Creature Commandos – jakso 1x05 (sisältää SPOILEREITA)

Creature Commandos

1x05

Kirjoittanut: James Gunn

Ohjannut: Matt Peters

DC:lle Frankensteinin hirviön loivat Bob Kane ja Edmond Hamilton

Joulukiireiden takia kerkesin Creature Commandos -sarjan viidennen jakson pariin vasta perjantai-iltana. Olin kuitenkin odottanut jaksoa suurella innolla, johtuen aiempien jaksojen korkeasta laadusta. Jälleen kerran odotus palkittiin, kun Dean Loreyn johtamassa sarjassa hypättiin Eric Frankensteinin (David Harbour) menneisyyteen ja samalla naurettiin tämän uudelle ystävyydelle Rick Flag Seniorin (Frank Grillo) kanssa. Täydellisesti ei tämä jakso kuitenkaan suoriutunut tehtävästään.

Jakso kuvaa miten vuonna 1831 Eric Frankenstein, Victor Frankensteinin tapettuaan, päätyi loukkaantuneena jokeen. Sieltä hänet poimi vanha romani-nainen, Bogdana (Irina Maleeva). Frankenstein ystävystyy Bogdanan kanssa, mutta lähtee ennen pitkää etsimään himoitsemaansa Bridea (Indira Varma). Nykyajassa Frankenstein on liittoutunut Rick Flagin kanssa. Kaksikolle selviää, että professori Aisla MacPherson (Stephanie Beatriz) onkin huijari. Samaan aikaan Iskuryhmä-M saapuu Pokolistaniin. Siellä heidän kuljetuksensa prinsessan linnalle osoittautuukin petokseksi ja he saavat paikalliset sotilaat kimppuunsa.

Frankensteinin ja Flagin uusi “ystävyys” on huvittavaa seurattavaa. Siitä loistaa aivan loistavalla tavalla Eric Frankensteinin lapsellisuus, kun hän olettaa kaksikon olevan saman tien parhaita ystäviä. Hänen jatkuva murhanhimonsa ja pakkomielteensä Bridesta kääntyvät David Harbourin ääninäyttelyn ansiosta yllättävän viattoman kuuloiseksi. Harbour nimittäin antaa Frankensteinin äänelle raskaan, särkyneen sydämen painon, jonka vuoksi hahmoa kohtaan tuntee väkisinkin hiukan sympatiaa. Samaan aikaan Frankenstein on kuitenkin typeryydessään, itsekkyydessään ja vaarallisuudessaan pelottavan vastenmielinen. Tämä johtaa todella mielenkiintoiseen tunteiden pyörremyrskyyn kun hahmoa seuraa televisiosta. Ja kun sitten Rick Flag yrittää parhaansa mukaan pitää hirviömäisen liittolaisensa aisoissa, tulee tästä huvittava kuva sotilaasta, joka on aivan viimeisillään epätoivoisen pelastusyrityksensä kanssa.

Sanoin aiempien jaksojen arvosteluissa toivovani, että edes osa sarjan hahmoista olisi puhtaasti pahoja hahmoja ja Eric Frankenstein kyllä pääsee aika lähelle tätä kategoriaa. Vaikka hänen lapsekkuutensa herättääkin hiukan sympatiaa, on hänen jääräpäisyytensä kieroudessaan kammottavaa. Frankenstein ei ole hahmo, jonka toivoo erityisesti selviävän tästä matkasta tai löytävän keinon sovittaa rikoksensa. Hänen vääristynyt moraalinsa tulee oikein hienosti esiin jakson takaumissa, jotka kuvaavat hänen elämää vanhan romaninaisen, Bogdanan kanssa. Kaksikko lähentyy vanhuksen kohdellessa Frankensteinia kuin omaa lastaan. Kiitokseksi hän tästä hän kuitenkin menettää henkensä. Frankenstein ei nimittäin tahdo jättää Bogdanaa asumaan yksin mökkiinsä vaan päättää että tämä on parempi päästää hengestään, kun Frankenstein päättää lähteä taas Briden perään. Kohtauksen kieroutta korostaa se, miten Frankenstein jättää Bogdanan koiran talon ulkopuolelle ja murhan tehtyään sitten kutsuu koiran matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Frankensteinissa saattaa olla tippa surumielisyyttä ja aiemmin mainitsemaani viattomuutta, mutta hyvä hän ei millään mittapuulla ole.

Bogdanasta puhuttaessa pitää myös mainita, että sarjan kirjoittaja ja luoja James Gunn ei tunnu tietävän, että romaneista käytettävä englanninkielinen g-kirjaimella alkava sana on solvaus. Se perustuu harhaluuloon siitä, että romanit olisivat lähtöisin Egyptistä. Gunn nimittäin tuntuu viljelevän termiä jakson käsikirjoituksessa ilman minkäänlaisia omantunnontuskia tai tietoisuutta sen merkityksestä. Dialogin kautta voi ehkä jossain määrin pistää termin Frankensteinin ja Bogdanan kierojen luonteiden piikkiin, mutta esimerkiksi Rick Flag käyttämässä solvausta kasuaalisti ja koko sanan “romani” puute jaksossa viittaa enemmän käsikirjoittajan tietämättömyyteen. Vaikka toki kaikki taiteessa tuleekin ottaa tarkoituksenmukaisena, en usko että se tässä kohtaa on täysin tarpeellista. Gunn tuskin esimerkiksi käyttäisi samalla tavalla mustiin ihmisiin viittaavaa n-sanaa tai sitä f-alkuista solvausta homoseksuaaleista. Jotkut voivat ehkä pitää g-solvauksen käyttöä sarjassa harmittomana, mutta en itse usko, että muutos syntyy ilman että siitä puhutaan. Enkä myöskään itse valkoisena ole oikea ihminen antamaan kenellekään synninpäästöä asian suhteen.

Jaksossa Flag ja Frankenstein menevät yliopistolla vakoilemaan professori Aisla MacPhersonia. Katsojan hälytyskellot alkavat soida, kun tämä luennollaan Themyscirasta alkaa kysellä oppilailta lesboista ja lähennellä nuorta naisopiskelijaa. Hetken mietin, että kuvaako Gunn tosissaan ahdistelevan opettajan jotenkin humoristisena hahmona. Tottakai hän on minua fiksumpi ja MacPherson paljastuukin jaksossa huijariksi. Flag ja Frankenstein löytävät todellisen MacPhersonin kuolleena asunnostaan ja yliopistolla oppilaita ahdistellut lesbofiili paljastuu Batman-konnana tunnetuksi Clayfaceksi. Flag tottakai olettaa tämän perusteella Circen huijanneen Amanda Walleria ja prinsessan olevan syytön maailmanvalloitussuunnitelmiin.

Itse en oikein tiedä mitä tästä ajatella. Käänne käänteen päälle on tottakai hauskaa kikkailua, mutta en sitten tiedä onko tämä kovinkaan tyydyttävää. Toisaalta Waller lähetti Iskuryhmä-M:n takaisin Pokolistaniin turhan kovalla kiireellä, heti Circen näyttämän näyn nähtyään. Toki se että murhaava ja vallanhimoinen Circe paljastuu myös manipuloijaksi käy järkeen, eikä ole mahdoton ajatus, että tämä olisi palkannut Clayfacen tappamaan MacPhersonin ja syöttämään valetta Circen selvännäkijän kyvyistä Walkerille. Ongelma on siinä, että Rick Flag tuntuu tässä vaiheessa liian typerältä ollakseen oikeassa. Liitto Frankensteinin kanssa ja prinsessan kanssa pelehtiminen ovat sen verran isoja arviointivirheitä, että minkäänlaisen voiton antaminen miehelle heti tämän jälkeen tuntuu epätyydyttävältä. Toisaalta hän päätyy Clayfacen käsittelyn johdosta aivan kuoleman kieliin.

Samaan aikaan Pokolistanissa Iskuryhmä-M:n uhka prinsessalle tuntuu olevan selvillä. Tai sitten paikalliset päättävät eliminoida ryhmän nimenomaan prinsessan maailmanvalloituksen edistämiseksi. On hauskaaa miten epäselvä tilanne on katsojille. Iskuryhmä-M päätyy väkivaltaiseen kahnaukseen Pokolistanin sotilaiden kanssa, jossa erityisesti tohtori Phosphorus (Alan Tudyk) pääsee loistamaan radioaktiiviseen säteilyyn perustuvilla supervoimillaan. Häikäilemättömät verikekkerit nyt vaan on lystiä katseltavaa, eikä Pokolistanin sotilaat hirveän paljoa herätä sympatiaa. Mitä nyt kapteeni Alexin (Julian Kostov) kuolema on pieni sääli, minkä Phosphorus itsekin tunnustaa huvittavassa kohtauksessa.

Kaaos on myös hyvä teema sarjalle. Mieleni palaa jälleen siihen, miten Gunn aikanaan kertoi The Suicide Squad -elokuvansa olevan kommentti Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta. Ja mikä olisikaan parempaa jatkumoa tälle, kuin Yhdysvallat lähettämässä joukon hirviöitä vieraaseen maahan viholliselta saadun väärän tiedon perusteella. Kun ajatukset suuntaa tähän, ei niille tule loppua. Vaikka Circeä ei kidutettukaan, en voi olla ajattelematta kaikkia vääriä tunnustuksia mitä amerikkalaiset ovat vangeiltaan ulos puristaneet. En voi olla ajattelematta sitä, miten Syyskuun 11. päivän terroriteot toimivat tekosyynä kun Yhdysvallat aikanaan hyökkäsivät Irakiin. Koko Creature Commandosin tarinakin lähtee liikkeelle siitä, kun Walleria kielletään käyttämästä ihmisvankeja operaatioissaan ja hän vain korvaa ihmiset hirviöillä. Yhdysvallat ovat valtiona kenties maailman heikoimpia mitä tulee virheiden myöntämiseen ja heidän liipasinsormensa on katastrofaalisen herkkä. Ja sen kritisointi taiteen kautta on enemmän kuin tervetullutta ja aina valitettavan ajankohtaista.

Creature Commandos -sarjan viides jakso, The Iron Pot, on jälleen hauskaa ja ajatuksia herättävää katsottavaa. James Gunn näyttää taas pystyvänsä kirjoittamaan erittäin monipuolisesti myös hirviömäisistä hahmoista, David Harbourin antaessa äänellään mehukkaan sielun psykopaattiselle Eric Frankensteinille. Jaksoa heikentää romanien kasuaali solvaaminen. Mitä taas tulee sen kuvaukseen Yhdysvalloista ja näiden ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, näyttää Gunn jälleen omaavansa todella mielenkiintoisen perspektiivin. Samaan aikaan tarinan mysteeri sen kuin monimutkaistuu, eikä viimeistä sanaa sarjan viestille voi vielä antaa. Senkin vuoksi odotan entistä suuremmalla innolla sarjan seuraavaa jaksoa.

Odotan myös teidän mietteitänne, joita voitte laittaa arvostelun kommenttiosion täyteen. Arvostan myös suuresti jos jaatte arvostelujani eteen päin. YouTubessa myös peukun, tilaa-napin ja kellon painaminen auttavat suuresti kanavani kasvattamisessa. Somesta löydätte minut nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyynnöt ja palautetta voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä, minkä lisäksi teen Marvel Podcast Suomea Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!