Creature Commandos – jakso 1x07 (sisältää SPOILEREITA)

Creature Commandos

1x07

Kirjoittanut: James Gunn

Ohjannut: Matt Peters

Nina Mazursky -hahmon loivat Ibraim Robertson ja Jeff Lemire

On kyllä ollut aivan loistavat kuusi viikkoa saatu viettää James Gunnin luoman ja Dean Loreyn johtaman Creature Commandos -sarjan parissa. Uuden DC-elokuvauniversumin ensimmäisenä teoksessa se tarjosi valmiin maailman täynnä hirvittäviä, supervoimaisia ihmisiä, jonne oli mahtavaa sukeltaa jaksosta toiseen. Torstai-iltana ryntäsin sarjan ensimmäisen kauden päätösjakson pariin heti kun kerkesin. Turhauttavaa oli toki se, että puolen vuoden ilmainen pressitilaukseni Maxista oli vanhentunut ja jouduin kiireellä ostamaan itselleni kuukauden omasta pussistani. Onneksi kauden finaali oli kuitenkin odotuksen arvoinen, tyydyttävä lopetus tarinalle väkivaltaisista hirviöistä.

Jakson takaumissa keskitytään tällä kertaa Nina Mazurskyn (Zoë Chao) menneisyyteen. Tytön syntyessä tämän keuhkot olivat suurimmaksi osin hänen rintansa ulkopuolella. Hänen isänsä, Edward Mazursky (Gregg Henry), rakentaa Ninalle raskaan koneen joka auttaa häntä hengittämään. Myöhemmin Edward uskoo keksineensä keinon parantaa Ninan kokonaan, mutta koe muuttaakin tytön vesieläinten dna:n vuoksi vain vettä hengittäväksi amfibiksi. Tarinan nykyhetkessä Iskuryhmä-M saapuu prinsessa Ilanan (Maria Bakalova) linnaan. Eric Frankensteinin (David Harbour) väliintulosta huolimatta he onnistuvat pääsemään lähelle prinsessaa. Tämä uiskentelee tarkasti vartioituna, jonka vuoksi Nina Mazursky on ainut, jolla on mahdollisuus surmata prinsessa. Samaan aikaan Yhdysvalloissa Waller (Viola Davis) saa tietää professori MacPhersonin kuolemasta ja Clayfacen huijauksesta.

Creature Commandosin päähenkilöt ovat pääasiassa olleet traagisen taustansa vuoksi pahuuteen kääntyneitä reppanoita. Olen puhunut puhtaamman pahan näkemistä sarjassa ja jossain määrin Eric Frankenstein onkin tätä aukkoa täyttänyt. Se mitä en osannut odottaa, oli se, että sarja tarvitsi myös yhden lähes niin viattoman hahmon kuin vain tässä kontekstissa on mahdollista. Tätä edustaa Nina Mazursky, jonka taustatarina jätettiin tähän ensimmäisen kauden päätösjaksoon. Olin miettinyt että millainen paljastus tämän takaa löytyy, sillä oletin, että vastaus saattaisi olla hyvinkin järkyttävä, jos sitä kerta kauden loppuun asti pihtaillaan. Mutta ei. Nina Mazursky onkin juuri niin viaton kuin miltä hän on vaikuttanutkin koko sarjan ajan.

Ninan tarina alkaa saman tien suurella vääryydellä, kun hänen oma äitinsä hylkää hänet. Äiti (Joy Osmanski) kun ei kestä edes katsoa epämuodostunutta tytärtään silmiin ja alkaa saman tien maalata piruja seinille siitä, miten helvetillistä tytön elämä tulee olemaan, mikäli tämä tulee aina olemaan riippuvainen isänsä luomista koneista. Suru ja viha täyttävät katsojan saman tien, kun äiti implikoi, että tytön olisi ollut parempi kuolla, ennen kuin hän hylkää miehensä ja lapsensa. Ninan isä, Edward, onneksi toimii tyttärensä elämässä koko ajan kannustavana ja apukeinoja etsivänä holhoajana. 

Toki myös voidaan kyseenalaistaa Edwardin tarve etsiä “parannusta” tytölleen. Monesti vammaisista ihmisistä puhuttaessa, erityisesti vaikkapa sokeiden ja kuurojen kohdalla, ajatellaan että näiden vamman on pakko olla heidän elämänsä pilaava taakka, sen sijaan että vika olisi vammattomille suunnatussa yhteiskunnassa. Tämän myötä Ninan muuttuminen pelkästään vettä hengittäväksi amfibiksi voidaan tulkita Edwardin hybriksen aiheuttamaksi rangaistukseksi. Kidukset kuitenkin tuomitsevat Ninan elämään jatkuvasti veden peitossa ja liikkumaan ihmisten seurassa vedellä täytetyssä sukelluspuvussa.

Tästä tottakai seuraa rankkoja kohtauksia, kun Nina menee vuosien kotiopetuksen jälkeen muiden nuorten kanssa kouluun. Ei yllätä ketään, että muut nuoret ottavat hänet todella huonosti vastaan. Lapset rakastavat etsiä joukostaan eroavia ihmisiä ja tehdä näiden elämästä helvettiä. Ninaa pilkataan jatkuvasti sammakoksi ja häntä pahoinpidellään fyysisesti urheilun varjolla. Ei sinänsä ole ihmekään, että Nina lopulta päätti karata kotoa ja päätyi elämään viemäreissä ja järvissä. Tarina on sydäntäsärkevä ja erityisen vaikuttavaksi sen tekee se, että se on saatu niin nätisti kerrotuksi alle puolituntisessa jaksossa. Tässä tottakai auttaa kiusaamisen universaalius. Aika moni on varmasti joskus toivonut voivansa kadota maailmasta kiusaajia pakoon.

Lapset voivat olla julmia, mutta se on tottakai pientä verrattuna valtaa saaneiden aikuisten ennakkoluuloihin ja pahuuteen. Nina valokuvataan Star Cityn järven hirviönä, mitä seuraa valtava pidätysoperaatio. Vaikka Nina ei ole satuttanut yhtään ketään järvessä eläessään, tullaan hänet pidättämään vain koska hän näyttää erilaiselta. Ennakkoluuloiset ihmiset eivät edes hetkeksi pysähdy harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että heidän edessään oleva olento saattaisikin olla aikuinen ihminen. Creature Commandosin ensimmäisessa jaksossa Amanda Waller Iskuryhmä-M:n esitellessään sanoi, että “nämä mulkut eivät ole ihmisiä.” Rajoittunut käsitys ihmisyydestä ja sen hyväksikäyttö vallan toimesta on ikiaikainen riesa ihmiskunnalle.

Ninan takauma päättyy kun hänen isänsä ammutaan poliisin toimesta, vain koska hän kehtasi tulla puolustamaan eläimenä kohdeltua tytärtään. Kyseessä on karmivuudessaan inhottavan rehellinen kuva poliisista, joka ampuu ennen kuin kyselee. En tiedä olisiko ollut liiankin alleviivaavaa tai mennyt mauttomuuden puolelle, mikäli Edward Mazursky olisi ollut rodullistettu, mutta kohtausta katsellessa en voinut olla ajattelematta sitä. Poliisiväkivalta on erityisesti Yhdysvalloissa jatkuva ongelma, minkä eteen eivät viranomaiset ole suostuneet tekemään mitään mainitsemisen arvoista. Tuntuu täysin luonnolliselta, että James Gunn tuo myös tämän osaksi kyynistä Creature Commandos -sarjaansa.

Sitä toivoisi, että Nina Mazurskyn tragedia jäisi tämän takaumaan, mutta Gunn ei valitettavasti ole tällä kertaa ollenkaan niin hellä. Iskuryhmä-M päätyy tilanteeseen, jossa Nina on ainut ryhmän jäsenistä, jolla on mahdollisuus surmata prinsessa Ilana. Nina on ainut ryhmästä, joka ei ole sarjan aikana, tai koskaan aiemmin elämässään, tappanut ketään. Luonnollisesti hän aluksi vastustaa siksi tehtävää kauhuissaan, mutta lopulta suostuu yrittämään, kun Bride (Indira Varma), hänen ainoa oikea ystävänsä, häntä siihen painostaa. 

Katsomossa koetut tunteet ovat todella voimakkaita kun Nina lähestyy veitsen kanssa prinsessaa. Riipaisee sydämestä nähdä kun Iskuryhmä-M:n ainoa viaton ihminen yrittää riistää hengen toiselta ihmiseltä. Erityisen traagista tässä on vieläpä se, että tuossa vaiheessa katsojan on vielä annettu ymmärtää, että prinsessa olisi syytön maailmanvalloitussuunnitelmiinsa. Siksikin on äärimmäisen kivuliasta nähdä miten Weaselin (Sean Gunn) läsnäolo varoittaa Ilanaa vaarasta ja tämä päätyy käsirysyyn Ninan kanssa. Ja kun prinsessa sitten saa vietyä amfibiystävältämme veitsen ja puukottaa tämän hengiltä, tuntuu jokainen veitsenisku katsojan vatsassa.

Toki Weaseliäkin voi pitää jossain määrin viattomana, sillä tämän aivot tuntuvat paljon lähempänä vaikkapa koiran aivoja, kuin ihmisen. Mutta sen vuoksi hänen väkivaltansa onkin helpommin verrattavissa riehaantuneeseen elukkaan, eikä siksi tunnu samalla tavalla samaistuttavalta kuin Nina Mazurskyn viattomuus. Tappamalla Ninan James Gunn tuntuu tappavan sen pienen määrän hyvää mitä hän on Creature Commandosin maailmaan laittanut. Vaikka Ninan kuolema kostetaan, tuntuu sarjan maailma merkittävästi kylmemmältä hänen poistuttua. Se kuitenkin tuntuu myös rehelliseltä sarjalle, jota olen viimeiset kuusi viikkoa seurannut. Creature Commandos ei missään vaiheessa ole ollut hyvän mielen sarja, jolta odottaa onnellista loppua.

Pitää myös sanoa, että laajemmassa DCU:n kontekstissa kyyninen päätös Creature Commandosille palvelee myös James Gunnin maailmanrakennusta ja kesällä ensi-iltansa saavaa Superman-elokuvaa. Maailma jossa ei voi tietää kuka on hyvä ja kuka paha, ja “hyviksetkin” ovat todellisuudessa itsekkäitä paskiaisia ja ihmiset ennakkoluulojensa ja eläimen vaistojensa johtamia hirviöitä on juuri sellainen maailma, joka tarvitsee Teräsmiehen kaltaista vilpitöntä, hyväntahtoista sankaria. Sankaria joka tekee sen mikä on oikein, ei siksi että hänen valtionsa niin käskee tai siksi että voi hyötyä siitä, vaan siksi, että hän vilpittömästi sitä tahtoo on jotain mitä myös maailma fiktion ulkopuolella kaipaa. Jotain jonka läsnäolo saa ihmiset tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Laitanko näin liikaakin paineita Gunnin Superman-elokuvalle? Ehkäpä.

Jaksossa paljastuu, että Clayface (Alan Tudyk) oli tappanut ja ottanut professori MacPhersonin (Stephanie Beatriz) paikan prinsessa Ilanan käskystä vasta sen jälkeen, kun oikea MacPherson oli varmistanut Wallerille näytetyn näyn aidoksi. Jaksossa Bridelle selviää koko tarina, kun hän ensin näkee Clayfacen Pokolistanin linnan valvontakameroiden nauhalta ja sitten hän saa kuulla vaihdoksesta Wallerilta, Ninan jo kuoltua. Jaksossa tehdään nopea takauma neljänteen jaksoon, jossa Bride hoksasi yhden Ilanan sotilaista saapuneen heidän kanssaan samaan aikaan Yhdysvaltoihin. Kyseessä on siinä mielessä fiksusti tarinaan upotettu hetki, että se saa haluamaan katsoa koko sarjan alusta uudestaan, ihan vain että näkee miten fiksusti tämä oli upotettu aiempaan jaksoon, aivan katsojan silmien eteen.

Samalla myös selviää, että prinsessa Ilana vietteli Rick Flag seniorin (Frank Grillo) nimenomaan saadakseen tämän puolelleen ja näin Yhdysvallat pois perästään. Tämä auttaa silmissäni myös sovittamaan epäluonnollisen pappafetisistisen prinsessan ja tekee myös Flagista entistäkin tyhmemmän näköisen. Mikä myös toimii minulle erityisen hyvin. Se sopii mainiosti sarjan teemaan ihmisistä tunteidensa perässä juoksentelevina klovneina. Eivätkä Yhdysvallatkaan sen fiksummilta lopulta näytä, sillä kaikesta huolimatta Wallerin olisi pitänyt ottaa aikansa ennen kuin hän lähetti Iskuryhmä-M:n perään, vaikka tämä olikin lopulta oikea päätös.

Bride on sarjan lopussa edelleen päällisin puolin kylmä tappaja, mutta Nina selvästi jätti jälkensä häneen. Kun hänet lopussa viedään takaisin vankilan hirviöosastolle, mutta tällä kertaa uuden Iskuryhmä-M:n johtajaksi, on hänessä uudenlaista itsevarmuutta. Vaikka hänen toteamuksensa siitä, ettei hänellä ole muitakaan mahdollisuuksia, on kyyninen paperilla, paistaa hahmon kasvoista ja Indira Varman äänestä jotain muutakin. Kaikesta huolimatta Nina tuntui näyttävän hänelle että ihmiskunnassa, tai ainakin hirviöihmisissä, on jotain hyvääkin ja maailmassa on asioita joiden puolesta taisteleminen on vaivan arvoista. Tämän myötä katsoja jää innolla odottamaan, millainen seikkailu Briden uutta ryhmää sarjan toisella kaudella odottaa.

Uusi Iskuryhmä-M muodostuu Briden lisäksi tottakai Phosphoruksesta (Alan Tudyk) ja Weaselista ja uuden, isomman kropan saaneesta G.I. Robotista (Sean Gunn). Lisäksi tiimiin tulevat uusina jäseninä Nosferata, Khalis ja The Suicide Squad -elokuvasta tuttu King Shark (Diedrich Bader). G.I. Robotin paluu tottakai ilahdutti hahmon fanina, vaikka uusi kroppa tuntuukin vähän överiltä. Mikä ei toisaalta sekään välttämättä ole huono asia. Se voi antaa sarjan tekijöille kuitenkin paljon mahdollisuuksia uudenlaisiin temppuihin. Nosferata ja Khalis taas eivät sano minulle yhtään mitään. En tunne DC-sarjakuvia tarpeeksi hyvin ja nämä ovat selvästikin vielä niitä vähemmän tunnettuja Ö-luokan hahmoja. King Shark taas oli hilpeä osa The Suicide Squadia, joten odotan innolla mitä hän kaikessa typeryydessään tuo mukanaan Iskuryhmä-M:n. Toki ei ole takeita siitä, että tämä toisen kauden tullessa on kuin onkin sen lopullinen Creature Commandos kokoonpano.

Eric Frankensteinin tarina päättyy hiukan antiklimaattisesti. Hän rynnii Pokolistanin linnalle ja yrittää kertoa Bridelle Clayfacestä ja Ilanan huijauksesta. Bride kuitenkin vanhasta tottumuksesta ampuu tämän saman tien pois pelistä. Toisaalta tilanteen nopea purkaminen korostaa myös myöhemmin sattunutta tragediaa. Mikäli Bride olisi kuunnellut Frankensteinia, olisi Nina ehkä jäänyt eloon. Tämä ei tietenkään ole Briden syytä. Eric Frankenstein on koko Briden elämän jahdannut tätä pakkomielteisen stalkkaaja-incelin tavoin. Tarinan opetus on enemminkin se, että Frankensteinin kaltaiset incelit vievät lopulta myös tahtomattaan muita ihmisiä vaaraan. Ja selvää on se, että hän ei seikkailusta oppinut yhtään mitään. Tekstien jälkeinen kohtaus paljastaa hänen jälleen olettavan Briden iskun olleen vain merkki tämän rakkaudesta. Joten on hyvin luultavaa, että Eric tulee olemaan riesa Iskuryhmä-M:lle myös tulevaisuudessa. Turhauttava, vastenmielinen hahmo, mutta juuri siksi äärimmäisen viihdyttävä.

Creature Commandos -sarjan seitsemäs jakso, A Very Funny Monster, on erinomainen päätös sarjan ensimmäiselle kaudelle. Se sitoo sarjan aikana punotut langat hienosti yhteen, johtaen katsojan todistamaan sydäntä riipaisevaa tragediaa. James Gunnin teksti on loistavaa kyynisyydessään, pedaten maailman erinomaisen kylmäksi ensi vuoden Superman-elokuvaa varten. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla vaaranna Creature Commandosin itseisarvoa kertomuksena inhimillisistä hirviöistä ja hirviömäisistä ihmisistä. Kauden päätösjakso on temaattisesti ja tunteellisesti onnistunut napakymppi.

Kerro sinäkin omat mietteesi Creature Commandosista kommenttiosiossa. Miten sarjan päätös toimi sinulle ja millä mielin jäät odottamaan toista kautta? Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!