Star Wars: Skeleton Crew – jakso 1x04 (sisältää SPOILEREITA)

Star Wars: Skeleton Crew

1x04

Kirjoittanut: Christopher Ford & Jon Watts

Ohjannut: Daniel Kwan ja Daniel Scheinert

Tähtien sota -maailman loi George Lucas

Olipa mukava kun keskiviikkona sattui olemaan vapaapäivä työkokeilusta ja sain kunnon yöunien jälkeen hypätä suoraan Tähtien sodan maailmana. Ei tarvinnut sinä iltana paeta spoilereita ja sain jättää uuden Skeleton Crew -jakson rauhassa hautumaan alitajuntaani. Myös sarjan neljäs jakso oli todella ilahduttavaa katseltavaa. Erityisesti siinä ilahdutti keskittyminen ihanaan Neelin (Robert Timothy Smith) hahmoon ja sarjan mysteerien syventyminen.

Lapset ja Jod Na Nawood (Jude Law) saapuvat Kh’ymmiltä saatujen koordinaattien osoittamalle planeetalle. Paikka näyttää At Attinilta, mutta paljon, paljon vanhemmalta. Planeetan talot ovat rapistuneita ja kasvit ovat päässeet valoilleen. Jod jätetään SM-33:n (Nick Frost) kanssa alukselle, lasten mennessä tutkimaan planeettaa. He kohtaavat nuoren tytön, lapsisotilaana toimivan Haynan (Hala Finley), joka opettaaa heille planeetan tilasta. At Achrann -nimeä kantavalla planeetalla pienet militaristiset klaanit sotivat keskenään ikuisessa koston kierteessä. Ulkoavaruuden toimet eivät paikallisia kiinnosta, mutta mikäli Luurankojoukon lapset todistavat urhoollisuutensa Haynan isälle, kenraali Strixille (Mathieu Kassovitz), päästetään heidät vanhaan torniin, josta löytyy muille planeetoille vieviä koordinantteja.

Kuten sanottu, Neel on aivan mahdottoman ihana hahmo. Tässä jaksossa pieni elefanttia muistuttava ystävämme pääsee paremmin esiin, kun hän ystävystyy lapsisotilas Haynan kanssa. Muiden joukon lapsien ihastellessa Haynan leiriltä löytyviä aseita, jakaa Neel ruokaansa nälkäisille lapsille ja puhuu siitä miten hän ei ymmärrä planeetan asukkien jatkuvaa tarvetta taistelulle. Hänen filosofiansa on ihana lapsenomaista ja naiivia, mutta sen myötä niin rehtiä ja ihailtavaa. Neelin mukaan konfliktissa riittää että pyytää anteeksi ja löytää sen myötä keinon jatkaa yhdessä eteenpäin. Tottakai tosielämä on niin paljon sellaista mutkikkaampaa, mutta jaksoa katsellessa on mahdotonta olla ajattelematta, etteikö kyse olisi taas siitä, että lasten suusta kuulee totuuden. Miksi kaikesta on pakko taistella väkivalloin? Eikö olisikin parempi vain joskus laskea aseet ja kuunnella toisen tuskaa?

Ironista sinänsä että Wim (Ravi Cabot-Conyers) on se joka on koko ajan haaveillut jedin urasta ja seikkailuista, kun selvästi hänen ystävänsä Neelin on se, joka eniten joukosta osoittaa jediksi soveltuvia piirteitä. Hänen pyrkimyksensä auttaa heikompia ja arvostuksensa rauhaa kohtaan on juuri niitä seikkoja, mitä galaksi ja maailma tarvitsevat suojelijoiltaan. Ja tosipaikan tullen uskaltaa Neelkin pelostaan huolimatta pistää vääryydelle vastaan. Hän huutaa protestinsa kun kenraali Strix lähettää lapset etulinjassa sotaan ja myöhemmin kun SM-33 sekoaa, heittää Neel tätä kivellä viedäkseen tämän huomion pois ystävistään. Neel on todellinen sankari ja syystäkin noussut saman tien koko Tähiten sota -fanikunnan suosikiksi.

Rakastin myös kemiaa mikä muodostui Neelin ja lapsisotilas Haynan välille. Idyllisessä ja rauhallisessa lähiössä kasvanut pikkupoika ja karskiintunut sodan karaisema teinityttö muodostavat todella ihastuttavan parivaljakon. Haynaa esittävä Hala Finley luo performanssillaan erinomaisen kuvan vahvasta soturitytöstä, josta kuitenkin löytyy myös pehmeämpi puoli, jonka Neel auttaa esiin jaksossa. Finley osaa todella nätisti tasapainotella hahmonsa piirteiden kanssa. Lisäksi on häikäisevää miten hän onnistuu rakentamaan loistavan kemian Neelille äänen antavan Robert Timothy Smithin ja tälle liikkeen antavan Kacie Borrowmanin kanssa. Katsoja ei hetkeksikään Neelin ja Haynan välisten kohtausten aikana kyseenalaista sitä, etteikö kyseessä olisi todellinen norsupoika. Suurkiitokset tästä tottakai kuuluvat myös jakson ohjanneille Danieleille.

Daniel Kwan ja Daniel Scheinert ovat parhaiten tunnettuja Oscar-palkintoja kahmineesta megahitistään Everything Everywhere All at Once. Kaksikon kyky kertoa syvälle tunteisiin vetoava tarina huumorin ja mitä kummallisimman kuvaston avulla sai koko maailman ihastumaan heidän kykyihinsä. Siksi itsekin innostuin valtavasti, kun kuulin heidän ohjaavan jakson Skeleton Crewtä. Sarjan neljäs jakso kuitenkin muistuttaa, että kaikesta huolimatta myös Tähtien sota -sarjast ovat tv-sarjoja. Tv-sarja on ennen kaikkea kirjoittajan media, vaikka siihen onkin visuaalisesti voimakkaita ohjaajia palkattu. Danielien työ ei siis Skeleton Crewssä eroa merkittävällä tavalla aikaisempien jaksojen ohjaajien, Jon Wattsin ja David Loweryn, työstä. Kyseessä on varmalla otteella tehty jakso, joka ei kuitenkaan mitenkään merkittävästi riko aikaisemmin pohjustettua estetiikkaa.

Mutta kuten sanottu, ovat Danielit selvästi hakoja lasten ohjaamisessa. Eivät enempää tai vähempää kuin heidän aiemmin mainitut kollegat, mutta saan siitä hyvän aasinsillan takaisin tarinan hahmonkaariin. Valtaosan jaksoa muut lapset ovat keskittyneet aseilla leikkimiseen, mutta loppua kohden nähdään todella hienoa draamaa, kun Ryan Kiera Armstrongin esittämä Fern alkaa kyseenalaistaa kykyjään joukon kapteenina. Itsepäisyydestään huolimatta hän on aivan liian syviin vesiin eksynyt lapsi. Danielit nostavat Armstrongin performanssista hienosti esiin tytön kasvavan epävarmuuden, kun hahmot joutuvat jälleen uuteen vaaraan. Ja tämän myötä Ravi Cabot-Conyers ohjataan osoittamaan Wimin nöyrempää ja myötätuntoisempaa puolta, kun tämä myöntää omat virheensä ja tarjoaa tukea toverilleen. Kohtaus on ihanan vilpitön ja herkkä.

Jaksossa Christopher Fordin ja Jon Wattsin loihtima mysteeri syvenee myös jälleen kerran. Saapuminen At Attinia muistuttavalle planeetalle herätti saman tien miljoonia kysymyksiä, joita hahmot itsekin tuovat esiin dialogissa. Mitä jos poistumalta planeetalta he olivatkin siirtyneet ajassa eteen päin? Totuus oli onneksi pohjustettu jo edellisessä jaksossa. At Attin nimittäin oli vain yksi Vanhan Tasavallan tärkeimmistä planeetoista. Ja kun hahmot sitten pääsevät At Achrannilta löytyvään torniin, oppivat he joukosta “At”-etuliitteellä nimettyjä planeettoja. Vaikuttaa siltä, että syystä tai toisesta nämä kaikki ovat olleet osa suurempaa projektia, josta At Attin on ainoa pystyssä oleva, muusta galaksista eristäytynyt planeetta. On kutkuttavaa odottaa vastauksia, mitä tulee At Attinin todelliseen luonteeseen ja siellä tehtävän “Suuren työn” merkitykseen.

“En voi sanoa muistavani mitään At Attinia”, on SM-33:n hokema lause ja jakson nimi. Kumma tapa toistaa samat sanat aina kun planeetta mainitaan johtuu siitä, että SM-33:n entinen kapteeni kielsi tätä kertomasta kenellekään At Attinista ja käski tätä surmaamaan kaikki jotka sen olinpaikan selvittävät. Paljastuksen myötä droidi aloittaa hyökkäyksen lapsia kohtaan, mikä tuntuu jännittävältä ja myös omalla tavallaan traagiselta. SM-33 oli kuitenkin lapsia suuresti matkallaan auttanut toveri ja on aina inhottavaa nähdä miten selvästi tietoisuuden omaavat droidit ovat aina osin ohjelmointinsa uhreja. SM-33 on myös katsojille ollut valtavan pidettävä hahmo, kiitos Nick Frostin nerokkaalle merirosvoaksentille, jolla hän hahmon vuorosanoja on tulkinnut. Toivon todella että SM-33:n matka ei tyssää tähän jaksoon, vaan että lapset ja Jod onnistuvat uudelleenohjelmoimaan hänet puolelleen.

Star Wars: Skeleton Crew -sarjan neljäs jakso, En voi sanoa muistavani mitään At Attinia, on jälleen yksi erinomainen seikkailu osaksi lystiä Tähtien sotaa. Sukellus Neelin hahmoon on mitä ilahduttavin osa jaksoa, täyttäen katsojan sydämen lämmöllä. Samalla myös muut hahmot saavat tärkeää kehitystä ja sarjan mysteerit syvenevät mehukkaalla tavalla. Mukaan mahtuu myös tottakai huumoria ja toimintaa, tehden jaksosta kokonaisvaltaisesti hauskan seikkailun.

Kerro omat mietteesi jaksosta kommenttiosiossa. Voit myös tukea kanavaani jakamalla arvostelujani eteen päin ja painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa YouTubessa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Palautetta ja yhteistyöpyyntöjä voi lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.f -yhteisöä, jonka lisäksi teen Marvel Podcast Suomea yhdessä Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!