti. Vaikka silloin tällöin tappeluissa on siistejä hetkiä, on se pääasiassa aivan liian hektistä ja sekavaa. Poissa ovat alkuperäisen leffan selkeästi kuvat upeat koreografiat ja tilalla geneeristä heiluvaa kameraa ja miljoonia leikkauksia. Syy lienee siinä että alkuperäiset stunttikoordinaattorit ovat kiireisiä mm. John Wick -elokuvien parissa.

Alkuperäisten elokuvien ohjaajista, Wachowskin siskoista vain toinen, Lana Wachowski palasi ohjaamaan neljättä osaa. Syytä voi varmaati googlailla, mutta itse otan esille asian leffan meta-aspektien vuoksi. The Matrix Resurrection on hyvin tietoinen siitä että on rakastetun elokuvasarjan neljäs osa. Tämä ilmaistaan katsojalle todella selvästi ja sitä kautta saadaan mielenkiintoisia hetkiä elokuvassa.

Näemme ihmisten puhuvan Matrixista ja katsovan kohtauksia aiemmista elokuvista. Näiden kautta Lana Wachowski mielestäni demonstroi omia kokemuksiaan sarjan luojana. Kuulemme ihmisten eri tulkintoja elokuvien viesteistä, sekä kuulemme keskustelun jonka Wachowski hyvin luultavasti kävi tosielämässä siskonsa ja Warner Brosin edustajien kanssa. 

Nämä meta-aspektit varmasti jakavat mielipiteitä, mutta itselleni ne olivat yksiä elokuvan parhaita anteja. Toivoisin vain etteivät ne olisivat siirtyneet sivuun elokuvan siirtyessä toiseen näytökseen. Tämä nimittäin tuntuu unohtuvan hetkeksi kun elokuvan juoni ja maailmanrakennus ottavat vallan. Tässä vaiheessa saadaan kyllä paljon mielenkiintoista tietoa, mutta kuten aiemmin jo sanoin, menee siinä myös hiukan elokuvan punainen lanka hukkaan.

Loppua kohti tämäkin kuitenkin tuntuu löytyvän. Elokuvassa on lopulta kyse jostain varsin viehättävästä, nimittäin Neon ja Trinityn rakkaudesta, sekä metatasolla Lana Wachowskista ottamassa luomansa maailman takaisin haltuunsa. Se saa elokuvan tuntumaan hitusen enemmän kuin pelkältä rahastulselta ja vanhan sarjan väkisin takaisin tuonnilta. Kun kerta sarja tuodaan takaisin, niin parempi antaa sen alkuperäisen tekijän sanoa jotain siitä.

Kaiken kaikkiaan The Matrix Resurrections on aika viihdyttävää kamaa. Siinä on lukuisia ongelmia, jotka estävät sitä nousemasta alkuperäisen elokuvan tasolle, mutta tarpeeksi hyvää nostamaan sen kahden aiemman jatko-osan yli. Toiminta ei ole toivotulla tasolla ja jotkut hahmoista jäävät ontoiksi, mutta Keanu Reeves ja Carrie-Anne Moss muistuttavat miksi elokuviin alunperin rakastuttiin, samalla kun Jessica Henwick ja Yahya Abdul-Mateen II todistavat potentiaalistaan.

Mua voi muistaa POSITIIVISILLA ja ROHKAISEVILLA kommenteilla. Kiinnostaako teitä uusi Matrix, jos nyt leffaan edes tänä vuonna enää pääsee. Kerro sen jälkeen kun olet painanut peukkua ja tilaa-nappia. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!