Creature Commandos – jaksot 1x01-02
Ohjaaja-kirjoittaja James Gunn on viimeiset kymmenen vuotta tehnyt aivan loistavia supersankarisarjakuviin perustuvia teoksia. Guardians of the Galaxy-trilogia ja jouluspesiaali, The Suicide Squad -elokuva, sekä Peacemaker-sarja ovat kaikki aikalailla mestariteoksia. Eivätkä Gunnin aiemmatkaan elokuvat huonoja ole. Niinpä olen ollut todella innoissani siitä asti, kun selvisi että hän ja tuottaja Peter Safran palkattiin uuden DC Studiosin johtoon vastaamaan DC-sarjakuviin perustuvista elokuvista ja sarjoista. Nyt odotus vihdoin palkitaan kun uuden studion ensimmäinen fiktiosarjansa on saapunut Max-suoratoistopalveluun.
Creature Commandos -nimeä kantava animaatiosarja kertoo joukosta supervoimaisia hirviövankeja, jotka Yhdysvallat valjastavat omaksi salaiseksi iskuryhmäkseen. Ihmisvankien käyttö operaatioissa kun on nyt kielletty kun Amanda Wallerin (Viola Davis) tytär paljasti salaisen Iskuryhmä-X:n olemassaolon maailmalle. Kenraali Rick Flag sr. (Frank Grillo) palkataan johtamaan joukkoa. Heidän ensimmäinen tehtävänsä on matkustaa Pokolistan nimiseen maahan, jonka kimpussa paha themysciralainen noita Circe (Anya Chalotra) riehuu. Iskuryhmä-M:n muodostavat kenraali Flagin lisäksi salaperäinen elävä ruumis Bride (Indira Varma), natseja metsästävä G.I. Robot (Sean Gunn), lapsia tappava andropomorfinen kärppä Weasel (myös Sean Gunn), radioaktiivinen luuranko tohtori Phosphorus (Alan Tudyk) ja amfibinen tieteilijä Nina Mazursky (Zoë Chao). Operaatiota uhkaa myös Bridea himoitseva tohtori Frankensteinin (Peter Serafinowicz) hirviö Eric Frankenstein (David Harbour).
Syy sille, että Gunnin uusi DC-universumi alkaa niinkin erikoisella ja vähemmän tunnetulla sarjalla kuin Creature Commandos, johtuu ihan vai siitä, että Gunnilla sattui olemaan tämä seitsemän jaksoinen sarja kirjoitettuna valmiina, kun hän sai pestin DC Studiosin toisena johtajana. Samaan aikaan se kuitenkin tuntuu ehdalta James Gunn -projektilta ja siksi sopivalta hänen johtamansa jaetun universumin aloituspisteeksi. Vähemmän tunnetut ja moraalisesti kyseenalaiset hahmot ovat olleet aina hänen erikoisalaansa. Omista virheistään ja epävarmuuksistaan inspiroituneena hän on onnistunut nostamaan unohdetut sarjakuvahahmot ennenkin koko maailman rakastamiksi sankareiksi. Väkivaltainen ja ronski Creature Commandos myös lupaa erittäin monipuolista tulevaisuutta mitä tulee DC Studiosin projekteihin.
Gunnin kerronta tuntuu heti sarjan avausjaksoista. Joukko eriskummallisia otuksia yrittää parhaansa mukaan sopeutua tilanteeseen johon heidät on pakotettu. Päähenkilöt aukovat päätään toisilleen ja muille hahmoille jatkuvaan tahtia. Heitä yhdistää ennen kaikkea se, että kukaan heistä ei haluaisi olla osa Iskuryhmä-M:ää. Gunn itse toimi päähenkilöiden ääniperformanssien ohjaajana, taaten omin käsin kirjoittamansa dialogin rapsakan tulkinnan. Hänen huumorinsa toimii varsin mallikkaasti ensimmäisten jaksojen aikana, saaden minut hörähtelemään iloisesti jatkuvasti läpi tarinan. Samaan aikaan hän myös osaa tuoda todellista paatosta ulos hahmoistaan näiden räväkästä kuoresta huolimatta. Ensimmäisessä jaksossa Rick Flag vanhemman kärsimys on käsinkosketeltavaa kun hän puhuu kuolleesta pojastaan ja toisessa jaksossa katsoja saa tuntea Frankensteinin morsiamen tarinan kierouden ja traagisuuden koko kropassaan.
Pitää kuitenkin myöntää, että välillä Creature Commandos menee vähän yli hyvän maun rajojen tarinankerronnassaan ja huumorissaan. Erityisesti seksin kirjoittamisessa Gunn on tällä kertaa tuntunut hairahtaneen turhan epämukavalle alueelle. Ensimmäisessä jaksossa Iskuryhmä-M tapaa Pokolistanin prinsessan Ilana Rostovicin (Maria Bakalova), joka iskee heti silmänsä Rick Flagiin. Ilmeisesti hänellä on seksuaalinen fetissi mitä tulee vanhempiin miehiin. Sinänsähän tämä on ihan hupaisaa, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa tuomita kenenkään kinkkejä, mutta Gunnin kirjoitus kiirehtii liikaa Ilanan seksuaalisuuden kanssa, saaden tämän tuntumaan enemmän kiimaisen pervon karikatyyriltä kuin seksuaalisesti villiltä ja itsevarmalta naiselta. Hyvin pian katsoja saa seurata kuinka Ilana riisuuntuu kainostelevan Rickin edessä ilkosilleen. Samaan aikaan sarjan showrunner Dean Lorey ja ohjaaja Matt Peters eivät tunnu uskaltavan mennä täysillä irstailuun mukaan, pitäen alastoman juustokakku-Ilanan nännit ja takapuolen visusti varjoissa.
Jossain määrin Gunnin voi ehkä tulkita yrittävän kääntää vahingollinen trooppi “ein muuttamisesta kylläksi” päälaelleen, kun toisessa jaksossa vastahakoinen Rick lopulta antautuukin Ilanan lähentelylle ja kaksikko päätyy harrastamaan äänekästä seksiä kahdestaan. Onhan elokuvissa ja tv:ssä nähty vuosikymmeniä kuinka vahvempi mies saa naisen “tajuamaan” että tämä on koko ajan vastannut miehen tunteisiin, kun tämä “hiukan” käyttää voimaa “auttaakseen” tilannetta. Käytännössä kohtaus Creature Commandossa on vain epämiellyttävä toisinto ikävästä troopista, jonka yli toivoisi tarinankertojien jo päässeen. Olisi huomattavasti hauskempaa seurata jatkossakin Rick Flagin ja Ilanan seksiseikkailua, jos nämä olisivat alusta asti olleet yhtä innoissaan toisistaan. Nyt kohtaus jättää pahan maun suuhun, vaikka se keventyykin kaksikon löydettyä yhteisen sävelen.
Asiasta tekee entistäkin oudomman se, että Ilanalle äänen antava Maria Bakalova oli ilmeisesti ensimmäinen uuteen DCU:hun palkattu näyttelijä ja Gunn kehitti hahmon nimenomaan Bakalovaa varten. Ei tietenkään ole harvinaista tai mitenkään väärin, että kirjoittajat luovat hahmoja tuttu näyttelijä mielessään. Mutta sitten kun kolmekymmentä vuotta kirjoittajaa nuorempi näyttelijä laitetaan esittämään hahmoa, joka himoitsee yli kaiken vanhempaa mieshahmoa, jonka esittäjä on niin ikään kolmekymmentä vuotta nuorta naisnäyttelijää vanhempi, herättää se kysymysmerkkejä. Toki myös Gunnin oma vaimo on häntä kaksikymmentä vuotta nuorempi, joten sinänsä iso ikäero on hänelle arkea, enkä lähtökohtaisesti ole muutenkaan kiinnostunut aikuisten ihmisten suhteiden arvioimisesta. Mutta kun taiteen ja tosielämän välillä on niin selviä yhtäläisyyksiä näinkin latautuneessa paikassa, on se huomionarvoista.
Toinen kohta missä Gunn hairahtaa seksin kirjoituksessa on Briden taustatarina johon syvennytään sarjan toisessa jaksossa. En halua ensimmäisessä sarjan arvostelussani mennä syvälle spoilereihin, joten puhun asiasta mahdollisimman vähän yksityiskohtia paljastaen. Frankensteinin hirviöön ja tämän morsiameen perustuvasta tarinasta voi tottakai jo toki olettaakin paljon oikein. Frankensteinin hirviö, sarjassa nimeltään Eric, oli surullinen kun hänellä ei ollut puolisoa, joten hän pakotti luojansa itselleen sellaisen tekemään. Kun ruumiin paloista koottu nainen oli herätetty henkiin, ei tämä kuitenkaan heti innostunut miehestä joka oli hänen puolisokseen tarkoitettu. Tarinasta tulee luonnollisesti mieleen Yorgos Lanthimoksen Poor Things, kun vasta elämän saanutta Bridea opetetaan ihmisten tavoille. Lopulta tämä johtaa kuitenkin todella karmivaan tilanteeseen, joka kuitenkin käsitellään niin nopeasti, että katsojana ei voi olla varma onko Gunn itsekään tietoinen hetken epäeettisyydestä. Sen päälle vielä heitetään lisää karmivia tekoja, jotka traumatisoivat Briden ja ajavat hänet sarjan nykytilanteeseen.
Lopulta tulevaisuus näyttänee mitä Briden historiasta todella halutaan sanoa. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin todella tehokkaasti kerrottu tarina naisesta, joka luotiin väkisin miellyttämään tämän elämän miehiä ja tämän yrityksestä löytää oma tapansa elää elämäänsä. Potentiaalia todella rikkaaseen ja mieltä korottavaan kertomukseen on ilmassa paljon. Kaikki riippuu lopulta siitä, miten Bride kuvataan jatkossa käsittelemässä traumojaan ja näkeekö hän itse sen miten tohtori Frankenstein ei ollut hänen puolellaan yhtään sen enempää kuin kiimainen Frankensteinin hirviökään. Odotan innolla vastauksia, vaikka vähän pahaa makua suuhuni jäikin.
James Gunnin politiikka noin muuten näyttäisi kuitenkin myös Creature Commandosin myötä olevan oikealla puolellaan. Syvälle ei kahdessa ensimmäisessä jaksossa mennä, mutta heti alussa nähtävässä keskustelussa Rick Flagin ja Amanda Wallerin välillä kuullaan siitä miten valtioilla ei Flagin mukaan ole ystäviä ja miten Wallerin mukaan Yhdysvaltojen ystävät ovat tottakai maat joilta saa öljyä halvalla. Toisena esimerkkinä Circen kanssa liittoutunut Sons of Themyscira -järjestö. Kyseessä on joukko inceleitä, jotka ovat suuttuneet siitä ettei Themysciran saarelle oteta miehiä. Nämä äitinsä maitoa liukasteena käyttävät luuserit myös inisevät wokesta ja feminimismin pilaamasta maailmasta. Näin Gunn osoittaa suoraa seisovansa yhä paremman, tasa-arvoisemman maailman puolella.
Animaatiotyyliltään Creature Commandos on varsin toimiva. Vertailukohdiksi sopii hyvin toiset menestyneet supersankarianimaatiosarjat, X-Men ‘97 ja Invincible. Creature Commandos ei ole aivan yhtä syvällä yhdeksänkymmentäluvun piirretyissä tyylillään kuin nuo sarjat, vaan tuntuu ottaneen askeleen kohti modernimpaa aikuisten animaatiota. Hahmot ovat hitusen jäykempiä ja tyylitellympiä. Jäykkyyden puolesta mieleeni tuli hiukan Archer-sarja, joskin Creature Commandosia ei kiinnosta kyseisen sarjan realismi hahmodesignissaan. Samaan aikaan tämä sarja kuitenkin on huomattavasti animaatioltaan lennokkaampi. Erityisesti toimintakohtauksissa hahmojen liikkeet muuttuvat sulavan eläväisiksi, tehden teoksesta todella miellyttävää katsottavaa. Jäykän ja sulavan kai pitäisi olla oksymoroni, mutta sarja silti onnistuu molemmissa.
James Gunnin tyyli käyttää olemassa olevaa populäärimusiikkia teoksissaan on vahvana läsnä myös Creature Commandosisssa. Itäiseen Eurooppaan sijoitettuun fiktiiviseen Pokolistaniin sijoittuvan sarjan soundtrack on myös inspiroitunut kyseiseltä alueelta. Esimerkiksi sarjan tunnusbiisinä toimivan Moliendo cafén esittää romaneista koostuva bändi Fanfare Ciocărlia ja molemmissa jaksoissa kuullaan “romani punkkia” soittavaa Gogol Bordelloa. Suomalaisetkin saavat jälleen syyn rynnätä torille, kun ensimmäisen jakson lopputekstit kulkevat Korpiklaanin Juodaan viinaa -biisin tahtiin. Omalaatuinen musiikkimaailma sarjassa vaatii minulta hiukan totuttelua, mutta lähtökohtaisesti olen iloinen siitä, että Gunn jälleen nostattaa erilaista musiikkia ihmisten korville. Romani-punkissa ja balkanin puhallinmusiikissa tuntuu olevan aivan omanlainen rähinänänsä, joka istuu mainiosti sarjan hakemaan estetiikkaan.
Kokonaisuutena Creature Commandos -sarjan ensimmäiset jaksot, The Collywobbles ja The Tourmaline Necklace, tuntuvat ehdalta James Gunn -tuotannolta. Roisi huumori ja lennokas animaatio loistavat räväkän musiikin tahdissa. Tarinaan mahtuu vahvoja tunteita herättävää draamaa, kun sarja alkaa tutustumaan tarkemmin hahmoihinsa toisen jakson myötä. Gunnin kirjoituksen seksuaalisuudessa on kuitenkin selviä ongelmia, jotka aiheuttavat selvää epämukavuutta katsomossa. Lopulta jään kuitenkin innolla odottamaan mitä sarjan seuraavat jaksot tuovat tullessaan. Gunnin mukaan kolmannessa jaksossa tutustutaan paremmin G.I. Robotiin!
Mitä mieltä sinä olet Creature Commandos -sarjan avausjaksoista? Laitetaan keskustelua pystyyn kommenteissa. Voit myös tukea kanavaani YouTubessa painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Olen myös kiitollinen kaikille, jotka jakavat arvostelujani eteen päin. Somesta löydyn nimellä okuvakarju, yhteistyöehdotuksia ja palautetta voi antaa myös sähköpostilla ossi.kuvakarju@gmail.com. Olen osa leffamedia.fi -yhteisöä ja teen mainion Leffahullu Podcastin Niken kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti