Agatha All Along – jakso 1x03 (sisältää SPOILEREITA)

Agatha All Along

1x03

Kirjoittanut: Cameron Squires

Ohjannut: Rachel Goldberg

Yksi arvostelijan etuoikeuksia on välillä saada katsoa ennakkoon myös Marvel-sarjoja. MCU-fanille tämä on erityisesti täyttä kultaa. Toki kun pyrin tekemään arvostelut jokaisesta jaksosta erikseen vaatii kärsivällisyyttä, etten katso kaikkia neljää saamaani jaksoa saman tien putkeen. Agatha All Along sai voimakkaan startin kahdella ensimmäisellä jaksollaan, vaikkakin hiukan verkkaisen. Kolmannessa jaksossa hypätäänkin niin sanotusti itse asiaan.

Agatha, tämän vasta koottu noitapiiri ja mukana roikkuva teini ovat päätyneet Noitien tielle. Mukaan valheellisesti kiskottu Sharon alkaa panikoida. Kolme vuotta sitten hän oli Wanda Maximoffin taian vankina ja nyt kaupunkia terrorisoinut noita Agatha on väkisin ottanut hänet mukaan vaaralliselle matkalle. Sharon saa nopeasti oppia, että pakopaikkaa ei kuitenkaan ole, sillä tieltä poistuminen tietää suurta vaaraa. Yhtäkkiä joukko päätyykin idylliseen varakkaan ihmisen taloon. Siellä he nauttivat viiniä, joka paljastuu pian myrkytetyksi. Noitien tien ensimmäinen koetus on alkanut.

Jaksojen katsominen putkeen, kun ne on selvästi tarkoitettu yksi per viikko tahtiin nähtäväksi, on joskus hiukan hupaisaa. Kolmannen jakson alussa nimittäin heti hetki, jossa Agatha osoittaa vastahakoisille tovereilleen näiden kaikkien motiivit tulla mukaan retkelle, kuin muistutuksena katsojille. Taikajuomiin erikoistuneen Jenniferin voimat on sammutettu, ennustaja-Lilianista on tullut tusinaennustaja muiden huijarien joukossa ja suojelusnoita-Alice haluaa selvittää mitä hänen Noidan tiellä kadonneelle äidilleen tapahtui. Kömpelyydestä huolimatta muistutus on nopea ja näppärä, eikä varmasti ollenkaan turha valtaosalle katsojista. Samalla myös korostetaan hahmojen suhdetta Agathaan; kukaan ei olisi paikalla jos heillä olisi toinen vaihtoehto elämässään eteen päin.

Hahmojen päätyessä varakkaan ihmisen tyylikkääseen taloon pääsee Jac Schaeffer taas vilauttamaan sarjansa potentiaalia katsojille. Yhtäkkiä hahmot ovat puettu kuin idyllistä tositv-elämää elävät rikkaat rouvat, ja näiden pojat “teinin” tapauksessa. Paikan ja vaatetuksen muodonmuutos lupaa myös tulevaisuudella monipuolisuutta sarjan visuaalisen annin suhteen. 

Myös sarjan rakenne alkaa vaikuttaa selkeältä. Noitien tiellä Agatha joukkoineen joutuu selviytymään erilaisista koetuksista, joita on tarkoitus olla yhtä monta kuin heitäkin. Jokaisen koetuksen on määrä olla tarkoitettu erityisesti aina yhtä joukon jäsentä varten. Kun noidat huomaavat olevansa myrkytettyjä, paljastuu että ensimmäinen koetus on Jenniferin alaa. Hänen tehtävänsä on keittää vastamyrkky itselleen ja tovereilleen.

Sasheer Zamata toimii Jenniferin roolissa varsin mainiosti. Hänellä on erinomaista ruutukarismaa, mitä Hollywood on toistaiseksi hyödyntänyt aivan liian vähän. Nyt hän pääsee näyttämään itsevarmuutta ja antamaan mainion vastuksen Kathryn Hahnin kaoottisuudelle. Kolmannessa jaksossa hän myös pääsee kuvaamaan hienosti sitä, miten Jennifer alun paniikista huolimatta pystyy tiukassa paikassa analogiseen taikuuteen. Tämä on menettänyt varsinaiset taikavoimansa ja joutuu siksi muistinsa perusteella tekemään taikajuoman tuiki tavallisista ainesosista.

“Tuiki tavallisiksi” ainesosat tosin paljastuu vasta sen jälkeen kuin niiden epäilyttävät aliakset on ensin mainittu. Kaikenmaailman liskonsilmät ja peikon korvavaikut paljastuvat lähinnä erinäisiksi mausteiksi, yrteiksi, sekä öljyiksi ja muunlaisiksi tavallisesta talosta löytyviksi aineiksi. Tässä on nähtävä pieni viittaus siihen miten ennakkoluulot värittävät ihmisten käsitystä noidista. Se että aineella on epäilyttävä nimi, ei tarkoita että se on oikeasti vaarallinen tai että siitä tehdään jotain moraalitonta.

Myrkytetyn viinin aiheuttamat oireet tuovat aluksi varsin mainiota hupia sarjaan. Ensimmäinen oire on nimittäin kasvojen paisuminen, kuin pieleen menneiden botox-ruiskeiden jälkeen. Jättiposket ja törröttävät jättihuulet järkyttävät hahmoja ja huvittavat katsojaa, sopien samalla teennäisen puhtaaseen estetiikkaan, jossa koetus käydään läpi. En usko että Schaefferillä tai jakson kirjoittaneella Cameron Squiresilla on erityisemmin tarkoitus kommentoida rikkaita, pinnallisia rouvia tai näiden elämää kevyttä pilkkaa kummemmin, mikä on mielestäni ihan okei. Vaikka on tutkimisen arvoista miten yhteiskunnan paineet luovat näitä ihmisiä, ei jokaisen heihin tehdyn viittauksen tarvitse olla syväluotaavaa analyysia.

Toki yhdistettynä Jenniferin taustoihin tarina saattaakin olla myös hiukan myötätuntoinen näitä tosielämän Kareneita kohtaan. Menetettyään todellisen voimansa, Jennifer on tehnyt bisnestä myymällä kaikenmaailman kristalleja ja parantavia kynttilöitä, ihmisille joiden voi kuvitella asuvan juuri sellaisessa talossa missä Agathan joukko itsensä löytää. Runollista oikeutta on nähtävissä siinä, kun Jennifer tovereineen joutuu itse tässä ympäristössä huijatuksi, kun viini paljastuikin myrkytetyksi.

Botox-hyökkäyksen jälkeen myrkyn oireet siirtyvät hallusinaatioihin. Ensin reppana Sharon joutuu kokemaan uudestaan miehensä tukehtumisen WandaVision-sarjan ensimmäisestä jaksosta, ennen kuin pyörtyy autuaan tietämättömäksi ympärillään vellovasta kaaoksesta. Hallusinaatioissa joku mies yrittää hukuttaa Jenniferin tiskialtaaseen, Alice kohtaa äitinsä ja Lilia jonkun joka taidettiin nimetä hänen mestarikseen lopputeksteissä. Kaikki joutuvat siis menneisyyden aaveiden hyökkäyksen kohteeksi. Näin sarja antaa hyvän kuvan siitä, miten lopulta he kaikki ovat tavalla tai toisella rikkinäisiä ihmisiä matkalla jotain parempaa kohti.

Hallusinaatioiden myötä tarina saa myös kevyitä kauhuelementtejä. Nämä ovat kuumottavuudessaan vielä varsin kevyitä, joten varmasti kauhulle herkemmätkin katsojat ovat turvassa. Vaikka niiden aiheet ovat rankkoja, en ainakaan itse tuntenut varsinaisesti pelkoa tilanteissa. Kenties tieto siitä että ne ovat hallusinaatioita riitti keventämään mieltä. Vaikka toki esimerkiksi Jennifer myrkyn alaisuudessa oikeasti päänsä oli tiskialtaaseen työntänytkin.

Cameron Squires tuntuu kuitenkin olevan tietoinen siitä, että panoksia on kovennettava katsojien jännityksen lisäämiseksi. Noidat pääsevät juuri ja juuri pakoon ensimmäisestä koetuksesta. Talon ulkopuolella, Noidan tielle palatessaan paljastuu kuitenkin jotain järkyttävää. Vastamyrkkyä ei oltu saatu tajuttomalle Sharonille tarpeeksi ajoissa ja tämä ehti menehtyä. Tämä iski varsin voimakkaasti itseeni. Debra Jo Rupp on niin ihastuttavan herttainen roolissaan hassuna rouvana ja tämän hahmo oli kokenut niin paljon traumaa MCU:n maailmassa. Ja se että hänet nyt tapettiin matkalla jolle hän ei koskaan ollut suostunut, tuntuu erittäin kylmältä. Kaupan päälle edes kuoleman hetkellä Agatha ei muista tämän nimeä, antaen epämiellyttävän humoristisen loppukaneetin jaksolle.

Agathaankin päästään hitusen syvemmälle jaksossa. Aiemmista jaksoista tuli jo selväksi, ettei hän missään vaiheessa aikonut edes lähteä Noitien tielle. Hän vain haluaa voimansa takaisin mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman vähällä vaivalla ja mahdollisimman pienellä riskillä itsellään. Tämä asenne jatkuu voimakkaana läpi kolmannenkin jakson. Aluksi hän yrittää olla kokonaan juomatta myrkytettyä viiniä, sillä aavisti tämän pahaksi aiemman Noidan tien reissunsa perusteella. Koetus kuitenkin vaati kaikilta osallistumista, joten lopulta hänkin vastentahtoisesti ottaa ryyppynsä. Ja jakson lopussa hän on täysin valmis hylkäämään tajuttoman Sharonin vedellä täyttyvään taloon.

Lisää monimutkaisuutta Agathaan tuodaan kun Jennifer kertoo hänestä liikkuvia huhuja teinille. Agathan kerrotaan vaihtaneen oman vauvansa kirottuun Darkhold-kirjaan, jonka tuho Wandan toimesta nähtiin elokuvassa Doctor Strange in the Multiverse of Madness. Hänen jopa mainitaan olevan mahdollisesti Marvel-maailman paholaisen, Mephiston, agentti. Tämä toki saattaa olla vain hauska viittaus kaikkiin Mephisto-teorioihin mitä netissä pyöri WandaVisionin ilmestymisen aikoina. Toisaalta aiemmassa jaksossa nähtiin lista Agathan uuden noitapiirin jäsenistä, joista viimeisen kohdalla oli kuulemma vain musta sydän. Tämä saattaa olla viittaus Blackheart-nimiseen sarjakuvakonnaan, joka on nimenomaan Mephiston poika. Agathaa nimi oli järkyttänyt ja hän oli siksi tuonut paikalle Sharonin.

Jenniferin sanoilla saattaa olla senkin takia jotain perää, että Agathan hallusinaatio koski nimenomaan kehtoa, josta löytyi lapsen sijaan Darkhold-kirja. Myös ensimmäisen jakson Nordic Noir -maailmassa nähtiin Agnesin talossa tyhjä lastenhuone. Voi siis hyvin olla, että hänellä on kuin onkin ollut oma lapsi, jonka menetti tarkoituksella tai tarkoituksetta paholaiselle. Tällainen trauma on myös omiaan saamaan ihmisen kyynistymään ja himoitsemaan suurempia voimia. Kenties maailman mahtavin noita pystyisi kaatamaan jopa itsensä Saatanan kostona lapsen menetyksestä?

On myös mahdotonta olla tarttumatta Jenniferin sanoihin siitä, että Agatha tuskin tunnistaisi omaa poikaansa mikäli tämä astuisi Agathan eteen. Kaikki, minä mukaan lukien, ovat ajatelleet, että Joe Locken esittämä teini olisi todellisuudessa Wandan poika Billy, joka myös sarjakuvissa tuli myöhemmin takaisin veljensä kanssa Young Avengers -sarjakuvassa. Mutta nyt tunnutaankin vihjaavan, että tämä teini saattaisikin olla Agathan poika. Toki tämä voi olla vain harhautus, jolla saadaan katsojat haastamaan täysin varmalta tuntuva teoria teinin henkilöllisyydestä. Mutta kun kyse on MCU-maailmasta ja noidista, on kaikki mahdollista. Olen joka tapauksessa entistäkin uteliaampi katsomaan seuraavia jaksoja.

Agatha All Along -sarjan kolmas jakso on varsin mainiota viihdettä. Sarjan hahmokaarti on aivan erinomaista seurattavaa ja näiden kohtaama koitos loistava implikaatio tarinan mahdollisuuksista. Samalla päästään myös syvemmälle sarjan nimihahmoon, mutta tavalla joka nimenomaan herättää lisää mielenkiintoa tämän taustoihin. Jakson loppu myös tuntuu melkoiselta iskulta palleaan kaiken kaaoksen päätteeksi.

Kertokaa omat mietteenne tästä jaksosta, kun olette painaneet peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Voitte seurata kanavan meininkiä somessa okuvakarju-nimellä. Olen myös mukana leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi -projekteissa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!