Agatha All Along – jakso 1x05 (sisältää SPOILEREITA)
Yksi suurimmista iloista on viime aikoina ollut nähdä, kuinka Marvel Podcast Suomen discord-kanavan vakiokäyttäjät ovat riemuinneet jokaisesta uudesta Agatha All Along -jaksosta. Samaa on myös ollut nähtävissä sosiaalisessa mediassa, jossa MCU:n noidat ovat valloittaneet ihmisten sydämet, tuotuaan edes hiukan sateenkaarevuutta muuten varsin heteronormatiiviseen supersankariuniversumiin. Olen itsekin ollut sarjasta varsin innoissani ja myös tänä torstaina hyppäsinkin uuden jakson pariin heti kun heräsin.
Synkin hetki, voimas nosta -niminen jakso alkaa kun Salemin seitsikko saavuttaa vihdoin Agathan (Kathryn Hahn) noitapiirin. Hetken paniikin jälkeen nämä poimivat paksut oksat itselleen luudanvarsiksi ja lentävät punaisen kuun loisteessa pakoon. Noitien tie ei kuitenkaan anna kenenkään poistua luotaan. Pian noitapiiri löytääkin itsensä mukavasta mökistä, jossa on selvästi teinien pyjamabileiden aika. On Agathan oman koetuksen aika ja tehtävänä ottaa ouija-lauta esiin ja keskustella kuolleiden kanssa.
Salemin seitsikon myötä sarja tuo ruudulle lisää kevyttä kauhukuvastoa, joka saa varmasti nuorempien Marvel-fanien polvet tutisemaan. Vertigoa esittävä taiteilija Okwui Okpokwasili, sekä muut seitsikon jäseninä nähtävät näyttelijät laittavat kroppansa kunnolla koetukselle. Totta kai mukana on varmasti myös visuaalisia tehosteita, mutta joka tapauksessa näiden hahmojen samaan aikaan epäluonnollisen ja eläimellisen vääntelehtivä tapa liikkua on aivan mahtavaa katsottavaa. Katsojalle tulee selkeä kuva jostain mystisestä, kirotusta joukosta, joka on kenties kostonhimossaan luopunut inhimillisyydestään. Salemin seitsikko ovat painostava voima, joka rikastuttaa jakson alkua, tarjoten Agathan noitapiirille tikittävän kellon, jonka vuoksi kiristää tahtia Noitien tiellä.
Tarinassa myös kerrotaan vihdoin keitä nämä seitsemän ovat. Kyseessä on Agathan Salemissa surmaamien noitien jälkeläiset. Toki yhteys tähän oli arvattavissa, mutta arvostan silti sen ääneen mainitsemista. Jakso myös tekee myöhemmin selväksi, että näiden äitien murhassa saattoi olla tekeillä muutakin kuin vain Agathan omaa voiman himoa. Myöhemmin nimittäin implikoidaan, että kun joku Agathaa taikavoimillaan ampuu, ei tämä itsekään hillitse itseään alkaessaan näiden voimia itseensä imeä. Kenties sarjassa onkin kyse Agathan hyvityksestä?
Agatha muutenkin herättää jaksossa entisestään katsojien sympatioita kierosta luonteestaan huolimatta. Vaikka hän koetuksessaan ensin osoittaakin suunnatonta mauttomuutta, imitoidessaan kuollutta Sharon Davisia (Debra Jo Rupp), näyttää hän vilpittömästi pelokkaalta kun joukko aloittaa ouija-laudan käytön tosissaan. Ja kun paikalle saapuu hänen äitinsä, Evanoran (Kate Forbes) haamu häntä riivaamaan, paljastuu ettei Agathalla varmaan koskaan ollut erityisemmin mahdollisuuksia tässä maailmassa. Sen lisäksi että hän on alkujaankin noidan lapsi, tuntuu hänen oma äitinsä vihaavan häntä. Evanora ei tunnu olevan katkera ainoastaan kuolemastaan, vaan sanoo Agathan olleen paha jo syntymästään asti. Kylmempää äitiä saa hakea.
Jakson traagisin hetki tapahtuu kun Alice (Ali Ahn) pelastaa Agathan tämän äidin riivauksesta. Agathan voiman himo nimittäin herää Alicen sädettäessä häntä ja hän alkaakin imeä suojelusnoidan voimia itseensä. Agathan reaktiosta päätellen kyseessä on vahinko, mutta se ei paljoa auta. Alice nimittäin kuihtuu voimattomaksi rusinaksi ja menettää henkensä, aivan kuten Evanora tovereineen aikoinaan. Luonnollisesti tämä myös korottaa entisestään jännitteitä noitapiirissä. Varsinkin kun Agatha jo kerran oli yrittänyt saada toverinsa voimat itselleen.
Suurimman järkytyksen tapahtumasta kokee tottakai Agathaa jatkuvasti puolustanut teini (Joe Locke). Luonnollisesti ihailemansa noidan petos saa hänen suunniltaan. Tilannetta ei helpota se, että Jennifer (Sasheer Zamata) toteaa heidän kaikkien lopulta olevan saman asian, voiman, perässä. Varmistettuuaan myös oman poikansa kuoleman riivauksen aikana, Agatha myös tajuaa kuka teini todellisuudessa on. Ja kun hän sanoo tätä “äitinsä kaltaiseksi”, teini suivaantuu entisestään ja pakottaa Jenniferin ja Lilian (Patti LuPone) heittämään Agathan ulos noitien tieltä, ennen kuin pakottaa nämä seuraamaan tätä.
Kohtaus on todella voimakas. Joe Locke kuvastaa todella hienosti pettynyttä ja vihastunutta teiniä. Ja vaikka Billie Eillishin rasittava mumina ei lähtökohtaisesti ole mieleeni, en voi kieltää erinomaista neulan pudotusta kun sellaisen näen ja kuulen. Kappaleen You Should See Me in a Crown -biisin nimisanat kuuluvat samaan aikaan kun teini luo itselleen sinisen tiaran, joka on selvästi samaa tyyliä kuin Wanda Maximoffin tiara. Vaikka me kaikki oletimme jo kauan ennen sarjan alkua teinin olevan Wandan poika Billy, onnistui tämä kohtaus silti tekemään paljastuksesta todella tyydyttävän. Katsojalta kestää hetki toipua Billyn yhtäkkisestä kovuudesta, jonka jälkeen tämän motiivit alkavat todella kiinnostaa. Onko Billy koko ajan esittänyt tietämätöntä, onko hänen voimansa hänellä hallinnassa ja mitä hän Noitien tiellä tavoittelee? Tuskin maltan odottaa vastauksia.
Itselläni herää myös kysymys siitä, mihin ihmeessä Rio (Aubrey Plaza) katosi jakson lopussa. Missasinko jotain, vai jäikö hän mökkiin muiden paetessa? Koko jakson ajan Aubrey Plaza tuo tarinaan kieroa keveyttä, Rion ollessa koko ajan enemmän tai vähemmän huvittunut tapahtumista. Hän kuitenkin tuntuu myös ainoalta, joka on vilpittömästi huolissaan Agathasta, siitä huolimatta että hän haluaa itsekin tämän surmata. Tykkään myös siitä, että ihmiset ovat alkaneet spekuloida, josko Rio olisikin todellisuudessa Kuoleman manifestaatio. Sarjakuvissahan Kuolema tunnetaan kenties parhaiten Thanoksen rakkauden kohteena. Noidan kanssa seurusteleva Kuolema tuntuisi kuitenkin sopivan kuin kissa syliin Agatha All Along -sarjaan ja samalla voisi selittää Rion keveyden kaikkea tapahtuvaa kohtaan. Toki osa minusta myös miettii yhä josko hän olisi kuitenkin naisversio Mephiston pojasta Blackheartista. Toistan. Tuskin maltan odottaan vastauksia.
Agatha All Along -sarjan viides jakso, Synkin hetki, voimas nosta, on jännittävä sukellus Agathan todelliseen luontoon, sekä matka odotettuun paljastukseen. Jakso on onnistuttu rakentamaan todella nätisti tyylillä, joka saa aikoja sitten arvatun totuuden tuntumaan tyydyttävältä päätelmältä. Hahmojen interaktio on edelleen huipussaan ja herättää lisää kysymyksiä näiden todellisesta luonteesta. Samaan aikaan tarina jätetään paikkaan, josta on todella vaikea sanoa minne seuraavaksi ollaan suuntaamassa. Varmaa on kuitenkin se, että odotan seuraavaa jaksoa kuin goottinuoret Halloweenia.
Kerro oma mietteesi jaksosta. Paina YouTubessa peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Seuraa okuvakarju-somessa ja tutustu myös leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi -projekteihin. Ennen kaikkea toivon vapautta Palestiinalle ja kiitän kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti