Daredevil: Born Again – jakso 1x07 (sisältää SPOILEREITA)
Kun on katsonut seitsemän jaksoa Daredevil: Born Again -sarjaa ja välissä kirjoitellut arvosteluja jo neljän päivän ajan, alkaa pää jo pikkuhiljaa seota. En tiedä näkyykö se arvostelujen laadussa, mutta tätä kirjoittaessa alkaa jo tuntua omituiselta koko homma. Onneksi sarja on hyvä ja sen analysointi oikeasti kivaa. Tämän vuoksi jatkan siitä huolimatta, että urakan jälkeen tarvitsen varmaan viikon mittaiset päiväunet. Puhutaan siis sarjan seitsemännestä jaksosta.
Aiempien jaksojen kertaus muistuttaa katsojia nuoresta miehestä, joka pyysi apua psykiatri Heather Glenniltä (Margarita Levieva) tämän kirjan signeeraustilaisuudessa. Tämä Bastian-niminen nuorukainen (Hunter Doohan) paljastuu tottakai sarjamurhaaja Museksi. Nyt kun Daredevil (Charlie Cox) on paljastanut Musen piilopaikan poliiseille alkaa murhaaja käydä epätoivoiseksi. Niinpä hän terapiasessiossaan paljastaa salaisuutensa Heatherille ja käy tämän kimppuun. Samaan aikaan hänen tukikohdastaan löydetty materiaali johtaa siihen, että poliisi tajuaa rikollisen henkilöllisyyden. Tutkiessaan samaista tukikohtaa Daredevil löytää Musen tekemiä luonnoksia Heatheristä ja tajuaa Matt Murdockin naisystävän olevan vaarassa. Kaikki tiet johtavat yhteentörmäykseen psykiatrin toimistolla. Samaan aikaan Vanessa Fisk (Ayelet Zurer) yritetään houkutella takaisin rikollisorganisaatioiden johtoon.
Heather Glennin ja Matt Murdockin suhdetta en olekaan juuri arvosteluissani käsitellyt aiemmin. Se on toistaiseksi ollut ihan mukava osa sarjaa, mutta ei missään vaiheessa ole tuntunut niin merkittävältä, että olisin keksinyt siitä sen enempää puhuttavaa. Parin tapaaminen heidän yhteisen ystävänsä Kirsten McDuffien (Nikki M. James) valheen kautta oli humoristinen ja herttainen kohtaus ensimmäisessä jaksossa. Tämän jälkeen suhde on tuntunut etenevän todella nopeasti ihastuksesta rakastumiseen ja nyt kaksikko näyttäisi jo asuvan yhdessä. Margarita Levievan ja Charlie Coxin välinen kemia on ollut todella toimivaa saaden parisuhdetta kuvaavat kohtaukset toimimaan siitä huolimatta, että kovin syvälle suhteen sisään en koe päässeeni tarinan aikana.
Sarjaa markkinoidessa tekijät ovat jo kertoneet Heatherin ja Mattin omaavan hyvin erilaisen käsityksen naamioituneiden supersankarien roolista yhteiskunnassa, mutta sekään ei ole erityisen voimakkaasti tullut esiin. Oikeastaan Heather ei ole selvästi edes ilmaissut olevansa näitä vastaan, ennen kuin tässä jaksossa stressin alaisena huutaa vain pelkureiden käyttävän naamioita. Hän on ainoastaan paljastanut Matille kirjoittavansa seuraavan kirjansa naamioista ja pyytänyt tältä mahdollisuutta haastatella jotakuta Matin tuntemaa supersankaria. Matt tottakai lähinnä piti ideaa absurdina.
Nyt seitsemännessä jaksossa Heather kuvataan reagoimassa Mattin öiseen katoamiseen ja suuriin mustelmiin. Luonnollisesti hän näkee miehen salailevan jotain ja olettaa sen johtuvan tämän kokemasta käsittelemättömästä traumasta. Kohtauksessa käytävä dialogi toimii erinomaisesti itselleni. Se tuntuu oikealta kahden aikuisen käymästä keskustelulta tunteista ja toisen aiheuttamasta huolesta. Samaan aikaan on surullista ja ymmärrettävää, että Matt ei kuitenkaan kerro salaisuuttaan Heatherille. Hän onnistuu kuitenkin tyrmäämään utelun varsin toimivalla tavalla.
Tämän myötä nostan esiin heti jakson lopun, jossa Heather on Musen kohtaamisen jälkeen päätynyt sairaalaan. Daredevilin ja murhaajan painiessa, Heather otti vihollisen aseen ja tappoi tämän sillä. Kyseessä on todella sykähdyttävä hetki jaksossa, joka katkaisee villin toiminnan voimakkain pamauksin. Heatherin psyykkeelle tappaminen tottakai on äärimmäisen rankka asia. Ja mikä mielestäni on erittäin mielenkiintoista, on se että Matt osoittaa olevansa varsin huono miesystävä, kun he asiasta keskustelevat. Hän on saman tien sanomassa Heatherille, että tämän oli pakko tehdä se ja ettei tämän tarvitse syyttää itseään. Ongelma on siinä, että Heather selvästikin tarvitsee tässä tilanteessa enemmän keskusteluapua ja tukea kokemansa jälkeen. Mattin sanat tarkoittavat hyvää, mutta todellisuudessa kieltäytyvät kuulemasta hänen partnerinsa murheita.
Mielenkiintoista on myös se, että katsojana ja Daredevil-fanina tiedän miten voimakkaasti Matt Murdock perinteisesti suhtautuu tappamiseen. Hänen rakkautensa Heatheria kohtaan kuitenkin selvästi sokaisee hänet asian suhteen. Mikäli Daredevil olisi samanlaisessa tilanteessa tappanut jonkun, ei Matt antaisi sitä koskaan itselleen anteeksi. Kun sarjan alussa hän melkein tappoi Bullseyen, lopetti hän supersankarin työn kokonaan vuodeksi. En sano, että Matin pitäisi syytellä Heatheria sen enempää, mutta selvästikään hän ei suostu tässä vaiheessa käymään oikeaa keskustelua asian suhteen.
Erityisesti jäin miettimään sitä, että Matt sanoo Heatherille ettei tällä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tappaa Muse. Tämä kohtauksen nähneelle tuntuu suoranaiselta valheelta. Siinä tappelussa mitä itse katsoin, Daredevil ei ollut varmastikaan niin tiukassa tilanteessa, että olisi tarvinnut pelastamista. Vaikka Heather olikin kauhuissaan ja hänen pakotiensä oli tukittu, on vaikea nähdä aseen esiin ottamista ja vihollisen ampumista ainoana mahdollisena keinona tilanteesta pakoon. Hän olisi varmasti voinut yrittää vielä piiloutua ja luottaa siihen, että Daredevil hoitaa homman kotiin. Enkä sano että Heather nyt on varmasti puhtaan paha murhaaja, vaan ainoastaan että asiaa tulisi käsitellä syvemmin. Psykiatrina Heather itse tämän tietää ja siksi hänen ja Mattin suhteen päälle nousee jakson myötä suuri varjo.
Musen hahmon pääsyä parrasvaloihin olin odottanut pitkään. Kenties jo siitä asti kun vuosia sitten luin Charles Soulen ja Ron Garneyn Dark Art -tarinan Daredevil-sarjakuvista, jossa hahmo ensimmäisen kerran esiteltiin. Hahmon design on saatu tuotua Born Again -sarjaan kutakuinkin juuri sellaisena kuin se nähdään sarjakuvissakin. Vain hiukan tekstuuria on lisätty tämän maskiin, tuomaan lisää syvyyttä tähän. Visuaalisesti kyseessä on siis erittäin onnistunut adaptaatio. Matka tähän jaksoon on myös toiminut hyvänä pohjustuksena karmivammalle hahmolle. Kun hänen tarinansa nyt saatiin päätökseen, olen kuitenkin hitusen pettynyt.
En ole lähtökohtaisesti vihainen siitä, että Muse paljastuu märiseväksi nuoreksi mieheksi, jonka epämääräiset mielenterveysongelmat ovat ajaneet hänet murhaajaksi, vaikka en toki sitäkään erityisemmin ihaile. Ongelmani on siinä, että pohjustetun, karmaisevan murhaajan lupausta ei mielestäni kunnolla lunastettu. Loppujen lopuksi Muse ei ole niin pelottava kuin odotin. Se että hän raahaa ihmisiä kellariin ja vie heidän vertaan ei toki ole kevyttä kamaa, mutta koska kyse on taiteilijasta, odotin jotain väkevämpää. Suoraan sanottuna, enemmän vääntyneitä vartaloita ja enemmän psykopaattisen filosofian värittämää puhetta taiteesta.
Bastian nähdään jaksossa ensimmäistä kertaa ilman naamiota sitten hänen ensiesiintymisensä sarjassa. Dialogi implikoi hänen käyneen jo pidempään Heather Glennin vastaanotolla ja nyt hän myös suoraa paljastaa palvovansa tämän kirjoja. Kyseessä on siis häiriintynyt fanipoika, joka Heatherin kirjoista löysi samaistumispinnan, joka inspiroi häntä toteuttamaan itseään kierona taiteilijana, jonka maalina toimii ihmisveri. Ongelma on siinä, että hänen kuvaamansa ongelmat ovat niin mahdottoman arkisia, eikä dialogi millään tavalla puhu hänen taiteensa merkityksestä. Epäämääräinen puhe itseilmaisusta ei merkitse mitään, kun katsojille ei kerrota mitä Bastian itsestään yrittää taiteellaan ilmaista. Samoin hänen faniutensa Heather Glenniä kohtaan jää ontoksi, kun emme ole saaneet kovinkaan vahvaa kuvaa siitä, mitä Heather kirjassaan käsitteli. Tuntuu kuin sarjasta olisi jäänyt puuttumaan iso määrä kohtauksia, joissa näihin seikkoihin olisi syvennetty. Sen takia Musen hahmo jää nyt tuntumaan ontolta ja suoraan sanottuna hukkaan heitetyltä. Toki joku muu voi ottaa hahmon maskin ja metodit harteilleen tulevaisuudessa, mutta kun hahmo ei mitään manifestiakaan jättänyt jälkeensä, ei tällaiseen ole mitään syytä. Valitettavaa.
Jaksossa on melkeinpä huvittavaa seurata Wilson Fiskiä (Vincent D’Onofrio), joka on nyt saanut kuulla Daredevilin paluusta. Tuntuu että hän on joka välissä utelemassa onko hänen pirupukinen painajaisensa ollut paikalla missäkin tapauksessa. Tämä kuvastaa hienosti sitä miten valtava pakkomielle näillä kahdella on toisiinsa ollut. Ja erityisesti sitä miten voimakasta se on nimenomaan Wilsonin puolella. Jakso myös onnistuu oikeuttamaan tämän Wilsonin monologilla. Hänellä oli kymmenen vuotta ollut tekeillä mahtava rikosimperiumi, jonka yhtäkkiä ilmestynyt naamioitunut mies saapui muutamassa viikossa tuhoamaan. On mahdotonta olla tuntematta hitusen Wilsonin turhautumista tapauksen suhteen. Varsinkin kun hän maalaa organisaationsa viattomana sinikaulustyöläisten saavutuksena. Jos olisin itse superpahis, niin en minäkään hevillä päästäisi irti tällaisesta.
Wilsonin pikkumaisuus näkyy myös siitä, että kun hän saa uutiset Musen kuolemasta ja siitä, että Daredevil oli ollut paikalla ennen poliisia, päättää hän salata totuuden julkisuudessa. Journalisteille hän ylpeänä julistaa hänen kokoamansa työryhmän pysäyttäneen sarjamurhaajan. Pr-liikkeenä varsin toimiva veto toki, mutta paljastuessaan äärimmäisen nolo ja epätoivoinen valhe. Liike tuntuu jopa kömpelöltä ja hyvänä merkkinä siitä miten pikkuhiljaa Wilson Fisk alkaa haljeta. En usko että kestää kauaakaan, että hän siirtää väkivaltaiset itkupotkuraivarinsa salaisesta kellaristaan suuren yleisön eteen.
Mielenkiintoista on myös peli mitä Wilsonin vaimo Vanessa pelaa. Jakson alussa hän tapaa gangsteripomo Lucan (Patrick Murney), ilmeisesti salaa mieheltään. Luca toivoo Vanessan palaavan paikalleen rikollisjärjestöjä ruodussa pitävänä johtajana, eikä Vanessakaan tunnu inhoavan ajatusta. Alusta asti on kuitenkin ollut selvää, että hän ei ole ollut täysin sinut miehensä uuden tien suhteen. Kaksikon avioliitto on ollut kareilla pitkään ja Vanessa tullut syrjäytetyksi pelkäksi pormestarin vaimoksi. Eikä häntä voi syyttää hänen katkeruudestakaan. Hänen selvästi implikoidaan olleen työssään hyvä ja hänen nauttineen vallastaan.
Jakson lopussa Vanessa sitten lähettää Lucalle tekstiviestillä Wilsonin olinpaikan ja sanoo tämän olevan siellä yksin. Luca marssii paikalle ampuakseen pormestarin vain saadakseen itse luodin kalloon pormestaria turvaavalta Buck Cashmanilta (Arty Froushan). Wilson itse on kohtauksessa täysin kasuaali, kuin olisi odottanut koko ajan Lucan saapumista. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että Vanessa kuitenkin on yhä lojaali miehelleen ja nämä yhdessä ajoivat Lucan ansaan? Vai onko Cashman ehkä molemmille työskentelevä kaksoisagentti? Vaikka Wilson ja Vanessa ovatkin vaikuttava, seksikäs rikospari, kiinnostaisi minua myös nähdä nämä enemmän napit vastakkain. Erityisesti kun koko aiemman Netflix-sarjan ajan Wilson oli niin pakkomielteisen rakastanut Vanessaan ja edelleen tuntuu enemmän tai vähemmän olevan äärimmäisen omistushaluinen ja mustasukkainen. Olisi herkullista nähdä miten tämä reagoisi jos Vanessa hänet sitten jättäisi tai pettäisi. Myös Vanessan hahmon kannalta voisi olla tyydyttävää nähdä tämä kaappaamassa valta itselleen.
Daredevil: Born Again -sarjan seitsemäs jakso on kiehtova, mutta myös toi mukanaan pettymyksen karmivampaa pahista odottaneelle fanipojalle. On hienoa vihdoin nähdä sarja sukeltamassa syvemmälle Heather Glennin ja Matt Murdockin parisuhteeseen, mutta vastaavasti on valitettavaa miten ontoksi Heatherin ja Bastianin suhde jäi. Toiminta sentään oli taas räheetä. Antagonistien puolella Wilson Fiskin maailma on edelleen mielenkiintoista, tikittävän pommin muodon saanutta stressaantunutta hikoilua. Katsojaa kutkutellaan mahdollisella perheen sisäisellä valtapelillä, mikä saa taas odottamaan jatkoa suurella innolla. Totta puhuen minulla ei ole hajuakaan siitä, mihin suuntaan tarina on menossa viimeisissä jaksoissaan.
Miten tämä jakso toimi sinulle? Mitä mieltä olet Musesta? Entäpä Heatherin ja Mattin parisuhteesta? Tai Wilsonin ja Vanessan? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti