Agatha All Along – jakso 1x07 (sisältää SPOILEREITA)
Tänä torstaina olikin melkoisia vaikeuksia, kun en voinutkaan heti aamulla katsoa uutta Agatha All Along -jaksoa. Tämän hetkisen työkokeilun takia olin koko päivän hommissa ja illasta kävin vielä elokuvissa. Päivän aikana oli mahdotonta kokonaan välttyä spoilereilta. Varsinkin kun en malttanut pysyä pois Threadsistä, jossa ihmiset sarjan uusimpaan paljastuksiin reagoivat ilman minkäänlaista huolta siitä kuka on kerennyt jakson katsoa tai ei. Ja kun en sanoja jaksanut hiljentääkään, olin aikalailla tietoinen jakson suurimmasta paljastuksesta ja viikon tähtinäyttelijästä. Hyvää jaksoa ei onneksi pahimmatkaan spoilerit voi todellisuudessa pilata.
Agatha (Kathryn Hahn) ja Billy (Joe Locke) jatkavat Noitien tietä eteenpäin. Seuraava koetus odottaa suuressa linnassa, jossa kaksikko löytää itsensä klassikkoelokuvien noidiksi puettuina. On ennustajan koetuksen vuoro. Pakka tarot-kortteja odottaa pöydällä lukijaansa ja uhkaavasti laskeutuvaa kattoa koristaa vääristä luennoista putoavat miekat. Billy ja Agatha eivät ole oikeita ihmisiä koetukseen. Onneksi Lilia (Patti LuPone) ja Jennifer (Sasheer Zamata) ovat yhä elossa Noitien tien alla. Nämä saapuvat juuri oikeaan aikaan paikalle, jotta Lilia voi selvännäkijän voimillaan viedä koetuksen loppuun. Samalla selviää syy hänen erikoiselle käytökselleen.
En ole tainnutkaan aikaisemmissa arvosteluissani erityisemmin spekuloida Patti LuPonen esittämän Lilian tilannetta? Tässä jaksossa paljastuu, että Lilian silloin tällöin huutamat kontekstittomat möläytykset liittyvät hahmon tapaan olla irti ajan kronologiasta. Käytännössä hän matkustaa välillä tahtomattaan hetkestä toiseen omalla aikajanallaan. Vähän samaan tapaan kuin Wolverine elokuvassa X-Men: Days of Future Past. Kun paljastus tapahtuu tuntuu se oikein luonnollisesti uppoavan aiempien jaksojen kontekstiin. Lilia onkin koko sarjan ajan yrittänyt suojella tovereitaan monenlaisilta vaaroilta ja nyt saa oman hetkensä selvittäessään ennustajan koetuksen.
LuPone tekee todella valloittavan roolisuorituksen jaksossa. Gia Kingin ja Cameron Squiresin käsikirjoitus antaa hänelle sopivan haasteen pistäessään Lilian kulkemaan hämmentävän aikamatkan lävitse. LuPone saa esittää vuoroin hämmentynyttä ja eksynyttä mummelia ja välillä itsevarmaa, voimakasta noitaa joka tietää tismalleen missä mennään. LuPone loikkii erinomaisella voimalla näiden tilanteiden läpi, menettämättä koskaan hahmonsa ydintä. Kaikki Lilian tunteet sopivat LuPonen käsissä nätisti yhteen luoden eheän kokonaisuuden moniulotteisesta hahmosta. Kun Lilia jakson lopussa jää uhraamaan itsensä tovereidensa vuoksi, hän sanoo rakastaneensa noitana elämistä, resonoi se katsojassa aina metatasolla asti. Aivan kuin LuPone itse kertoisi katsojille ja kollegoilleen rakastaneensa tätä roolia.
Ruumiiden määrä sarjassa lisääntyy, mutta Lilian kuolema tuntuu omalla tavallaan kevennykseltä verrattuna Alicen (Ali Ahn) ja Sharonin (Debra Jo Rupp) kuolemiin. Siinä missä näiden kuolemat olivat merkki heidän tovereidensa, ennen kaikkea Agathan epäonnistumisista, tuntuu Lilian kuolema rikkaan elämän luonnolliselta päätökseltä. Tämän rakkauden julistus elämäänsä kohtaan saa sen päättymisen tuntumaan enemmän hahmosta itsestään lähtevältä päätökseltä, kuin pelkältä tragedialta. Totta kai katsojaa surettaa, ja kyyneliäkin voi vierähtää, mutta en ainakaan itse pysty sanomaan etteikö Lilia olisi saanut elää omannäköistään elämää. Tämän vuoksi hänen kuolemansa toimii erinomaisesti jaksossa. Ja viepä hän kaupanpäällisenä Salemin seitsikon mukanaan tuonpuoleiseen.
Salemin seitsikon kuolema ansaitsee hiukan pohtimista. Onko tuhlausta tappaa joukko näin nopealta tuntuvalta tavalta? Ei nyt välttämättä. Hahmoina he eivät missään vaiheessa olleet mitenkään syviä. He ovat tuntuneet enemmän Agathaa vainoavalta luonnonvoimalta. Temaattisesti heidän tarkoituksensa on ollut kuvata tämän menneitä syntejä ja tarinallisesti toimia tarinaa Noitien tielle työntävänä voimana. Ehkä olisi ollut merkityksellisempää jos Agatha olisi itse päihittänyt nämä symbolisena merkkinä matkastaan sovitukseen, mutta toisaalta en tiedä onko sarja edes menossa siihen suuntaan. Ja toisaalta tarinamoottorina seitsikko on jo tarkoituksensa täyttänyt. Agatha tovereineen on Noitien tiellä ja matkalla sen loppua kohti. Olen siis sinut Salemin seitsikon kuolemien kanssa.
Jaksossa varmistuu myös monien teoria Rio Vidalin (Aubrey Plaza) todellisesta henkilöllisyydestä. Hän on kuin onkin itse Kuolema. Jakson takaumat näyttävät miten nätisti paljastusta on pohjustettu sarjan aikana, mikä tekee totuudesta varsin tyydyttävän. Itselläni oli ehkä jossain määrin aiemmin vaikeuksia uskoa, että Marvel Studios oikeasti toisi Kuoleman personifikaation MCU:hun, mutta myönnän ilolla olleeni väärässä. Kuolema hahmona on juurikin sellaista ei vain sarjakuvamaista, mutta satumaista, myyttistä tarinankerrontaa mikä sopii erinomaisesti noidista kertovaan tarinaan. Erityisesti Agathan repliikki siitä miten hän on aina rakastanut “pahoja poikia” tuntui tulevan täysin Kathryn Hahnin sydämestä, mikä aiheutti hilpeyttä ainakin tässä päässä.
Aubrey Plaza sopii myös täydellisesti tämän leikkisämmän Kuoleman rooliin. Hänen omalaatuinen persoonansa ja oudoista hahmoista innostunut luonteensa, sekä luontainen kyky sopia osaksi goottiestetiikkaa luovat yhdessä herkullisen kokonaisuuden. Se toimii myös retroaktiivisesti hyvänä selityksenä sille miksi Thanos ei MCU:ssa ole Kuoleman perään kuten sarjakuvissa. Ei siksi etteikö Plazan Kuolema olisi uskottava ihastus kenelle tahansa, vaan siksi että olisi heti selvää, ettei Plazan hahmoa koskaan kiinnostaisi Thanoksen kaltainen öyhö, mikä tekisi Thanoksesta uhkaavan titaanin sijaan samaistuttavan raukan.
Miten sitten Kuolema tulee viimeisissä jaksoissa vaikuttamaan Noitien tietä kulkevaan noitapiiriin tuleekin olemaan hyvin mielenkiintoista. Mikäli en ole erehtynyt, niin hän on ainoa jonka koetus ei ole vielä tullut vastaan. Myöskään “vihreän noidan” tarkoitus ei ole aivan selvä. Kuoleman sanotaan olevan alkuperäinen vihreä noita. Nimen perusteella olen olettanut sen liittyvän jotenkin vaikkapa kasveihin, mutta kuolemaan en suoraa yhteyttä näe. Ellei Kuolema ehkä samalla edusta elämää, mihin kasvit yhtenä elämänmuotona ja planeetan ilmentyminä sopisi varsin hyvin.
On myös merkittävää katsoa ketkä Agathan noitapiiristä ovat jäljellä. Hänen ja Kuoleman lisäksi ainoastaan Billy ja Jennifer. Aiemmin olemme kuulleet Agathan yksin selvinneen edellisestä reissustaan Noitien tielle, joten jälleen kysymys kuuluu voiko tieltä edes useampi selvitä? Toisaalta sarjassa on puhuttu paljon noitien yhteistyön tärkeydestä, mutta toisaalta myös erityisesti Agatha tuntuu uskovan kaikkien noitien olevan pohjimmiltaan itsekkäitä. Voiko hän kahdessa jaksossa enää ehtiä muuttamaan kantaansa? Riippunee siitä minkälaisen jäljen tovereidensa epäitsekkäät kuolemat häneen jättivät.
Billy ja Jennifer ovat myös alusta asti olleet omista syistään mukana, mutta erityisesti Billyn kohdalla on vaikea kuvitella, että tämä päätyisi syleilemään Agathan filosofiaa. Sarjakuvien Young Avengers -ryhmän jäsenen odottaisin tulevan sankarillisempaan lopputulokseen lopulta. Voisin jopa kuvitella hänen luopuvan Noitien tien päässä olevasta voimasta, mikäli sen saamiseksi hän joutuisi kääntymään tovereitaan vastaan. Jenniferin kohdalla taas on vaikea sanoa yhtään mitä tämän päässä tällä hetkellä liikkuu. Agathaan hän ei ole luottanut missään vaiheessa, mutta Alicen ja Lilian kanssa hän kyllä lähentyi.
Billyn kohdalla oli muuten jaksossa myös kiva kuulla hänen puolustavan Kaplaneita oikeina vanhempinaan. Vaikka hänellä saattaakin olla Wanda Maximoffin pojan sielu, ei hän muista elämästään Westviewssä mitään. Ja vaikkei hänellä ole William Kaplaninkaan muistoja, vietti hän silti viimeiset kolme vuotta Rebeccan ja Jeffin rakastettuna lapsena. Tässä jaksossa paljastettiin hänen myös pohtivan ennen kaikkea sitä, onko hän Billy vai William. Sen myötä alan entisestään uskoa, että hän on jonkinlainen kahden sielun yhdistelmä. Luulen että lopussa hänen todellisten voimien myötä hän saa myös molempien entisten elämiensä muistot takaisin. Ja kenties myös vihjeen veljensä olinpaikasta.
Agatha All Along -sarjan seitsemäs jakso, Kuoleman kortit, on todella voimakas ja tunteellinen tarina ajan halki matkaavasta noidasta. Patti LuPone tekee aivan huikean roolisuorituksen Lilialla, samalla kun kirjoittajat Gia King ja Cameron Squires auttavat katsojan syvemmälle tämän hahmon maailmaan. Samalla saadaan myös toinen todella päräyttävä paljastus, kun itse Kuolema astuu katsojien eteen. Ja herättääpä jakso samalla pohdittavaa muidenkin hahmojen kohdalla. Aivan täydellinen elämys, joka saa odottamaan sarjan kahta viimeistä jaksoa kuin kuuta nousevaa.
Tuttuun tapaan luen mielelläni teidänkin mietteitä jaksosta YouTuben, Spotifyn tai Bloggerin kommenttiosastolla. Kanavaani voi myös tukea YouTubessa painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Myös arvosteluni jakaminen eteen päin ilahduttaisi suuresti. Voit myös seurata menoani somesta nimellä okuvakarju. Lisää Marvel- ja leffanörtteilyä löydät myös leffamedia.fi -sivustolta ja Marvel Podcast Suomesta. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti