Daredevil: Born Again – jaksot 1x05-06 (sisältää SPOILEREITA)
Syystä tai toisesta Disney on päättänyt julkaista Daredevil: Born Again -sarjan viidennen ja kuudennen jakson samana päivänä. Itselleni se sarjaa ennakkoon katsovana tarkoitti lähinnä sitä, ettei näiden välissä tarvinnut kirjoittaa arvostelua, vaan jaan ajatukseni molemmista tällä yhdellä tekstillä. Tarinallisesti ei ole juuri mitään syytä miksi juuri nämä kaksi jaksoa on liitetty yhteen, joten oletan että Born Again halutaan julkaista kokonaisuudessaan ennen kuin Star Wars -sarja Andor aloittaa toisen kautensa huhtikuun lopulla. Oli miten oli, matka Matt Murdockin (Charlie Cox) seurassa on edelleen todella nautinnollista.
Sarjan viidennes jakso on juoneltaan hyvin yksinkertainen. Matt Murdock menee pankkiin hakemaan lainaa firmalleen ja pankkia tullaan ryöstämään. Matt soluttautuu panttivankien joukkoon ja liittoutuu pankissa työskentelevän Yusuf Khanin (Mohan Kapur) kanssa. Kuudennessa jaksossa Angela del Toro (Camila Rodriguez) yrittää saada Matilta apua enonsa työn jatkamisessa. Kun asianajajalta ei sitä kuulu, päättää tyttö ottaa homman omiin käsiinsä. Samaan aikaan pormestari Wilson Fisk (Vincent D’Onofrio) saa tietää kaupunkia riivaavasta sarjamurhaavasta taiteilijasta Musesta. Tämän pidättämiseksi Wilson kokoaa yhteen väkivaltaisista poliiseista koostuvan erikoisyksikön. Kun Angela tulee Musen kaappaamaksi on Mattin vihdoin aikaa tuoda Hell’s Kitchenin paholainen takaisin New Yorkin kaduille.
Synkkien ja kyynisten tarinoiden jälkeen Born Againin viides jakso tuntuu mukavalta kevennykseltä. Tarina supersankarista pysäyttämässä pankkiryöstöä on perinteinen asetelma ja kun sarjan vakiokasvot loistavat poissaolollaan, antaa tarina vapaat kädet myös tekijöille vaarantaa kuvatut hahmot, ilman että se tuntuu shokkiarvolla mehustelevalta pelleilyltä. Positiivinen yllätys onkin, että jaksossa kuolemia taitaa tulla pyöreät nolla, osoittaen piristävää itsehillintää sarjan tekijöiltä. Kyseessä on kevyt genreharjoitus, joka samalla kuitenkin toimii Matt Murdockille sopivana askeleena takaisin supersankarielämän maailmaan.
Laajemman Marvel Cinematic Universen faneja ilahduttaa jaksossa Ms. Marvel -sarjasta ja The Marvels -elokuvasta tuttu hahmo Yusuf Khan, jonka roolin Mohan Kapur uusii nyt toista kertaa. Toisen supersankaritarinan sivuhahmon tapaaminen on hauska tapa näyttää miten eri Marvel-sankarit ovat yhteyksissä toisiinsa, siitä huolimatta että heidän tarinansa ovat esimerkiksi tunnelmaltaan aivan erilaisia. Yusuf tuo tottakai mukanaan Ms. Marvel -maailman keveyttä ja huumoria Born Againiin. On todella ihana nähdä hänet asiallisena ja ystävällisenä virkailijana, joka samalla hehkuttaa New Jerseyn omaa supersankaria, ja tytärtään, Ms. Marvelia. Jakson kirjoittanut Grainne Godfree on hyvin ymmärtänyt Yusufin äänen normaalina perheenisänä, jolla nyt sattuu olemaan tavallista erikoislaatuisempi tytär. Yusufista ei kirjoiteta yli-inhimillisen sankarillista kun uloste lentää tuulettimeen, vaan enemmän tavallinen hyväsydäminen mies, joka hermoilee tilanteessa missä kuka tahansa hermoilisi.
Kapurin ja Matt Murdockin roolin tekevällä Charlie Coxilla on myös aivan ihastuttava kemia jaksossa. Eri maailmoista tulevat hahmot sopivat yllättävän hyvin yhteen, vahvana osoituksena siitä miten lopulta kaikkien MCU-tarinoiden hahmot ovat juuriltaan maan pinnalla. Kaksikon välinen sanailu tuntuu erinomaisen luontevalta ja sarja saa heidän kohtaamisensa tuntumaan hyvän ystävyyden alulta. On tottakai myös valtavan huvittavaa nähdä tuiki tavallinen Yusuf reagoimassa yhtäkkiä ryöstötilanteen haltuun ottavaan sokeaan mieheen. Tilanne olisi absurdi kenelle tahansa ja Yusuf toimii loistavana katsojien perspektiivinä tarinassa, muistuttaen meitä siitä, miten kukaan ei normaalisti oleta sokean miehen olevan pätevä taistelija, eikä varsinkaan supersankari.
Panttivanki- ja ryöstöelokuvan harjoituksena Born Againin viides jakso on myös todella tyydyttävä. Rosvot pukeutuvat kaikki erivärisiin kommandopipoihin, jotka antavat tarinalle kivan säväyksen sarjakuvamaisuutta ja samalla selventävät kerrontaa. Katsojan on helpompi seurata naamioitujen hahmojen toimia, kun ne erottuvat selvästi toisistaan. Yksi rosvoista jopa sanoo panttivangeille näiden tietävän itsekin mistä tilanteessa on kyse, sillä olemme kaikki nähneet ryöstöjä elokuvissa. Jakson ohjannut Jeffrey Nachmanoff osoittaa hienosti hallitsevansa ryöstötarinan kuvaamisen, pitäen huolen tapahtumien selkeydestä erinomaisesti. Katsoja voi vain rentoutua tuolissaan ja nauttia edessä avautuvasta tarinasta yhdestä miehestä taistelemassa pankkivarkaita vastaan.
Jakso antaa myös aiemmista jaksoista tutuille sivuhahmojen näyttelijöille tilaisuuden tulla paremmin esiin. Ryöstäjien johtajaa Devliniä esittävä Cillian O’Sullivan saa herkutella oikein isolla performanssilla, hahmonsa ottaessa pankin komentoonsa. Hän saa vastaparikseen etsivä Angie Kimin roolin tekevän Ruibo Qianin, joka niin ikään pääsee esittämään kokenutta, itsevarmaa poliisia, joka johtaa neuvotteluja rosvojen kanssa. Kaksikon väittelyn seuraaminen on todella tyydyttävää, kun molemmat pyrkivät ottamaan yliotteen toisesta. Erityisesti Qian pääsee näyttämään hienoa tunteiden kirjoa, kun rosvo pikkuhiljaa alkaa päästä niskan päälle. Pikkuhiljaa kasvava epävarmuus tulee erittäin ansaitusti esille, kun hahmo yhtäkkiä joutuu keksimään vitsin vastustajansa viivyttämiseksi.
Sarjan suuremman tarinan kannalta oleellisinta on tottakai se, että tarina antaa Mattille yhden tekosyyn taas taistella rikollisia vastaan, ennen kuin hän täysin palaa Daredevilin rooliin. Tässä jaksossa hän ei vielä esimerkiksi pukeudu pirupukuunsa, vaan käyttää aseenaan enemmän yllätyksiä ja itsevarmuutta. Joku voisi sanoa hahmon olevan liian varomaton identiteettinsä suhteen, mutta on eri asia kohdata hämmästyttävän taidokas sokea mies, kuin olettaa tämän olevan vuoden kadoksissa ollut supersankari. Katsojalle on äärimmäisen miellyttävää nähdä ilo mitä Matt selvästi tuntee taistellessaan rikollisia vastaan. Charlie Cox kuvaa hahmon itsevarmuutta niin mehukkaalla tavalla, että katsoja ei voi itsekään kuin hymyillä hänen ottaessa tilanteen haltuunsa. Tapahtumien myötä on myös entistä helpompi hyväksyä hahmon päätös palata Daredeviliksi kuudennessa jaksossa.
Jakson ryöstö liittyy myös sarjan suurempaan tarinaan. Wilson Fiskin otettua pormestarin paikan haltuunsa hän on katkaissut välinsä New Yorkin rikollisjärjestöihin ja pakottanut vaimonsa tekemään samaan. Tämä tarkoittaa että rikollisjärjestöt ovat nyt toistensa kimpussa. Ja kun näiden välinen ryöstö pakotti Vanessan jälleen puuttumaan asiaan, päätyi yksi järjestö velkoihin toisen kanssa. Viidennen jakson ryöstö on osa tätä tarinaa. Irkuista koostuva joukko pankkirosvoja pyrkii varastamaan kalliin timantin itselleen. Onko kyseessä ehkä toisen rikosperheen omistava arvoesine jolla näitä kiristää, vai muuten vain kallis koru jolla maksaa velat näille. Sitä on vaikea sanoa tässä vaiheessa. Totta puhuen tämä osa sarjaa on ollut vähiten kiinnostava yksityiskohta itselleni. Lähinnä välitän siitä, miten tämä kaikki tulee satamaan Wilsonin ja Vanessan niskaan lopulta.
Kuudennessa jaksossa yksi paikallisista mafiapomoista ilmestyykin pormestarin toimistolle aukomaan päätään Wilsonille. Kohtauksen tunnelma on nyt tottakai tavallista latautuneempi, kun katsojat tietävät Wilsonin pitävän ihmistä kellarissaan lemmikkinään. Tämän vuoksi kovaa esittävä gangsteri Luca (Patrick Murney) näyttäytyy tavallistakin pienemmältä entisen Kingpinin edessä, eikä katsojakaan voi ottaa tämän uhoa kovin tosissaan. Luca ilmoittaa ettei suostu maksamaan Vanessan asettamia velkoja, jonka seurauksena Wilson vain nostaa vaadittua summaa miljoonalla dollarilla rangaistuksena niskuroinnista. Luca ei selvästikään tunnu olevan kiinnostunut maksamaan, jonka vuoksi katsojat lähinnä jäävät odottamaan millaisella raivolla Wilson lopulta tulee tämän hoitamaan.
Jaksossa tulee hyvin selväksi myös jatkuva pyöritys ja stressi mitä Wilson kokee työssään. Hän haluaisi selvästi edistää itselleen merkittäviä projekteja ja sitä kautta parantaa New Yorkia kaupunkina. Mutta jatkuva byrokratia ja vanhat perinteet pakottavat hänet tekemään kaiken hitaasti erilaisten toimikuntien kautta. Ja kaiken huipuksi hän vielä joutuu rahoittajille tarkoitettuihin kissanristiäisiin nuoleskelemaan kaupungin kermaa. Wilson yrittämässä hillitä itseään ja hännystelemässä itseään täynnä olevia miljonäärejä on todella mielenkiintoinen näky. On yhä vain selvempää, että tämä ei ole sitä työtä mitä hän odotti pormestarina tekevänsä. Kun tähän vielä lisätään rikosmaailman painostus ja ongelman hänen vaimonsa kanssa, ei ole ihmekään, että hänen pukunsa ovat alkaneet repeillä. Lihominen stressin myötä ei ole ollenkaan harvinainen ilmiö ja sarja ehdottomasti kuvaa sen hienovaraisemmin kuin Avengers: Endgame -aikanaan.
Kenties onnekseen Wilson saa tekosyyn poistua juhlista, kun sarjamurhaaja Muse iskee jälleen. Hän olisi halunnut pitää pimennossa rikollisen toimet, mutta nyt tämä on alkanut jo jättää uhrejaan muraaliensa viereen, sen sijaan että pelkästään käyttäisi näiden verta maaleissaan. Tätä varten Fisk kokoaa yhteen pahoista poliiseista koostuvan iskuryhmän. Tähän kuuluu tottakai aikaisemmista jaksoista tuttu kusipäistäkin kusipäisempi konstaapeli Powell (Hamish Allan-Headly), mutta myös Chip Zdarskyn ja Marco Checchetton sarjakuviin luoma etsivä Cole North (Jeremy Isiah Earl). Jälkimmäinen yllätti minut, sillä ainakaan lukemassani Zdarskyn Daredevil-juoksun jälkipuolella en kokenut Colea mitenkään korruptoituneeksi. Mutta samapa tuo sinänsä. Kaikki kytät ovat paskiaisia.
Se että Wilson Fisk arvostaa Punisheria larppaavia väkivaltafanaatikkoja ei tule yllätyksenä. Päin vastoin se sitoo tarinan paloja erittäin toimivalla tavalla yhteen. Ja saa miettimään olisiko Fisk kuitenkin myös Hector Ayalan murhan takana. Olen jo monesti sanonut, että arvostan sitä että Daredevil: Born Again uskaltaa tarttua poliisiväkivallan ja -korruption todellisuuteen. Mutta valitettavaa nössöilyä on asian suhteen nähtävissä taas sarjan kuudennessa jaksossa. Showrunner Dario Scardapane ja käsikirjoittaja Thomas Wong eivät voi olla kirjoittamatta mukaan myös hyviä poliiseja. Erityisesti itseäni ärsytti kohtaus, jossa Wilson antaa listan iskuryhmäänsä värvättävistä poliiseista poliisipäällikkö Gallolle (Michael Gaston). Tämä toteaa listan koostuvan kaikista New Yorkin poliisilaitoksen mädistä omenista. Repliikki sai minut kiljumaan sisäisesti raivosta. Jos poliisipäällikkö on tietoinen näistä sioista, niin miten hän ei ole erottanut heitä? Ja kuinka lapsellista on sarjalta implikoida, että puhe “muutamasta mädästä omenasta” on todellisuutta, kun kaikki vähänkään Yhdysvaltojen tilannetta tutkineet tietävät poliisilaitoksen olevan läpikotaisesti homeessa. Hyvässä uskossa haluan uskoa, että tämä vaatimus tarinan pehmennykseen tuli Disneyn korkeammilta tahoilta, mutta vähemmän turhauttavaa se ei asiasta tee. Mikäli tarina menee siihen, että lopulta Fiskin iskuryhmän jäsenet vain potkitaan ulos ja New Yorkin poliisista tulee “taas” luotettava ja turvallinen, niin olen kyllä hyvin pettynyt. Joskaan en yllättynyt.
Jaksossa selviää myös mistä Fiskin aiemmin kuvatut rystyset ovat arpensa saaneet. Vaikuttaa siltä että hän käy salaisessa kellarissaan pieksemässä vaimonsa salarakasta Adamia (Louy Taylor Pucci) stressin käydessä liian kovaksi. Kun hän ei voi piestä kaupungin rahoittajia tai Lucan kaltaisia gangstereita, pitää hänen tehdä se julkisuudelta piilossa. Kohtauksessa on kieroa urheiluhenkeä. Wilson nimittäin antaa Adamille aseeksi kirveen, jotta tällä olisi edes jotain mahdollisuuksia tuplasti suurempaa miestä vastaan. Luonnollisesti tästä huolimatta Fiskille ei tuo juuri minkäänlaista tuskaa jakaa turhautumistaan heikommalle miehelle. On myös mielenkiintoista, että tämä kohtaus on leikattu ristiin Daredevilin ja Musen taistelun välillä. Se kuvastaa hyvin sitä, miten Wilsonilla ja Matilla on kuin onkin todellisuudessa väkivaltaa rakastavat, vihaiset luonteet, jotka ovat koko sarjan ajan odottaneet tilaisuutta päästä pinnalle.
Angela del Toro palaa kuudennessa jaksossa Matin luokse, kuten juoniselostuksessa mainitsinkin. Ilmeisesti jakson ohjannut David Boyd on hitusen neljännen jakson ohjannutta Jeffrey Nachmanoffia parempi nuorten näyttelijöiden kanssa, sillä Angelaa esittävä Camila Rodrigues on tässä jaksossa paljon edellistä esiintymistään vakuuttavampi. Aiemmin hän tuntui hiukan väkinäiseltä dialogin tulkinnassaan, mutta nyt hän saa paremmin ulos hahmonsa päättäväisyyden ja angstin tavalla joka on huomattavasti luontaisemman tuntuista. Pidän myös siitä, että tällä puolella tarinaa käsikirjoittaja Thomas Wong antaa Angelan sanoa suoraa Mattille miten epäluotettavia poliisit ovat mitä tulee kansalaisten suojelemiseen. Toivoisin että koko sarja vain ottaisin tämän lähestymistavan poliiseihin.
Kun Matt ei voi Angelaa auttaa jatkamaan tämän enon työtä, päättää tyttö ottaa työn omiin käsiinsä. Kyse on tottakai todella typerä teko, mutta sellaisia lapset välillä ovat. Ja lisäksi Angela on selvästi perinyt enonsa sankarin vaistot, eikä pysty pysymään paikallaan kun ihmisiä tapetaan. Kun sitten paljastuu, että hän tulee Musen kaappaamiseksi, on se niin kaukaa tiedossa ollut asia, että meinasin pyöräyttää itsekin silmiäni asian todistaessani. Voisin myös kyseenalaistaa sen, miksi Angela ei ottanut enonsa supervoimat antavaa amulettia mukaansa, mutta oletan että hän ei ole siitä vielä täysin tietoinen. Voin kuitenkin jo alkaa kuvitella Angelan ottavan vielä lähivuosina White Tigerin nimen ja aseman itselleen. Rodriguesin kemia Charlie Coxin kanssa on myös sen verran toimiva, että mielelläni näkisin White Tigerin Daredevilin oppilaana. Vähän kuin Finesse näyttäisi olevan Daredevilin oppilas Your Friendly Neighborhood Spider-Man -sarjassa.
On hiukan turhauttavaa miten hyödytön Matt Murdock on kohdatessaan Angelan jakson alussa. Yhä edelleen hän puhuu siitä miten Angelan tulisi antaa poliisin hoitaa Hectorin jäljittämä sarjamurhaaja. Kuin hän ei olisi vieläkään sisäistänyt koko sarjan ajan todistamaansa korruptiota poliisivoimissa. Ymmärrän myös sinänsä, että asianajaja ei paljoa voi tehdä murhaajan suhteen, eikä hän halua paljastaa olevansa Daredevil tytölle, mutta olisi hän voinut tulla enemmän vastaan keskustelussa. Mikäli Angela olisi saanut avoimemman vastaanoton molempien hahmojen halveksuman “terapiapuheen” sijaan, olisi Angela kenties pysynyt illan kotonaan. Mutta Matt tekee näitä virheitä, sillä yrittää puheissaan erottaa itsensä mahdollisimman kauas Daredevilistä, vaikka onkin viime aikoina käytännössä päästänyt osan pirusta vapaaksi. Tämän vuoksi on sitten myös erittäin tyydyttävää, kun hahmo lopulta Angelan katoamisesta kuullessaan päättääkin lähteä itse Musen perään, sen sijaan että vain soittaisi poliiseille ja toivoisi parastaan.
Huhujen mukaan Daredevil: Born Again aikanaan aloitettiin kokonaan alusta kesken tuotannon, sillä Matt Murdock nähtiin pirupuvussaan vasta viidennessä jaksossa. Ironista, että sarjan ensimmäistä kohtausta lukuunottamatta tämä on tässä uudessa versiossa siirtynyt aina kuudenteen jaksoon asti. Oleellista on kuitenkin se, että matkan aikana Daredevilin paluun odottaminen ei ole ollut liian vaikeaa, vaan sen on tuntunut luonnolliselta osalta kerrottua tarinaa. Ja nyt kun se viimein tapahtuu on se äärimmäisen tyydyttävää.
Sarjan taistelukoreografit pääsevät pistämään parastaan laittaessaan Daredevilin pieksemään Musea. Vauhdikas ja raskas kamppailu on onnistuttu todella nätisti yhdistämään aiemmin mainitsemallani tavalla Wilsonin ja Adamin painiin. Vaikka Daredevil ja Wilson Fisk ovat vartaloiltaan aivan erilaisia ja näin ollen myös taistelutekniikoiltaan saa jakson leikkaaja taistelut tuntumaan sulavalta kokonaisuudelta. Kehumisen arvoista on myös se, että jatkuva hyppely kahden taistelun välillä ei myöskään vaaranna kuvauksen selkeyttä. Taistelut on kuvattu sopivalta etäisyydeltä niin että katsoja saa nauttia molemmista matseista täysin siemauksin. Kikka ja koreografia pääsevät molemmat oikeuksiinsa.
Samankaltaisuuden lisäksi kohtaus kuvastaa myös hahmojen eroa. On valtavasti merkitystä sillä ketä hahmot pieksevät ja minkä takia. Fisk purkaa turhautumistaan vaimonsa salarakkaaseen, Daredevil taas hyödyntää mahdollisuutta auttaa ihmisiä väkivallan himonsa tyydyttämiseen. Fisk saatuaan tarpeekseen heittää vastustajansa takaisin häkkiin. Daredevil taas joutuu päästämään vihollisensa pakoon pelastaakseen Angelan hengen.
Musen karkuun päästäminen on myös tärkeä merkki siitä, että Matin prioriteetit ovat kunnossa. Hän melkein tappoi Bullseyen vuosi sitten, mutta se tapahtui äärimmäisen tunnekuohun seurauksena tilanteessa, jossa kuka tahansa olisi tehnyt samoin. On hyvä että hän jäi pohtimaan tekoaan, mutta oli kenties ylireagointia jättää supersankarin elämä kokonaan taakseen. Keskittyessään nyt Angelan pelastamiseen Musen rankaisemisen sijaan Matt todistaa olevansa jälleen maskinsa arvoinen sankari.
Pidin myös siitä, että jaksossa kuullaan Matt rukoilemassa. Katolilaisuus on vuosikymmeniä ollut oleellinen osa hahmoa ja Born Againin aikana tämä on tuntunut erittäin kaukaiselta. Muutama otos kirkosta ei ole asiaa pahemmin auttanut. Pitää kuitenkin myöntää, että rukouksen sisältö jäi itseltäni sisäistämättä. Medialle tarkoitetussa Disneyn suoratositopalvelussa ei ollut edes englanninkielisiä tekstejä tarjolla viidennelle ja kuudennelle jaksolle. Ei tämä yleisesti ottaen ole iso ongelma, mutta dialogin yksityiskohdat ovat omalle kuulolleni välillä haastavia. Varsinkin kun Matt kuiskii rukouksensa jaksossa, mikä ei muutenkaan ole maailman paras tapa välittää viestiä katsojille. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Daredevil: Born Again näyttää miten uskonto voi parhaimmillaan inspiroida ihmistä auttamaan lähimmäisiään, eikä pelkästään johda sortoon ja syrjintään.
Daredevil: Born Again -sarjan viides jakso tarjoaa loistavan kevennyksen sarjan synkästä ja angstisesta maailmasta. Mohan Kapur vierastähtenä tuo mukanaan ilahduttavan tuulahduksen huumoria jaksoon, joka samalla kuitenkin toimii erinomaisena askeleena eteen päin Matt Murdockin tarinassa. Kuudes jakso palauttaa sitten tarinan taas raiteilleen, päätyen Daredevilin odotettuun paluun. Paluu on täysin ansaittu ja siksi erittäin tyydyttävä. Jaksossa kuvataan myös hienosti New Yorkin politiikan aiheuttamaa stressiä Wilson Fiskille ja sarjan päähenkilöiden väkivaltaa rakastavaa luonnetta. Jakson suhde poliisiin jättää toivomisen varaa, mutta pitää kai iloita että sarja edes hyväksyy korruption olemassaolon. Jälleen kerran hyppään innolla seuraavan jakson pariin.
Miten tämä jakso toimi sinulle? Piditkö pankkiryöstöjaksosta ja Yusuf Khanin vierailusta sarjassa? Mitä mieltä olet Mattin ja Angelan suhteesta? Entä mitä ajatuksia Wilson Fiskin elämä herättää? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti