The Innocents (De uskyldige, 2021)
The Innocents De uskyldige, 2021 Ohjannut ja kirjoittanut: Eskil Vogt
Pieni Ida ja tämän autistinen isosisko Anna muuttavat vanhempineen uuteen kaupunkiin. Pihalla Ida tapaa pojan nimeltä Ben ja ystävystyy tämän kanssa, samalla kun Anna ystävystyy Aisha-nimisen tytön kanssa. Selviää, että Benillä, Aishalla ja Annalla on kaikilla mystisiä kykyjä. Näillä kyvyillä leikkiminen on hauskaa, kunnes Ida huomaa Benissä vaanivan pimeyden.
Mikä pointti on julkaista norjalainen elokuva Suomessa englanninkielisellä nimellä? The Innocentshan kääntyy erittäin näppärästi "viattomiksi." Eipä se onneksi estänyt minua elokuvan pressinäytökseen menemästä. Etukäteen olin nähnyt vain trailerin ja tiesin että jonkinlaista kauhudraamaa olisi luvassa. Ja melko hyvää sellaista sainkin!
Tyylillisesti pidin siitä kuin The Innocents näyttää päällisin puolin kuin miltä tahansa lapsilta kertovalta draamalta. Vaikka yliluonnolliset elementit esitelläänkin elokuvassa hyvin pian on ne kuvattu varsin maanläheisesti. Ilmassa on kivan indiegenreleffan tuntua, kun vaikka pieni kivi vain lennähtää telekineettisesti ruudulla ilman suurempaa fanfääriä. Siinä on jotain viehättävän minimalistista, mikä sitten tuntuu elämää suuremmalta elokuvien lapsien siitä innostuessa.
Elokuva tuntuukin kuvastavan lapsien salaista maailmaa mielenkiintoisella tavalla. Vaikka siinä on näitä pieniä fantasielementtejä siellä täällä, ne eivät koskaan paljastu leffan aikuisille. Tämä omalla tavallaan saa pohtimaan miten kirjaimellisesti elokuvan tapahtumat tulisi ottaa? Ovatko kamaluudet oikeasti lasten aiheuttamia vai onko kyse vain Idan tavasta käsitellä ympäröiviä tragedioita? Elokuva ei mielestäni anna tähän varmaa vastausta, vaan antaa katsojan itse pohtia asiaa.
Yleensäkään The Innocents ei turhia selittele. Lasten supervoimien lähdettä tai rajoja ei missään vaiheessa määritellä selkeästi. Katsoja saa tässä olla yhtä hämmentänyt kuin Idakin, jolla ei omia supervoimia ole. Tämä saattaa olla luotaantyöntävää toisille, itseäni se ei haitannut sillä elokuvan tunnelma oli koko ajan kohdillaan ja pieni mysteeri sopi siihen. Mutta sen sijaan toivoisin että elokuvan teemat tai sanomat olisivat olleet selkeämpiä.
Kauhuelokuvathan ovat melkein aina allegorioita tai käsittelevät jotain aihetta meraforisesti. Myös The Innocentsissa tuntuu olevan tekeillä muutakin kuin vain sen pinta. Mutta rehellisesti sanoen en ollut täysin varma mitä. Ehdottomasti oli kyse lasten perspektiivistä jonka aiemminkin manitsin, mutta en lopulta ollut täysin varma mitä näiden voimat vaikkapa symboloivat. Kenties tämä on jotain missä minulla itselläni on vielä työstettävää, mutta en voi kieltää sen vaikuttaneen katselukokemukseeni.
Se mikä yhdistää elokuvan supervoimaisia lapsia, on se että hei kaikki poikkeavat jotenkin massasta. Anna on puhekyvyttömästi autistinen, Aishalla on vitiligo ja Ben taas vaikuttaa jonkinlaiselta sosiopaatilta. Yhteydet siis ovat lopulta aika epämääräiset, mutta tämä tuli itselleni vahviten mieleen kuin yritin pohtia miksei Idalla ole voimia. Samaan aikaan en myöskään pitänyt tästä havainnostani. Autismin, ihohäiriön ja mielensairauden laitto saman katon alle tuntuu näiden asioiden eristämiseksi entisestaan siitä mikä on "normaalia." Samaan aikaan tuntuu hankalalta suuttuakaan asiasta, kun kyse on vain omasta pohdinnastani.
Toisaalta elokuva saattaa myös käsitellä myötätuntoa ja pahuutta. Kun tapaamme Idan elokuvan alussa, näemme tämän satuttavan Annaa vain huvin vuoksi, julmillakin tavoilla. Anna ei nimittäin osaa ilmaista tuntemaansa kipua, joten Ida ei tajua tekevänsä tälle vahinkoa. Sitten tapaamme Benin, jonka huomaamme pian olevan vielä häijympi. Näemme kuinka epämukavaksi Ida tulee kun Ben tappaa karkuteillä olevan kissan.
Ero Idan ja Benin välillä tuntuukin olevan siinä, että Ida ei tiedä tekevänsä väärin, siinä missä Ben taas ei välitä tekemästään vahingosta. Idaa voidaan siis pitää siinä mielessä elokuvan nimen mukaisesti viattomana lapsena joka ei ole vielä oppinut tarpeeksi empatiasta. Ben taas ei missään vaiheessa tunnu alkujaankaan olevaan huolissaan kenenkään muun tunteista ja näin ollen voidaan pitää enemmän pahana. Myös lasten kotioloissa on merkittävä ero, Idan vanhemmat selvästi rakastavat lapsiaan, Benin äiti taas on varsin aggressiivisen oloinen tapaus.
Elokuvan jännitys syntyy kun katsojana alkaa kiintyä näihin lapsiin. Ohjaaja-kirjoittaja Eskil Vogt kuvaa erinomaisella tavalla näiden iloista leikkiä, saaden nämä tuntumaan todella eläväisiltä ja uskottavilta. Eikä hommaa haittaa sekään että lapsia esittävät näyttelijät ovat erittäin hyviä rooleissaan. Rakel Leona Fløttum, Alva Brynsmo Ramstad, Sam Ashraf ja Mina Yasmin Bremseth Asheim ovat todella herttaisia ja immersiiviisiä rooleissaan. Erityisesti Ramstadin esittämää Annaa ja Asheimin esittämää Aishaa tahtoisi vain suojella täydellä voimallaan.
Kaikein kaikkiaan The Innocents oli varsin vaikuttava kokemus. Sen jännittävä tunnelma ja lapsuuden kuvaus olivat erinomaista. Heikkoutena oli kuitenkin vaikeus löytää elokuvan sanoma itselleni. Mutta jännitystä kaipaaville ihmisille tätä kyllä suosittelee mielellään.
Miellellään luen myös teidän POSITIIVIISA ja ROHKAISEVIA kommenttejanne. Tapoitteko te kissoja lapsena? Toivottavasti ette. Kertokaa painettuanne peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Rakkautta ja Kunnioitusta kaikille, erityisesti kissoille.
Kommentit
Lähetä kommentti