Star Wars: Skeleton Crew – jakso 1x08 (sisältää SPOILEREITA)

Star Wars: Skeleton Crew

1x08

Kirjoittanut: Christopher Ford & Jon Watts

Ohjannut: Jon Watts

Tähtien sota -maailman loi George Lucas

Ja taas on seitsemän viikkoa vierähtänyt yhden Star Wars -sarjan parissa. Skeleton Crew on ollut viikosta toiseen ratkiriemukasta seurattavaa, mikä ei toki tulekaan yllätyksenä viime vuosia Lucasfilmin sarjoista innostuneelle Tähtien sotahullulle. Katsoin siis myös sarjan toistaiseksi viimeisen jakson keskiviikkoiltana suurella innolla. Vähemmän yllättävästi se osoittautui mainioksi päätökseksi tälle tarinalle, sitoen nätisti yhteen sarjan aikana punotut langanpätkät.

Jaksossa Jod Na Nawood (Jude Law) komentaa valheellisen asemansa avulla Luurankojengin vanhempineen kotiarestiin. Fernin (Ryan Kiera Armstrong) ja tämän äidin, alivaltiosihteeri Faran (Kerry Condon) hän kuitenkin vie mukanaan tapaamaan Ylivalvojaa (Stephen Fry) saadakseen yhteyden muihin piraatteihin. Ylivalvoja paljastuu droidiksi, joka epäilee saman tien Jodin henkilöllisyyttä. Piraatti kuitenkin onnistuu tuhoamaan Ylivalvojan ja päästämään joukkonsa At Attinin kamaralle. Planeetan laajuista sähkökatkosta hyödyntäen Wim (Ravi Cabot-Conyers), Neel (ääni: Robert Timothy Smith, liike: Kacie Borrowman) ja KB (Kyriana Kratter), sekä Wimin vastahakoinen isä Wendle (Tunde Adebimpe) lähtevät vastarintaan. Heidän tavoitteensa on saada viesti planeetan ulkopuolelle, ystävällisyyttä lapsille osoittaneelle Kh’ymmille (ääni: Alia Shawkat), jotta tämä voi sitten hälyttää X-hävittäjät At Attinin avuksi.

Jude Law on sarjan alusta asti ollut ratkiriemukasta seurattavaa Jod Na Nawoodin roolissa. Hänen tapansa esittää veijarimaista huijaripiraattia on ollut täynnä särmää ja pilkettä silmäkulmassa. Sarjan viimeisimmissä jaksoissa Jod on kuitenkin alkanut käydä turhautuneeksi ja epätoivoiseksi, minkä Law tottakai ilmaisee aivan yhtä erinomaisesti kuin hahmonsa kevyemmätkin piirteet. Performanssista paistaa hienosti se ärsyyntyminen, mikä syntyy kun viimeinkin tavoitteensa viereen päässyt henkilö joutuu kohtaamaan vielä viimeiset vastoinkäymiset. Roolisuorituksesta tulee hienosti esiin loppuun palamisen merkkejä, jotka tekevät Jodista kaikessa kamaluudessaan samaistuttavan.

Näin sarjan lopussa on jo myös selvää, että Jod on kuin onkin sarjan todellinen “pääpaha.” Aiemmista tapahtumista muistuttava kertauskin keskittyy siihen, miten tämä jo ensimmäisessä jaksossa sanoi “krediittien” olevan ainoa asia millä on galaksissa väliä. Syykin tälle tulee esille viimeisen jakson dialogista. Jod Na Nawood oli kuin olikin hetken aikaa jedioppilaana, kunnes Galaktisen Imperiumin joukot saivat hänen mestarinsa kiinni ja surmasivat tämän. Siitä lähtien Jod on elänyt alamaailmassa jatkuvien petosten ja väkivallan maailmassa. 

Jodin taustojen paljastaminen dialogissa takaumien sijaan toimii mainiosti katsojalle. Se tuo lisäarvoa tarinaan haastamatta jakson toiminta painotteista flowta. Hahmo saa myös hitusen tätä kautta sovittavia piirteitä. Kun hän sanoo ettei halunnut kenenkään kuolevan, tuo Jude Law repliikit esiin suoraa hahmonsa sydämestä. Hän on koko tämän ja viime jakson uhannut tappaa lapset ja näiden vanhemmat, mutta se ei missään vaiheessa ole ollut hänelle se toivottu suunta. Omalla tavallaan varsin naiivisti hän kuvitteli voivansa vain ottaa At Attinin planeetan haltuun ja laittaa sen kansalaiset työskentelemään hänelle ilman verenvuodatusta. Ironista että hän samaan aikaan kiljui Fernille ja muille luurankojengin lapsille, että näiden tulisi kasvaa aikuisiksi.

Jakson lopussa Jod joutuu kuitenkin todistamaan oman tappionsa ja sen myötä tunnustamaan olleensa väärässä. Galaksissa jonka ainoan luotettavan asian piti olla raha, on kuin onkin hyviä ihmisiä, jotka tulevat auttamaan hädässä olevia. Kun Uuden tasavallan hävittäjät lentävät planeetalle ja kaatavat piraattien lippulaivan, näkyy Jodin kasvoilla tappio. Mutta kunnon piraatin lailla hän ei kohtaa sitä itkien tai muristen, vaan hymy kasvoillaan. Lopussa ei nähdä tarkemmin mitä hänelle käy. Muiden paetessa Ylivalvojan vartiotornista, hän jää sinne. Voisin hyvin kuvitella, että hän pölyn laskettua onnistuu livahtamaan paikalta ja karkaamaan kohti uusia seikkailuja.

Ylivalvojasta puheen ollen. Kuten minä ja varmasti monet, monet muutkin arvasivat, hän oli kuin olikin droidi. Erityisen mielenkiintoista oli miten epäinhimillinen droidi olikaan kyseessä. Valtava vanhaa tietokonetta muistuttava epämääräinen pömpeli, jolla oli punainen Hal 9000 -tyyppinen silmä. Design toimi erinomaisesti sarjassa. Se kuvasti juuri sopivasti vanhentunutta byrokratiaa jossa At Attinin kansalaiset ovat jumissa. Vanha homehtunut järjestelmä joka ei enää todellisuudessa palvele ketään. Ulkopuolisiakaan ei sarjan tekstin mukaan tunnu käyneen paikalla vuosisatoihin.

Ylivalvojan mekaanisuus kuitenkin osoittautuu myös sankariemme eduksi, sillä tämä äkkää Jod Na Nawoodin huijariksi, kun tämä esittäytyy jedinä. Viimeinen At Attinin saama viesti Tasavallalta näet kertoi kaikkien jedien olevan pettureita. Tämä viittaa tottakai Sithin kosto -elokuvassa nähtyyn käsky-66:n ja keisari Palpatinen vallankaappaukseen. Sinänsä yllättävää, että At Attin on vielä tuolloin ollut yhteydessä muuhun galaksiin. Itse oletin aiempien jaksojen perusteella tämän olevan satoja vuosia vanhempi paikka. Mutta samapa tuo sinänsä. Oleellista on se, että At Attinin väki on ollut pitkään eristyksissä muusta galaksista ja epäluuloinen ulkopuolista maailmaa kohtaan.

Tätä kuvastaa erityisesti Fernin äiti, alivaltiosihteeri Fara, jota ihastuttava Oscar-ehdokas Kerry Condon esittää erinomaisella lämmöllä. Fara sarjan hahmoista korkeimman aseman omaavana on myös uskollisin At Attinin laille ja uskoo vahviten planeettaa ympäröivän Esteen tärkeyteen. Jaksossa hahmo saa oman pienen kaarensa, kun hänen on tyttärensä kannustamana suostuttava Esteen tuhoamiseen, jotta ulkopuolisen apuvoimat pääsevät paikalle. Opetus on tottakai äärimmäisen tärkeä näinä ksenofobisina ja rasistisina aikoina, minkä vuoksi olisi ollut parempi jos sarja olisi syventynyt myös sen pohjustukseen enemmän. Sarjalle olisi ollut hyväksi näyttää enemmän Faran ja muiden vanhempien ennakkoluuloja mitä tulee ulkoavaruuteen, jotta tämä loppui resonoisi vielä voimakkaammin katsojissa.

Fernin mukaan ulkoavaruudessa, vaikka lapset päätyivät kuinka vaaralliselle planeetalle, löytyi niiltä kaikilta aina myös hyviä ihmisiä. Tähän sarjassa oltiin onneksi panostettu juuri sopivissa määrin, että opetus resonoi katsojassa. Heti toisessa jaksossa avaruussatamassa seksityöntekijä yritti auttaa lapsia, kolmannessa jaksossa tavattiin viisasa avaruuspöllö Kh’ymm, At Achrannilla lapsisotilas Hayna ja Lanupan kylpylässä jättimäinen Cthallops. Tämän myötä sarjan opetuksesta tulee toiveikas ja eteenpäin katsova. Maailma on täynnä vaaroja, mutta myös ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan heikompiaan. Näiden ihmisten, ja Jodin, opetukset myös tulivat lasten mukana At Attinille.

Läpi kahdeksannen jakson hahmot käyttävät aiemmin oppimiaan taitoja ja tietoja avukseen. Heidän välinen suhteensa on muuttunut voimakkaaksi ystävyydeksi, jonka mukana tulee vankkumaton luottamus heidän toistensa taitoihin. Esimerkiksi pelokas Neel tietää että uskaltaa ajaa leijuvalla pyörällään kanjonin yli, sillä tietää fiksun KB:n laskeneen heidän nopeutensa riittäväksi. On myös ihastuttavaa nähdä miten rohkeasti Neel ryntää erään rakennuksen katolta löytyvän tykin luokse antamaan taustatukea tovereilleen, opittuaan tykin sijainnin At Achrannilla. KB taas näyttää oppineensa lentämään avaruusalusta ja korjaa jopa SM-33:n (ääni: Nick Frost, liike: Rob Ramsdell) avukseen. 

Wim on kaikista sarjan lapsista ollut se luultavasti tärkein tarinallisesti. Vaikka toki sydämessäni isoin paikka onkin Neelillä. Mutta Wim on se, joka alusta asti on haaveillut seikkailuista ja jedeistä, sekä se joka eniten halusi uskoa Jod Na Nawoodin olevan todellinen jediritari. Lisäksi hänen vaikea suhde isäänsä kuvattiin erittäin hyvin alussa, eikä viime jakson anteeksipyyntö isältä vielä ihan riittänyt tilannetta korjaamaan. Nyt finaalissa Wim pääsee näyttämään rohkeutta mitä on matkallaan oppinut. Hän yrittää ensin vihjata droidin valvonnan alla isälleen mitä on todellisuudessa tekeillä ja kun tämä ei sitä paksuun kalloonsa saa, Wim karkaa heti tilaisuuden saatuaan.

Pelkästään päättäväisyydellään ja huutamalla isälleen kunnolla vastaan Wim saa tämän vihdoin puolelleen. Wendle vihdoin näkee ettei vieläkään osaa kunnolla kuunnella tai luottaa poikaansa. Vaikka tämä onkin vielä pieni lapsi, on hänen ajatuksensa tärkeitä ja vaalimisen arvoisia. Onkin katsojana todella tyydyttävää nähdä Wendle nöyrtymässä poikansa komentoon ja auttamassa tätä pelastamaan kotiplaneettansa. Jakson alussa Wendle vielä puhuu siitä miten yrittää järjestää Wimille tärkeän kokeen uusinnan, mutta lopussa lienee kaikille selvää, että Wimin tulevaisuus ei ole akateeminen tai insinöörin ura. Lopussa hänen katseensa suuntaa  taivaalla lentäviin X-hävittäjiin. Voisin hyvin kuvitella, että hän päätyi lopulta itsekin ohjaamaan sellaista ja olisi todella mehukasta nähdä Wim uudestaan tulevaisuudessa. Vielä mahtavampaa olisi jos Lucasfilm pitäisi Ravi Cabot-Conyersin ja muut lapset rooleissaan ja näkisimme heidän ja heidän hahmojensa kasvua Kaukaisessa galaksissa vielä vuosikymmenien ajan.

Paljon on tottakai ollut puhetta siitä saako Skeleton Crew toista kautta. Tämä finaali oli niin tyydyttävä emotionaalisesti, että ei yhtään haittaa vaikka tarina jäisikin tähän paikkaan. Toki voisi olla kiinnostava nähdä miten At Attin integroituu osaksi muuta galaksia ja Uutta Tasavaltaa, mutta se voisi tuntua jo aivan eriltä sarjalta. Joka ei toisaalta sekään ole välttämättä huono asia. On myös vaikea kuvitella mikä saattaisi lapset ja Jod Na Nawoodin enää yhteen ja Skeleton Crew on kuitenkin tuntunut vahvasti molempien tahojen sarjalta. Mutta ehkä toinen kausi voikin jakaa fokuksensa, samoin kuin Andor-sarjan ensimmäinen kausi teki Cassian Andorin ja Mon Mothman hahmoilla. Toivon joka tapauksessa että sekä näitä lapsia, että Jodia nähdään vielä tulevaisuudessa.

Skeleton Crew -sarjan kahdeksas jakso, Todelliset hyvät tyypit, on mainio lopetus sarjalle. Se tarjoaa emotionaalisesti tyydyttävän päätöksen hahmojensa matkalle ja hauskaa seikkailua alusta loppuun. Jaksoa on vain puhtaasti iloista seurata ja saapa se välillä katsojan sydäntäkin puristettua vanhempien tullessa yhteen lastensa kanssa, ja tuodessaan syvyyttä sarjan antagonistiin. Yksi melkein kuolemakin jaksossa nähdään mikä onnistuu luomaan aitoa jännitystä, vaikka lopulta onkin aika pliisu. Sarjasta jäi joka tapauksessa erinomainen fiilis.

Mitenkäs Skeleton Crew maistui sinulle? Kerro mietteesi kommenttiosiossa! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!