IDENTITEAZE (2024)
Mies ja nainen ilmestyvät tyhjään valkoiseen huoneeseen. Ahdistus ja suuttumus valtaa heidät nopeasti, kun he tajuavat etteivät he muista mitään siitä ketä olivat ennen huoneeseen saapumista. Hetken kuluttua he löytävät itselleen nimet Aaron ja Erin. Tämän myötä heidän eteensä ilmestyy video, jossa kerrotaan virtuaalisesta metaversumista, johon he saapuivat kun joku palkattiin osaksi suurta yritystä. Yrityksen työntekijöitä kun vaaditaan tekemään metaversumiin sopiva avatar itselleen. Aaron ja Erin tajuavat pian pelottavan totuuden. Vain toinen heistä saa kulkea eteen päin.
Olen varmaan vuoden tai pari seurannut Jessie Earlin “Jessie Gender” -YouTube-kanavaa. Hänen pitkät, perusteellisesti tutkitut ja esteettisesti rikkaat videoesseet tekivät minuun nopeasti suuren vaikutuksen. Erityisesti olen ihaillut hänen tapaansa tehdä aktivismia myötätuntoisella otteella taiteensa kautta. Earl ei koskaan ole pelännyt paljastaa avoimesti tunteitaan yleisölle, minkä ansiosta hänen perspektiivinsä on aina helposti ymmärrettävissä. Tottakai siis kiinnostuin suuresti, kun kuulin hänen tekevän lyhytelokuvan YouTube- ja podcast-taiteilijoiden omaan suoratoistopalveluun, Nebulaan. Ja kun tämä elokuva, IDENTITEAZE, sitten julkaistiin, ei kestänyt kauaakaan kun löysin itseni sen parista.
Heti alkumetreiltä elokuva on tekijänsä näköinen. Voimakkaat neonvärit huutavat kväärin scifinörtin estetiikkaa. Teoksen ilme leikittelee digitaalisen maailman konseptilla värähdellen välillä, aivan kuin elokuva itsekin “glitchaisi” vähän väliä. Pian elokuvan värimaailma sitten muuttuu sen teemoja mukailevaksi. Tarinan päähenkilöt aloittavat seikkailunsa tyhjästä, valkoisesta huoneesta. Hahmot huomaavat etteivät tiedä keitä ovat, joka peilaa heidän miljöötään. Kun heidän eteensä tuodaan opetusvideo, on sen vanhanaikainen vhs-ilme koristeltu kahdella voimakkaalla neon värillä: vihreällä ja pinkillä. Nämä harvemmin risteävät ja ovat yleensä tasaisesti jaettu ruudun oikealle ja vasemmalle puolelle.
Hahmot keksivät nimikseen Aaronin ja Erinin, eikä tarvitse olla kovinkaan terävä ymmärtääkseen, että tämä kaikki visuaalisuus symboloi binääristä konstruktiota sukupuolesta. Ajatusta siitä, että ihmiset jakautuvat vain miehiin ja naisiin ilman minkäänlaista varianssia tai risteämistä. Kun tämän sisäistää alkaa katsoja myös ymmärtää mihin tarinassa ollaan menossa. Aaronin ja Erinin löytäessä yhteisymmärryksen ja alkaessaan auttaa toisiaan, tilanne muuttuu todella jännittäväksi, kun katsoja tajuaa, että heidän on jätettävä jompikumpi jälkeensä.
Kriitikko Roger Ebertin mukaan “elokuva on kuin kone joka luo empatiaa” ja IDENTITEAZE on erinomainen demonstraatio tästä ajatuksesta. Katsojan ei tarvitse itse olla kvääri tai edes erityisesti sukupuoltaan haastanut ihminen, tunteakseen katsojien piinan. Jessie Earl on heittänyt hahmonsa teoksessaan niin pelottavaan loukkuun, että katsojan on pakko tuntea sen minkä hekin. Pisteenä i:n päälle, Aaronia ja Eriniä esittävät James Tison ja Maggie Mae Fish ovat erinomaisia rooleissaan. Tisonin pelokas Aaron ja Fishin haastava Erin osoittautuvat nopeasti vuorovaikutuksensa kautta monipuolisiksi ihmisiksi, joista katsoja alkaa hetkessä välittää. Vaikka tarina myöhemmin implikoikin heidän olevan vain dataa, tuntee katsoja aivan toisin. Katsojalle Aaron ja Erin ovat aivan yhtä oikeita kuin sinä tai minä.
Käsikirjoituksessaan Earl on tehnyt selkeän valinnan olla koskaan näyttämättä virtuaalisen todellisuuden ulkopuolista maailmaa. Dialogin perusteella sellainen on olemassa, mutta missään vaiheessa ei ole selvää, että millainen ihminen vaikkapa loi Aaronin ja Erinin. Jos heidän takanaan edes on erikseen oikeaa ihmistä näytön edessä. Valinta resonoi itsessäni erityisen voimakkaasti, sillä olen jatkuvasti todistanut erinäisten peikkojen ja öyhöjen internetissä ajattelevan, etteivät siellä sanotut asiat ja ihmiset olisi todellisia. Kuinka usein joku möläyttääkään, että herkästi loukkaantuvien ihmisten ei pitäisi tulla internetiin ollenkaan. Internetin avulla elantonsa tienaavana tubettajana Jessie Earl tietää internetin olevan olennainen osa tosielämää nykyaikana, ja hänen elokuvansa on sen mukainen.
Internet ja virtuaaliset todellisuudet ovat myös olleet elämän mullistava kokemus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Niiden ansiosta sorretut, yksinäiset ihmiset ovat voineet löytää kaltaisiaan tovereita ja oppineet ymmärtämään itseään paremmin. Ei ole nykypäivänä ollenkaan harvinaista, että joku törmää vaikkapa vähemmän tunnettua seksuaalista suuntausta kuvaavaan sanaan ja tajuaa itse aina olleensa sellainen. Earlin elokuva tottakai on myös tietoinen tästä asiasta. Vaikka siinä käsitellään ahdistavia asioita, on se pääasiassa kuitenkin toiveikas. Se näyttää miten patriarkaalisen vallan allakin ihmiset löytävät keinoja ilmaista itseään, löytää tovereita ja olla oma itsensä. Tätä edustaa elokuvan loppupuolella nähtävä ihastuttava reivikohtaus, jossa hahmot pääsevät valloilleen vapaina.
Usein myös feministisissä ja vasemmistolaisissa piireissä puhutaan siitä, miten patriarkialla ei ole sukupuolta ja kuinka se vahingoittaa myös miehiä. Menemättä liikaa spoilereihin, sanon että IDENTITEAZE käsittelee myös tätä asiaa. Näemme miten epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa eteneminen voi tarkoittaa oman persoonan turmelemista. Elokuva elaboroi miehen itselleen tekemää sisäistä vahinkoa, kun tämä maskuliinisuutensa korostamiseksi leikkaa itsestään femiineinä pidettyjä asioita. Jessie Earlin kyky tuntea myötätuntoa kaikkea ihmiskuntaa kohtaan on käsinkosketeltavissa.
IDENTITEAZE herättää paljon ajatuksia vakavista asioista ja koskettaa katsojan kyynelkanavia, mutta mistään itkukekkereistä ei ole kyse. Elokuvalla on erinomainen huumorintaju. Earlin käsikirjoituksen vitsit on sijoiteltu tarkkaan keventämään tunnelmaa sille sopivina hetkinä. Näyttelijät on ohjattu ajoituksen suhteen juuri oikein ja Christine Zivicin leikkaus pitää huolen, että vitsien lyöntilinjat osuvat kohdalleen. Huomasin nauravani ääneen kerran jos toisenkin elokuvan aikana.
IDENTITEAZE on erinomaisesti toteutettu lyhytelokuva sukupuolibinäärin kahleista ja niistä vapautumisesta. Jessie Earlin käsikirjoitus käsittelee nykymaailman menoa scifin keinoin helposti lähestyttävällä tavalla, samalla kun hänen tarkka ohjauksensa pitää katsojan tiukasti tarinassa kiinni. Näyttelijät tekevät erinomaisen työn tehdäkseen lyhyen elokuvan hahmoista moniulotteisia ja nopeasti rakastettavia. IDENTITEAZE naurattaa, itkettää, jännittää, riemastuttaa ja pistää ajattelemaan maailman menoa. Mitä muuta sitä voi elokuvalta edes pyytää?
Itse pyydän teiltä POSITIIVISTA ja ROHKAISEVAA palautetta. Oletteko te nähneet tämän elokuvan? Onko Nebula teille tuttu palvelu? Jakakaa mietteenne kun olette painaneet peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muistakaa myös tsekata leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä, erityisesti kaikille transsukupuolisille ja binäärin hylänneille tovereille!
Kommentit
Lähetä kommentti