Woman of the Hour (2023)
Näyttelijän siirtyminen ohjaajan hommiin ei ole kovinkaan ihmeellistä. Monet tähdet päättävät kokeilla sitä todistettuaan useiden ohjaajien työntekoa. Eikä se ole sen enempää tae laadusta kuin sen puuttestakaan. Näin ollen Anna Kendrickin esikoisohjaus ei lähtökohtaisesti ollut itselleni mikään pakollinen katsottava. Kun sitten kuulin sen mielenkiintoisesta premissistä ja se sai positiivisen arvion muun muassa Critically Acclaimed Podcastin Witney Seiboldilta, heräsi uteliaisuuteni. Niinpä nappasin ystävän mukaan ja lähdin Woman of the Hour -elokuvan pressinäytökseen. Ja huhhuh, kun oli päräyttävä jännäri kyseessä.
Kendrick esittää itse tositapahtumiin perustuvassa elokuvassaan Sheryl Bradshawta. Vuonna 1978 Sheryl oli Los Angelesissa yrittämässä lyödä läpi näyttelijänä. Rooleja hän ei kuitenkaan millään tuntunut saavan. Viimeisenä yrityksenään lyödä läpi hän osallistuu The Dating Game -nimiseen treffiohjelmaan. Ohjelman aikana hän päättää näyttää Amerikalle nokkeluuttaan ja laittaa poikamieskokelaat hikoilemaan kysymyksilleen. Yksi (Matt Visser) on aivan liian yksinkertainen tajutakseen mistä Sheryl puhuu, toinen (Jedidiah Goodacre) taas on vain kiimainen misogynisti. Poikamies numero kolme (Daniel Zovatto) vaikuttaa kuitenkin äärimmäisen fiksulta ja karismaattiselta. Kipinät alkavat pikkuhiljaa sinkoilla. Sääli että poikamies numero kolme on sarjamurhaaja Rodney Alcala.
Näyttelijän siirtyessä ohjaajan puikkoihin, hän yleensä tietää erityisen hyvin miten ohjata muita näyttelijöitä. Kendrickin tapauksessa tämä tuntuu pitävän paikkansa erityisen voimakkaasti. Vaikka ohjaaja itse elokuvan pääosassa tuntuu sukeltavan itselleen tutun kaltaisen nokkelan naisen rooliin, saa hän muista näyttelijöistä esiin todella vaikuttavia suorituksia. Jokainen ruudulle saapuva hahmo tuntuu kohtaustaan eläväisemmältä. Erityisesti elokuvan hetkeksi kaappaavat sarjamurhaaja Rodney Alcalan uhrit on roolitettu erinomaisesti, näiden näyttelijöiden pitävän sydäntäsärkevillä performansseillaan huolen siitä, että katsojan sympatiat ovat aina oikeassa paikassa.
Tästä huolimatta elokuvan tähti on kuitenkin Alcalaa esittävä Daniel Zovatto. Hänen käsissään Alcala on sekä uskomattoman karismaattinen hurmuri, että karmivan julma murhaaja. Kun tämä lähestyy uhrejaan viattoman valokuvaajan roolissa, katsojat ymmärtävät täysin miksi naiset hänen mukaansa lähtivät. Pieni pilke silmäkulmassa, hyvin sijoitettu imartelu ja asiantuntijuus alansa suhteen ovat hurmaavia piirteitä miehessä, minkä Alcala oli sisäistänyt pelottavan hyvin. Erityisesti kun tämä The Dating Gamen aikana onnistuu sanomaan juuri oikeat asiat hurmatessaan Sheryliä, on katsoja lähes puulla päällä lyöty tämän viehättävyydestä. Ja sitten silmänräpäyksessä tämä muuttuu kylmäksi, vihaiseksi murhaajaksi. Zovatton muodonmuutos on häikäisevä. Fyysisesti ei juuri mikään näytä muuttuvan, mutta hän kääntää äänensävyn ja ilmeensä vaihdolla koko Alcalan persoonan nurin. Ahdistava, kylmä ilma salpaa katsojan hengityksen, kun murhaajaa ilmestyy aiemmin niin mukavalta vaikuttaneen karismakoneen päälle.
Kendrickin ohjaus tottakai on myös suuri osa Zovatton performanssia ja ylipäätänsä elokuvan paikoitellen järkyttävän kireää tunnelmaa. Yhdessä leikkaajansa Andrew Cannyn ja säveltäjien Dan Romerin ja Mike Tuccillon kanssa hän löytää juuri oikeat hetket jännittävälle hiljaisuudelle ja kevyemmälle jutustelulle. Woman of the Hour suorastaan tanssahtelee eteen päin määrätietoisella tahdillaan, jossa jokainen kohtaus tuntuu olevan juuri sopivan mittainen. Kendrickin ote on niin voimakas ja visio niin ihastuttavan selkeä, että se saa Ian McDonaldin hiukan erikoisesti muotoillun käsikirjoituksen tuntuvaan täysin oikealta valinnalta elokuvan tarinalle.
Rakenteeltaan teos on nimittäin erikoinen. Sen ytimessä on Sheryl Bradshawn kokemus Hollywoodista ja The Dating Gamesta, mutta sarjamurhaaja Rodney Alcalan tarinassa tämä periaatteessa oli vain yksi tapahtuma muiden joukossa. Elokuvassa hypitään edestakaisin Sherylin tarinan ja Alcalan murhien välillä. Jokainen murha tottakai nostattaa deittiohjelman kuvauksen jännitystä, varsinkin jos katsoja ei ole ennalta tietoinen siitä mitä Bradshawlle tapahtui todellisuudessa. Mutta samaan aikaan Alcalan tarinan kokonaisuuden kannalta The Dating Game on ehkäpä enemmän yksi kuriositeetti kuin tarinan pihvi. Esimerkiksi tämän lopulliseen kohtaloon se ei erityisemmin vaikuta, mikä on elokuvan käsikirjoituksen kannalta hyvin omituisen tuntuinen asia. Lähtökohtaisesti en usko että tämä elokuva muuten loppuisi tavalla millä se loppuu, jos se ei olisi tositapahtumien mukainen. Sinänsä en ihmettele, että käsikirjoitus odotti toteuttamista hyllyllä vuodesta 2017 asti.
Kuitenkin kun asettaa elokuvan nykypäivän kontekstiin ja ottaa huomioon The Dating Gamen suuruuden, tulee täysin selväksi mitä elokuva tähän keskittymällä ajaa takaa. Se että sarjamurhaaja Rodney Alcala pystyi osallistumaan koko Yhdysvalloille näytettävään televisio-ohjelmaan ilman seuraamuksia on koko elokuvan pointti. Televisiosarjan kulisseissa näemme miten eräs nainen yleisössä, Laura (Nicolette Robinson), tunnistaa Alcalan ystävänsä tappajana ja menee kertomaan asiasta vartijalle ja myöhemmin poliisille. Ensin hänen miesystävänsä ei suostu uskomaan naisen kertomusta ja seuraavaksi tätä vähättelevät viranomaiset, joiden tehtävä on murhaaja napata. Patriarkian alaisuudessa eläviä misogynian sisäistämiä miehiä ei kuitenkaan kiinnosta mitä kerrottavaa naisella on. Mikäli he eivät itse ole paikalla olleet todistamassa murhia, eivät he naisen sanoja tunnu millään uskovan. Nainenhan saattaa muistaa väärin tai olla erehtynyt, joten miksi edes asiaa tarkistamaan?
Tämän takia myös Sheryl Bradshawn muut kokemuksen ovat niin tärkeitä elokuvassa. Hahmo esitellään kahden miestuottajan silmin, joille Bradshaw oli koe-esiintymässä. Näiden kommentit naisesta toisilleen ovat halventavia, esineellistäviä ja pinnallisia. He luulevat ettei metrin päässä seisova nainen heitä kuuntele, tai eivät vain välitä tämän tunteista. Bradshawn naapuri Terry (Pete Holmes) nolostuttavissa määrin naapuriinsa ihastunut kömpelö tollo. Samaan aikaan hän kannustaa, että yrittää hiukan kontrolloida Sheryliä. Selvää on, ettei hän täysin ymmärrä itsekään omia tunteitaan ja kuinka ne estävät häntä näkemästä tätä kokonaisena ihmisenä. Surullista on, että Sheryl kuitenkin harrastaa tämän kanssa silti seksiä. Lähinnä kai säälistä ja siksi ettei hänellä pahemmin muita ihmiskontakteja Los Angelesin viihdemaailmassa ole. Pisteenä iin päälle The Dating Gamen juontaja Ed (Tony Hale), joka yrittää saada Sherylin esittämään tyhjäpäistä hupitytyä shownsa piristämiseksi. Eihän hauska ja älykäs nainen voi olla viihdyttävä.
Kaiken tämän todistettuaan katsojalle Zovatton esittämä Alcala on ihastuttavan raikas tuulahdus älykkyyttä ja vilpittömyyttä. Katsoja pääsee kiehtovaan dualistiseen tilaan, jossa hän samaan aikaan pelkää murhaajaa Sherilyn turvallisuuden puolesta ja samaan aikaan ymmärtää täysin miksi tämä on Bradshaw on Alcalan vietävissä. Kun kaikki muut miehet ovat niin kömpelöitä, tyhmiä tai limaisia, pelkät peruskäytöstavat alkavat viehättää ja muiden miesten typeryyden tuomitseminen muuttuu suorastaan seksikkääksi. Kun maailma jatkuvasti potkii naisia alaspäin ja estää näitä toteuttamasta itseään, on täysin ymmärrettävää, että synkkyyteen edes hiukan valoa tuova henkilö vetää puoleensa. Siksi kukaan Woman of the Hourin katsova ei voi olla ymmärtämättä miten Alcalan kaltaiset miehet tempussaan onnistuvat. Samaan aikaan elokuva myös tekee myös takarivin pojille selväksi, miksi lähes kaikki naiset valitsevat mieluummin kohdata metsässä karhun kuin miehen.
Woman of the Hour on loistava ensiohjaus Anna Kendrickiltä. Hänellä on varma ote ja selkeä visio Ian McDonaldin erikoisesta käsikirjoituksesta, nostaen siitä löytyvät viestit esiin kissan kokoisille kirjaimille. Rautalankaa vääntämällä Kendrick ei kuitenkaan luovu tipastakaan elokuvan viihdearvosta näyttää hallitsevansa erinomaisesti elokuvan tahdituksen ja jännityksen ylläpidon. Kendrick on myös loistava näyttelijäkollegojensa ohjauksessa, saaden koko roolikaartin hehkumaan, erityisesti nostaen murhaajaa esittävän Daniel Zovatton tähden korkealle taivaisiin. Kiehtova kokonaisuus joka melkolailla jokaisen miehen tulisi katsoa.
Kertokaa omat mietteenne tästä elokuvasta ja Kendrickistä näyttelijänä kommenttiosastolla. Voitte myös tukea kanavaani YouTubessa painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Erityisesti arvostan jos jaatte arvosteluani eteen päin sosiaalisessa mediassa tai muuta kautta läheisillenne. Löydyn somesta nimellä okuvakarju ja olen osa leffamedia.fi ja Marvel Podcast Suomi Projekteja. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti