Punainen taivas (Roter Himmel, 2023)

Punainen taivas Roter Himmel, 2023 Ohjannut ja kirjoittanut: Christian Petzold

Espoo Ciné -festivaaleista on kulunut jo yli kuukausi, mutta silti se tuntuu yhä osalta elämääni. Osittain toki ihan vain siksi, että en koskaan saanut festaripäiväkirjaani tehtyä loppuun asti. Mutta ennen kaikkea siellä nähdyt elokuvat jäivät elämään päähäni ja osa niistä saapuu pian myös laajempaan levitykseen Suomessa. Näihin elokuviin kuuluu myös Christian Petzoldin elokuva Punainen taivas, jonka näin nyt uudestaan pressinäytöksessä. Toisella kerralla vaikutuin entisestään siitä, miten voimakkaasti elokuva minua puhutteli.

Elokuvassa Thomas Schubertin ja Langston Uibelin esittämät kaverukset, Leon ja Felix, matkaavat pohjoisen Saksan rannikolle. Tarkoituksena miehillä on pitää taiteellinen retriitti, jonka aikana Leon voi viimeistellä kirjansa ja Felix tehdä portfolionsa taidekoulun hakua varten. Felixin perheen kesäasunnolla heitä kuitenkin odottaa yllätys. He joutuvat jakamaan talon Nadja-nimisen naisen (Paula Beer) kanssa. Leon alkaa turhautua pian odottamattomaan tilanteeseen. Nadja, sekä rantavahti Devid (Enno Trebs) tuntuvat kiinnostavan Felixiä paljon enemmän kuin työnteko.

Leon on perseestä. Se on avaimena Punaisen taivaan erinomaisuudelle. Christian Petzold on onnistunut luomaan hahmon, joka samaan aikaan turhauttaa asenteellaan, mutta on tunteissaan myös samaistuttava. On helppo ymmärtää mitä Leon tuntee, kun työretriitti tuntuu olevan hänen parhaalle ystävälleen pelkkä lomamatka. Se että ohuen seinän takana vieras nainen harrastaa kovaan ääneen seksiä on ehdottomasti raivostuttava elämys. Ongelma on tottakai siinä, että Leon ei osaa ilmaista tunteitaan sopivalla tavalla.

Tyypillisen miehen tapaan Leon mököttää ja lopulta purkaa omaa stressiään seuralaisiinsa. Hänen elämänsä pyörii täysin hänen oman napansa ympärillä. Leonia ei esimerkiksi kiinnosta paskaakaan se, että katto Felixin kesäasunnossa saattaa vuotaa. Hän on paikalla kirjoittaakseen kirjaansa, eikä remonttia varten. Kirjan ja Felixin portfolion valmistuminen määräajassa on ainut mistä Leon välittää. Ja tällä hän tarkoittaa vain omaa kirjaansa, Felix voi sinänsä tehdä mitä tahansa. Määräaika on vain tekosyy, jota Leon voi käyttää ystäväänsä vastaan, kun tämä ei elä Leonia miellyttävällä tavalla.

Jo yhden kirjan julkaissut Leon on myös rasittavan elitistinen. Hän ei pidä rantapelastajan ammatin omaavaa Devidiä juuri minään, eikä myöskään suostu ottamaan tosissaan jäätelö myyvän Nadjan mielipidettä, mitä tulee Leonin kirjaan. Hänen taiteensa on todellista, arvokasta työtä ja muiden hommat vain turhaa pikku puuhastelua. 

Leon ei myöskään tajua miksi hänelle suututaan. Hänhän vain esittää kysymyksiä ja haluaa tehdä työtänsä. Ennen kaikkea Leon ei ymmärrä että elämä on lyhyt. Aivan kuten lähistöllä olevat metsät voivat koska tahansa syttyä tuleen, voi myös elämä päättyä koska tahansa. Tällaisena hetkenä ihminen myös ymmärtää mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Työskentely voi olla tyydyttävää ja johtaa maineeseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, mutta työskentely työskentelyn vuoksi ei voi tuottaa haluttua lopputulosta. Se ei varsinkaan johda hyvään taiteeseen vaan pelkään mitäänsanomattomaan paskaan.

Christian Petzoldin elokuva on päinvastainen versio Leonin kirjasta. Petzoldilla on selvä perspektiivi elämään ja taiteentekoon. Hän on selvästi nähnyt maailmassa epäkohtia joita haluaa kommentoida. Petzold tarttuu rohkeasti itsekeskeiseen mieheen ja pakottaa tämän peilin eteen elokuvallaan. Tämä johtaa toki ikävään trooppiin ja elokuvaan jonka keskiössä on taas yksi valkoinen heteromies. Mutta Petzoldin perspektiivi on tarpeeksi voimakas vakuuttaakseen katsojan siitä, minkä takia valkoisen heteromiehen tulisi nähdä juuri hänen elokuvansa.

Punainen taivas tuntuu puhuttelevan juuri minua henkilökohtaisesti jollain todella merkillisellä tavalla. Ymmärrän Leonin turhautumisia niin hyvin, vaikka samaan aikaan olen aika varma, etten itse missään nimessä ole yhtä kusipäinen kuin hän on. Avain löytyy kohtauksessa jossa Leon haikeana katsoo ulos ikkunasta hänen sulkapalloa pelaavia tovereitaan. Yksin jäämisen pelko on kuvattu tällä kohtauksella niin realistisella tavalla. Leonilla ei ole mitään todellista syytä olla lähtemättä peliin mukaan, mutta hän ei jostain syystä vain pysty siihen. Hänen kaverinsa varmasti ilahtuisivat hänen seurastaan, mutta Leon ei osaa antaa itsensä sitä antaa. Alitajuntainen häpeä omasta käytöksestä ja itsekeskeisyydestä johtaa oman sosiaalisen elämän sabotaasiin. Ihminen joka ei huomioi muita jää lopulta yksin.

Thomas Schubert toimii erinomaisesti Leonin roolissa. Petzoldin ohjauksessa hän pitää performanssinssa tiukassa naturalismissa. Kyseessä ei ole millään tavalla leikittelevä tai vivahteikas performanssi vaan suoraviivaisen tuntuista elämän kuvausta. Taikuus onkin siinä, että Schubert saa katsojan kokonaan unohtamaan, että Leon on fiktiivinen hahmo. Hän tuntuu niin voimakkaasti keneltä tahansa kadulla vastaan tulevalta jantterilta, johon ei normaalisti kiinnittäisi mitään huomiota. Schubertin käsissä Leon on kuin kuka tahansa meistä muistakin.

Realistiset performanssit toimivat erinomaisena ankkurina Punaisessa taivaassa. Schubertin lisäksi Paula Beer, Langston Uibel, Enno Trebs sekä Leonin kustantajaa näyttelevä Matthias Brandt pitävät hahmojensa jalat tiukasti maassa kiinni. Näiden iloissa ja suruissa paistaa autenttisuus läpi koko elokuvan. Samalla he myös antavat tilaa dialogille ja ihmissuhteille. Kun katsoja ei tarvitse käyttää aikaa voimakkaiden puheiden seuraamiseen, voi hän keskittyä teoksen sanomaan. Tuloksena on hämmästyttävän immersiivinen kokonaisuus, joka saa hetkeksi unohtamaan muun maailman kokonaan.

Punainen taivas on erinomaisesti realisoitu teos miehestä, jonka on aika oppia että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin hän itse. Sen päähenkilön inhimillisyys ihastuttaa katsojaa monimuotoisuudessaan. Samaan aikaan turhauttava ja samaistuttava henkilökuva pakottaa katsojan miettimään omaa rooliaan maailmassa. Punainen taivas on muistutus elämän lyhyydestä ja niistä asioista joilla on oikeasti väliä.

Kerro onko Christian Petzoldin elokuvat sinulle entuudestaan tuttuja? Mitä mieltä olet Punaisesta taivaasta? Mikäli haluat tukea kanavaani, paina YouTubessa peukkua, kelloa ja tilaa-nappia. Voit myös seurata menoani somessa okuvakarju-nimellä. Lisäksi olen mukana leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi -projekteissa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!