Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1975)

Monty Pythonin hullu maailma Monty Python and the Holy Grail, 1975 Ohjannut: Terry Gilliam, Terry Jones Kirjoittanut: Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin

Vuonna 932, Britannian kuningas Arthur kerää kokoon maansa ritareita. Jumala antaa hänelle tehtäväksi etsiä tarunomaisen Graalin maljan. Arthur ritareineen joutuu kohtaamaan suuria vaaroja, kuten jättiläisiä, hirviöitä, kiimaisia naisia, mustan ritarin, velhon ja monia muita. Lieneekö malja ollenkaan saavutettavissa?

Monty Python ei ehkä itselleni ollut koskaan se isoin juttu, mutta kun huikee perheenjäsen siit jatkuvaati toitotti, en voinut siltä välttyä. Ja viime vuonna kun katsoin heidän Hullu maailma elokuvansa uudestaan, huomasin nauravani jatkuvasti. Joten valitsin elokuvan myös leffaryhmääni koomiseksi kevennykseksi. Ja pakkohan tätä hupikuvan klassikkoa on täälläkin juhlittava.

Monty Pythonin hullu maailma on komediaa puhtaimmillaan. Sisarukseni mukaan se on rakennettu kirjoittamalla ensin vitsit ja sitten luomalla juoni niiden yhdistämiseksi. Tämä on hyvin selkää elokuvassa, sillä se etenee kohtauksesta toiseen kuin sketsiohjelma jolla vain sattuu olemaan yksi yhdistävä teema. Jos etsii komediaa joka myös tarjoaa muita tunteita, on tämä väärä valinta siis. Elokuvan ainoa tavoite on saada aikaan mahdollisimman monet naurut mahdollisimman lyhyessä ajassa.

En puhuisi tästä nyt tässä, jos Monty Pythonin hullu maailma ei onnistuisi tavoitteessaan. Kyseessä on ratkiriemukas elokuva. Lähes jokaisesta kohtauksesta löytää uskomattoman hupaisia oivalluksia. Keskiaikaisessa maailmassa nauretaan jos jonkinlaisilla keinoilla. Soveltamalla nykymaailman termistöä keskiaikaan, nauramalla menneisyyden huonolle tieteelle, pilkkaamalla vanhojen kertomusten trouppeja tai vaikka itseironisesti osoittamalla elokuvan pientä budjettia saadaan aikaan hulvattomia hetkiä kerta toisensa jälkeen.

Yksi mielenkiintoisimmista asioista jonka elokuvasta opin, on että se kuulemma on historiallisesti yllättävän uskottava. Tietenkään mitään jättejä tai hirviöitä ei koskaan ole ollutkaan, mutta maailma jota elokuvassa kuvataan on yllättävän tarkka. Keskiaika oli kuulemma oikeastikin niin likainen ja tieteellisesti köyhää aikaa kuin elokuva kuvaa. Lisäksi myös leffan inspiroimat Artturin legendat kuulemma ovat paikoitellen yhtä absurdeja kuin tämänkin elokuvan tapahtumat. Näin saadaan upea pohja elokuvan absurdille komedialle. Kriitikko Witney Seibold sanoi osuvasti, että kyseessä on fiksujen ihmisten kirjoittama tyhmä komedia.

Pitää myös nostaa esiin Terry Gilliamin animaatiot mitä elokuvassa nähdään. Monty Python joukon alkuperäisessä sketsisarjassa, Lentävässä sirkuksessa, nämä olivat pitkään asioita mistä pidin vähiten. Mutta nyt olen alkanut arvostaa niiden tyyliä todella paljon. Ne ovat yksinkertaisia pala-animaatioita, jotka onnistuvat kuitenkin kierolla surrealismillaan tuntumaan uskomattoman oivaltavilta. Niitä katsoessa ei koskaan voi arvata mitä seuraavaksi tuleekaan vastaan.

"Pythonit" eli Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones ja Michael Palin kirjoittivat elokuvan ja myös esittävät suurinta osaa elokuvan rooleista, joskin Gilliam huomattavasti harvempaa kuin muut. Viisi kameran edessä enemmän viihtyvää koomikkoa tekevät loistavaa työtä. Toki mitään immersiivisiä "oscar-suorituksia" nämä eivät ole, mutta ei niiden kuulukkaan. Joukon jokaisella jäsenellä on vain miellyttävä lavakarisma, joka tekee heistä kaikista niin hauskaa seurattavaa. Elokuvaa katsoessa ymmärtää hyvin miksi ihmiset ovat niin hullaantuneita ryhmän komediasta.

Visuaalisesti elokuva on mitättömästä budjetistaan huolimatta onnistunut. Halvoilla puitteilla on hyvä korostaa komediaa ja yhdistettynä hupaisiin ideoihin saadaan aikaa ikonista kuvastoa. Vaikka on selvää että kolmipäinen jättiläinen on vain kolme Pythonia yhdessä puvussa, ei se haittaa menoa ollenkaan kun dialogi ja performanssit ovat niin hulvattoman hauskoja. Ja loppujen lopuksi kyllähän se riittää, että elokuvan ritarit näyttävät ritareilta.

Vaikka tämä arvostelu on lyhyt, on Monty Pythonin hullu maailma suurenmoinen kokemus. Se naurattaa alusta loppuun ja on ymmärrettävästi jatkuvasti mukana listoilla yhtenä maailman parhaista komedioista.

Teillä taas on maailman parhaat POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommentit! Kerro lempivärisi painettuasi peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille, ni!