Star Wars: The Acolyte – jakso 1x07 (sisältää SPOILEREITA)
Kuusitoista vuotta sitten neljä jediä saapuivat Brendokin planeetalle. Mestari Indaran, hänen padawaninsa Torbinin, sekä jediritarien Solin ja Kelnaccan tehtävänä oli tutkia mikä oli saanut aiemmin kuolleen planeetan kasvillisuuden jälleen heräämään henkiin. Joukon hajaannuttua tahoilleen Sol havaitsee kaksi Voimalle sensitiivistä lasta autioksi luullun planeetan metsissä. Heitä vakoilemalla hän saa selville näiden olevan osa jonkinlaista kokonaan naisista muodostuvaa Voima-kulttia. Huolestuneena lasten tulevaisuudesta hän kokoaa toverinsa ja menee kohtaamaan noidiksi paljastuvat naiset. Jedit vaativat saada testata lasten potentiaalia Voima-hallinnan suhteen. Erityisesti näistä Osha-niminen tyttö tuntuukin haluavan lähteä jedien mukaan. Tilanne planeetalla kuitenkin eskaloituu pian katastrofiksi, kun noidat ja jedit päätyvät toisiaan vastaan.
Sama juttu viikosta toiseen. Keskiviikko saapuu ja ryntään suurella innolla televisioni ääreen katsomaan uusimman jakson Star Wars: The Acolyte -sarjaa heti kun mahdollista. Olen nauttinut sarjasta valtavasti viikko toisensa jälkeen ja vaikka sarjan kuudes episodi olikin hitusen vaitonaisempi kuin aiemmat, sai se odottamaan tämän kertaista tarinaa sitä suuremmalla innolla. Viikkojen ajan sarja nimittäin oli asetellut palasia paikalleen tämän kertaisia paljastuksia varten. Ja odotus myös palkittiin. Jälleen kerran Leslye Headlandin sarja on onnistunut luomaan henkeä salpaavaa jännitystä laittaessaan jo rakkaiksi tulleet hahmot läpi järjettömän tunteiden pyörremyrskyn.
Jakson yksi tärkeimpiä voimanpesiä on tälläkin kertaa Lee Jung-jae Solin roolissa. Ensinnäkin on hämmentävää miten näyttelijää on onnistuttu nuorentamaan kuudentoista vuoden taakse sijoittuvaa tarinaa varten. En tiedä onko häntä meikattu tai digitaalisesti käsitelty, vai onko kyse silkasta lyhyen tukan taikuudesta, mutta Leen pehmeiden poskien nuoruus korostuu kerrassaan ihastuttavalla tavalla jaksossa. Tämä kuitenkin vain toimii hänen performanssinsa tukena, eikä itsessään tietenkään ole se mihin Solissa katsoja viehättyy. Leen kyky esittää Sol hyväsydämisenä, mutta omille motiiveilleen sokeana jediritarina toimii täydellisesti. Hänessä on äärimmäisen pidettävää karismaa, joka saa hahmon vikoineenkin tuntumaan sympaattiselta. Lee kiskoo katsojan kannustamaan Solia täydestä sydämestään ja toivomaan, että tämä selviäisi haasteistaan kunnialla läpi. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista Charmaine DeGratén, Jen Richardsin ja Jasmyne Flournoyn nimiä kantavassa käsikirjoituksessa.
Jakson tarina totta kai kertoo jedien, ja hiukan myös Maen, perspektiviin Brendokin tapahtumista. Pääsemme siis sukeltamaan syvemmälle nuoren Solin ajatusmaailmaan ja suhteeseen muihin jedeihin kuin aiemmin sarjassa. Tässä vaiheessa tarinaa hän on vielä melko tuoreen oloinen jediritari, jolla ei ole esimerkiksi ollut vielä omaa padawan-oppilastaan. Näemme miten hän yrittää kannustaa pitkästynyttä Torbinia kertomalla tälle mystisestä Voiman ilmiöstä, joka mahdollistaa elämän synnyn tyhjästä. Mestari Indaralta teko saa toruja, sillä on mahdotonta etukäteen tietää onko aiemmin kuolleena pidetyn planeetan uusi vehreys kyseisen ilmiön syytä. Indaran mukaan Sol helpottamalla Torbinin kärsimättömyyttä todellisuudessa auttaa enemmän itseään, millä saattaa olla todella dramaattisia seuraamuksia.
Tämä tottakai käy toteen jakson aikana. On vaikea olla ajattelematta, etteikö Solin huoli Oshasta ja Maestä kumpuaisi tämän omasta halusta saada itselleen oma padawan. Vaikka hänen omasta perspektiivistään hän varmasti ajattelee haluavansa vain viedä nämä turvaan mahdollisen kultin manipulaation alta, on selvää että ennakkoluulot ohjaavat vahvasti hänen tunteitaan. Ja tulevaisuuden tietävälle katsojallekin tämä on selvää. Tiedämme ettei Sol esimerkiksi kyennyt aistimaan edessään ollutta Voiman Pimeän puolen käyttäjää, sillä tämän mieli oli liian täynnä muita huolia. Ahdistus ja pelko sumentavat Solin mieltä, mikä lopulta johtaa kuin johtaakin katastrofiin.
Kun Oshan ja Maen Voima-potentiaalia mittaavat “M-arvot” paljastuvat identtisiksi, ja mahdollisesti keinotekoisiksi, ryntää padawan Torbin ensimmäisenä noitien kotia kohti. Sol lähtee pian tämän perään ja nämä pian löytävätkin itsensä naisten aseet itseensä tähdättyinä. Osa puolet riitaantuvat ja kun äiti-Aniseya käyttää jedeille tuntematonta taikuutta, Sol pelästyy ja lävistää hänet miekallaan. Mikäli Sol olisi pitänyt päänsä kylmänä, olisi hänelle varmasti selvinnyt ettei kyseessä ollut hyökkäys. Sen sijaan hän päätyi surmaaman Aniseyan juuri kun tämän tytär, Mae, saapui paikalle rikosta todistamaan.
Totta kai katsojat tiesivät, että tapahtumat Brendokilla eivät menneet kuten Oshan on annettu ymmärtää ja siellä olevat jedit jäivät kantamaan syyllisyyttä teoistaan. Mutta en osannut aavistaa, että Sol itse päätyi surmaamaan Aniseyan ja vieläpä silkasta pelosta. Hän voi ehkä jossain määrin väittää sen olleen itsepuolustusta, mutta kun hän pitää kuolevaa Aniseyaa sylissään on selvää, ettei se riitä tilanteen selitykseksi. Aniseya ei ollut hyökkäämässä vaan ainoastaan teki jotain mikä oli Solille entuudestaan tuntematonta. Pelko ja ennakkoluulot ajoivat jediritarin tappamaan edessään olevan naisen. Ja Lee Jung-jae totta kai kuvaa tätä seuraavan katumuksen ja tuskan erinomaisesti hahmonsa kasvoissa ja harteissa. Järkytys lävistää koko kohtauksen ja saa katsojankin haukkomaan henkeään.
Eikä Solin epäonnistuminen edes jää tähän yhteen tappoon. Pian tämän jälkeen näemme mitä tarkalleen tapahtui kun tämä pelasti Oshan hajoavalta sillalta. Mae ja Osha kohtasivat sillan vastakkaisilla puolilla ja molempien puolet olivat romahtamassa. Sol yritti Voiman avulla pitää aluksi molemmat puolet ilmassa, mutta teki varsin nopeasti valinnan. Hän antoi Maen pudota ja keskitti kaiken voimansa Oshan pelastamiseen. On ehkä mahdollista selitellä asiaa sillä, että Solin yhteys Voimaan ei ollut tarpeeksi voimakas molempien tyttöjen pelastamiseen, mutta sitä en purematta niele. En sano että hän tarkoituksella olisi antanut Maen kuolla, mutta vasta näiden äidin tappaneena hänen mielensä oli järkyttynyt ja mikä onkaan ollut jedeille tärkeämpää kuin mielen tasapainon säilyttäminen. Sol valitsi myös pelastaa tytön johon hänellä oli vahvempi yhteys, tytön joka halusi jediksi, eikä vähintään myöskään tyttöä, joka ei ollut todistamassa äitinsä kuolemaa Solin käsissä. Sol teki oman tulevaisuutensa kannalta helpomman valinnan.
On mahdotonta olla palaamatta tämän myötä Imperiumin vastaiskussa kuultuihin mestari Yodan sanoihin. Pelko, viha ja aggressio ovat häneen mukaansa polku Voiman pimeälle puolelle. Ja Solin teot näyttävät erinomaisesti millainen rooli pelolla on tässä jatkumossa. Pelko Oshan tulevaisuudesta, noitien voimasta ja omasta urastaan jedinä saivat hänet toimimaan kaikkia jedien periaatteita vastaan. Lopuksi vielä mestari Indara tekee sarjan nykytilaan johtaneen päätöksen. Hän ei anna Solin antautua jedineuvostolle vaan käskee tämän syyttää noitien kuolemasta kuolleeksi luultua Maetä ja tämän aloittamaa tulipaloa. Sama vale tulisi myös kertoa Oshalle, jotta tämä voisi tulevaisuudessa ryhtyä Solin padawaniksi. Onko siis nyt ihmekään, että Sol kaikesta voimasta ja viisaudestaan huolimatta ei nykytilassakaan kykene aistimaan pahuutta edessään ja tekemään parhaimpia päätöksiä? Miten huomaat Pimeyden edessäsi, jos se sama Pimeys kasvaa sisälläsi?
Sol teki jedeistä suurimman rikoksen surmatessaan äiti-Aniseyan, mutta sarjan nykyhetkessä myös Kelnacca ja Torbin kantoivat suurta syyllisyyttä menneisyydestä. Mikä sai wookien eristäytymään muusta galaksista ja Indaran padawanin aloittamaan kymmenen vuoden hiljaisen meditoinnin? Jakso antaa näihinkin kysymyksiin vastaukset.
Jakson aikana Torbin kuvataan Brendokille saapuneen jedijoukon nuorimpana ja hiukan rasittavana nurisijana. Hän jatkuvasti puhuu siitä miten hyödyttömältä planeetan kasvien tutkiminen tuntuu. Ja kun joukko kohtaa noidat joutuu hän äiti-Aniseyan taian kohteeksi. Tuo taika saa hänet jähmettymään ja näkemään päänsä sisällä itsensä Aniseyan kuulusteltavana. Torbinin tarve päästä Brendokilta takaisin Coruscanttiin vahvistuu tämän myötä entisestään. Aniseyan tavoite oli varmasti vain saada jedit pois noitapiirin planeetalta, mutta taika iskeekin häntä lopulta takaisin. Kuten jo mainitsin, Torbin on se joka johtaa joukon takaisin noitapiirin luokse kun he odottavat Oshan liittymistä heihin. Inspiroituneena Solin aiemmasta ideasta elämää luovasta Voiman manifestoitumasta, hän päättelee Oshan ja Maen olevan kyseisen ilmiön tulosta ja ryntää ajattelematta sen syvemmin noitapiirin linnoitukseen. Hän vain olettaa tämän olevan nopein tapa päästä takaisin Coruscanttiin.
Ja kuten sanottu pian noitapiiri ja toinen tytöistä kuollut. Ei ole ollenkaan ihme jos tämä traumatisoi Torbinin ja hän jäi kokemaan syyllisyyttä tapahtuneesta. Hän tuskin on edes kuudentoista vuoden aikana kyennyt asiasta puhumaankaan, sillä hänen oma mestarinsa päätti tapahtumien salauksesta.
Sarjan Suomi-vahvistuksen, Joonas Suotamon, esittämä Kelnacca ei vielä tässäkään jaksossa tunnu erityisen syvältä hahmolta. Pienistä hetkistä pitäisi vetää paljon päätelmiä, mikäli haluaa muodostaa kokonaiskuvan hahmosta. Hänet esimerkiksi nähdään porukan kokkina ja implikoidaan olevan äkkipikainen suuttumaan mikäli hänen ruokiaan ei arvosteta. Joskin Kelnaccan tuhahdus mestari Indaran kommenttiin voidaan myös tulkita paheksuntana. Ehkä wookieden lyhyt pinna on enemmänkin stereotypia? Ainakin se tekisi Tähtien sodan maailmasta taas hiukan rikkaamman. Eikä edes wookie jedille liene kovinkaan sopivaa olla niinkin pienen asian kuin ruoan pilkkaamisen olevan pätevä syy aggressioon. Mikäli wookiet olisivat oikeasti äärimmäisen taipuvaisia väkivaltaan, miten kukaan heistä voisi koskaan ryhtyä kurinalaiseksi jediritariksi?
Syy miksi Kelnacca päätyy eristäytymään omille teilleen johtuu siitä, että hän päätyy jaksossa raatelemaan Torbinin kasvot ja yrittämään tämän ja Solin tappamista. Kyse ei tietenkään ole siitä, että hän olisi menettänyt malttinsa tai kääntänyt takkinsa, vaan siitä että Brendokin noitapiiri päättää käyttää tätä aseena jedejä vastaan Aniseyan kuoltua. Koko yhteisön voimin noidat onnistuvat riivaamaan Kelnaccaa ja usuttamaan tämän tovereidensa kimppuun. Tästäkään ei toki voi syyttää wookieta itseään, mutta jedille asia tuskin on niin yksinkertainen. Hän luultavasti kantoi loppuelämänsä syyllisyyttä siitä mitä teki ja yritti tehdä tovereilleen, sekä siitä että noidat ylipäätänsä onnistuivat tempussaan. Vaikka kyse on tuntemattomasta magiasta, käy varmasti kuria ja mielenlujuutta vaalivalle jedille todella paljon ylpeyden päälle vihollisen kontrolloimaksi tuleminen.
Kelnaccan, Torbinin ja Solin välinen valosapelitaistelu on aivan huikeaa katsottavaa. Se ei toki ketään The Acolyten katsojaa yllätä, sillä taistelut ovat sarjassa olleet jatkuvasti vaikuttavia. Sarjan seitsemännessä jaksossa katsojat saavat nauttia kun kolme eritasoista jediä käyvät taistoon toisiaan vastaan. Yhden toimiminen vihollisen riivaamana on erinomainen tekosyy näyttää toverien välistä miekkailua. Taistelussa on upeaa, kungfu-henkistä ilmavuutta, ilman että vaaran tunnetta on menetetty hetkeksikään. Vauhdikas, mutta selkeä koreografia pitää huolen, että katsojan ei missään vaiheessa tarvitse pitkästyä tai miettiä missä mennään. Ja lisäksi kolmen erivärisen valosapelin, keltaisen, sinisen ja vihreän, luoma valaistus lisää entisestään taistelun tunnelmaa. Kiitokset tästä kuuluvat sarjan toiminnan suunnittelijalle ja toisen yksikön ohjaajalle Christopher Clark Cowanille, jonka aikaisempiin töihin kuuluvat muun muassa elokuvien Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings ja Kingsman: Kultainen kehä, sekä tietenkin hänen stunttitiimilleen. Aivan mahtavaa työtä sanon minä!
Yksi tärkeimpiä asioita The Acolyten seitsemännessä jaksossa on Maen perspektiivi Brendokin tragediasta. Näemme miten hän äitiensä toiveiden mukaisesti epäonnistui jedien testeissä tahallaan, korostaen hänen lojaaliuttaan noitapiiriä kohtaan. Mutta samalla myös jedien kuulustelusta käy ilmi, ettei hän ehkä täysin itsekään ymmärrä mistä hänelle ja hänen siskolleen pidetyssä seremoniassa oli kyse. Kun Mae suuttuu Oshalle tämän halutessa lähteä jedien matkaan, saa Mae yllättävän radikaalin kannustuksen äiti-Korililta. Tämä suoraan käskee tyttöä estämään siskonsa lähdön. Ennen kaikkea näemme, että Maen ainoa tavoite oli lukita Osha huoneeseensa. Kuten arvata saattaa tulipalo oli vahinko, joka tapahtui kun Mae yritti polttaa Oshan piirustusvihon. Vaikka hänellä on ollut väkivaltaisia taipumuksia, ei hän tietenkään halunnut omaa siskoaan surmata. Tämä tekee jedien päätöksestä vierittää syy noitapiirin tuhoutumisesta Maen niskaan entistäkin julmemman. Vaikea enää syyttää Maetä kostonhimostaan.
Oletettavasti tämä tarina on se, minkä Sol kertoo Maelle. Jaksossahan ei asiaa suoraan kerrota, vaan tapahtumat vain kuvataan ilman minkäänlaista prologia tai epilogia. Voisin myös kuvitella, että Qimirin kypärän pukenut Osha näkee Voiman kautta tämän kertomuksen tai tapahtumat. Edelleen jossain määrin voin nähdä Oshan ja Maen vaihtavan osia kauden lopussa. Mikäli Mae kuulee totuuden suoraan katuvalta Solilta, voi hän kenties havaita tämän inhimmillisyyden ja antaa tälle anteeksi virheensä. Osha taas voi hyvinkin katkeroitua, mikäli saa tietää tulleensa kuudentoista vuoden ajan huijatuksi. Toisaalta jaksossa puhutaan tytöistä myös kahteen jaettuna sieluna, joten en näe mahdottomana sitäkään, että nämä liittoutuisivatkin lopulta Voiman pimeällä puolella tai jopa jättäisivät jedien maailman kokonaan taakseen. Vaihtoehtoja riittää jälleen, mikä saa totta kai minut odottamaan valtavalla innolla sarjan toistaiseksi viimeistä jaksoa.
Vielähän ei ole ilmoitettu, että saako The Acolyte toisen kauden. Tällä hetkellä sarjassa tuntuisi olevan vielä paljon tarinaa jatkettavaksi, eikä kaikkia langanpäitä ole mahdollista sitoa yhdessä jäljellä olevassa jaksossa. Qimirin taustat ja Vernestran tutkimus ovat edelleen pimennossa. Maen ja Oshan tarina on mahdollista viedä tämän kauden osalta päätökseen, mutta jäljelle jää varmasti mieltä kutkuttavia asioita, ellei sarjan finaali ole todella täyteen ahdettu. Joka tapauksessa pidän avoimen mielen kun ensi viikolla hyppään taas Disney Plussan ääreen. Sarja on tähän mennessä toiminut itselleni erinomaisesti.
Vielä nostan yhden kysymysmerkin sarjan maailmasta esiin. Mitä tapahtui äiti-Korilille? Tiedämme nyt äiti-Aniseyan tulleen Solin surmaamaksi, Korilin silmien edessä. Näimme tämän raivostuneena yrittämässä haastaa jedin taisteluun, tuloksetta. Muut noitapiirin jäsenet näyttivät kuolevan kun mestari Indara pääsi lopettamaan Kelnaccan riivauksen. Sivuhuomiona mainittakoon, että kyseinen tapa noidille heittää veivinsä ei ollut erityisen tyydyttävä. Koril joka tapauksessa on edelleen tuntemattomilla teillä. Viimeksi hänet nähtiin valahtamassa pois jedien luota samalla tekniikalla mikä Solin pelästytti surmaamaan Aniseyan.
Koril on Maen ja Oshan vanhemmista kuvattu aiemmissa jaksoissa tiukempana ja uskollisempana noitapiirien dogmalle. Nyt sarjan seitsemännessä jaksossa hän tuntuu suorastaan häijyltä kannustaessaan Maetä estämään Oshan lähtöä. Hänessä kytee selvästi paljon vihaa ja pelkoa jedejä kohtaan. En siksi ihmettelisi yhtään, jos hän tavalla tai toisella olisi ruokkinut Maen vihaa Brendokin tragedian jälkeen. Mae ei kuitenkaan maininnut Oshalle Korilin mahdollista selviytymistä, joten en myöskään pidä mahdottomana, että tämä olisi naamioinut itsensä tai muuten ohjannut tytärtään varjoista käsin. Ei ole ollenkaan mahdoton ajatus, että hänellä olisi jokin yhteys Qimiriinkin. Kenties juuri Korilin avulla Mae löysi Qimirin tai ehkä Koril jopa on omalla osallaan manipuloinut Qimirin nykyiseen asemaansa. The Acolyten maailmasta ei mysteerit ole ihan heti katoamassa.
Star Wars: The Acolyte -sarjan seitsemäs jakso, Valinta, on erinomainen, traaginen kuvaus jedien heikkoudesta. Se haastaa sarjalle jo ominaiseksi muodostuneella tavalla myyttiä jedien puhtaudesta, luoden aina vain herkullisempaa draamaa Tähtien sodan maailmaan. Jakson tarina saa katsojan kyseenalaistamaan omien suosikkihahmojensa moraalisuutta ja samalla antaa kauan odotettuja vastauksia sarjan mysteereihin. Ja on siinä mahdottoman siisti valosapelitaistelukin.
Siistejä on myös teidän POSITIIVISET ja ROHKAISEVAT kommenttinne. Kertokaa omat mietteene tästä jaksosta, kun olette painaneet peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muistakaa myös tsekata leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti