Flow (Straume, 2024)
Animaatiot ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja olen jopa alaa hiukan opiskellutkin. Niinpä mielenkiintoni heräsi heti kun aloin kuulla puhetta uudesta animaatioelokuvasta, joka keräsi kehuja ympäri maailman ja päätyi vieläpä voittamaan parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon. En myöskään ole aiemmin nähnyt latvialaisia elokuvia, minkä vuoksi mielenkiinto maata edustavaa Flow-elokuvaa kohtaan nousi entisestään. Eikä hommaa haitannut tieto siitäkään, että kyseessä olisi kissasta kertova täysin dialogista vapaa teos. Siinähän on jo vaikka kuinka paljon kiehtovia elementtejä, mutta ne eivät toki itsessään tee yhdestäkään elokuvasta hyvää. Onneksi Flow on muutenkin aivan loistava teos.
Elokuvan tarina kertoo tummanharmaasta, ei mustasta, kissasta ihmisten sukupuuton jälkeisessä maailmassa. Luonto ja kasvillisuus rehottaa ja on vallannut ihmisten jälkeen jättämät rakennelmat. Ilmastokriisin jäljet ovat kuitenkin myös yhä elossa. Erityisesti kissan reviiriä häiritsee valtavat nousuvedet. Eräänä päivänä vesi nouseekin niin korkeaksi, että kaikki kissalle tutut alueet tulevat sen peittämäksi. Veden yhä noustessa pieni eläin alkaa panikoimaan. Hänen onnekseen vastaan tulee kuitenkin apua yllättävältä taholta. Pieni kapybara on vallannut purjeveneen itselleen. Tuntemattomia vierastava kissa ottaa riskin ja hyppää alukseen. Matkan varrella mukaan seurueeseen liittyy myös kultainennoutaja, sihteerilintu ja rengashäntämaki.
Flow on animoitu kokonaan ilmaisen ja avoimen lähdekoodin kolmiulotteisen mallinnuksen ohjelmisto Blenderillä. Kyseinen ohjelma on itsellenikin jonkin verran tuttu opiskeluajoilta, joskaan en koskaan kovin syvälle sen maailmaan päässyt, sillä 3D-mallintaminen ei vain koskaan ole onnistunut kiinnostamaan minua. Mutta kokemukseni perusteella tuntuu häkellyttävältä, miten jotkut ovat oikeasti jaksaneet väsätä kokonaisen pitkän elokuvan Blenderiä käyttämällä. Voin vain kuvitella miten paljon aikaa ja vaivaa ohjaaja Gints Zilbalodis tuotantotiimeineen työhön on käyttänyt. Ennen kaikkea vaikutuksen minuun tekee se, että työn jälki on erinomaista.
Flow on tyylillisesti todella onnistunut. 3D-mallinnettujen eläimien ja ympristöjen tekstuuri on viehättävän maalauksellinen. Heidän pintansa näyttävät milteimpä pensselinvedoin luoduilta. Samaan aikaan tyyli on ilmeisen realistinen, mitä tulee esimerkiksi eläinten anatomiaan. Zilbalodis on onnistunut löytämään piirrosmaailman ja todellisen elämän väliltä erinomaisen välimaaston, johon sijoittaa elokuvansa. Se tuntuu samaan aikaan eläväiseltä ja hengittävältä, mutta myös selvästi visuaalisesti mielenkiintoiselta ja tyylitellyltä. Jotain pientä säreilyä voi olla siellä tällä nähtävissä osassa hahmomalleja, mutta ei koskaan niin paljoa, että se rikkoisi immersiota liiaksi. Enkä usko että kukaan on niin kohtuuton, että olettaisikaan latvialaisen kolmen ja puolen miljoonan dollarin indie-elokuvan olevan samannnäköinen kuin vaikkapa amerikkalaiset sadan miljoonan dollarin jätti elokuvat.
Elokuvan kirjoittaneet Zilbalodis ja Matīss Kaža todistavat Flow’lla, että dialogi on nössöjen hommaa. He ovat tarttuneet haasteeseen tehdä eläimistä kertovan elokuvan kokonaan ilman ihmisdialogia ja onnistuvat haasteessa niin hyvin, että se näyttää lastenleikiltä. Tarina luottaa täysin toiminnalla kerrottuihin tunteisiin ja ajatuksiin. Hahmojen eleet tekevät kaiken sen minkä dialogikin tekisi, yksinkertaistaen kaiken selväksi ajatusten vaihdoksi yleisön välille. Missään vaiheessa ei tule sellaista tunnetta, että voisiko joku tulla selittämään mitä elokuvassa tapahtuu. Mahdolliset aukot katsoja saa itse täyttää omilla tiedoillaan maailmasta ja eläimistä.
Niin ikään Zilbalodis ja Kaža ovat onnistuneet eläinten pitämisessä mahdollisimman lajilleen tyypillisenä käyttäytymisen suhteen. Päähenkilönä seurattava kissa tuntuu kaikinpuolin oikealta kissalta. Hän on ujo ja varovainen, mutta tarpeen tullen myös lojaali ja välittävä. Hänellä on sopivaa metsästäjän vaistoa ja rohkeutta kohdata elokuvassa vastaan tulevia vaaroja. Samaan tapaan esimerkiksi elokuvassa tavattava kultainennoutaja on innokas ja rakastava olento, josta tulee nopeasti paras ystävä kenelle tahansa vastaan tulevalle olennolle. Muita eläimiä en tunne yhtä hyvin, mutta kissan ja koiran luonteiden erinomainen jäljentäminen riittää herättämään luottamuksen Zilbalodisin ja Kažan tapaan kuvata eläimiä. Ainoastaan se, että eläimet oppivat ohjaamaan purjeveneen peräsintä, tuntuu kärjistetyltä. Muuten turhaa antropomorfismia ei elokuvassa juurikaan ole.
Zilbalodisin ja Rihards Zaļupen säveltämät musiikit tahdittavat elokuvan toimintaa reippaalla tahdilla ja samalla auttavat määrittämään teoksen tunnelmaa. Musiikin tärkeys korostuu entisestään dialogin puutteen ja eläinten rajattujen ilmeiden myötä. Jännitys, seesteisyys, huumori ja muut tunteet ilmaistaan visuaalisten vihjeiden lisäksi musiikin kautta viestin vahvistamiseksi. Tässä kuitenkin on onnistuttu niin hyvin, että musiikki ei koskaan tunnu tunkevan muun tarinan kerronnan tontille. Vaikka periaatteessa se osittain kertookin katsojille mitä näiden tulisi tuntea, onnistuu se tekemään sen osana tarinan kokonaisuutta, ylimääräisen vieraan sijaan.
Niin ikään Zilbalodisin leikkaama ja kuvaama elokuva kulkee todella nätisti eteenpäin. Ohjaaja osoittaa erinomaista taitoa tarinankerronnasta, saaden katsojan nopeasti kiintymään tarinassa esitettyihin hahmoihin ja ymmärtämään näiden ongelmia. Kullakin eläimellä kun on omat prioriteettinsa elämässä, mutta toisaalta heitä kaikkia yhdistää myös halu selviytyä ja tarve kumppanuudelle. Näin ollen katsoja voi samaistua Flow’n eläinhahmoihin aivan kuten muiden elokuvien ihmishahmoihinkin. Ellei jopa enemmän, sillä elokuva vaatii katsojaa tulemaan hyvin pitkälle vastaan tarinan kerronnan rajallisuuden vuoksi.
Ja vaikka puhun rajallisuudesta, pitää sanoa, että Flow ei missään vaiheessa tunnu siltä kuin siitä puuttuisi jotain. Se tuntuu yksinomaan tekijöidensä vision mukaiselta tarinalta, jossa ei ole jouduttu tekemään kovinkaan merkittäviä kompromisseja. En tiedä millainen ajatusmaailma Zilbalodisilla oli teosta tehdessään, mutta en ihmettelisi jos hän olisi aloittanut luomistyönsä puhtaasti tarina edellä ja päätynyt näihin ratkaisuihin ihan vain siksi, että se oli hänestä paras tapa kertoa tämä tarina.
Elokuva ei tosiaan erityisemmin selitä sitä, minne ihmiset ovat maailmasta kadonneet. On selvää että he ovat siellä kuitenkin ennen olleet, sillä teoksen miljöö on täynnä ihmisten jälkiä. On patsaita, taloja, veneitä ja muita ihmisten rakennelmia. Selvää on kuitenkin se, että nämä ovat kadonneet pois luonnon tieltä. Moderni viisaus ohjaa katsojan ajatukset saman tien tottakai maailman ilmastokriisiin. Tiedämme sen olevan tämän hetken suurin lajiamme uhkaava ongelma. Ja katastrofaalisten sääilmöiden yleistyessä, tämä on helppo yhdistää elokuvan ytimessä olevana tulvaan. Elokuva viestii siitä, miten ilmastokriisi ei pelkästään tule pyyhkimään ihmiskuntaa pois vaan jättää myös planeetan muut eliöt kärsimään ihmisten tekojen seuraamuksista. Kyseessä on suoraviivainen, selkeä ja täysin oikeutettu muistutus ihmisen vastuusta.
Ilmastokriisin lisäksi elokuvan ytimessä on tottakai myös selviytyminen ja solidaarisuus. Kuten sanottu, kaikilla tarinan hahmoilla on omat tavoitteensa, mutta heitä yhdistää halu pysyä hengissä. Eläinten vaistot aluksi pitävät päähenkilönä toimivan kissan erossa muista eläimistä, mutta pikkuhiljaa hän alkaa huomata, että selviytyminen yksin ei ole mahdollista. Tämä on viesti jonka myös ihmiskatsojat voivat ottaa elokuvasta mukaansa. Vaikka Flow’n maailma onkin hengenvaarallinen on siitä mahdollista yhtä selvitä puhaltamalla yhteen hiileen. Lähimmäisten priorisointi kuvataan avaimena elämän jatkumiselle.
Kapybaran veneeseen nousee lopulta kirjava joukko erilajien edustajia. Tässäkin on selvästi oma viestinsä. Suurista eroistaan huolimatta nämä eläimet voivat auttaa toisiaan. Heillä on jokaisella omat vahvuutensa, jotka täydentävä toisiaan. Niin ikään ihmisten tulisi katsoa eroja toisissaan mahdollisuutena uhkien sijaan. Kyseessä on tärkeä opetus ja olen iloinen siitä että Flow ei senkään suhteen kainostele. Selvästikään mitkään hienovaraisemmat tavat opettaa ihmisiä eivät ole menneet perille, kun katsoo nykyistä maailmaamme, jossa saastuttavien suuryritysten annetaan yhä jatkaa toimintaansa ja epätasa-arvoa lietsovat poliitikot keräävät jatkuvasti vaalivoittoja ympäri maailman. Flow näyttää, että lopulta pinnalla pysyvät ne jotka ovat valmiita hylkäämään ennakkoluulonsa ja auttamaan lähimmäisiään riippumatta siitä ovatko he samannäköisiä kuin he itse.
Flow on ihastuttava kuvaus ihmisten jälkeisestä maailmasta, mutta samalla myös ihmisen potentiaalista. Sen tapa kohdella eläinhahmojaan eläiminä auttaa tuomaan yleisön lähemmäksi tarinaa ja immersiivinen tarinankerronta pitää huolen siitä, että katsoja nauttii joka hetkestä. Audiovisuaalisena kokonaisuutena Flow onnistuu erinomaisesti herättämään katsojan tunteita ja ajatuksia, tarjoten samalla todella viihdyttävän seikkailun suloisten eläinhahmojen seurassa. Kyseessä on todella liikuttava teos, joka on syystäkin saanut paljon kehuja ympäri maailman.
Mitä sinä pidit Flowsta? Mikä on sinun suosikki eläimesi? Onko ilmastokriisi sinustakin ahdistava asia? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti