Your Friendly Neighborhood Spider-Man – jaksot 1x03-5 (sisältää SPOILEREITA)

Your Friendly Neighborhood Spider-Man 1x03-05 Kirjoittanut: Jeff Trammell (03, 05), Charlie Neuner (04) Ohjannut: Stu Livingston (03, 05), Liza Singer (04) Spider-Man ja Peter Parker -hahmot loivat Steve Ditko ja Stan Lee

Ensin kaksi jaksoa ja seuraavalla viikolla kolme on erikoinen tapa julkaista tv-sarjaa. Tiedä sitten haluaako Disney julkaista Your Friendly Neighborhood Spider-Manin nopeasti pois Daredevil: Born Again -sarjan tieltä vai kokeilevatko he muuten vaan uudenlaista tahtia. Katsojalle tämä tahti tarkoittaa isompia paloja tarinasta kerrallaan, mikä voi monelle olla erittäin tervetullutta. Itselleni toki yksi jakso viikossa riittää aina vallan mainiosti. Kolme jaksoa kerralla on myös haaste arvostelujen kirjoittajalle, mutta eiköhän tästäkin selvitä.

Kolmas jakso alkaa siitä mihin toinen päättyi. Oscorp-yhtiön toimitusjohtaja Norman Osborn (Colman Domingo) on saanut selville, että Peter Parker (Hudson Thames) on Hämähäkkimies. Peter yrittää tottakai selittää muuta, mutta lopulta joutuu myöntämään totuuden. Norman onneksi arvostaa Spider-Mania, sillä tämä pelasti hänen poikansa Harryn (Zeno Robinson) hengen. Peter ja Norman ryhtyvät yhteistyöhön: Peter jatkaa kaduilla sankarina ja Norman tukee tätä toimistostaan käsin neuvoen, sekä huipputeknologiaa tarjoten. Samaan aikaan New Yorkin rikolliset ovat myös löytäneet oman auttajansa. Heitä varustetaan huipputeknologialla, joka vaatii Hämähäkkimieheltä entistä enemmän töitä heidän pysäyttämisekseen. Muualla kaupungissa Peterin koulukaveri Lonnie Lincoln (Eugene Byrd) joutuu kahnauksiin Harlemissa reviiriä pitävän rikollisjengin kanssa.

Colman Domingon samettista ääntä ehdinkin jo ylistää ensimmäisten kahden jakson arvostelussa ja nyt kun hänen Norman Osborninsa on päässyt oikeasti vauhtiin sarjassa, voi hänestä puhua enemmänkin. Sarjakuva- ja elokuvafaneille Norman on tottakai tuttu Green Goblin -superkonnana, joten katsojana odottaa väkisinkin käännöksen tapahtuvan myös Your Friendly Neighborhood Spider-Manissa. Domingon performanssi ja Jeff Trammellin, sekä Charlie Neunerin käsikirjoitukset pitävät kuitenkin huolen siitä, että katsojat näkevät saman minkä Peterkin. Valtavan teknologiajätin toimitusjohtaja tottakai epäilyttää, mutta Normanissa on kuitenkin myös lämpöä. Varsinkin se, että hän haluaa auttaa Spider-Mania koska tämä pelasti hänen poikansa tuntuu syntyvän vilpittömästä paikasta. Hänen dynamiikkansa Peterin kanssa on myös todella mielenkiintoista seurattavaa. Norman on loistava vakuuttamaan epäröivän Peterin yhteistyön mahdollisuuksista. Pikkuhiljaa huomasin toivovani, että tämä versio Normanista pysyisikin enkelien puolella pidemmän aikaa.

Yksin toimimaan tottunut Peter tuntuu myös sopivasti eroavan MCU:sta tutusta versiosta. Hän ei samalla tavalla himoitse esimerkiksi Avengers-ryhmän jäsenyyttä kuin Tom Hollandin esittämä versio. Kaikkiin Normanin tarjouksiin hän suhtautuu aina ensin epävarmuudella. Osittain tämä tottakai johtuu uuden vastuun mukana  tulevista paineista, joihin on katsojana hyvin helppo samaistua. Itselleni yleistyneestä ahdistushäiriöstä kärsivänä on hyvin tuttua uusista mahdollisuuksista syntyvän pelon tunteminen. Peterin kuvaus sarjassa pysyy myös sopivan monipuolisena. Hänen juuri syynsä Hämähäkkimiehenä toimimiseen tuntuu kaikkien jaksojen aikana samalta. Hän haluaa vain auttaa ihmisiä ja on sinänsä ymmärrettävää, että kaikenmaailman ylimääräiset vekottimet mitä Norman hänelle työntää alkavat johtaa harhaan tästä. Jaksojen aikana Peter ja Norman oppivat näkemään toistensa arvon ja hyödyn mitä toisilleen antavat.

Normanin ja Peterin keskusteluissa sivutaan myös Captain America: Civil War -elokuvan tapahtumia ja niissä esiteltyjä Sokovia-sopimuksia, joiden mukaan kaikkien supervoimaisten yksilöiden tulisi rekisteröityä hallituksen käyttöön. Luonnollisesti Peter on huolissaan siitä miten Sokovia-sopimukset vaikuttavat hänen toimintaansa sankarina, mutta Norman vakuuttaa pystyvänsä auttamaan näissä asioissa. Mikä ei sinänsä yllätä, mihinpä ei upporikas toimitusjohtaja pystyisi. Varsinkin sellainen joka oikeasti on myös teknologian suhteen lahjakas. Mielenkiintoisin seikka keskustelussa on kuitenkin se, että Norman Osborn uskoo Kostajien hajaantumisen tarkoittavan tarvetta uuden sukupolven sankareille, joita Hämähäkkimies edustaa. Samalla kun sarjan tunnusbiisissäkin mainitaan tiimissä työskentely Spider-Manin vahvuutena, alkaa katsoja väkisinkin miettiä mihin tässä sarjassa ollaan menossa.

Jo ensimmäisten jaksojen arvostelussa puhuin siitä miten tässä versiossa Peter Parkerin tarinaa tämän lähipiiri koostuu hahmoista, jotka sarjakuvissa omaavat myös supervoimia. Nico Minoru (Grace Song) omaa taikavoimat ja Pearl Pangan (Cathy Ang) taistelee vesivoimilla Wave-aliaksen alla. Näiden lisäksi Peterin harjoittelijatoverit Oscorpilla ovat myös sarjakuvissa enemmän tai vähemmän merkittäviä supervoimaisia hahmoja. Amadeus Cho (Aleks Le) on jopa toiminut Hulkina. Kenties jonkinlainen Young Avengers tai Champions -ryhmä on myös tämän sarjan tulevaisuudessa. Epävarmuutenin Spider-Manin laajentamisesta ryhmäsarjaksi ilmaisin jo ensimmäisten jaksojen aikana, mutta sitä en voi kieltää, etteikö mahdollinen Oscorpille Norman Osbornin johdolla työskentelevä supersankariryhmä olisi täynnä potentiaalia kiehtovalle draamalle. Varsinkin jos sarjassa Norman alkaa pikkuhiljaa mennä kohti omaa alter egoaan.

Jaksoissa kolmannesta viidenteen Peter Parkerin sosiaalinen elämä saa hiukan takapakkia. Toisaalta tämä vähän harmittaa minua, sillä olen jo ehtinyt innostua tämän ja Nicon, sekä muiden hahmojen välisestä dynamiikasta. Mutta toisaalta näinhän sen Peter Parkerin elämän kuuluukin mennä. Sankaripuuhat alkavat väkisinkin syödä hänen oikeaa elämäänsä. Tähän olisi kuitenkin voitu panostaa hiukan enemmän. Mielestäni lisäkohtaukset Nicosta turhautumassa ystävänsä jatkuviin poissaoloihin olisivat tuoneet lisää syvyyttä tilanteeseen. Viidennen jakson lopulla he pääsevät jälleen viettämään aikaa yhdessä. Nicon ilmiselväksi pettymykseksi Peter kuitenkin tuo mukanaan Norman Osbornin pojan Harryn.

Nico vakuuttaa Peterille että tilanne on okei, mutta katsojille näytetään hänen olevan todellisuudessa hiukan pettynyt. Tämä tottakai saa kaikenlaiset spekulaatiot pyörimään päässäni. Onko kyse tavallisesta platonisten ystävien välisestä mustasukkaisuudesta, jossa Nico olisi toivonut kahdenkeskeistä aikaa ystävänsä kanssa? Vai onko hänellä romanttisia tunteita Peteriä kohtaan? Tämä voisi olla sinänsä mielenkiintoinen tarina, mikäli sen kautta näytettäisiin tytön perspektiivistä se miten vaikeaa on olla ihastunut ystäväänsä kun tämä ei vastaa tunteisiin. Samaan aikaan en toivo sitä, että tarina jossa Peterin paras ystävä on tyttö, muutetaan heti romanttisesti tai seksuaalisesti jännittyneeksi, niin kuin nämä eivät voisi olla platonisia ystäviä keskenään.

Kun katson aiemmin mainitsemiani ajatuksia tästä sarjasta jonkinlaisena nuorista koostuvasta supersankariryhmästä kertovana syntytarinana, tulee mieleeni kolmaskin vaihtoehto. Kenties Nicolla on salaisuus, jonka hän haluaa Peterille kertoa? Tässä sarjassa on jo mainittu, että Nico asuu sijaisperheessä ja Marvel Unlimitedissä löytyvässä esiosasarjakuvassa vihjataan tämän asuneen aiemmin Kaliforniassa. Kenties Nico onkin jo aiemmin elämässään kokenut seikkailut Runaways-ryhmän kanssa ja haluaa jakaa Peterille tiedon taikavoimistaan. Tämä voisi olla siinäkin mielessä mielenkiintoista, että sarjassa Peter ei ole paljastanut Nicolle olevansa Spider-Man. Millainen draama tästä sitten syntyisi, voisi olla todella kiehtovaa ja lopulta päätyä vahvistamaan kaksikon ystävyyttä.

Neljännen jakson lopussa Peterin henkilöllisyys paljastuu Harry Osbornille, kun Peter palaa tehtävältään Normanin luokse huomaamatta pojan läsnäoloa. Sam Raimin ja Marc Webbin Spider-Man -elokuvissa, sekä monissa muissa Spider-Man -tarinoissa Harry ja Peter kuvataan parhaina ystävinä. Hahmon puute Jon Wattsin elokuvissa on ollut hyvää vaihtelua, mutta myös tuntunut monelle pitkäaikaiselle Spider-Man -fanille oudolta. Onkin hauska nähdä nyt uusi tapa kuvata näiden ystävyyttä ja sen syntyä. Norman nimittäin päätyy laittamaan Harryn omaksi tuuraajakseen, mitä tulee Spider-Manin taustatukeen. Hauskassa viittauksessa Spider-Man: Homecoming -elokuvaan Harry ilmoittaa haluavansa Hämähäkkimiehen “tyypiksi työpöydän takana”, siinä missä MCU-Peterin paras ystävä ryhtyi tälle “kaveriksi tuolilla.”

Luonnollisesti epävarma Peterimme suhtautuu tähänkin aluksi epäilevästi, peläten saattavansa Harryn vaaraan. Hänet tottakai lopulta vakuutetaan asiasta ja pääsemme näkemään miten Harry eroaa isästään Peterin taustatukena. Nuorempi ja selvästi innokkaampi poika ei välttämättä suhtaudu samalla vakavuudella hommansa kuin isänsä, mutta samalla voi toimia Peterin ikätoverina mukavammalta seuralta tälle. Jakson edetessä paljastuu myös, että tämä versio Harrysta on kuuluisa sosiaalisen median vaikuttaja, mutta todellisuudessa todella yksinäinen, kotikoulussa pitkästyvä nuori. Harry ja Peter löytävät yhteisen sävelen muun muassa fanituksesta Kapteeni Amerikkaa kohtaan, mikä lämmittää myös allekirjoittaneen fanin sydäntä. Harryn tarina on monissa versoissa päätynyt tragediaan ja nyt muutaman jakson jälkeen jo toivon, että tämä Harry on poikkeus.

Yksi sarjan mielenkiintoisimpia päätöksiä on keskittyminen Lonnie Lincolnin hahmoon. Sarjakuvissa hänet tunnetaan Tombstone-nimisenä gangsteripomona, supervoimaisena, terävähampaisena albiinona. Jostain syystä tämä versio Lonniesta ei ole albiino, oletettavasti koska joissain tarinoissa tämä on tullut hänelle hänen voimiensa myötä. En tiedä miten suhtautua asiaan. Albiino-hahmoja näkyy ruudulla hyvin vähän ja on sinänsä pulmallista jos ainoa heistä on konna. Samaan aikaan aspektin kokonaan poistaminen poistaa myös mahdollisuuden moniulotteisesta representaatiosta. Aika näyttää menettääkö tämäkin Lonnie ihonsa pigmentin supervoimien myötä.

Lonnien tarina näissä kolmessa jaksossa keskittyy siihen, miten hänestä tulee 110-kadun jengin jäsen. Luonnollisesti suosittu jalkapallotähti, ahkera opiskelija ja kaikin puolin kultaisena kuvattu nuori mies ei tietenkään noin vain marssi jengiin mukaan. Sen sijaan hän päätyy sinne pakosta, kun hänelle selviää, että hänen pikkuveljensä on liittynyt näihin. Kun Lonnie sitten menee hakemaan veljeään jengin päämajasta on hänen ainoa keinonsa pikkuveljen pelastamiseksi ottaa tämän paikka porukassa. Se mikä sai hänen veljensä alunperin jengiin liittymään ei valitettavasti tule selväksi. Toki aiemmissa jaksoissa on vihjailtu Harlemin huonoihin oloihin, esimerkiksi kuvaamalla sitä miten poliisi vainosi Lonniea ilman syytä. Oletettavasti pikkuveli pakeni huonoja olosuhteita jengin turviin tai sitten teki sen lapsellisesta ihailusta gangstereita kohtaan. Oleellista on se, että Lonnie Lincoln on valmis uhraamaan oman loisteliaan tulevaisuutensa veljensä puolesta.

Ja selvähän se on, että jengiin ei noin vain liitytä ja sitten jatketa normaalia elämää. Siinä missä Peter Parkerin sankaripesti vaarantaa tämän sosiaalisen elämän, vaarantaa jengielämä Lonnien mahdollisuudet tulla löydetyksi jalkapallotähtenä. Hänen uusi pomonsa Big Donovan (Leilani Barrett) ei nimittäin välitä hänen suunnitelmista paskaakaan ja kutsuu tämän jengitalolle ihan vain hengailua varten hänen jalkapallotreenien ajaksi. Lisäksi hän kutsuu Lonnieta pilkallisesti supertähdeksi ja lopulta lähettää tämän tarkoituksella vihollsijengin reviirille hakemaan ruokaa.

Lonnien hajoamispiste alkaa lähestyä, kun hänen valmentajansa antaa hänelle viimeisen mahdollisuuden pysyä jengissä, mikäli hän nyt pysyy mukana tärkeissä harjoituksissa. Luonnollisesti tämä on se hetki, kun Donovan vaatii pojan mukaan jengitappeluun. Kilpaileva, skorpioneiksi kutsuttu jengi, on näet tullut valtaamaan Donovanin reviiriä. Joukkotappelussa Lonnie ei todellakaan tunnu itseään kotoisaksi. Hän näkee edessään vain joukon öykkäreitä painimassa keskenään. Hän toki pystyy puolustamaan itseään jenkkijalkapallossa opituilla tekniikoilla. Mutta katsojalle on selvää, että hän ei todellakaan kuulu tähän maailmaan.

Kuudennen jakson kirjoittaja ja sarjan showrunner Jeff Trammell ei kuitenkaan päästä hahmoa helpolla. Skorpionien johtaja, Mac Gargan (Jonathan Medina), uhkaa hyökätä Donovanin kimppuun takaapäin veitsellä, tämän ollessa kiireinen muiden skorppareiden kanssa. Erimielisyyksistä huolimatta Lonnien omatunto ei anna periksi tai ainakin hän tietää Donovanin olevan pahamaineista vihollistaan parempi vaihtoehto Harlemille, joten hän ryntää taklaamaan Gargania, ottaen samalla veitsen olkapäähänsä pomonsa puolesta. Tämän seurauksena skorpionit saadaan toistaiseksi torjuttua ja Lonnie voittaa Donovanin luottamuksen puolelleen. Tämän myötä Lonnielle annettaan “Tombstone”-kutsumanimi ja jengi alkaa hurrata hänen ympärillään. 

Otos pojan kasvoista kertoo tuhansista sanoista ja tunteista jotka hänet valtaavat. Hän näkee jengielämän hyvän puolen ja arvostuksen mitä sen myötä voi saada. Kenties hän ajattelee voivansa itse tämän kautta vaikuttaa alueen turvallisuuteen. On selvää että uuden nimen myötä Trammell kylvää siemenet tulevaa gangsteria varten. Hetki on omalla tavallaan voitonriemua täynnä, mutta samaan aikaan katsojaa kalvaa tunen siitä, että lupaavan nuoren miehen elämä on vierähtämässä raiteiltaan.

Mac Garganin nimi on tuttu monille Spider-Man -faneille. Sarjakuvissa kyseessä on klassinen superkonna aliakseltaan Scorpion. Onpa hahmo Venominkin ja sitä kautta jopa Spider-Maninkin nimeä kantanut. Valkokankaalla hahmo nähtiin ainoastaan parissa kohtauksessa Spider-Man: Homecoming -elokuvassa, fantastisen Michael Mandon esittämänä. Fanit ovat pitkään odottaneet milloin Mando kohtaa Tom Hollandin uudestaan, mutta sitä ei ole kuulunut tai näkynyt. Siksi onkin hauska nähdä hahmoa jälleen käytettävän MCU:hun liittyvässä sarjassa, vaikka kyse onkin vaihtoehtotodellisuudessa ja Mandon sijaan hahmolle äänensä antaa Jonathan Medina. 

Gargan jaksoissa esitellään Big Donovanin hehkutuksen kautta. Hän puhuu siitä miten sekopäinen mies kyseessä on ja kuinka hänen läsnäolonsa on vaaraksi kaikille Harlemissa. Garganin jengi ja tatuointi ovat skorpioneja, viittauksena tietenkin hahmon mahdolliseen tulevaisuuteen superkonnana. Tässä vaiheessa en kuitenkaan voi sanoa olevani vielä erityisen vakuuttunut. Medina antaa kyllä hahmolle hauskaa virnettä äänellään, mutta varsinaiselta uhalta tämä ei vielä tunnu. Samaa murhanhimoa ei ole hahmolle saatu, mitä Mandon performanssi tälle aikanaan antoi. Myöskään Lonnielle häviäminen painissa ei jätä erityistä vaikutusta katsojaan, vaikka lopulta poliisien välitulo taisikin olla ratkaiseva tekijä tilanteen purussa. Nälkä nähdä hahmoa tyyntyi kuitenkin hiukan ja heräsi sitten taas voimakkaammin. Ja yksi tulevien jaksojen nimistä lupaileekin jo skorpionin paluuta ja sarjan muu meno pohjustaa myös mahdollista lähdettä tämän voimille.

Sarjan toisessa jaksossa Spider-Man voitti Butane (Jake Green) nimisen huipputeknologiaa hyödyntävän liekinheittimen. Arvoitukseksi jäi tämän aseista löytyvä hiukan kahdeksikkoa muistuttava tunnus. Neljännessä ja viidennessä jaksossa selviää, että kyseessä ei ole niinkään kahdeksikko, vaan enemmänkin kahden o-kirjaimen muodostama ikuisuussymboli. Kaksi o’ta tottakai merkitsevät sarjakuvafaneilel tuttua tohtori Otto Octaviusta (Hugh Dancy). Norman Osbornin tavoin myös Octavius, aliakseltaan Doctor Octopus on pitkäaikainen ja klassinen Hämähäkkimiehen vastus, jota ei ole MCU:ssa nähty muuten kuin No Way Home -elokuvassa toisesta ulottuvuudesta tulleen version kautta. Kyseessä on yksi omia suosikkejani, joten mielenkiintoni hahmoa kohtaan heräsi tottakai saman tien. Vaikka taso on todella korkea sen jälkeen kun on todistanut erinomaiset versiot Octaviuksesta PS4:n Marvel’s Spider-Man -pelissä, sekä Into the Spider-Verse ja Spider-Man 2 -elokuvissa.

Tämä versio Octaviuksesta selvästi on hyvin perinteinen. Ulkoisesti hän on kuin suoraan Steve Ditkon piirroksista höntin kampauksensa ja mauttomien aurinkolasiensa kanssa. Hugh Dancy antaa hahmolle juuri oikeanlaisen, itseään täynnä olevan katkeran miehen äänen. Hahmo raivoamassa sitä miten hänen pitäisi olla Osbornin, Tony Starkin ja Bruce Bannerin tavoin yksi maailman arvostetuimmista tieteilijöistä on ehtaa Ottoa. Sen syvemmälle hahmoon ei vielä mennä, mutta paljastuu, että juuri hän on vastuussa Spider-Manin kohtaamien konnien uudesta teknologiasta. Hän on perinyt rikollisilta suuria summia varusteita vastaan, tavoitteenaan kerätä itselleen tarpeeksi varoja kunnon tutkimuslaitokseen. Tässäkin on erinomaista potentiaalia koskettavalle tarinalle puhtaasti tiedettä rakastavasta miehestä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta toteuttaa potentiaaliaan. Tai miehestä joka pikkumaisuuttaan kieltäytyi sitä toteuttamasta. Vaihtoehtoja riittää ja jään innolla katsomaan mitä seuraa.

Muut Spider-Manin sarjassa tähän asti kohtaamat konnat ovat olleet Butanen tavoin vähemmän tunnettuja hahmoja. Kolmannessa jaksossa hän kohtaa supernopean Speed Demonin (Roger Craig Smith) ja tämän kanssa seurustelevan, mekaanisia pistimiä käyttämän Maria Vasquezin (Anairis Quiñones), joka sarjakuvissa on yksi aliasta Tarantula-aliaksen käyttäjistä. Viidennessä jaksossa vastaan taas tulee Unicornina tunnettu Mila Masaryk (Sarah Natochenny), joka saa kypärästään supervoimat ja kyvyn ampua lasereita. Nämä hahmot ovat jaksoissa hauskaa seurattavaa, tarjoten hyvän vastuksen aloittelevalle Hämähäkkimiehelle. Heidän tarinansa eivät ole syvällisiä, vaan heidät lähinnä kuvataan rahaa tai valtaa haalivina ryöväreinä. Selvästi Jeff Trammell haluaa sarjassaan tarjota heti alusta alkaen supervoimaisia vastuksia Spider-Manille, mutta säästelee niitä tunnetuimpia vihollisia isompiin hetkiin. Tämän vuoksi myös Milan jengiin kuuluvat Dmitri Smerdyakov (myös Roger Craig Smith) ja Mikhail Sytsevich (Travis Willingham) eivät vielä saa sarjakuvista tuttuja aliaksiaan ja voimiaan.

Toiminta mihin näitä vähemmän tunnettuja superkonnia käytetään sarjoissa on erinomaista katseltavaa. Niiden avulla demonstroidaan yhteistyötä Peterin ja Osbornien kanssa. Norman nimittäin on yhteydessä Spider-Maniin tämän kohdatessa Speed Demonin ja Vasquezin, Harry taas taistelussa Unicornia vastaan. Taistelut on kirjoitettu nätisti tarjoamaan hauskoja dramaattisia hetkiä hahmojen välille, sekä demonstroimaan eri tapoja millä Spider-Man voi voimiaan käyttää. Ja animaatio on tottakai huippuluokkaa, tehden näistä kamppailusta visuaalista karkkia. Erilaiset voiman näytteet näyttävät kaikki sopivasti eroavan toisistaan, Hämähäkkimiehen akrobatian ja seittien päästessä oikeuksiinsa. Toiminta sarjassa on lähes aina lystiä katseltavaa.

Heikoimmillaan toiminta on neljännessä jaksossa. Siinä toimintapuoli keskittyy lähinnä kuvaamaan vaihtoehtoisia pukuja, mitä Norman Osborn on laittanut Oscorpin Spider-Manille tekemään. Osa näistä on selvästi sarjakuvista vedettyjä, kuten vaikkapa Hornet-puku, joka muistuttaa nimensä mukaisesti enemmän herhiläistä kuin hämähäkkiä. Kohtaukset demonstroivat hyvin sitä mitä tapahtuu kun Norman yrittää keksiä Hämähäkkimiehelle uutta suuntaa konsultoimatta Peteriä asiasta. Mutta visuaalisesti ne ovat lähinnä edestakaista poukkoilua New Yorkin kaduilla, puistoissa ja ilmassa. Huumoriarvo oli kohtuullinen, mutta ei mitään mikä saisi kirjoittamaan kotiin. Muuten niin puoleensavetävässä sarjassa tämä erottui joukosta negatiivisella tavalla, vaikka ei nyt toki mitään vahinkoa sarjalle aiheuttanutkaan. Ellei joku katsoja nyt tosissaan ole odottanut Hornet-nimistä konnaa tai sankaria ruudulle. En muista kumpi tämä sarjakuvissa oli edes.

Your Friendly Neighborhood Spider-Man -sarjan jaksot kolmannesta viidenteen, Secret Identity Crisis, Hitting the Big Time ja The Unicorn Unleashed, ovat loistavaa supersankarianimaatiota. Showrunner Jeff Trammell kirjoittajineen jatkaa vaikuttavalla tavalla Peter Parkerin maailman tutkimista, tuoden mukaan tuoreen tuntuista dynamiikkaa hahmon liittoutuessa Norman ja Harry Osbornin kautta. Trammell tuo aivan uudenlaista syvyyttä Lonnie Lincolnin hahmoon, valmistaen katsojia mahdolliseen tulevaisuuden tragediaan. Taistelut harvemmin nähtyjä superkonnia vastaan ovat viihdyttäviä ja samalla mielenkiintoisimmat pahikset saavat aikaa kehittyä Spider-Manille suuremmiksi uhiksi. Animaatio loistaa tyylillään ja liikkeellään. Jään innolla odottamaan mitä seuraavan viikon jaksot tuovat mukanaan. Jaksojen nimien perusteella saattaa ruudulla vilahtaa sekä pirua, että skorpionia.

Miten nämä jaksot upposivat SINUUN? Jaa mietteesi niin Osborneista, Lonniesta, pahiksista kuin Peterinkin seikkailuista kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!