Becoming Led Zeppelin (2025)

Becoming Led Zeppelin

2025

Ohjannut: Bernard MacMahon

Kirjoittanut: Bernard MacMahon, Allison McGourty

Jälleen kerran kello oli 9:30 aamulla ja löysin itseni Tampereen Arthouse Cinema Niagaran lehdistönäytöksestä. Tällä kertaa vuorossa olisi Led Zeppelin -bändistä kertova dokumentti. Etukäteen en ollut Bernard MacMahonin elokuvaan tutustunut ollenkaan, vaan päätin antaa elokuvan itse puhua puolestaan. Eteeni avautui varsin pätevä ja informatiivinen paketti maailman kuulun bändin alkuajoista. Hyvällä musiikilla täytetty elokuva oli viihdyttävää seurattavaa, joskin Led Zeppelinin tasoisen bändin luulisi ansaitsevan hiukan omaperäisen otteen elokuvalleen.

Tarina alkaa toisen maailmansodan jälkeisestä Isossa-Britanniassa. Neljä poikaa kasvoivat sodan runtelemassa maassa ja ihastuivat kukin tahoillaan musiikin voimaan. Jimmy Page löysi kitaran ja ihastui erityisesti amerikkalaisen musiikin sähkökitaran säröisyyteen. John Paul Jones isänsä epäilyistä huolimatta valitsi saksofonin sijaan bassokitaran, mutta päätyi myös mm. soittamaan urkuja paikallisessa kirkossa. Robert Plant viis veisasi koulusta ja lähti kotoaan etsimään menestystä laulajan uralta. John Bonham löysi rummut hyvin nuorena ja paukutteli niitä elämänsä loppuun asti. Pagen, Jonesin, Plantin ja Bonhamin polut risteilevät ajan kuluessa erilaisten yhteentörmäyksien kautta. Lopulta nelikko päätyy muodostamaan oman yhtyeensä, joka lopulta ottaa käyttöön nimen Led Zeppelin. Becoming Led Zeppelin kuvaa matkan yhtyeen bändin lapsuudesta aina vuoteen 1970 asti, jolloin Led Zeppelinistä tuli yksi maailman suurimmista rock-yhtyeistä.

Merkittävä asia elokuvasta, joka olisi ollut hyvä tietää etukäteen, on se että ilmeisesti Led Zeppelinin jäsenet eivät aiemmin ole erityisemmin antaneet merkittäviä haastatteluja urastaan tai suostuneet yhteistyöhön heitä käsittelevien dokumenttien kanssa. Elokuvan katsomisen kannalta tämä haastaa alkuperäisen ajatukseni siitä, että voisin saada samat tiedot vain lukemalla Wikipediaa. En tiedä onko tämä täysin väärinkään, mutta se että kyseessä on ensimmäinen Led Zeppelinin kanssa tehty dokumentti on itseisarvoltaan merkittävä. Sanoi heistä muuten mitä tahansa, on heillä kuitenkin oikeus jakaa tarinansa myös omien sanojensa mukaisesti.

Tottakai Led Zeppelinin elossa olevien jäsenten osallistuminen elokuvaan haastattelujen kautta ja bändin myöntämä siunaus elokuvalle, myös omalla tavallaan heikentää elokuvan kokonaisuutta. Se että ohjaaja Bernard MacMahon ja tuottaja Allison McGourty tekivät tiivistä yhteistyötä bändin kanssa, tarkoittaa myös sitä, että elokuvassa ei voi olla mitään mitä bändi ei hyväksyisi. Näin ollen mikäli näillä on jotain niin sanottuja luurankoja kaapeissaan, ei niitä elokuvassa käsitellä juuri ollenkaan. Ottaen huomioon, että kyseessä on seitsemänkymmentäluvulla maailman valloittaneesta rockbändistä, antaa elokuva heistä varsin siloitellun kuvan. Huumeet taidetaan mainita jossain vaiheessa ohimennen, mutta minkäänlaisista muista skandaaleista ei ole tietoakaan. Ainoastaan bändin solisti Robert Plant kertoo eläneensä kodittomana ja joutuneensa epäsuosioon rumpali John Bonhamin vaimon silmissä. Toki en tunne itsekään Led Zeppelinin historiaa, joten voi olla että heidän elämänsä oli hyvin puhtoista, mutta vähän kyllä epäilen asiaa.

MacMahon antaa elokuvassaan bändin jäsenten itse kertoa tarinaansa. Elokuvaa varten tehdyt haastattelut Jimmy Pagen, John Paul Jonesin ja Robert Plantin kanssa ohjaavat tarinaa eteenpäin. Heidän tarinaansa täydentää ennen julkaisematon haastattelu edesmenneeltä Jon Bonhamilta. Tyyliin nähden elokuva etenee vaikuttavan jouhevasti, selkeän aikajanan mukaisesti. MacMahon on selvästi osannut ohjata kysymyksillään bändin jäsenet kertomaan tarinansa mahdollisimman kronologisessa järjestyksessä. Samoin hänen ohjauksessaan toiminut leikkaaja Dan Giltin pitää erinomaisesti huolen tarinan jatkumosta, sitoen muusikoiden kertomukset sulavaksi kokonaisuudeksi. Muutama kömpelömpi hetki löytyy myös leikkauksen suhteen, kun elokuvantekijät syystä tai toisesta välttämättä haluavat laittaa jonkin ylimääräisen toteamuksen tai reaktion värittämään kerrontaansa.

Tyylillisesti Becoming Led Zeppelin on kutakuinkin niin peruskauraa dokumenttina kuin olla ja voi. Tarinan kerronta koostuu yksinomaan arkistomateriaalista ja puhuvien päiden haastatteluista. Mitä enemmän näen dokumentteja, sitä enemmän alan toivoa näiltä enemmän omaperäisyyttä, mitä valitettavasti tältä elokuvalta uupuu. Periaatteessa saman elokuvan olisi tyylillisesti voinut tehdä minkä tahansa muun menestyneen bändin kanssa. Arvostan kyllä elokuvan siistiä yksinkertaisuutta ja kerronnallista selkeyttä, mutta on vaikea keksiä miksi kenenkään muun kuin Led Zeppelinin historiasta kiinnostuneen ihmisen kannattaisi tämä teos katsoa.

Monelle elokuvalla harvinainen asia mitä Becoming Led Zeppelinissä arvostan on kuitenkin MacMahonin tapa antaa tilaa bändin musiikille. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys muusikoista kertovissa elokuvissa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Usein musiikkielokuvissa, musikaaleja lukuunottamatta, saatetaan jättää bändien biisit kesken. Joskus se on oikeutettua tarinan tahdituksen vuoksi, mutta olen myös usein huomannut jääväni toivomaan, että olisin saanut kuulla kappaleen kokonaan. Tässä Becoming Led Zeppelin ei petä. Useista arkistoista löydetyistä varhaisen Led Zeppelinin keikoista näytetään kokonaisen biisin verran materiaalia. Tämä antaa katsojille oivan tilaisuuden upota hetkeksi täysin bändin musiikin maailmaan ja tilaisuuden tuntea itse miksi siitä tuli niin valtava menestys. Tämän vuoksi uskon monien Led Zeppelinin fanien nauttivan elokuvasta, vaikka varmasti moni tämän vuoksi toivoisi elokuvan myös etenevän 70-lukua pidemmälle tarinassaan.

Näiden ajatuksien myötä on myös sanottava, että bändin henkilökohtaisten draamojen sivuuttaminen ei myöskään ole täysin huono asia tässä elokuvassa. Yksi syy miksi bändin jäsenet elokuvaan suostuivatkin, oli MacMahonin ja McGourtyn idea siitä, että elokuva keskittyisi nimenomaan musiikkiin. Ja siinä Becoming Led Zeppelin on kyllä onnistunut. Alusta loppuun bändin jäsenet saavat jakaa tarinoita nimenomaan matkastaan muusikkoina ja siitä keiltä he saivatkaan inspiraationsa. Rockin edelläkävijät kuten Little Richard saavat ansaitsemansa tunnustuksen tätä kautta. Itse en ole kovinkaan musikaalinen, mutta uskon että ihmiset jotka ovat, saavat tästä vielä enemmän irti, elokuvan maalatessa suoraa viivaa 50- ja 60-lukujen mestareista Led Zeppeliniin. Itsekin nautin yksityiskohdista joissa bändin jäsenet avasivat sitä miten löysivät omat soittimensa tai mitä muita teitä he onnistuivat musiikillaan tienaamaan ennen Led Zeppelinin perustamista.

Becoming Led Zeppelin on varsin toimiva dokumentti, joka geneerisestä tyylistään huolimatta onnistuu tavoitteessaan tehdä kunniaa päähenkilöilleen. Siirtymällä pois näiden tieltä, ohjaaja Bernard MacMahon antaa bändin jäsenille mahdollisuuden tehdä elokuvasta heidän prioriteettiensa mukaisen. Musiikki on alusta loppuun elokuvan ytimessä ja sille on annettu tilaa päästä loistamaan kaikessa rauhassa. Kyseessä ei ole millään tapaa maata mullistava teos, jollaisen Led Zeppelin olisi ehkä ansainnut, mutta ainakin se on heidän hyväksymänsä versio heidän syntytarinastaan, jollainen ehdottomasti tähän maailmaan mahtuu. Toivon kuitenkin ettei tämä jää viimeiseksi sanaksi, mitä tulee bändin historiaan elokuvan kentällä.

Mitä sinä pidät Led Zeppelinistä? Onko suosikkibiisejä? Mitkä ovat suosikkejasi mitä tulee muusikoista kertoviin elokuviin? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä