Daredevil: Born Again – jakso 1x03 (sisältää SPOILEREITA)

Daredevil: Born Again

1x03

Kirjoittanut: Jill Blankenship

Ohjannut: Michael Cuesta

White Tiger ja Hector Ayala -hahmot loivat George Pérez ja Bill Mantlo

Huh huh. Daredevil: Born Again tosiaan alkoi ryminällä. Ensimmäisten jaksojen arviossa en mennyt syvälle spoilerialueelle, joten en päässyt edes kaikkia tunteitani ilmaisemaan. Mutta voimakkaita tunteita tuli koettua, eikä sarjan kolmas jakso tuntunut hellittävän hetkeksikään. Immersio minkä sarja on saanut aikaan on aivan huikea ja kyky saada minut välittämään tarinan hahmoista täydellistä. Se että olenko sinut kaikkien tapahtumien suhteen vaatii sulattelua, mutta sitä en voi kieltää, etteikö Daredevil: Born Again olisi äärimmäisen liikuttava sarja.

Kolmannessa jaksossa jatketaan Hector Ayalan, alias White Tigerin (Kamar de los Reyes) oikeudenkäyntiä. Matt Murdock (Charlie Cox) on onnistunut viemään tärkeän todistajan turvapaikkaan korruptoituneiden poliisien silmien alta. Nyt tämä vain pitäisi saada turvallisesti todistamaan Hectorin sankaruuden puolesta, jottei tämä joudu loppuiäkseen linnaan. Valitettavasti pääkallotatuoitujen poliisien uhka on paljon suurempi kuin Matt osasi odottaa. Tämän on siis turvauduttava radikaalimpiin keinoihin Hectorin pelastamiseksi. Samaan aikaan New Yorkin rikollisjärjestöt alkavat riitaantua ilman heitä hillitsevää Kingpiniä. Vanessa (Ayelet Zurer) lähettää miehensä avustajan Buck Cashmanin (Arty Froushan) selvittämään tilannetta. Wilson Fisk (Vincent D’Onofrio) ei kuitenkaan arvosta vaimonsa toimimista ilman hänen siunaustaan ja vielä vähemmän sitä, että taas yksi naamioitu oman oikeudenjakaja palaa kaduille.

Palaan ensimmäisiin jaksoihin, koska Foggy Nelson (Elden Henson) on kuollut. En voi kieltää sitä vaikutusta, mikä on yhden rakastetuimman Daredevil-hahmon kuolemalla. Sekä aiemmassa Netflixin sarjassa, että lähdeteoksena toimivissa sarjakuvissa, Matt Murdockin ja Foggyn ystävyys on ollut yksi Marvel-maailman kauneimpia suhteita. Olen aina rakastanut näiden kahden seuraamista ja näyttelijät Elden Henson ja Charlie Cox onnistuivat aina nostamaan sen kemiallaan vielä korkeammalla tasolle. Voitte siis olla varmoja siitä, että oli todella surullista todistaa Foggyn kuolema heti Born Again -sarjan ensimmäisissä kohtauksissa. 

Tarinallisesti valinta on helppo ymmärtää. Tappamalla yhden edellisen sarjan tärkeimmistä henkilöistä ja ikonisen sarjakuvahahmon, näyttää showrunner Dario Scardapane saman tien että hänen sarjansa ei pelkää tehdä rohkeita, mahdollisesti faneja suututtavia valintoja. Sen avulla pystytään myös oikeuttamaan Matt Murdockin uusi status quo, sillä parhaan ystävän menetys tottakai aiheuttaa valtavat traumat hahmolle. On myös helpottavaa, että Scardapane ei tappanut Karen Pagea (Deborah Ann Woll), sillä sarjakuvissa on jo tarpeeksi nähty Mattin naisystävien kuolemia ja muutenkin naishahmojen metaforinen jääkaappiin tunkeminen on käynyt vanhaksi aikoja sitten. Silti en voi olla miettimättä sitä, etteikö Foggyn kuolemassa olisi osittain kyse vain teon shokkiarvosta.

Oleellista on itselleni tällaisissa tarinoissa se, miten rakkaan hahmon kuolemaa käsitellään jatkossa. Sanotaan että ihminen ei kuole kun hänen sydämensä pysähtyy vaan kun hänet unohdetaan. Ja tässä mielessä Foggy elää yhä voimakkaasti Daredevil: Born Again -sarjassa. Matt on päätynyt työskentelemään Foggyn ihastuksen, Kirsten McDuffien, (Nikki M. James) kanssa ja lopettanut Daredevilinä toimimisen nimenomaan ystävänsä kuoleman vuoksi. Se nimittäin sai hänet melkein tappamaan Foggyn murhanneen miehen ja todisti kaksoiselämän valtavan riskin. Nyt tässä kolmannessa jaksossa itselleni oli erittäin tärkeä nähdä Matt puhumassa Foggysta ja heidän ystävyydestään. Treffeillä psykiatri Heather Glennin (Margarita Levieva) kanssa Matt avautuu opiskeluvuosistaan ja firmansa alkuvuosista parhaan ystävänsä kanssa. Charlie Cox tekee erinomaista työtä pyöritellessään hahmonsa traumaa tämän suussa, saaden katsojan tuntemaan valtavan painon minkä Foggyn kuolema mieheen on jättänyt.

Sankaruus ja oman käden oikeuden jakaminen on voimakkaasti Daredevil: Born Again -sarjan ytimessä, erityisesti myös kolmannessa jaksossa. On kiehtovaa nähdä Matt ja Hector puhumassa naamiosankarin roolista yhteiskunnasta, kun Matt tietää Hectorin olevan White Tiger, mutta tämä ei tiedä Mattin olleen Daredevil. Tuntuu toki tekopyhältä, että Matt edellisessä jaksossa moitti Hectoria siitä, että tämä ei paljastanut alter egoaan Matille saman tien. Toki sillä on merkitystä, että Matt on lopettanut sankarin uransa ja toimii Hectorille asianajajana, ja tarvitsee näin ollen tältä kaiken mahdollisen tiedon mitä tällä on antaa. Herkullisinta tässä on joka tapauksessa se, että näiden keskustelujen ja oikeudenkäynnin aikana Matt joutuu todistamaan itselleen miten hänen kaksoiselämänsä hylkääminen saattoi olla virhe.

Kamar de los Reyes jatkaa upealla tavalla Hector Ayalan tulkintaa, esittäessään sankaruuden ydintä kuvaavaa dialogia. Puhe siitä miten hän ei voi vain seistä paikallaan kun hän kuulee avunhuutoja resonoi erityisen vahvasti sen takia, että juuri aiemmissa jaksoissa todistimme miten Matt on päätynyt juurikin sellaiseksi sivustakatsojaksi, joka antaa rikosten tapahtua. Kun sitten oikeudenkäynti huipentuu Hectoriin todistajana kertomassa miten sankaruus oli kaikissa tilanteissa oikea tapa toimia, tuntuu hän puhuvan suoraa Matille. Ja de los Reyes myy tämän kaiken täydellä taiteilijan sydämellään tavalla joka saa katsojan väkisinkin herkistymään. Periaatteidensa takana seisova, hyvä ihminen on aina niin vaikuttava näky ja tämän esittäminen on jaksossa toteutettu täydellisesti.

Maailma jota Daredevil: Born Again kuvaa on kuitenkin synkkä ja kyyninen, eikä tuntunut ollenkaan itsestään selvältä, että Hector Ayala todetaan syyttömäksi. Varsinkin kun Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä jättää asian valamiesten päätettäväksi ja siviilit ovat hyvinkin helposti tunteidensa vietävissä. Tietoa ihmisten oikeudentajua larppaavaksi murhanhimoksi olen myös juuri todistanut katsottuani elokuvat Juror #2 ja Valamiesten ratkaisu. Helpotuksen tunne mikä lävisti ruumiini kun valamiesten edustaja julisti Hectorin syyttömäksi oli aivan valtava. Hetkeksi tunsin valtavan painon laskeutuvan harteiltani. Aivan huikea miten voimakkaita tunteita tämä sarja on saanut jo kolmella jaksolla aikaan.

Oikeudenkäynnin jälkeen Wilson Fisk saa uutisen siitä, että White Tiger on jälleen vapaalla jalalla. Luonnollisesti hän ei sitä siedä pormestarina, joka saavutti asemansa omankädenoikeuden jakajia vastustamalla. Niinpä hän kutsuu BB Urichin (Genneya Walton) paikalle antaakseen haastattelun aiheesta. Melankolisen espanjankielisen musiikin soidessa kuulemme Fiskin paasausta ja näemme miten vapaa Hector Ayala jälleen laittaa valkoisen tiikeripuvun päälleen. Yhtäkkiä Kylmä rinki -tv-sarjan jättämä muisto siitä, miten mihinkään hyvään ei voi luottaa televisiossa ennen lopputekstejä herää jälleen eloon ja alan pelätä pahinta. Jakso huipentuu kun kadulla kulkevan White Tigerin viereen ilmaantuu varjoihin piiloutunut hahmo, joka ampuu sankarin pään hajalle. Ennen kuin lopputekstit pärähtävät ruutuun, näemme hahmon kantavan valtavaa pääkallon kuvaa paidassaan.

Aavistin pahaa, mutta musiikin rikkova aseen laukaus onnistuu silti säikäyttämään ja osuu katsojaan kuin puukko sydämeen. Yhtäkkiä kahden jakson aikana kannsutamamme sankari on poissa. Erityisen traagiselta tämä tuntuu, kun tietää tämän jääneen Kamar de los Reyesin viimeiseksi rooliksi, näyttelijän hävittyä taistelunsa syöpää vastaan joulukuussa 2023. Lopputekstien aikana en voinut kuin tuijottaa tietokoneen näyttöäni ja kuunnella coquí-sammakoiden laulua, mistä Hector Ayala niin kauniisti aiemmin jaksossa puhui. Pelkästään parilla jaksolla Daredevil: Born Again on saanut minut tuntemaan, että maailma on menettänyt merkittävän ikonin, vaikka kyse on vain hetken ruudulla pyörineestä fiktiivisestä hahmosta. Jälleen kerran on todettava, että Scardapane on koonnut todella taidokkaan tiimin sarjaa tekemään. Nostan hattua jakson käsikirjoittaneelle Jill Blankenshipille ja ohjanneelle Michael Cuestalle.

Emotionaalinen voimakkuus ei kuitenkaan yksin tee teoksesta laadukasta. Hector Ayalan kuolema on toki johdonmukainen sarjan kyynisen ja synkän maailman kanssa. Mutta muun maailman tuoma metakonteksti on äärimmäinen tärkeä osa taidetta, varsinkin kun puhutaan ihmisten tappamisesta. Jaksoa katsellessa ei voi olla huomioimatta sitä, että Hector on alusta asti ollut Punisher-pääkallomerkillä varustettujen poliisien uhri. Ei voi olla huomioimatta sitä, miten vahvasti tämä liittyy todelliseen maailmaan. Hector on ruskea mies, joka tuli lainvalvojien surmaamaksi valtiossa, jossa tämä on enemmän kuin normaalia, hädin tuskin paheksuttua systeemiin sisään rakennettua syrjintää. Daredevil: Born Again tasapainottelee nyt siis todella vakavilla vesillä ja viestinnässä epäonnistuminen voi päätyä todella rumasti.

Olen lähtökohtaisesti iloinen siitä, että Dario Scardapane tiimeineen uskaltaa tuoda tosielämästä tutut Punisher-lätkiin pukevat korruptoituneet poliisit mukaan tarinaansa. Hahmo on sarjakuvissa aina symboloinut yhteiskunnan epäonnistumista mitä tulee kansalaisten suojelemiseen, sotaveteraanien pettämistä ja sitä mitä tapahtuu kun joku päättää aseistaa itsensä ja alkaa itse hoitaa rikollisuutta väkivalloin. Ihmiset ovat kuitenkin päätyneet tulkitsemaan Punisherin hahmon symbolina kovalle rikollisuutta vastustavalle politiikalle. Heidän silmissään Punisher rikollisia tappaessaan on sankari, joka tekee sen mitä lainvalvojat eivät uskalla. Kyseessä on häiriintynyt, pelottava tapa katsoa maailmaa, jossa ei ole tietoakaan oikeudesta tai ihmisen potentiaalista muutokselle. Se että Daredevil: Born Again ottaa nämä perverssit maalitaulukseen on lähtökohtaisesti kiehtovaa ja jopa kiitettävä asia. Kyse on enää siitä, miten kovaa he uskaltavat nojata tähän.

Sarjan markkinoinnista tiedämme jo, että Jon Bernthal tulee esittämään sarjassa Punisheria, alias Frank Castlea. Sarjakuvissa Frank on ilmaissut halveksuvansa merkkiään käyttäviä poliiseja, mutta sarjakuvien yleisö on tottakai liian pieni aiheuttaakseen muutosta, eivätkä syvällä omassa äärioikeistolaisessa ideologiassaan olevat väkivallan palvojat muutenkaan näkisi tätä minään muuna kuin sarjakuvia korruptoivana “woketuksena.” Näiden ihmisten käännyttäminen on liian pitkä ja vaikea projekti yhdelle tv-sarjalle, vaikka tämän katsojakunta onkin valtava sarjakuviin verrattuna. Mutta vahva viesti Punsheria fanittavien poliisien pahuudesta on parhaimmillaan mahdollisuus näyttää kaikille muille miten hirveästä ilmiöstä onkin kyseessä.

Näyttelijä Jon Bernthal on aiemmissa Netflixin sarjoissa osoittanut olevansa aivan loistava Frank Castlen roolissa. Hän on kuitenkin myös puhunut paljon arvostuksestaan hahmoa fanittavia poliiseja ja sotilaita kohtaan. En tiedä miten hänen ajatuksensa asian suhteen ovat viime vuosina kehittyneet, mutta kyllä tämä hiukan minussa huolta herättää. Olisi hyvin surullista, jos voimakkaan tuomion ja viestin sijaan Daredevil: Born Again päätyisikin jonkinlaiseen surulliseen kompromissiin. Ajatus siitä, että vain muutama mätä omena pilaa koko poliisin tai Punisher-fanikunnan maineen on voimaton ja ainoastaan nykytilannetta palvelevaa hännystelyä. Toivon että sarja edes laittaa Frank Castlen tuomitsemaan kaikki merkkiään käyttävät väkivallan palvojat ilman erottelua. Parhaassa tapauksessa hahmo toki luopuisi itse merkistä ja siitä tulisi hänen symbolinsa sijaan maalitaulu hänen luodeilleen.

Daredevil: Born Again -sarjan kolmas jakso on valtava tunteiden pyörremyrsky. Se on erinomainen lakidraama, joka käy mielenkiintoista keskustelua sankaruudesta ja sen merkityksestä kansalle. Se antaa hienosti hitusen toivoa ihmiskunnan hyvyydestä vain viedäkseen sen pois pelottavan yhteiskunnan toimesta. Tarina on liikuttava ja hahmojen näyttelijät erinomaisia, erityisesti Kamar de los Reyesin jättäessä sydäntäsärkevät hyvästit Marvel-maailmalle. Tulevan suhteen jakso asettaa palikat todella mehukkaaseen paikkaan ja jään jännityksellä seuraamaan miten rohkeaksi sarja lopulta uskaltautuukaan heittäytyä.

Miten tämä jakso toimi sinulle? Mitä pidit White Tigerin hahmosta? Entä mitä ajatuksia Punisher-merkkejä kantavat kytät sinussa herättävät? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!