Babygirl (2024)

Babygirl

2024

Ohjannut ja kirjoittanut: Halina Reijn

Olin teatterissa katsomassa jotain elokuvaa, olisikohan ollut Anora tai Conclave, kun eteeni tuli Babygirl-nimisen elokuvan traileri. Mainos lupasi rohkeaa, seksikästä elokuvaa voimakkaan toimitusjohtajan salasuhteesta harjoittelijaansa. Tottakai tällainen herätti mielenkiintoni. Kun sitten aloin arvosteluja elokuvasta kuulemaan, en erityisemmin ollut vakuuttunut. Ainakaan omista suosikkipodcasteistani ei jäänyt erityisemmin mieleen mitään suuria kehuja elokuvien suhteen. Kun Babygirl saapui Tampereelle pressinäytökseen, päätin kuitenkin mennä mahdollisimman avoimin mielin elokuvaa katsomaan. Eihän sitä koskaan tiedä millainen oma reaktio tulee olemaan.

Babygirlissä Nicole Kidman esittää toimitusjohtaja Romy Mathista. Hänellä on komea, rakastava aviomies Jacob (Antonio Banderas) ja kaksi ihastuttavaa lasta, Isabel (Esther McGregor) ja Nora (Vaughan Reilly). Elämä vaikuttaa täydelliseltä, mutta Romya vaivaa täysi seksuaalinen tyytymättömyys. Hänen muuten täydellinen miehensä ei pysty auttamaan häntä toteuttamaan villejä fantasioitaan. Romy kaipaa seksissä todellisen vaaran tuntua ja nöyryytetyksi tulemista. Vastaus tähän saattaa kuitenkin löytyä hänen firmansa uudesta harjoittelijasta Samuelista (Harris Dickinson). Samuel on vahvatahtoinen oman tiensä kulkija, jolle kukaan ei noin vain sano “ei.” Romy huomaa pian aloittaneensa moraalisesti kyseenalaisen, mutta seksuaalisesti jännittävän suhteen nuoren miehen kanssa. 

Elokuva alkaa saman tien Nicole Kidmanista pomppimassa Antonio Banderasin päällä. Voihkintaa kuuluu ja esittääpä Kidmanin Romy tulevansa miehensä kanssa samaan aikaan. Tämän jälkeen Romy sanoo hyvät yöt Jacobille ja menee toiseen huoneeseen runkkaamaan bdsm-henkiselle pornolle. Ohjaaja-kirjoittaja Halina Reijn tekee saman tien selväksi katsojille missä mennään. Tämä elokuva tulee kertomaan kainostelematta naisesta, joka ei saa itselleen mieluisaa seksiä. Kainostelijoille ja puritaaneille elokuva tuskin tulee sopimaan. Itsessäni tämä herättää innostusta. Harvemmin Hollywood-elokuvat ovat näin suoraa seksiä käsitteleviä tai uskaltavat suoraa herättää kiihotusta yleisössään, muuten kuin paidattomian supersankarimiesten tai Fast & Furious -beibien alapyllyjen kautta.

Parhaimmillaan Babygirl onnistuukin varsin hyvin kutkuttamaan katsojan himoja. Kun Romy tapaa Samuelin ja Kidman pääsee Harris Dickinsonin kanssa esittämään kahden välille syntyvää seksuaalista valtapeliä, on tunnelma parhaimmillaan todella hikinen. Kidmanin ja Dickinsonin kemia on parhaillaan ilkeästi kipinöivää ja moraalisella kyseenalaisuudellaan houkuttelevaa. Halina Reijn ottaa riskin tehdessään kaksikon suhteesta myrkyllisen ja suostumuksen suhteen harmaan. Pahimillaan se aiheuttaa katsojassa epämukavuutta, mutta onnistuessaan pääsee katsojan iholle mitä parhaimmalla tavalla.

Suostumuksen ja valtasuhteiden kanssa flirttailu onkin sitten elokuvassa hyvin monimutkainen asia. Aina ei ole täysin selvää mihin Reijn elokuvallaan pyrkii. Samaan aikaan kiihottamaan katsojia, mutta myös kuvaamaan epäonnistunutta seksuaalista valtapeliä. Tästä syntyy ristiriita, joka välillä puskee katsojan ulos elokuvasta. Romy ja Samuel sivuavat joissain keskusteluissa salasuhteensa sääntöjä, mutta kommunikointi jää aina puolitiehen. Kaksikko on täysin tunteidensa vietävissä, eivätkä he koskaan selkeästi kerro toisilleen mitä tahtovat, jos sitä ovat edes itselleen myöntäneet. Tämä on paikoitellen rasittava elementti elokuvassa. Heikko kommunikaatio on toki oikea ongelma ihmiselämässä, mutta joskus taiteessa turhauttavaa seurattavaa.

Tämä pätee myös Romyn avioliittoon. Joissain kohtauksissa hän yrittää ohjata miestään tekemään hänelle ronskimpia seksitemppuja, mutta tämä kokee ne itselleen epämukaviksi ja luonteensa vastaisiksi. On mielenkiintoinen ja todellinen ongelma, että kaikki ihmiset jotka sopivat romanttisesti yhteen, eivät sovi yhteen seksuaalisesti. Babygirl ei kuitenkaan tunnu olevan kiinnostunut käymään tätä keskustelua hahmojen välillä. Romyn ja Jacobin olisi varmasti paljon helpompi korjata seksielämäänsä, jos he puhuisivat siitä avoimesti. Ja tottakai on ihmiselle luontaista, että seksin tabu on niin voimakas, että siitä on vaikea puhua jopa partnerinsa kanssa. Mutta Babygirliä katsellessa se tuntuu välillä aivan liian absurdilta. Katsojan pitäisi tuntea hahmojen monimutkaisuus ja seksistä puhumisen vaikeus, mutta valkokankaalla nämä eivät vain tunnu olevan tietoisia siitä, että seksistä puhuminen avoimesti voi olla edes vaihtoehto.

Romyn tilannetta monimutkaistaa tottakai se, että hänen salarakkaansa on hänen johtamansa firman harjoittelija. Dickinson on tosielämässäkin melkein 30-vuotta Kidmania nuorempi. Virkistävää nähdä välillä tällainen suuri ikäero niin, että nainen on se vanhempi osapuoli. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että Kidman on valta-asemassa rakastajaansa kohtaan. Halina Reijnin käsikirjoitus yrittää mutkistaa asiaa kuvaamalla Samuelin tietoisena Romyn rikkeestä ja implikoi tämän olevan valmis tarpeen tullen kiristämään pomoaan. Koska elokuvan perspektiivi on tiukasti Romyssa kiinni, tuntuu tämä välillä itse uhrilta tilanteessa. Tämä itseasiassa tuntuu ihan positiiviselta asialta elokuvassa. “Pahiksen” perspektiivi ja tämän kuvaaminen normaalina, viallisena ihmisenä voi auttaa ihmisiä tulevaisuudessakin näkemään rikolliset muunakin kuin pelkkinä tekoinaan.

Katsojan myötätunto Romya kohtaan johtaa myös ohjaaja-kirjoittajan kyyniseen kuvaan maailmasta. Reijn onnistuu sivaltamaan suuryritysten pinkkipesua vastaan kuvaamalla Romyn assistentin Esmen (Sophie Wilde) optimistisena ja Romya ylöspäin katsovana feministinä. Esme arvostaa suuresti virallisen tarinan mukaan huipulle omin voimin noussutta naistoimitusjohtajaa ja toivoo voivansa lisätä yrityksessä naisten tukemista erilaisten aloitteiden myötä. Fakta on kuitenkin se, että raha ja valta korruptoivat naisia siinä missä miehiäkin ja “girl boss” on vain kapitalismia hyödyttävä harhakuva. Katsoja tuntee myötätuntoa Romya kohtaan, mutta todellisuudessa hän on aivan kuin kuka tahansa muukin alaisensa kanssa makaava toimitusjohtaja. Kaikki tämän edustama feminismi ja naisvoima ovat tarkkaan suunniteltua harhaa. Vinkkinä tästä toimii myös Samuelin ensiesiintyminen Romyn firmassa, kohtauksessa jossa hän kysyy uskooko Romy robotiikan oikeasti edistävän taistelua ilmastonmuutosta vastaan, vai onko se pelkkää pr:ää. Kieltäytyminen vastata kertoo enemmän kuin tuhat sanaa siitä, miten isot firmat eivät ole valmiita käymään oikeaa keskustelua ekologisuudesta.

Halina Reijnin filmillä tuntuu olevan paljon mielen päällä, mutta se ei vain tunnu pysyvän kasassa. Käsikirjoituksen rytmitys tuntuu olevan ongelmana, sillä Matthew Hannam on ohjattu leikkaamaan elokuva varsin pätevästi. Tarinasta ei kuitenkaan nouse nämä kiinnostavat teemat tarpeeksi jouhevasti esille vaan tunsin alkavani yhdistellä langanpäitä vasta arvostelua kirjoittaessani. Mikä on normaalisti mielestäni täysin okei, mutta se vaatii elokuvalta itseltään tietyn määrän viihdearvoa, mihin Babygirl ei aivan yllä. Tietyissä kohdissa elokuva tuntuu unohtavan mikä siinä kaikista eniten katsojaa viehättää. Romyn ja Samuelin suhdetta pohjustetaan pitkään, mutta sen kliimaksi tunnutaan saavuttavan aivan liian lyhyeksi aikaa, jonka jälkeen elokuva on pitkälti alamäkeä. Suhde ei enää tunnu katsojastakaan jännittävältä, vaan enemmän rasitteelta. Kaikenlisäksi elokuvan loppu tuntuu ponnettomalta. Tarinan opetus tuntuu kömpelöltä ja itsestään selvältä. Näin rohkeana mainostetun elokuvan olisi toivonut viestinsä suhteen olevan edes hitusen kontroversaalimpi.

Babygirl-elokuvasta on aika ristiriitainen tapaus. Parhaimmillaan todella seksikäs ja jännittävä, heikoimmillaan turhauttavaa tyhjäkäyntiä. Elokuva käsittelee herkullisien monimutkaisia teemoja, mutta ei tunnu saavan niitä kunnolla esiin. Teoksen rohkeus ei lopulta kanna loppuun asti, eikä haasta katsojia kovinkaan mielenkiintoisella tavalla. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen että näin sen ja ymmärrän kyllä ihmisiä joille se toimii paremmin kuin minulle.

Kerro omat ajatuksesi Babygirl-elokuvasta kommenttiosiossa. Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!