Äidit (Asa ga Kuru, 朝が来る, 2020)

Äidit Asa ga Kuru, 朝が来る, 2020 Ohjannut: Naomi Kawase Kirjoittanut: Naomi Kawase, Izumi Takahashi

Satokolla ja Kiyokazulla oli suuria vaikeuksia saada lapsia. Pitkän pohdinnan jälkeen he päättivät adoptoida Baby Baton -nimisen firman kautta. Asato-nimisestä pojasta tuli heidän lapsensa. Eräänä päivänä Satoko saa yllättävän puhelun. Nainen joka väittää olevansa Asaton biologinen äiti, vaatii lasta itselleen. Satoko ja Kiyokazu eivät tosin usko että nainen on kuka väitää olevansa.

Äidit on elokuva josta etukäteen tiesin hyvin vähän. Muistan nähneeni lähinnä sen julisteita teatterissa viime syksynä, kun elokuvan julkaisua lykättiin ja lykätiin. Mielenkiintoa leffaan kuitenkin oli herännyt, jos ei muuten niin siksi että tänne tuotavat japanilaiset leffat tuppaavat olemaan hyviä. Tosin sitten kun näin elokuvan imelän ja melodramaattisen trailerin, ei se tuntunut yhtä houkuttavalta. Menin kuitenkin avoimin mielin pressinäytökseen ja voin todeta, että ihan hyvä elokuva on teattereihin tulossa. 

Vaikka elokuvan traileri tuntui liian imelältä, tuntui Äidit tietävän mitä tekee. Siinä on oikeastaan aika hillitty tunnelma, joka antaa katsojan rauhassa tunnustella hahmojen tunteita. Päähenkilöiden kasvoissa viivytään melko pitkiä aikoja ja näyttelijöiden roolisuoritukset ovat pääasiassa hyvin hallittuja. Kaikki tunteen tunnutaan esittävän varsin pidätteleväisesti, mutta niin että ne kuitenkin tulevat selkeästi läpi katsojalle. Tämä voi joillekin katsojille tuntua varmasti liian hitaalta, mutta itselleni se toimi ihan hyvin.

Elokuvan värimaailma ja musiikki tukevat tätä pidättynyttä tunneskaalaa. Kontrastia nähdään valaistuksessa hyvin vähän, mutta kirkasta auringonpaistetta paljonkin. Mieleen jää kuvat verkkaisista auringonlaskuista, jotka häikäisevät silmä ennen kuin sitä ehtii kunnolla tajuta. Pehmeä ja hienovarainen musiikki korostaaa tätä. Se antaa elokuvalle rentoa tunnelmaa, ikään kuin kannustaen katsojaa pohtimaan elokuvan sanomaa, ennemmin kuin sen herättämiä tunteita.

Elokuvan teeman voi totta kai jo päätellä sen suomenkielisestä nimestä. Äitiys on hyvin vahvasti läsnä elokuvassa, sillä kaikki pyörii sen ympärillä kuka on Asaton “oikea” äiti. Mutta mielestäni elokuva kuitenkin takertuu tähän aiheeseen varsin kypsällä tavalla, joka ei tunnu kliseeltä. Usein nähty kiista biologisen siteen merkityksestä ei vaivaa Äidit-elokuvaa samallalailla kuin monia muita teoksia. Satoko ja Asaton biologinen äiti Hikari eivät ole kilpailijoita. He molemmat vain rakastavat todella paljon lastaan ja haluavat tämän parasta.

Saadakseen katsojan myötätunnon hahmojen puolelle, elokuva tekee todella perusteellista työtä Satokon ja Hikarin esittelyssä. Näemme kattavia takaumia näiden taustoista, sekä nykyhetken kuvausta Satokon arjesta äitinä. Elokuva kuvaa todella vaikuttavasti miten tärkeää Satokolle oli saada lapsi. Jopa siinä määrin että hänen läsnäolonsa tuntui saavan hänen miehensä Kiyokazunkin sitä haluamaan. Näiden aiemmilla treffeillä Kiyokazu nimittäin oli vain “avoin” ajatukselle, mutta saatuaan tietää olevansa hedelmätön hän oli täysin murtunut. Samalla myös kaksikon parisuhteen vahvuus tuli kuvatuksi tavalla, jolla katsoja voi luottaa heidän kykenevän lapsen kasvatukseen.

Satokon nykyarjessa näemme hänen joutuvan todella kinkkiseen tilanteeseen. Päiväkodista nimittäin ilmoitetaan, että Asaton kaveri on tippunut kiipeilytelineestä ja tämä väittää Asaton tönäisseen häntä. Konflikti äidin sisällä on kuvattu todella hyvin. Samaan aikaan hän ei voi uskoa oman herttaisen lapsensa tehneen moista ilkitekoa, mutta hän ei voi myöskään kieltää etteivätkö lapset joskus tekikisi ilkeyksiä. On oikeastaan vaikuttavaa miten elokuva kuvastaa tämän konfliktin niin, että Satoko onnistuu näyttämään hyvältä tilanteessa, ilman että vaikuttaisi sokealta oman lapsensa tekosille.

Myös Hikarin taustojen esittäminen on todella vaikuttavaa. Hänen arkisesta tragediastaan saa todella hyvin kiinni. Saamme todistaa miten hän päätyi jo 14-vuotiaana raskaaksi vahingossa, ja miten se sai kaikki kääntymään häntä vastaan. Vaikka on totta, että hän on vasta lapsi, eikä kykene vanhemmaksi, on katsojan myötätunto hänen puolellaan. Verrattuna vaikkapa Satokoon, ei Hikarin vanhemmat ole kovinkaan hyviä. Isä tuntuu varsin etäiseltä ja äiti taas muuten vaan kylmältä käytökseltään. Hikarin lapsen anto adoptioon on perheelle vain “paska juttu mikä nyt pitää salata.” 

Arvostin todella paljon kohtauksia joissa Hikari viettää aikaa toisten raskaana olevien naisten kanssa. Adoptiofirma Baby Baton majoittaa heitä synnytykseen asti ja näiden saarella Hikari saa tuntuea olevansa osa yhteisöä joka hyväksyy hänet sellaisena. Muut paikan raskaana olevat naiset ovat lähinnä seksityöntekijöitä, mutta marginalisoidun asemansa takia osaavat osoittaa myötätuntoa Hikaria kohtaan. Kun vertaa tämän paikan naisia Hikarin omaan äitiin, tulee adoptioperheen voima entistä vaikuttavammin esille.

Lopulta elokuvan sanoma sanotaankin hyvin aikaisin. Kyse ei ole siitä, että vanhemmat löytäisivät lapsen, vaan siitä että lapsi löytää vanhempansa. Äitiydessä, tai laajemmin vanhemmuudessa, on prioriteettina aina lapsen hyvinvointi. Myös elokuvan lopussa siis Satoko päätyy tekemään sen, minkä kokee pojalleen parhaaksi, jättäen katsojalle varsin tyydyttyneen tunteen.

Äidit ei ole kuitenkaan ongelmaton. Sen rakenne tuntuu hitusen kömpelöltä. Vaikka kronologinen järjestyskään ei sen kertomalle tarinalle toimisi, tuntui tapa jolla takaumat esitetään paikoitellen liian episodimaiselta. Kun takaumat ovat varsin pitkiä, alkoi välillä katsojana unohtaa mistä elokuvassa tarkalleen olikaan kyse. Toisaalta pitää samaan aikaan kehua sitä miten immersiivisesti elokuva jokaiseen takaumaansa katsojan upottaa. Mutta kenties jonkinlaista sulavuutta olisin näiden väliin toivonut enemmän.

Joka tapauksessa, Äidit, on loppujen lopuksi todella toimiva elokuva. Sen hillitty tyyli tekee siitä miellyttävää katsottavaa ja kaunis opetus matkasta tyydyttävän. Vaikkei se juoksekaan parhainta tahtia, on matka silti kulkemisen arvoinen.

Parasta tahtia tulee sitten teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Aiotteko te käydä katsomassa tämän elokuvan, kun se teattereihin 8.4. Pompahtaa? Kerro painettuasi peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muista myös mennä tsekkaamaan Ossi Kuvakarju -facebook sivu ja Kuvakarjun kuvakaverit -ryhmä. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille!