Annelin aika (2024)
Pitää tunnustaa, että Anneli Sauli oli itselleni täysin tuntematon nimi. Varmasti sen olen kuullut siellä täällä elämäni aikana, mutta cinefiiliksi tunnen kotimaista elokuvaa hävyttömän vähän. Tämän vuoksi en ole tainnut tähän legendaariseen suomalaiseen näyttelijäänkään törmänny juuri ollenkaan. Mutta sitä suuremmalla syyllä suuntasin vanhaan kunnon Arthouse Cinema Niagaraan katsomaan Saara Cantellin Saulista kertovaa dokumenttia Annelin aika. Ja kyllä sen jälkeen tunnen itseni taas hitusen sivistyneemmäksi. Sekä tietenkin hyvin viihdytetyksi!
Dokumentti käsittelee Anneli Saulin uraa ja elämää varsin perinpohjaisesti kahdeksankymmenen minuutin ajan. Kuulemme hänen lapsuudestaan, sekä sitä miten hänen uransa lähti liikkeelle. Kuinka hän nopeasti nousi koko Suomen silmien eteen ja matkasi jatkamaan uraansa Saksaan kun Suomen Filmiteollisuus joutui lopettamaan elokuvien tuotannon. Kuulemme miten Saulin vanhetessa myös roolit valkokankaalla alkoivat huveta ja hän löysi paikkansa teatterin lavalta. Elokuva etenee aina hänen viimeisiin rooleihinsa asti.
Kahdeksaankymmeneen minuuttiin ei tietenkään voi mahduttaa kaikkia kokonaisen elämän yksityiskohtia. Saara Cantell on tehnyt selkeän valinnan keskittyä Saulin uraan ja persoonaan, sekä muihin yksityiskohtiin siinä määrin missä ne tämän uraan vaikuttivat. Esimerkiksi Saulin suhde hänen tyttäreensä ei ole asia mitä elokuvassa käsitellään, vaikka itse raskautta sivutaankin. Samoin näyttelijän aviomiehet ja muut parisuhteet ovat elokuvassa mukana tukemassa muuta tarinaa. Esimerkiksi hänen ensimmäisen miehensä kirjeet auttavat elokuvaa demonstroimaan Saulin Saksan reissun vaikutusta hänen avioliittoonsa. Elokuvista kiinnostuneelle katsojalle valinta tuntuu juuri oikealta, eikä Sauli perhe-elämänsä takia kuuluisaksi tullutkaan.
Elokuvan keskittyminen uraan tuntuu myös Anneli Saulia itseään kunnioittavalta valinnalta. Tai ainakin Saara Cantell ja leikkaja Anne Lakanen ovat osanneet asettaa Saulin itsensä elokuvaa puolustamaan asemaan. Annelin aikaa kuvattiin kun Sauli vielä oli elossa ja näin ollen haastatteluissa kuulemme miten hän ei erityisemmin välittänyt seksisymbolin asemasta ja muutenkin tuntui olevan kiinnostuneempi puhumaan urastaan kuin parisuhteistaan.
Elokuvan mukaan Cantell ja Sauli olivat kollegojen lisäksi ystäviä, mikä auttaa katsojaa myös rentoutumaan elokuvan äärelle. Haastatteluista tulee näin positiivisella tavalla turvallisen oloisia, saaden elokuvan tuntumaan vielä vahvemmin Anneli Saulin perspektiiviltä hänen elämäänsä, kuin satunnaisen dokumenttiohjaajan kokemukseksi. Tottakai sitten voidaan kyseenalaistaa elokuvan journalistinen objektiivisuus, mutta en itse muutenkaan erityisen vahvasti usko sellaiseen. Ihmisten ennakkoluulot ja arvot ohjaavat aina näiden tekemisiä, joten parasta mitä taiteilija tai journalisti voi asian suhteen tehdä, on olla rehellinen. Cantell tekee elokuvallaan selväksi suhteensa Anneli Sauliin, jonka jälkeen on katsojien omalla vastuulla ottaa teos vastaan sen mukaisena, mitä se itse kullekin katsojalle sitten tarkoittaa.
Pidin siitä että elokuvan sivusi myös Anneli Saulin aktivismia poliitikkona. Lapsuuden köyhyys ja romanina syrjinnän kokeminen, sekä kotona opitut arvot ohjasivat hänet kommunismin pariin. Tai ainakin Suomen Kommunistisen Puolueen jäseneksi. Tällä elokuva demonstroi sitä että suuretkaan filmitähdet eivät elä vakuumissa muun maailman ulkopuolella. Sauli nyt ei ehkä saanut SKP:ta nousemaan ylös marginaalista, mutta ainakin hän ymmärsi kuuluisuuden tuoman mahdollisuuden ja pyrki käyttämään sitä muiden hyväksi parhaaksi näkemällään tavalla. Elokuva olisi voinut tähän toki syventyä enemmänkin ja kenties pohtia kontroversaalin puoluevalinnan vaikutusta hänen uraansa.
Vähän sama ajatus minulle tulee siitä miten elokuvassa puhuttiin Saulin kokemasta rasismista. Hän jakaa haastattelussa kokemuksiaan lapsuudestaan ja kiusatuksi tulemisesta, sekä siitä miten hänen mukaansa kateelliset kollegat valittivat siitä miten romaninainen vei kaikki elokuvien pääroolit. Tähän ei kuitenkaan tartuta paljoa enempää. Ei siihen mitä Sauli merkitsi Suomen romaniyhteisöille representaation kannalta, eikä sen syvempää vaikutusta hänen uraansa. Sekin jos nämä ei ollut merkittäviä aspekteja hänen uransa kannalta on mielestäni tutkimisen arvoista. Toki elokuva pitää arvioida sen perusteella mitä se tekee, ei sen perusteella mitä olisin halunnut sen tekevän. Ehkä ei ole kuitenkaan kohtuutonta sanoa, että näin teoksessa potentiaalia vielä syvempään yhteiskunnalliseen kritiikkiin?
Tyylillisesti Annelin aika ei dokumenttigenreä lähde uudistamaan, vaan pyrkii tekemään perusteet oikein ja kunnolla. Kuvasto muodostuu Anneli Saulin haastatteluista, klipeistä hänen elokuvistaan ja muista esiintymisistä, vanhoista valokuvista ja kirjeistä. Muutamia näyttelijöitä on palkattu lukemaan Saulin lähettämiä ja saamia kirjeitä, jotka avaavan filmitähden elämää menneiltä vuosilta. Näin teoksessa on tuulahdus menneisyyttä, sekä nykyhetken perspektiiviä. Kokonaisuus etenee todella nätisti. Elokuva on tahditettu mainiosti ja Cantell pitää katsojan huomion Saulin elämässä alusta loppuun. Klippivalinnat Saulin elokuvista herättävät halun päästä itsekin katsomaan tämän performansseja.
Annelin aika on tehokas ja viihdyttävä paketti informaatiota. Se toimii erinomaisena tutustumiskeinona suomalaiseen ikoniin, summaten hienosti tämän uran uudelle sukupolvelle. En tiedä tarjoaako se Anneli Saulin faneille miten paljon uutta informaatiota, mutta kerronnan tehokkuuden vuoksi uskon heidänkin nauttivan elokuvasta. Ohjaaja-kirjoittaja Saara Cantell on onnistunut loistavasti dokumenttielokuvan perusteiden hallinassaan, eikä elokuvalta enempää tarvitsekaan pyytää. Toki itse olisin voinut katsella vielä syvemmin poliittisen version teoksesta, mutta Cantellin kunnianosoitus edesmenneelle ystävälleen on ihanan henkilökohtainen teos itsessään.
Mitkä ovat teidän suosikkiperformansejanne Anneli Saulilta? Luen mielelläni mietteitänne kommenteista. Kanavaani voitte tukea YouTubessa painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Muuta meininkiäni voitte seurata somesta nimellä okuvakarju. Lisäksi olen mukana leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi -projekteissa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti