Star Wars: Skeleton Crew – jakso 1x03 (sisältää SPOILEREITA)
.png)
Ei tule kenellekään kanavaani seuraavalle yllätyksenä, että viime viikolla alkanut uusi Tähtien sota -sarja, Skeleton Crew, toimi minulle oikein hyvin. Myös tänä keskiviikkona ryntäsin innokkaasti uutta jaksoa katsomaan, kun vihdoin illalla muilta kiireiltä kerkesin. Ja vaikka sarjan alku olikin ollut oikein lupaava, en osannut odottaa sitä riemua minkä koin sarjan kolmatta jaksoa katsoessa. Sen komedinen ote ja puhdas lapsenomainen riemu vei mennessään saman tien ja täytti mieleni hyvällä ololla.
Jaksossa kuvataan miten At Attinin planeetalla päähenkilöiden vanhemmille on kaikille selvinnyt heidän lastensa katoaminen ja miten paljon se heitä huolettaa. Ja huoleen on toki aihettakin. Borgon avaruussatamassa lapset ovat onnistuneet murtautumaan ulos häkistään jedinä esiintyvän Jod Na Nawoodin (Jude Law) avulla. Yhdessä viisikko onnistuu hiipimään takaisin lasten alukselle. Nämä eivät kuitenkaan suostu lähtemään ilman heitä pelastanutta SM-33 -droidia (Nick Frost). Vastahakoinen Jod joutuu lähtemään pelastusreissulle voittaakseen lasten luottamuksen. Luottamus ei toki synny niinkään helposti. Varsinkin kun seuraavalla planeetalla Jodin vanha tuttu, Kh’ymm (Alia Shawkat), kutsuu Jodia “Karmiini-Jackiksi” ja hälyttää paikalle tätä etsivät Uuden tasavallan sotilaat.
Sarjan kolmannessa jaksossa Jude Law pääsee kunnolla vauhtiin esitellessään hahmoaan Jod Na Nawoodia yleisölle. Hänen performanssinsa on ihastuttavan veijarimainen. Lämmin, mutta silmäkulmat täynnä pilkettä. Lawn seuraaminen jakson aikana on jatkuvaa riemua, kun tämä yrittää parhaansa mukaan valita oikeat sanat kuhunkin ongelmaan johon ajautuu. Kyseessä on selvästi klassinen, kujeileva selviytyjä.
Ainakin varttuneemmalle yleisölle Law antaa selvän kuvan siitä, että Jod ei todellakaan ole se jalo jediritari, jonka kuvan itsestään lapsille yrittää antaa. Kyseessä on alusta asti ilmiselvästi omaa agendaansa ajava ryökäle, johon luottaminen saattaa olla valtava virhe. Samaan aikaan ei katsoja voi olla ymmärtämättä miksi lapset tätä seuraavat. Hänellä on virneestään huolimatta vetovoimaista karismaa, jonka vuoksi hän näyttää helposti parhaalta vaihtoehdolta, varsinkin avaruusrosvojen täyttämällä planeetalla.
Arvostan myös sitä, että kirjoittajat Christopher Ford ja Jon Watts ymmärtävät olla pihtaamatta Jodin salaisuuksia katsojilta liian pitkään. Hyvin pian jaksossa selviää, että Jod on kuin onkin ensimmäisen jakson alussa nähty kapteeni Silvo. Tämä helpottaa suuresti sarjasta nauttimista, sillä yhteys Silvon ja Jodin välillä oli alusta asti niin selkeä katsojille, että paljastuksen lykkääminen myöhemmäksi olisi tuntunut enemmän kiusanteolta kuin hauskalta mysteeriltä. Kun katsojalle on mahdollisimman pian selvää että Jod on suurta aarretta etsivät huijari, on hänen helppo nauttia matkasta ja siitä saavatko päähenkilöt totuuden selville ja siitä mikä heidän reaktio siihen tulee olemaan.
Paitsi että eivätpä Ford ja Watts liian kauaa lapsihahmojakaan pidä pimennossa. Osa ryhmästä on alusta asti epäileväinen muukalaisen suhteen, erityisesti KB, jota esittävä Kyriana Kratter pääsee tuomaan paremmin hahmonsa persoonaa esiin. KB osoittaa olevansa erityisen fiksu niin matemaattisesti kuin sosiaalisestikin, tietäen kuinka epätodennäköistä on törmätä jediin keskellä galaksia ja kuinka tätä voi kuitenkin hyödyntää tietä kotiin etsiessä.
On myös hauska nähdä miten Ford ja Watts käyttävät lasten väittelyä hyödyksi ja vahvistavat näin hahmojen luonteita. Wim on lapsista seikkailun nälkäisin ja ehta unelmoija, joka on liiankin innokas luottamaan jedinä esiintyvään mieheen. Onhan hän itsekin jedin urasta haaveksiva tulevaisuuden sankari. Neel taas on vakuuttunut siitä faktasta, että Jod heidät auttoi ulos avaruusrosvojen vankilasta ja kokee helpoksi muutenkin pysyä parhaan ystävänsä rinnalla. Fern taas on terveen epäluuloinen muukalaista kohtaan ja valmis tarvittaessa tämän hylkäämään. Hän myös automaattisesti olettaa KB:n olevan puolellaan, koska he ovat molemmat tyttöjä ja pitkäaikaisia tovereita.
Kun Jod sitten paljastuu huijariksi, osaavat lapset kiristää tältä totuuden ulos. Joskin kyseessä on enemmän emotionaalinen fakta, kuin konkreettinen tieto tämän menneisyydestä. Jod nimittäin sanoo olevansa eksynyt ja yksin, aivan kuten lapsetkin. Tämä on siinä mielessä erittäin toimivaa, että se tuntuu samaan aikaan vilpittömältä tunnukselta Jodin suunnalta, mutta voi myös olla upea tapa manipuloida lapsia. Ihmisethän nimenomaan toimivat enemmän tunteen kuin järjen pohjalta, väittivät he mitä tahansa muuta. Ja emotionaalinen paljastus, joka vaikuttaa tulevan syvältä ihmisen sisältä, herättää hyvinkin herkästi luottamusta. Kun joku uskaltautuu kertomaan jonkun salatun totuuden itsestään, tuntee kuulija itsensä arvostetuksi ja luonnostaan pyrkii vastaamaan tätä. Tämän vuoksi lapset eivät vaadi Jodilta ainakaan heti tässä jaksossa täyttä selostusta tämän elämästä kapteeni Silvona tai siitä miksi Kh’ymm kutsuu häntä Karmiini-Jackiksi.
Kh’ymm onkin myös itsessään käsittelyn arvoinen hahmo. Rakastuin tähän pieneen pöllöä muistuttavaan avaruusolentoon saman tien. Hahmon koko olemuksessa oli klassisen fantasian tuntua. Viisas, hitusen omalaatuinen otus, joka muistuttaa enemmän eläntä kuin ihmistä, mutta kantaa sisällään suurta sydäntä. Hänen innostuksensa astronavigointia kohtaan ja vilpitön huoli lapsista oli ihailtavaa katseltavaa. Samoin hänestä huokui myös hyvää huumoria, kun tämä yritti viivästyttää Jodia, jotta Uuden tasavallan sotilaat ehtisivät paikalle ennen tämän lähtöä. Liian harvoin vastaan tuleva Alia Shawkat ilahduttaa Kh’ymmin äänenä, jonka Lucasfilmin visuaalisista ja erikoistehosteista vastannut ryhmä on tuonut eloon ihanan eläväisenä ja konkreettisena.
Skeleton Crewn kolmannesta jaksosta tekee niin mahdottoman ihastuttavan ennen kaikkea sen puhdas seikkailun tuntu. Pako Borgon avaruussatamasta ja myöhemmin Kh’ymmin asuttamalta kuulta ovat täynnä lapsenomaista riemua. Kaikki pannaan paskaksi kun sankarimme rynnivät kohti vapautta ja uusia seikkailuja. Erityisesti hupia herättää kaaos joka aiheutuu kun päähenkilöiden alus yrittää paeta avaruussatamasta, mutta on yhä kiinnitettynä häkellyttävän vahvalla bensaletkulla satamaan. Seuraa tottakai järjetön määrä tuhoa kun tästä sitten yritetään keplotella pois. Ja jakson lopussa homma vain eskaloituu, kun Jod laittaa Wimin ja Fernin aluksen tykkeihin. Lapset ampumassa alas Uuden tasavallan X-hävittäjiä on vastuuttomuudessaan hulvatonta. Samaa mielikuvituksellista juhlaa, mitä nähtiin pari vuotta sitten Marvelin Thor: Love and Thunder -elokuvan lopussa. Bravo, sanon minä!
Tässä viikolla ennen kolmannen jakson julkaisua, tuli kuunneltua pari sarjan arvostelua. “Movie Bob” Chipman omassa The Big Screen -ohjelmassaan, sekä David Chen ja Patrick Klepek Decoding TV -podcastissään kaikki spekuloivat, että Skeleton Crewn At Attin -planeetta luultavasti tulee paljastumaan jonkinlaiseksi pahisten salaisuudeksi. En itse asiaa paljoa tainnut miettiä aiemmin, mutta nyt ajatuksesta on vaikea päästää irti. On selvää, että jotain tästä planeetasta ei katsojille olla kerrottu ja paikan tarkempi tarkastelu saa sen tuntumaan yhä vain epäilyttävämmältä. Onko esimerkiksi planeettaa kiertävä “Este” luonnonilmiö vai tarkoituksella luotu harha? Miksi sen ylittäminen on kielletty planeetan laissa? Ja mistä planeetan asukkaiden “Suuressa työssä” onkaan kyse?
Sarjan kolmas jakso heittää lisää bensaa spekulaation liekkeihin. Nyt Kh’ymmin yrittäessä saada lapsilta tietoa At Attinista, selviää planeetan yhteyden Vanhaan tasavaltaan. Termi “Old Republic” on itselleni tuttu tuhat vuotta ennen Tähtien sotaa kuvaavana ajanjaksona, johon esimerkiksi legendaariset Knights of the Old Republic -pelit sijoittuvat. Tiedän monien Tähtien sota -fanien pitkään toivoneen uuteen kaanoniin tarinoita, jotka sijoittuisivat kyseiseen ajanjaksoon. Vaikuttaa siltä, että Skeleton Crew voi olla ensimmäinen askel siihen suuntaan.
Oma tämän hetkinen teoriani on se, että At Attin on eritystyksissä muulta galaksilta pysynyt jäänne Vanhan tasavallan ajoilta. Tuhatvuotinen piilossa pysyminen toki tuntuu absurdilta, mutta puhumme muutenkin scifi-fantasiasta, joten turha antaa mielikuvituksen hidastua. Ajatuksiini nousee kuva tiukasti omaa dogmaansa seuraavasta yhteiskunnasta, joka pyrkii luomaan planeetasta omien arvojensa mukaisen utopian ja säilyttämään vanhan aikaisen yhteiskuntansa tiukasti sellaisena kuin se on aina ollut. Ensimmäisessä jaksossa nähty At Attinin koulun soveltuvuuskoekin kaikessa fasistisuudessaankin kuulostaa juuri sellaiselta pervoudelta, mitä eristyneessä diktatuurissa saatettaisiin harrastaa. Myös se, että planeetan opettajina ja lainvartijoina toimii vain droideja, tuntuu epäilyttävältä. Ettei vain koko planeetta toimisi tuhansia vuosia vanhan ohjelmoinnin johdolla? Jään kyllä todella innokkaasti odottamaan minne tämä tarina johtaa.
Skeleton Crew -sarjan kolmas jakso, Hyvin kiinnostavaa, avaruusnavigaatio-ongelmana, on todella riemukas seikkailu scifi-fantasian syövereissä. Hahmot ovat edelleen loistavaa seurattavaa ja saavat vain lisää puhtia Jude Lawn päästessä kunnolla esiin. Lapsenomainen mielikuvitus antaa tahdin lystille toiminalle ja uusi avaruusolento hyppää saman tien katsojien uudeksi suosikiksi. Samaan aikaan sarjan pinnan alla odottaa todellinen mysteeri, jonka todellisuuden spekulointi tekee matkasta entistäkin nautinnollisempaa. Ai että. Tuskin maltan odottaa seuraavaa jaksoa.
Kuulen myös mielelläni teidän mietteitänne tästä jaksosta? Mitä te luulette At Attinilla oikeasti tapahtuvan? Laittakaa keskustelu käyntiin kommenteissa. Arvostan suuresti myös jos jaatte arvosteluani eteen päin. YouTubessa helpoin tapa auttaa kanavaani on peukun, tilaa-napin ja kellon painaminen. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Palautetta ja yhteistyöpyyntöjä voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Olen osa leffamedia.fi -yhteisöä ja teen loistavan Leffahullu Podcastin Niken kanssa mahtavaa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti