Agatha All Along – jakso 1x04 (sisältää SPOILEREITA)
Disney ystävällisesti antoi minulle neljä ensimmäistä Agatha All Along -sarjan jaksoa katsottavaksi ennakkoon. En kuitenkaan älynnyt tarkistaa kuinka kauan nämä olivat katsottavissa. Ja koska minulla on tapana kirjoittaa joka jaksosta arviot erikseen niiden näkemisen jälkeen, en lopulta ehtinyt katsoa neljättä episodia ennakkoon. Nyt se on kuitenkin Disney+:ssa julkaistu, joten pääsin siitä nauttimaan samaan aikaan muun maailman kanssa. Ja sarja on kyllä edelleen varsin ilahduttavaa seurattavaa.
Sarjan neljäs jakso alkaa Debra Jo Ruppin esittämän Sharonin hautauksella. Muun noitapiirin ollessa järkyttynyt tapahtuneesta, Agatha (Kathryn Hahn) lähinnä koittaa saada joukon etenemään. Selvitäkseen tulevista haasteista, he kuitenkin tarvitsevat vihreän noidan apua. Sharonin sijaisen saamiseksi he manaavat esiin uuden jäsenen noitapiiriinsä. Agathan järkytykseksi paikalle saapuu hänen henkeään tavoitteleva Rio Vidal (Aubrey Plaza). Aikaa riitelyyn ei kuitenkaan ole ja noitapiiri päätyy toiseen koetukseensa. Täällä suojelunoita Alice (Ali Ahn) joutuu johtamaan musikaalista koetusta, perhettään riivavan demonin karkoittamiseksi.
Jaksossa pureudutaan Aliceen ja tämän kuolleeseen äitiin, sekä tämän kirjoittamaan versioon noitien tien balladista. Alicen äiti oli maailmalla menestynyt muusikko, jonka ansiosta noitien laulusta on tullut kuuluisa ympäri maailman. Alice itse menetti uskonsa äitinsä tarinoihin taikuudesta tämän kuoltua. Jaksosta välittyy katkeruutta äidin ja tyttären välillä. Rivien välistä tunnutaan implikoivan, että kuuluisan muusikon ura vei osan huomiosta mitä Alice itse olisi äidiltään tarvinnut. Tarinan ratkaisevalla hetkellä tottakai paljastuu, että äiti olikin keskittynyt uraansa nimenomaan Alicen vuoksi. Ympäri maailman soiva versio noitien tien balladista onkin koko ajan ollut suojeluloitsu, joka esti Alicen sukua riivaavaa demonia iskemästä tämän kimppuun.
Tarina sukupolvelta toisella periytyvästä riivauksesta resonoi varmasti monissa perinnöllisen trauman kanssa painivissa ihmisissä. Oli kyse sitten sotaveteraanien jälkeläisistä tai vaikkapa sorretun kansan kuopuksista, edellisten sukupolvien kokemat kauhut pysyvät ihmisten mukana. Tämän kuvaaminen kirjaimellisena demonina on erittäin toimivaa ja sen peittoaminen perintönä saadun noituuden avulla kuvastaa kauniisti sitä, miten vanhemmat voivat parhaimmillaan myös antaa selviytymiskeinoja eteenpäin lapsilleen.
Agatha All Along ei nyt erityisen syvälle ehdi yhdessä jaksossa aiheeseen mennä. Se enemmänkin toteaa sen ja jatkaa tarinaa eteenpäin. Mikä ei sinänsä kohtuullisen kevyessä halloween-tarinassa haittaakaan. Varsinkin kun itse toiminta on toteutettu todella hauskalla tavalla. Jälleen kerran noitapiiri on päätynyt uuteen taloon, joka muuttaa heidät sen sisustukseen sopivaksi. Tällä kertaa leikitään 70-luvun inspiroimassa studiossa. Ja koetuksena on nimenomaan päihittää demoni musiikin avulla. Jakson huippukohdaksi muodostuu erinomaisesti rokkaavaa versio Noitien tien balladissa, jossa koko roolikaarti pääsee makustelemaan musiikin tahtiin, Kathrynn Hahnin varastaessa shown Alicen roolin tekevältä Ali Ahnilta laulullaan.
Syy miks Alicen tarina jää hiukan sivuun tämän “omassa” jaksossa, on se että Jac Schaefferin johtama kirjoittajien huone ja neljännen jakson kirjoittaja Giovanna Sarquis haluavat keskittyä enemmän sarjan nimihahmoon Agathaan. Tämän entisen rakastajan, Rion, paluu mahdollistaa jälleen syvemmän sukelluksen hahmon maailmaan. Jos se ei aiemmin ollut selvää kaikille katsojille, viimeistään tämä jakso tuo ilmi sen, että Agatha ja Rio eivät todellakaan olleet ennen “hyviä kavereita” vaan syvästi rakastuneita kumppaneita. Rio jopa puhuu Agathasta “omana arpenaan” noitapiirin kertoessa toisilleen menneistä taisteluistaan.
Kathryn Hahnin ja Aubrey Plazan kemioita varmasti kehuin jo sarjan avausjaksojen arvostelussa, sekä Marvel Podcast Suomen puolella, mutta asia on pakko ottaa esille nyt kun olen neljännen jakson saanut kokea. Näiden kahden kaoottisen kummallista energiaa pursuavan näyttelijän päästessä kunnolla toistensa kimppuun, alkaa katsojaa väkisinkin hikoiluttaa. Pelkällä performanssillaan he Hahn ja Plaza täyttävät Agathan ja Rion yhteisen menneisyyden räiskyvällä intohimolla ja katkeralla petoksella. Heidän kemiansa on raa’an rehtiä ja myrkyllisyydessään addiktoivaa. Voisin katsoa heidän yhteen törmäyksiään tuntikausia.
Suoraan katsojille ei vieläkään kerrota mitä kaksikon välillä on aikanaan tapahtunut. Dialogi jättää vielä paljon tulkitsemisen varaa, mutta ainakin itselleni muodostuu voimakas kuva siitä, että nimenomaan Agatha on se joka päätyi lopulta satuttamaan Rioa. Heidän nykyistä vihamielisyyttään varjostaa jatkuva veto toisiinsa, mutta Rio on jatkuvasti työntämässä Agathan uudestaan pois luotaan. Kun hänen eksänsä yrittää suudella häntä, murskaa hän entisen kumppaninsa aatteet ottamalla tämän pojan esille. Tämän myötä lienee myös selvää, että Rio ei suoranaisesti liity Agathan lapseen olemalla tämän toinen äiti tai muuta vastaavaa.
Agatha ei toki kierolle luonteelleen mahda mitään, eikä anna Rion noin vain marssia mukaan matkalle. Hauskassa kohtauksessa kaksikko on kahdestaan äänityskopissa, jossa Agatha esittää Riolle vitsinä noitapiirin pettämistä. Laittamalla kopin mikrofonin päälle, Agatha pitää huolen siitä, että muut noidat kuulevat nimenomaan Rion puhumassa ryhmän pettämisestä, sekä näiden ruumiiden haltuun ottamisesta. Hahn kiljumassa miten hän ei ole enää “sellainen” noita on hulvaton hetki.
Neljäs jakso kuitenkin tekee myös selväksi sen, että Agathalla on myös inhimillinen sisin kaiken kieron ja leikkisän kuoren alla. Tämä tulee erityisen selväksi kun teini vahingoittuu jakson lopussa. Siinä missä Sharonin kuoleman Agatha kuittasi olankohautuksella, on nuoren pojan vaarantuminen hänelle todella pelottavaa. On mahtavaa nähdä miten Hahn yhtäkkiä antaakin performanssinsa herkistyä ja paljastaa Agathan sisimmän. Yhdistettynä aiempien jaksojen antamaan informaatioon Agathan pojasta, alkaa sarjan nimihenkilön sisäiset arvet tulla entistäkin selvemmin esiin. Agatha selvästi näkee menettämänsä lapsen teinissä, mistä myös Rion aiemmin mainitsemani kommenttikin kertoo.
Sarjakuvafaneille teini on kuitenkin edelleen Wanda Maximoffin toinen poika, Billy Kaplan. En voi kuitenkaan olla miettimättä sitä vaihtoehtoa, etteikö Marvel Studios voisi yhdistää Wandan ja Agathan poikien tarinoita jollain tavalla. Billyn syntytarina on kuitenkin niin kummallinen sarjakuvissa, että tämän muuttaminen Nicholas Scratchiksi voisi olla suoraviivaisempaa, kuin sanoa tämän olevan Wandan taian luoman pojan uudelleen syntynyt sielu, joka on kuitenkin nyt kolme vuotta pojan luomisen jälkeen jo teini-ikäisen pojan ruumiissa. Tulevaisuus näyttää mistä on kyse.
Agatha All Along -sarjan neljäs jakso, Ellen voi sua saavuttaa, laulu tää saa opettaa, on mainio syventyminen sarjan nimihahmoon. Hahmojen taustojen vihjaaminen on toteutettu todella kiehtovasti, vaikka se tuleekin osittain jaksossa etualalle pääsevän sivuhahmon kustannuksella. Tästä huolimatta jakso ehtii kommentoida sukupolvelta toiselta periytyvää traumaa ja viihdyttämään katsojia erinomaisella pikku konsertilla. Tästä on hyvä jatkaa noitien tietä eteenpäin.
Mitä mieltä sinä olet tästä jaksosta? Onko teini varmasti Billy Kaplan vai sittenkin Nicholas Scratch? Luen mielelläni mietteitänne asian suhteen. Voitte tukea kanavaa myös YouTubessa painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somessa voitte seurata minua nimellä okuvakarju. Lisäksi olen mukana leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi -projekteissa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti