A Different Man (2024)
Muistan nähneeni joskus sosiaalisessa mediassa huvittavan postauksen, jossa joku yritti kalastella tykkäyksiä ja kommentteja Adam Pearsonin kuvalla, väittäen ettei tällä on syntymäpäivät, mutta ei ketään niitä juhlimassa. Näyttelijänä ja kansalaisvaikuttajana työskentelevä Pearson itse vastasi huijaukseen tyylikkäästi todeten sen hölynpölyksi. Pearsonin asenne jäi palavasti mieleen ja mietin, että haluan nähdä hänen työtään tulevaisuudessa. En kuitenkaan koskaan saanut sitä tätä ennen aikaiseksi. Tekosyyt voitte keksiä itse. Onneksi Aaron Schimbergin ohjaama ja kirjoittama A Different Man tuotiin Tampereelle pressinäytökseen ja pääsin virheeni korjaamaan.
Elokuvassa neurofibromatoosi 1:n omaava näyttelijä Edward Lemuel (Sebastian Stan) saa uuden naapurin. Ingrid Vold (Renate Reinsve) on näytelmäkirjailija, josta tulee nopeasti hyvää pataa Edwardin kanssa. Kirjailija on pian jo lupaamasta näyttelijälle roolia tulevaisuudessa. Edward ei kuitenkaan ole sinut epämuodostuneiden kasvojensa kanssa ja tarttuu tilaisuuteen kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta osallistua uuden lääkkeen testaamiseen. Lääke toimii paremmin kuin kukaan osasi odottaa. Paiseiden kadottua Edward ottaa itselleen uuden nimen, Guy Moratz, ja väittää Edwardin surmanneen itsensä. Guyn uusi elämä meinaa kuitenkin pian luisua raiteiltaan, kun koe-esiintyy Ingridin uutta näytelmää varten ja kohtaa Oswaldin (Adam Pearson), iloisen brittimiehen, joka näyttää aivan samalta kuin Edward.
Elokuvan alkuteksteissä kerrotaan Pearsonin esittävän Oswald-nimistä hahmoa. Siksi olinkin pitkään hyvin hämmentynyt, kun elokuvan alussa hahmoa kutsuttiin jatkuvasti Edwardiksi. Vasta kun Oswald itse saapui valkokankaalle aloin tajuta mistä on kyse. Sebastian Stan esittää kuin esittääkin Edwardia elokuvan alusta loppuun. Mutta Sarah Graalmanin johtama meikkausosasto on tehnyt niin käsittämättömän hyvää työtä Pearsonin kasvoja jäljittelevän kasvoproteesin ja meikin suhteen, että he onnistuivat huijaamaan minua täysin. Vasta jälkeenpäin kun ajattelin meikin alla piilottelevaa Stanin kirkasta silmää aloin käsittää että kyse oli vain naamiosta. Jo pelkästään tästä annan elokuvalle ylistystä.
Sitten voidaan tottakai kyseenalaista miten eettistä on meikata vammaton ihminen vammaisen näköiseksi. Onhan nyt selvää, että pinnallisessa elokuvien maailmassa ulkonäkö on usein kaikki kaikessa ja juuri esimerkiksi näkyvän neurofibromatoosi 1:n omaavat näyttelijät harvoin pääsevät valkokankaalle kykyjään näyttämään. Ohjaaja-kirjoittaja Aaron Schimberg kuitenkin itsekin omaa pienen epämuodostuman halkion muodossa, jonka vuoksi hän on erityisen kiinnostunut epämuodostumia omaavien ihmisten huomaavaiseen kuvaukseen. Ja tottakai myös Aaron Pearsonin merkittävä rooli, sekä vähemmän ruudulla näkyvät vammaiset ihmiset näyttävät myös A Different Manin olevan historian oikealla puolella.
Ennen kaikkea koko elokuvan tarina keskittyy epämuodostuman kanssa elämiseen ja sen merkitykseen ihmiselle itselleen. Elokuvan esittelemä Edward on ihan mukavan oloinen hissukka, joka kuitenkin pinnan alla on täysin obsessoitunut ulkonäöstään. Mielenkiintoisena yksityiskohtana näytetään miten hän katselee YouTubesta videoita joilla opetetaan ihmisiä viheltämään. Edward kun ei itse siihen pysty, johtuen neurofibromatoosi 1:n aiheuttamista suurista paiseista hänen huuliensa ympärillä. Työssää näyttelijänä hän on myös onnistunut saamaan rooleja lähinnä opetusvideoissa, joiden avulla työpaikoilla opetetaan kohtaamaan epämuodostumia omaavia ihmisiä. Ajatus muunlaisista rooleista ei tunnu olevan tulleen hänen mieleensäkään. Edward ei itseasiassa tunnu erityisemmin edes välittävän näytelmistä tai elokuvista taiteenmuotona. Lähinnä hän vain haluaa tulla nähdyksi muunakin kuin vammaisena.
Schimberg on tehnyt elokuvallaan siis todella perusteellisen työn mitä tulee Edwardiin hahmona ja kuvaukseen siitä miten neurofibromatoosi 1 vaikuttaa tämän elämään. Kun teos on vielä kuvattu tiukasti Edwardin perspektiivistä, on katsojankin helppo päästä sisälle tämän mielenmaisemaan ja ymmärtää miksi tämä tarttuu tilaisuuteen kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta päästä osaksi uuden lääkkeen kokeilua. Ja tottakai kun Edward sitten saa Sebastian Stanin kasvot esiin tulee hänestä nopeasti itsevarmempi ja karismaattisempi. Onhan hän ajatellut koko elämänsä sitä miten paljon helpompaa elämä olisi jos hän olisi kuten kaikki muutkin. Tai kenties vielä kaikkia muita paremman näköinen, näin länsimaalaisten kauneusstandardien mukaisesti.
Katsojan keskittyessä Edwardin elämän kurjuuteen voi helposti jättää huomiotta sen, miten hän todellisuudessa on liiankin keskittynyt itsesäälissä rypemiseen ja vammattomien ihmisten kadehtimiseen. Tämä näkyy elokuvan alussa erityisen hyvin hänen uuten naapurinsa, Ingridin, kautta. Näytelmäkirjailija Ingrid on vilpittömän kiinnostunut Edwardista yksilönä. Tietenkään hän ei ole sokea tämän vammalle ja tekee elokuvan aikana omat virheensä asian suhteen, mutta hän ei myöskään tuntemattomien ihmisten tavoin kavahda miestä tämän nähdessään tai utele tältä pelkkiä ulkonäköön liittyviä asioita. Edward ei kuitenkaan itse suostu uskomaan omaan tavallisuuteensa ja on lopulta itse oman elämänsä isoin antagonisti.
Selvimmin tämä näkyy kun Oswald ilmestyy paikalle. Hänen kasvonsa ovat neurofibromatoosi 1:n vuoksi lähes identtiset Edwardin alkuperäisten kasvojen kanssa. Mutta Oswaldin elämänasenne on aivan päinvastainen verrattuna Edwardiin. Oswald on iloinen ekstrovertti, joka antaamuksella tekee itsestään huomion keskipisteen tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta hän ei kuitenkaan ole millään muotoa itsekäs vaan oman arvonsa tunteva mies, joka on utelias kokeilemaan kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Ainoa mihin hän ei kykene on viheltäminen, mikä onkin hänelle vain hassu pieni sivuseikka.
Oswald auttaa myös hyväntahtoista Ingridiä tajuamaan miten tämä yrityksessään olla hyvä liittolainen on keskittänyt liikaa itseään. Tämän myötä elokuva kuvaa myös sitä miten hyvää tahtova liittolainen saattaa päätyä fetisoimaan marginalisoituja ihmisiä ja käyttämään näitä hyväksi oman etunsa vuoksi. Esimerkillinen tapaus tästä on kohtaus, jossa Ingrid ja nyt Guyksi itseään kutsuva Edward ovat sängyssä. Edwardin hämmennykseksi nainen pyytääkin häntä laittamaan päälle Edwardin vanhoihin kasvoihin perustuvan naamion. Ingrid itsekin tajuaa tämän onneksi aivan absurdiksi ideaksi.
Oleellista on myös se, että uudet kasvot eivät auta korjaamaan Edwardin sisintä. Guy saattaa olla päällisin puolin itsevarmempi ja karismaattisempi, mutta ei se hänestä parempaa ihmistä ole tehnyt. Ensinnäkin se että hän lähtee Ingridin kanssa seurustelemaan ilman että kertoo tälle olevansa se sama Edward, jonka kanssa Ingrid aiemmin ystävystyi, on tottakai aivan kuvottavaa. Myös se että Ingridin uusi näytelmä kertoo Edwardin tarinan saa myös miehen pois tolaltaan. Yhtäkkiä hänelle onkin tärkeää, että hän saa lavalla esittää itseensä perustuvaa tarinaa. Yhtäkkiä identiteetti jonka hän itse hylkäsi onkin se minkä hän vaatii saada takaisin.
Aaron Schimbergin elokuvan taika on siinä, että hän onnistuu tekemään ikivanhasta opetuksesta tuoreen tuntuisen. Itsensä hyväksyminen on nähty valkokankaallakin lukuisia kertoja, mutta Schimberg tuo siihen aivan uudenlaista kulmaa epämuodostumien kautta. Hän tuntuu armottomalta koko yleisöä kohtaan. Hän ei pelkää kuvata epämuodostumisen omaavaa päähenkilöään rikkinäisenä raukkana, eikä myöskään pelkää vaatia liittolaisilta parempaa. Hän asettaa heidät kaikki naurun alaisiksi. Schimberg ei kuitenkaan myöskään esitä etteikö vammaiset ihmiset olisi jatkuvasti yhteiskunnanssa syrjinnän alaisia. Yksi elokuvan ratkaisuun johtavia tilanteita on hetki jossa eräs vammaton ihminen puhuu todella alentavaan sävyyn Oswaldista. Schimberg haluaa kuitenkin muistuttaa että ihmisillä on myös oma vastuu elämästään, eikä se tunnu ollenkaan kohtuuttomalta tässä teoksessa.
Meikkausta jo kehuin, mutta teknisesti A Different Man on muutenkin aivan erinomaisesti onnistunut. Wyatt Garfieldin kuvaus ja Taylor Levyn leikkaus laulavat hallelujaa Umberto Smerillin sävellysten tahtiin. Teoksen visuaalisessa ilmeessä on klassisen filmin rapsakkuutta ja tahdissa niiden kärsivällisyyttä. Musiikki saa teoksen tuntumaan jännittävältä ja huvittavalta samaan aikaan. Genrejen suhteen elokuva tuntuu taittuvan todella moneen suuntaan, eikä Wikipedian kuvauksen mukainen musta komedia ja psykologinen jännäri tunnu ollenkaan väärältä määritelmältä elokuvalle. Teoksen maailmaan vain uppoaa mitä parhaimmalla tavalla. Schimbergin johdolla on saatu aikaan todella vaikuttava kokonaisuus.
Eikä tämä kokonaisuus tietenkään olisi mitään ilman elokuvan huikeita tähtiä. Sebastian Stan, Renate Reinsve ja Adam Pearson ovat kaikki aivan liekeissä läpi elokuvan. Stan johtaa lähes jokaista kohtausta elokuvassa filmitähden karismalla ja hahmonäyttelijän monipuolisuudella. Vaikka hän on tuttu jo vaikka kuinka monesta Marvel-leffastakin, osaa hän silti kadota rooliinsa A Different Manissa. The Worst Person in the World ja Kuinka kuolleita käsitellään -elokuvien tähti Reinsve tuo Ingridiin ihastuttavan naapurin naisen energian, johon katsojan on helppo ihastua yhdessä Edwardin kanssa. Ja kaiken huippuna Adam Pearson tuo elokuvaan tuulahduksen puhdasta elämäniloa. Pearson saa katsojat suorastaan kadehtimaan Oswaldin optimistisuutta lennokkuudellaan ja raikkaudellaan.
A Different Man on aivan huikea elokuva. Sen ikiaikainen viesti tuntuu ohjaaja-kirjoittaja Aaron Schimbergin käsissä uunituoreelta. Elokuvan tapa käsitellä päähahmoaan on upean moniulotteista ja ajatuksia herättävää. Sebastian Stan, Renate Reinsve ja Adam Pearson ovat kaikki uskomattomia karismakoneita, joiden seurassa voisi viettää tuntikausia. Teknisesti elokuva on myös mestarillinen mitä tulee mukaansa tempaavaan tarinan kerrontaan, jonka myötä teos tuntuu saman tien uudelta klassikolta. Uteliaisuus nähdä lisää Schimbergin töitä herää saman tien.
Onko Schimberg sinulle tuttu ohjaaja-kirjoittaja? Mitä mieltä olet tästä elokuvasta? Jätä alas kommentti niin jutellaan. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Olen myös osa leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi -projekteja. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti