Star Wars: Skeleton Crew – jakso 1x05 (sisältää SPOILEREITA)

 

Star Wars: Skeleton Crew

1x05

Kirjoittanut: Myung Joh Wesner

Ohjannut: Jake Schreier

Tähtien sota -maailman loi George Lucas


Jouluna ei hirveästi tule tv-sarjoja katseltua, kun tykkään keskittyä silloin enemmän perheen kanssa hengaamiseen. Joulupäivänä tuli kuitenkin hetki jolloin pystyin hetken viettämään aikaa kaksin isoveljeni television kanssa. Joten uusimman Skeleton Crew -jakson ehdin katsoa jopa sen julkaisupäivänä. Tosin jostain syystä vieraasta telkkarista katsominen tai joulun aiheuttama väsymys hiukan häiritsivät keskittymistäni. Myöskään television asetukset eivät olleet Disney-plussan kannalta optimaaliset ja kuva tämän takia turhan pimeä. Nämä seikat painavat merkittävästi kokemuksessani sarjan viidennen jakson kanssa. Se ei nimittäin tuntunut yhtä lennokkaalta kuin sarjan aiemmat jaksot.


Jakso alkaa At Attinilta. Siellä kadonneiden lasten vanhemmat ovat liittoutuneet ja yrittävät salaa lähettää hätäviestin planeettaa ympäröivän Esteen toiselle puolelle. Samaan aikaan avaruudessa lapset ja Jod (Jude Law) onnistuvat saamaan SM-33:n (ääni: Nick Frost, liike: Rob Ramsdell) takaisin puolelleen. Tämä vie heidät entisen kapteeninsa Tak Rennodin vanhaan piiloon. Droidin järkytykseksi Lanupa-niminen planeetta on kuitenkin muutettu valtavaksi turistirysäksi. Jod ja lapset soluttautuvat planeetalle, mutta paikalle sattunut palkkasoturi Pokkit (Kelly Macdonald) tunnistaa Jodin ja ilmoittaa tästä Brutukselle (ääni: Fred Tatasciore, liike: Stephen Oyung). Pian sekä paikalliset vartijat, että verenhimoiset piraatit ovat luurankojengin kintereillä.


Ovatkohan luurankojengin vanhemmatkaan tietoisia siitä mitä heidän planeetallaan oikeasti tapahtuu ja muun galaksin tilasta? Viidennen jakson alun perusteella on vaikea ainakaan kovin suuria johtopäätöksiä tehdä. Aikuiset puhuvat salaperäisestä Esihenkilöstä, jolta ilmeisesti pitäisi saada lupa kaikenlaiseen intergalaktiseen toimintaan. Hierarkiassa korkea alivaltiosihteeri Farakin (Kerry Condon) kuitenkin myöntää että vanhempien on toimittava salassa johdolta. Kun on nähnyt viime jaksossa At Achrannin tilan, tuntuu entistä enemmän siltä, että At Attinilla toimitaan jonkun ikivanhan, päälle jääneen digitaalisen toimintaohjeen pohjalta. Kaikki korkeimmat auktoriteetit tuntuvat kuitenkin olevan droideja. En ihmettelisi vaikka mystinen Esihenkilökin olisi vain tuhat vuotta vanhaa ohjelmointia seuraava robotti ja koko planeetta tehnyt turhaa työtä vuosisatojen ajan. Jännityksellä kuitenkin odotan vastauksia.


Olisi kai ollut aivan liian aikaista, mikäli luurankojengi olisi löytänyt tiensä At Attinille jo sarjan puolivälin jälkeen. Siksi SM-33:lla ei itsellään ole planeetan koordinaatteja, vaan joukon on ensin matkattava turistiplaneetalle, jossa droidin entinen kapteeni aikoinaan piti piilopaikkaansa. Lanupa on varsin viihdyttävä lisä Kaukaiseen galaksiin. Se tuntuu sopivan osaksi The Last Jedistä tutun Canto Bightin kaltaisia rikkaiden temmellyskenttiä. Jaksossa kuvataan miten paikallisen kylpylän altaat ovat täynnä eri näköisiä avaruusolentoja, jotka rypevät omassa ylimielisyydessään. Erityisesti tykkäsin yksityiskohdasta, jossa kylvyssä rentoutuva hutt-rodun edustaja söi tarjoilijansa, joka harmissaan huutaa “ei taas”, aivan kuin tämä olisi arkipäivää kylpylässä. Lanupasta tulee väkisinkin mieleen Henkien kätkemän kylpylä, vaikka ihan yhtä pitkälle ei mielikuvitus riitäkään Myung Joh Wesnerin käsikirjoittamassa jaksossa.


Samaa mielikuvitusta kuitenkin edustaa myös lasten planeetalla tapaama Cthallops (Patrick Seitz). Valtava avaruusolento joka innostuu auttamaan luurankojengiä kun nämä viihdyttävät tätä tarinallaan. Lähtökohtaisesti Cthallops on aivan erinomaisen villi elementti jaksossa, kiitos Patrick Seitzin möreän äänen ja sarjan erikoistehosteista vastaavien nerojen. Sääli vain, että juuri tässä kohtaa käyttämäni television pimeys kääntyi erityisesti sarjaa vastaan. Minulla ei ole mitään hajua Cthallopsin visuaalisista yksityiskohdista. Mutta pitää nostaa hattua siitä miten tästä siitä huolimatta paistoi läpi muinaisen, suuren olennon energia. Vertaisin sitä mielelläni Taru sormusten herran entteihin. Ihana fantasiamaailman tunnelma.


Jaksossa Jude Lawn esittämän Jod Na Nawoodin mysteeri syvenee myös jälleen. On selvää että hän osaa jonkin verran käyttää Voimaa. Lisäksi hänen puheensa vanhempiaan ikävöivälle Wimille (Ravi Cabot-Conyers) paljastaa tämän selvästi tietävän jotain jedien opeista. Hän puhuu tälle siitä miten tämän on hylättävä sitoumuksensa vanhempiinsa ja vanhaan elämäänsä, jotta tämä voisi ottaa kaiken irti kokemastaan seikkailusta. Tämä selvästi peilaa jedien dogmaa sitoumusten vaarasta, mutta aivan erilaiseksi opetukseksi valjastettuna. Jod alkaa tuntua entistä enemmän jedioppilaalta, jonka koulutus jäi aikanaan kesken. Se kävisi hyvinkin järkeen, kun ottaa huomioon tämän rajallisen kyvyn hallita Voimaa ja omat tulkinnat jedien opetuksista. Jakson lopussa tämä myös tyytyväisenä nappaa itselleen Tak Rennodin piilopaikasta löytämänsä valosapelin.


Myös Jodin motiivit edelleen kiehtovat suuresti minua. Tässä jaksossa luurankojengille paljastuu, että At Attinin suuri aarre on rahapaja. Siellä ilmeisesti taotaan Vanhan tasavallan valuuttaa, jota avaruusrosvot niin kovasti aiemmissa jaksoissa ovat himoinneet, ja jotka Lanupalla työskentelevä hotellivirkailijakin otti ilolla vastaan lahjuksena. Kun totuus selviää, tekee Jod yhtäkkiä käännöksen. Hän haastaa Fernin (Ryan Kiera Armstrong) kaksintaisteluun kapteenin paikasta ja luonnollisesti voittaa tämän aikuisena helposti. Vaikka kyseessä on selvä takinkääntö ja lapsien luottamuksen rikkominen, on minun mahdotonta ajatella, että Jod olisi ainakaan tappamassa muksuja. Vaikka kaikki hänestä kerrottu onkin koko ajan kiljunut hänen epäluotettavuuttaan, ei tämän totaalinen pahuus vain yksinkertaisesti tunnu kuuluvan tälläiseen tarinaan. Väkisinkin mietin, että joko Jod tulee vielä takaisin avittamaan lapsia tai sitten koko ajan suunnitteleen näiden viemistä kotiinsa.


Toisaalta en tiedä mitä aarteen paljastuminen rahapajaksi merkitsee. Vaikea kuvitella, että mahdollisuus painaa mielin määrin rahaa olisi niin hienoa kuin lapset kuvittelevat. Rahan arvohan laskee mikäli sitä on liioissa määrin liikkeellä. Ja lisäksi kai pitäisi rahapajan olla hylätty, jotta siitä olisi hyötyä rikolliselle. Yhden ihmisen on paha mennä kokonaista painoa valloittamaan. Asetelma on joka tapauksessa yhä vain mielenkiintoisempi.


Pidän myös siitä, että Wim ei lopulta mene Jodin kannustamaan suuntaan. Jakson lopussa hän nimittäin löytää rohkeuden sisältään, kun Jod uhkaa katkaista Fernin kaulan. Wim nousee ylös ja ottaa esiin löytämänsä valosapelin. Saman jonka, Jod sitten jakson lopussa poimii. Wim on sitoutunut ystäviinsä ja näiden ollessa vaarassa rohkaistuu haastamaan vihollisensa. Toki tämä on vain lapsi, eikä rohkeuden sekunnit kauaa kanna. Varsinkin kun hän piti valosapelia vahingossa väärin päin ja onnistuu sen sytyttäessään lyömään itseään miekan kahvalla naamaan. Huvittava tapa tuoda Tähtien sodan ikonisin ase mukaan tarinaan ja samalla kuitenkin myös mainio hetki kuvata Wimin kasvua tarinassa.


Jakson loppuessa lapset ovatkin melkoisessa pinteessä. Päästäkseen Jodilta pakoon he avaavan tahallaan ansaluukun, jonka määränpäästä heillä ei ole tietoa. Ja minne ikinä päätyvätkin, heillä on nyt perässään Jod, sekä Brutuksen avaruusrosvojoukko. Olettaen ettei Brutuksen koko joukko menehtynyt, kun luurankojengi laukaisi happoansan näiden niskaan. Se olisi kieltämättä hiukan liian antiklimaattinen tapa sanoa hyvästit tälle uhalle. Kenties jaksossa esitelty seksikkään skottiaksentin omaava palkkasoturi Pokkit päätyykin auttamaan lapsia. Ei nyt hyvää hyvyyttään, mutta lapset voivat kenties ostaa tämän avukseen lupaamalla tälle pääsyn At Attinin rahapajalle. Jään mielenkiinnolla odottamaan.


Skeleton Crew -sarjan viides jakso, Teillä on paljon opittavaa merirosvoista, on viihdyttävä seikkailu jännällä kylpyläplaneetalla. Se syventää sopivasti jälleen sarjan mysteerejä ja hahmoja. Seikkailuun mahtuu myös visuaalisesti mielikuvituksekasta outoutta, mitä arvostan erityisen paljon, vaikka osa nyt jäikin liiaksi pimeän peittoon. Kohti ensi viikkoa taas.


Kuulen mielelläni myös SINUN mietteitäsi jaksosta, joten laita arvostelun kommenttiosio laulamaan. Arvostan myös suuresti jos jaat arvosteluani eteen päin. YouTubessa voit myös auttaa kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Marvel Podcast Suomea Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Häjyt 2 (2025)

Kuvakarju-arvostelu: Kapina elämän puolesta (2025)

Kuvakarju-arvostelu: Possession (1981)