Andor – jaksot 2x07-09 (sisältää SPOILEREITA)
Ai ettien että. Se kaikkein paras Tähtien sota -sarja on todellakin tehnyt paluun. Näin ajattelin lähes koko ajan kun katselin Andorin toisen kauden jaksot seitsemännestä yhdeksänteen. Toisen kauden kolmas tarinakaari toi mukanaan aivan huikeita elämyksiä ja entistäkin intensiivisempää tunnelmaa. Erityisesti kahdeksas ja yhdeksäs jakso saivat minut molemmat suorastaan hengästymään kaikesta siitä jännityksestä, mitä käsikirjoittaja Dan Gilroy ja ohjaaja Janus Metz tarjosivat.
Tarina on jälleen siirtynyt vuoden eteenpäin edellisistä jaksoista. Kapinaliitto on alkanut kasaantua kokoon ja pitää päämajaa Yavin IV:llä. Myös Cassian Andor (Diego Luna) ja Bix Caleen (Adria Arjona) asuvat siellä. Cassiania on kuitenkin alkanut koko sota väsyttämään ja hän haluaisi vain jäädä kahden rakastamansa Bixin kanssa. Rauhaa ei kuitenkaan ole luvassa. Kun Wilmon (Muhannad Bhaier) palaa omalta tehtävältään Yavinille, tuo hän mukanaan Cassianille uuden tehtävän. Luthen (Stellan Skarsgård) näet haluaa Cassianin palaavan Wilmonin kanssa Ghorman-planeetalle salamurhaamaan Imperiumin turvallisuusviraston luutnantti Dedra Meeron (Denise Gough). Tilanne Ghormanilla onkin vuoden aikana tiukentunut entisestään ja Dedra joukkoineen on aloittanut planeetan väestön lopullisen tuhon valmistelut. Dedran miesystävä Syril (Kyle Soller) ei tiedä mitään rakkaansa todellisesta suunnitelmasta. Kun tieto Ghormanin tapahtumista saavuttaa senaattori Mon Mothman (Genevieve O’Reilly) tajuaa hän, että galaksin on aika saada tietää totuus heitä hallitsevasta Imperiumista.
Edellisten jaksojen arviossa kehuin jo sarjan tunnelmaa, mutta nyt on tämä taas toistettava. Myös nämä jaksot ohjannut Janus Metz on aivan erinomainen mitä tulee jännityksen kiristämiseen. Koko ajan jaksojen aikana katsoja tuntee kuinka hänen koko vartalonsa pikkuhiljaa kiristyy ja alkaa puristaa penkkinsä käsitukia kovempaa ja kovempaa. Erityisesti tätä korostaa se, että katsojalla voi hyvinkin olla jo jonkinlainen käsitys tulevasta. Me kuitenkin tiedämme Cassianin ja Mon Mothman selviytyvän tarinassa aikajärjestyksessä seuraaviin elokuviin. Mutta kirjoittaja Dan Gilroy kääntää nämä edukseen, samoin kuin sen, jos katsoja on aiemmin kuullut Ghormanin joukkomurhasta. Kun katsoja tietää että edessä on kauheuksia alkaa hän olla entistä enemmän varuillaan tarinaa seuratessaan. Erityisesti kahdeksannessa jaksossa, joka kyseisen kansanmurhan kuvaa, olin koko ajan hermostunut, sillä tiesin, että pian tulitus alkaa ja joudun todistamaan ihmiskuntaa hirveimmässä muodossaan.
Showrunner Tony Gilroy ja muut sarjan kirjoittajat ovat myös rakentaneet joukkomurhaan johtavan polun todella hienosti. Kauden alusta asti on nähty miten Imperiumin upseerit punovat juontaan ja piilottelevat heidän Ghormanin operaationsa todellista luonnetta. Erityisesti jaksoissa neljännestä kuudenteen katsojat pääsivät myös sisälle Ghormanin vastarintaliikkeeseen, sekä kulttuuriin ja ajautui näin väkisinkin tämän pienen kansan puolelle. Yhtäkkiä katsoja huomaakin todella välittävänsä näistä maailmansa vapauden puolesta taistelevista sotureista. Vaikka kehenkään heistä ei erityisen syvällisesti tutustuttu, tekivät kirjoittajat hyvän työn heidän inhimillistämisessään. Katsojan ei tarvitse tietää kaikkia yksityiskohtia näistä henkilöistä, ymmärtääkseen että heillä on jaksojen ja kohtausten välissä oma rikas elämänsä.
Sitten kun ghorit kokoontuvat aiemman massamurhan muistomerkkiä ympäröivälle aukiolle osoittamaan mieltään alkoi katsoja hikoilla. Epätoivoisesti yksi heidän johtajistaan Imperiumin juonen tajuttuaan yrittää huutaa tämän olevan ansa. Katsoja voi vain seurata vierestä kun Imperiumin sotilaat asettelevat ampujansa paikoilleen ja sulkevat aukiolle vievät reitit. Dan Gilroy ja Janus Metz kuvaavat todella todentuntuisella tavalla mielenosoituksen henkeä. Yhteiset huudot raikuvat, kapinahengen ja puhtaan isänmaallisuuden saadessa katsojan sydämen jyskyttämään. Pisteenä iin päälle nämä mielenosoittajat ja kapinalliset vielä yhtyvät voimauttavaan yhteislauluun. Paikallisella kielellä laulettu laulu osoittaa miten eläväinen ja ylpeä heidän sorrettu kulttuurinsa onkaan. Ajatukseni liukuvat ranskalaisesta vastarintaliikkeestä Baltian maiden Laulavaan vallankumoukseen, jossa 300 000 virolaista kokoontui Tallinnassa laulamaan Neuvostoliiton kieltämiä kansallislauluja.
Sitten Gilroy ja Metz särkevät, odotetusti, katsojan sydämen. Imperiumin asettama salamurhaaja ampuu yhden omistaan, provosoiden nämä hyökkäämään mielenosoittajien kimppuun. Kaoottisessa mellakassa mikä syntyy ei ole juuri mitään kaunista. Jokainen henkensä menettävä ghori on pala pois katsojan sydämestä. Metz kuvaa tapahtumat selkeästi, mutta tilanteen kaaosta ja hektisyyttä kunnioittavasti.Tarkkaan asetetut pelinappulat pitävät huolen, että katsoja tietää täysin kenen syy tämä kaikki on.
Kyseessä on kylmä, mutta hyvin rehellinen kuvaus siitä, miten fasistinen koneisto toimii. Se lietsoo vuosien ajan rauhassa vihaa haluamaansa väestönryhmää kohtaan ja ruokkii näiden kapinahenkeä. Sitten välittämättä antamistaan omista uhreistaan se aloittaa kohteensa teurastamisen. Lopuksi julkisuudessa ilmoitetaan kyseessä olleen mielenosoittajien aloittama mittelö, jonka sankarilliset sotilaat pysäyttivät. Ja sokea kansa ostaa tämän valheen. “Mitäs eivät totelleet sääntöjä”, he sanovat ja “olisivat vain osoittaneet mieltään rauhallisesti ilman että häiritsevät ketään.” Andor sarjana on rehellisin ja tärkein Tähtien sota minkä olen nähnyt, sillä tätä kaikkea tapahtuu todellisessa maailmassa koko ajan ja sitä on myös scifi parhaimmillaan.
Cassian jää ehkä jossain määrin Ghormanin kansanmurhassa sivustakatsojaksi. Hän saapuu planeetalle reportterin aliaksen turvin, tehtävänään salamurhata Dedra Meero. Hän menee samaan hotelliin kuin aiemmassa jaksossa ja siellä huoneeseen jossa on hyvä näkymä Imperiumin tukikohtaan, jonka parvekkeella Dedran on sanottu usein olevan näkyvillä. Tähän tottakai tulee mutkia matkaan, kun massamurha hotellin ja tukikohdan välisellä aukiolla alkaa. Tässä vaiheessa Cassian on päätynyt kaduille muiden kanssa, eikä tähtäämisestä meinaa tulla mitään. Aina kun hän on lähellä, jostain joku hyökkää päälle.
Kirjoittajilta Cassianin tehtävä salamurhata Dedra on lähinnä juonta varten tehty kikka, jolla saada Cassian todistamaan massamurhaa. Hän jälleen joutuu näkemään tavallisten kansalaisten joutuvan Imperiumin kynsiin. Ja kyseessä on juuri se kamala tapahtuma, jonka hän itse olettikin tapahtuvan kun hän edellisessä tarina-arkissa kieltäytyi Ghormanin vastarintaliikettä auttamatta. Mutta siinä missä ensimmäisen kauden tapahtumat inspiroviat Cassiania liittymään osaksi kapinaa, tämä saa hänet kyynistymään. Imperiumin valtava koko alkaa musertamaan hänen sieluaan ja hän alka hyvä enemmän haluta oman kapinansa lopettamista.
Cassian jo tämän tarina-arkin alussa implikoi haluavansa pois taistelusta. Seitsemännessä jaksossa häntä vaivaa ampumahaava. Hän majailee Bixin kanssa Yavin neljännen viidakossa vaivansa parantumista odotellen. Samalla hänen tarpeensa jäädä pois taistelusta kasvaa. Bix kuitenkin tunnistaa miesystävänsä tärkeyden kapinalle. Cassian on aivan liian hyvä sotilas jäädäkseen pois taistelusta. Vielä enemmän Bixiä häiritsee se, että Cassian meinaa tehdä sen viettääkseen enemmän hänen kanssaan aikaa.
Bixin tunteet voimistuvat kun hän vie vastahakoisen Cassianin tapaamaan Voima-parantajaa, joka sanoo näkevänsä näyn Cassianista galaksia auttavana viestinviejänä. Rogue One: A Star Wars Story -elokuvan nähneenä tämä on helppo liittää Cassianin osaan kyseisen elokuvan lopussa, jossa kapinallinen on tärkeä osa ryhmää, joka varastaa Kuollontähden pohjapiirrokset Imperiumilta ja lähettää ne kapinallisille. Näiden piirrosten avulla kapinalliset sitten löytävät heikon kohdan Kuollontähdestä, joka johtaa alkuperäisessä Tähtien sodassa nähtyyn kapinallisten ensimmäiseen suureen voittoon Imperiumia vastaan.
Tällä tavalla kirjoittaja Dan Gilroy onnistuu varsin hyvin käyttämään yleensä alaspäin katsomaani kohtalohöpinää sarjansa eduksi. Voimalle sensitiivinen parantaja ennustamassa sankarille merkittävää kohtaloa toimii paremmin kun katsoja tietää sen yhteyden sarjaa seuraaviin elokuviin. Parantaja myös kuvataan Andor-sarjan ajankuvaan ja yleiseen tunnelmaan sopivasti massasta erottuvana, epäilyttävänä ilmestyksenä. Vuosikausia jatkuneen Imperiumin vallan alla ja jedien massamurhan seuraamuksena Voimasta on tullut galaksissa enemmän myytti kuin todellinen kaikkien tunnustama osa elämää. Tätä sarja demonstroi Cassianin epäilyksellä parantajaa kohtaan ja sillä, että hän peri epäilynsä ottoäidiltään. Ja kun Andorissa ei ole muutenkaan nähty juuri ollenkaan Voiman käyttöä, tuntuu se myös sopivalta kurkistukselta Tähtien sodan mystisempään maailmaan niiden hahmojen perspektiivistä, joille se on täysin tuntematon asia.
Cassianin tehtävä yhdeksännessä jaksossa on auttaa keisari Palpatinen ja Ghormanin kansanmurhan tuomitseva Mon Mothma pois Coruscantista. Cassian valmistautuu saattotehtävään samalla kuunnellessaan Monin puhetta. Toisin kuin ensimmäisellä kaudella kuullut puheet kapinasta tai fasismin vastainen manifesti, Monin puhe ei tee Cassianiin vaikutusta. Vasta Ghormanin kansamurhan todistaneena hän ajaa milteimpä autopilotilla tapahtumien läpi. Hän toki keskittyy tehtäväänsä ja hoittaa sen kunnialla, mutta keinoja kaihtamatta loppuun. Monin puhe on hänelle tässä vaiheessa vain sanahelinää, enkä usko että häntä erityisemmin inspiroi sekään, että Mon ei ole tottunut kapinan vaatimaan väkivaltaan ja kauhistuu jokaisesta taposta jonka Cassian joutuu hänen puolestaan tekemään. Sinänsä siis ymmärrän hyvin, että näiden tehtävien päätteeksi hän on täysin valmis lopettamaan ja aloittamaan yhteisen elämän Bixin kanssa.
Kuitenkin hän alitajunnassaan tietää, että kapina on nyt hänen ytimessään. Siksi hän älysi ottaa Ghormaniltakin mukaan siellä tuhoutuneen Imperiumin KX-taisteludroidin. Mikäli hän ei ajattelisi omia tehtäviään pidemmälle, ei hänellä olisi ollut tähän mitään syytä. Mutta jollain tasolla hän tiesi, että kaikki Imperiumin teknologia ja tieto mitä kapina voi saada käsiinsä voi olla myös hyödyllistä. Jos hän ei oikeasti välittäisi enää kapinan menestyksestä, olisi hän jättänyt rikkäisen droidin tienposkeen.
Yhdeksännen jakson lopussa Cassian pitää varsin intohimoisen puheen Bixille siitä miten he voivat vihdoin karata elämään yhteistä elämäänsä. Bixin hiljaisuus kiljuu katsojille sitä, että näin ei todellakaan tule tapahtumaan. Ja niin siinä sitten käy, että aamulla Cassian herää yksin. On Bixin vuoro jättämänsä viestin kautta pitää oma monologinsa. Hän puhuu siitä miten todellakin haluaisi täyttää Cassianin toiveen, mutta asettaa kapinan edun oman halunsa edelle. Hän ei myöskään itse halua olla syy sille, että Cassian luopuu kapinasta. Mikäli tämä sen tekisi muista syistä olisi se okei, mutta romanttinen rakkaus ei Bixille kelpaa syyksi varsinkin jos hän itse on sen kohteena. Tämäkin on mielestäni erinomaisesti kirjoitettu pointti. Varsinkin kun ottaa huomioon miten paljon mediassa ylistetään ja priorisoidaan romantiikkaa muiden asioiden kustannuksella.
En voi myöskään olla miettimättä tämän kohdalla Veliä (Faye Marsay) ja Cintaa (Varada Sethu), toista sarjalle merkittävää kahden kapinallisen muodostamaa pariskuntaa. He sarjan ensimmäisellä kaudella puhuivat siitä, miten he aina tulevat laittamaan vallankumouksen toistensa edelle. Kun sitten toinen kausi saapui nämä kaksi olivat viettäneet yhä enemmän ja enemmän aikaa erossa toisistaan. Se oli selvästi raastanut heitä, mutta antanut heidän suorittaa kapinan puolesta kaikenlaisia elintärkeitä tehtäviä. Ja sitten kun Vel vaati saada Cintan partnerikseen eräälle tehtävälle, tämä tietenkin sai surmansa.
Yhdistettynä Bixin ja Cassianin tarinaan sarja antaa todella jykevän viestin siitä, miten kokonaisvaltaista sitoutumista vallankumous ihmisiltä vaatii. Siihen ei voi vain hivuttautua silloin tällöin vaan sitä tulee elää kaikin voimin. Ei liene sattumaa sekään, että Wilmon loukkaa jalkansa jaksojen välissä, mentyään rakastamansa naisen perään. Andorin viesti on toki myös kyyninen, mutta arvostan sen rehellisyyttä ja kovuutta. Koko sarja on myös näyttänyt selvästi miten armoton Imperiumi on, joten ei ole ollenkaan kohtuutonta sanoa, että myös sitä vastaan taistelevien tulee tehdä uhrauksia sen kukistaakseen.
Bixin puolesta minulla on edelleen hitusen ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta hän teki oman itsenäisen päätöksensä lähteä pois Cassianin elämästä, koska näki kapinan tärkeämpänä kuin oman mahdollisen parisuhteensa. Toisaalta se ei muuta sitä faktaa, että hänen tarinansa on täysin miehen ympärillä pyörivää ja hänen muu elämänsä on jäänyt kokonaan sivuun. Sarjan toisen kauden ajan hän on ollut jatkuvasti uhrina tai sitten pelkkänä romanttisena intressinä sarjan päähenkilölle. Hänen hahmonsa näin jäi lopulta hiukan ontoksi vaikka roolin esittävä Adria Arjona onkin onnistunut joka jaksossa puhaltamaan uskomattoman määrän sielukkuutta hahmoon. Jään toivomaan ettei Bixin tarina jää kokonaan tähän. Oma spin-off tai edes sivutarina kolmeen viimeiseen jaksoon olisivat nyt poikaa.
Seitsemännessä jaksossa kirjoittajien tapa kylvää siemeniä tulevia jaksoja varten tulee esille kun Cassian sattuu kirjautumaan samalle hotellivirkailijalle, kuin edellisellä visiitillään Ghormanille. Tämä kyseinen virkailija toimii kivana pienenä esimerkkinä siinä, miten kuka tahansa tavan kansalainen voi vääryttä nähdessään tehdä edes jotain oikeuden puolesta. Tämän nuoren miehen tapauksessa se tarkoitti aluksi Cassianin päästämistä hotelliin ilman rekisteröintiä ja myöhemmin hotellin käyttämistä läpikulkutienä massamurhaa pakenevia ghoreja varten. Hän myös osoittaa rohkeutta räjäyttäessään näitä takaa-ajaneet Imperiumin sotilaat taivaan tuuliin oman henkensä uhalla. Tässä kaverissa oli jotain hyvin inspiroivaa. Hän tuntui niin tavalliselta ihmiseltä, eikä minkäänlaiselta uhalta Imperiumille, mutta silti hänkin kykeni tekemään jotain paremman maailman hyväksi.
Nostan tämän esille myös siksi, että kyseinen nuori mies sanoo Cassianille, että “kapinat rakennetaan toivolla.” Kyseessä on merkittävä ajatus Andorin kannalta, sillä se oli myös osa Rogue One -elokuvan ydintä ja sanomaa. Siinä Cassian itse sanoo tämän Jyn Ersolle, joka myöhemmin inspiroi sen avulla joukon kapinallisia lähtemään retkelle ryöstämään Kuollontähdenpiirroksia. Näin ollen kohtaaminen hotellivirkailijan kanssa selvästi teki vaikutuksen Cassianiin vaikka hän tässä tarinassa onkin alkanut väsyä taisteluun.
Kysymys kuuluu mikä saa Cassianin takaisin kapinaliiton tosiuskovaiseksi? Rogue One -elokuvan alussa tapamme erittäin määrätietoisen sotilaan, joka ei häikäile edes omien tovereidensa surmaamista vallankumouksen turvaamiseksi. Nyt hänet jätetään tilanteeseen, jossa hänen naisystävänsä on hänet hylännyt kun hän oli juuri luopumassa aatteestaan. On vaikea uskoa, että tämän jälkeen ihminen vain kohauttaisi olkiaan ja palaisi vankkaa emotionaalista ja ideoligsta sitoomusta vaativan tehtävän pariin. Oletan että toisen kauden ja sarjan viimeinen tarina-arkki tuleekin kertomaan siitä, miten Cassianin usko kapinan arvoihin syvenee ja kuinka niistä tulee hänen elämänsä tärkein prioriteetti. Varmasti Bixin lähtö tuntuu omalla tavallaan petokselta, joka myös voi inspiroida jatkossa pitämään toverit etäämmällä, mikä tekee myös heistä luopumisesta helpompaa. Joka tapauksessa palan halusta nähdä kuinka tässä käy.
Ghormanilla tottakai jatketaan myös Syrilin ja Dedran tarinaa. Kaikkien suosikki fasistipariskunta ei selvästikään ole täysin avoin mitä tulee heidän työhönsä. Tai enemmänkin Dedra pitää miesystäväänsä pimennosta Imperiumin todellisesta tarkoituksesta mitä tulee läsnäolon kiristykseen Ghormanilla. On hyvin mielenkiintoista nähdä miten tämä etenee. Olen aina toki enemmän tykännyt ajatella näiden kahden välistä suhdetta kierona molemminpuolisena hyväksikäyttönä, missä Dedra saa nauttia vallasta ja Syril toteuttaa incelin fantasiaa unelmanaisestaan. Nyt kuitenkin tuntuu yhä enemmän siltä, että kaksikon tunteet toisiaan kohtaan ovat vilpittömiä. Ja sitä mehukkaammaksi se tekee Dedran salailun.
Syril saattaa olla tosiuskovainen mitä tulee Imperiumiin ja sen sääntöihin, mutta täysin sydämetön hän ei ole. Vastarintaliikkeen kanssa toimiminen on saanut hänet näkemään ihmiset kapinan takana, eikä hän missään vaiheeessa ole halunnut Ghormanille kansanmurhaakaan. Hän kuitenkin on enemmän tai vähemmän nauttinut asemastaan paikallisten byrokraattien johdossa Imperiumin listoilla. Nyt kun hän todistaa mielenosoitusta aukiolla ja kaikkien Imperiumin työntekijöiden vetämistä sotilaiden taakse tukikohtaan alkaa hän tajuta mistä on kyse. On todella kiehtovaa nähdä kun hän vaatii Dedraa selittämään tilanteen.
Seuraa herkullinen dialogin vaihto, jossa Dedra ei vieläkään suostu myöntämään tehtävänsä todellsita päämäärää vaan yrittää harhauttaa Syriliä puhumalla näiden tulevaisuudesta. Hän syyllistää Syriliä ylennysten vastaanottamisestia ja puhuu hädissään siitä miten pian he ovat taas Coruscantissa normaalissa elämässään pariskuntana. Syril taas yltyy väkivaltaiseksi ja jopa tarttuu Dedraa kurkusta saadakseen totuuden irti tästä. Mehukasta tässä on se, että katsojana vihaa molempia hahmoja, mutta ei myöskään voi olla näkemättä näiden ihmisyyttä. Kenenkään ei pitäisi tulla Syrilin lailla huijatuksi eikä todellakaan Dedran tavoin pahoinpidellyksi kumppanin toimesta.
Syril karkaa lopuksi harhailemaan mielenosoittajien sekaan. Sekalaisessa tilassa hän seuraa tilanteen eskaloitumsita väkivaltaiseksi ja sitä kun kapinalliset ja sotilaat ampuvat toisiaan. Lopulta hän sattuu huomaamaan Cassian Andorin, jonka hän muistaa ensimmäisen kauden tapahtumsita. Oli Andorin toimien ansiota, että Syril päätyi nykyiselle tielleen. Kyseessä on myös kapinallinen, josta Dedralla oli pitkään pakkomielle uhkana Imperiumille. Syril siis hyökkää epätoivoista raivoa täynnä Cassianin kimppuun.
Byrokraatti pärjääkin yllättävän hyvin kapinallista vastaan. Hänen ja Cassianin katseiden kohdatessa hetkeksi, Cassian ihmettelee kuka hänen edessään seisova mies on. Kyseessä on todella mehukas hetki. Kaiken tämän jälkeen Cassianilla ei ole hajuakaan siitä kuka Syril on. Hänelle tämä ei ole edes Imperiumin sotilas tai vihollinen vaan vain joku satunnainen vihainen äijä. Ja silloin Syril saa surmansa Ghromanin vastarintaliikkeen johtajalta. Syril poistuu elävien joukosta pettyneenä, surullisena, hämmentyneenä ja vihaisena. Ennen kaikea hän kuole merkityksettömänä. Hän omisti elämänsä pahalle Imperiumille sisäistäen näiden propagandan täysin. Ja kun hän vihdoin tajusi virheensä se oli jo liian myöhäistä. Sitä niittää mitä kylvää. Niin makaa kuin petaa. Syril lähti pelaamaan tyhmiä pelejä ja voitti tyhmiä palkintoja. Kaiken menettänyttä miestä suree väkisinkin tämän kuollessa turhan elämän päätteeksi. Mutta on tärkeä muistaa, että natsi on kuollut sillä sekunnilla kun hän natsiksi ryhtyy ja Syrilillä oli koko elämä aikaa korjata suuntansa. Viime hetken katuminen ei hänen elämäänsä korjaa.
Dedra periaatteessa onnistuu tavoitteessaan. Imperiumin turvallisuusviraston laatima suunnitelma herättää Ghormanin vastarintaliike eloon ja provosoida nämä väkivaltaan ja sitten surmata heidät ja vallata planeetta luonnonvarojen keräämistä varten onnistui. Dedra ei kuitenkaan tajunnut sen tapahtuvan hänelle rakkaan miehen elämän kustannuksella. Ja kun tämä hänet on kauhuissaan ja väkivaltaisesti jättänyt tajuaa hän kenties itsekin vihdoin mitä on mennyt tekemään. Kansanmurhaan syyllistyminen alkaa tuntua hänessä. Hänen kätensä tärisevät ja hän ei pysty lopettamaan itkemistä. Ja katsojana samaan aikana meinaa tuntea väkisinkin tätä kohtaa sympatiaa, vaikka samaan aikaan myös toivoo tämän tuntevan jokaisen kuolleen ghorin hengen omatunnollaan kuolemaansa asti.
Dedran ja Syrilin tarinalla on elintärkeä opetus katsojille. Olemme seuranneet Imperiumin julmuutta näiden uhrien ja vastustajien perspektiivistä pääasiassa. Oleellista on kuitenkin huomata myös se, että edes järjestelmään uskoville ja sitä palveleville ei fasismista ole mitään eloa. Syril ehkä sai ylennyksiä ja unelmiensa naisen, mutta tehtävät pakottivat hänet luopumaan jälkimmäisestä ja ensimmäinen menetti merkityksensä kun työ itsessään ei ollut millään tavalla palkitsevaa. Dedra sai ylempiarvoisten upseerien luottamuksen ja kiitollisuuden, mutta hänellä ei jää henkilökohtaiseen elämäänsä mitään minkä takia pysyä elossa. Fasisti joko kuolee turhan kuoleman mitättömän elämänsä päätteeksi tai jää elämään tahdottoman zombien lailla sielutonta ja sisällötöntä elämää. Fasismin tarkoitus on lisätä pientä eliittiä lukuunottamatta kaikkien elämään tuskaa ja tehdä näistä osa eliittiä palvelevaa koneistoa. Ihan turha kuvitella, että sen kautta löytäisi tien parempaan elämään.
Mon Mothma tosiaan tekee kauden yhdeksännessä jaksossa päätöksen jättää senaatin ja kaksoiselämänsä taakseen ja keskittyä täysipäiväisesti kapinaliiton johtamisessa avustamiseen. Tämän inspiroi, syystäkin, edellä mainittu Ghormanin kansanmurha. Kuka tahansa Monin asemassa saisi tarpeekseen todistaessaan miten ilmiselvä ihmisoikeusrikos yritetään kääntää sankarilliseksi puolustautumiseksi ja viattomat kuolleet pahoiksi terroristeiksi. Tottakai fasistisessa järjestelmässä ei todellista sananvapautta ole enää olemassa ja Monille Imperiumin iskun julkinen tuomitseminen tarkoittaisi vähintään vankeutta, todennäköisesti kuolemaa.
Dialogissa Monin ja Bail Organan (Benjamin Bratt) välillä kerrotaan myös katsojille, että tätä päivää oli pitkään odotettu. Ennemmin tai myöhemmin tulisi eteen se hetki, kun kapinalle työskentelevien senaattorien olisi aika käyttää viimeinen mahdollisuutensa Imperiumin julkiseen tuomitsemiseen ja liuettava paikalta. Mielenkiintoista on se, että Bailin oli alunperin tarkoitus lähteä Monin mukaan, mutta nyt hän päättääkin jäädä senaattiin. Hänen motiivinsa eivät jääneet kovinkaan voimakkaasti itselleni muistiin. Luultavasti hän pelkäsi käännöksensä kostautuvan hänen perheelleen, joka ei ole mukana kapinassa.
Toki sitten herää kysymys, eikä Monin perhee ole vaarassa tässä tilanteessa? Oletan että hänen tyttärensä on turvassa gangsterina pidetyn bisnesmiehen miniänä ja Monin mies taas on pitkään ollut lähinnä vain pakollinen paha puolisonsa elämässä. Heistä siis kummastakaan tuskin tarvitsee huolehtia. Toki Bailin tapauksessa kyseessä voi olla ihan vain siitäkin, että jotkut aiemmat teokset ovat jo kirjoittaneet hänet osaksi senaattia Mon Mothmaa pidemmäksi aikaa.
Mon Mothman tarinan ytimessä on se miten hän ei ole aiemmin tajunnut miten monimutkainen ja paikoitellen kylmä maailma kapinaliitto voi olla. Toki hän on tietoinen siitä, että Luthen on tehnyt kaikenlaisia epäilyttäviä asioita hänen tietämättään, mutta sitä hän ei aavistanut, että tällä olisi vakoojia jopa hänen toimistossaan. Monin assistentti paljastuukin Luthenin vakoojaksi, murtaen näin Monin luottamuksen jo valmiiksi epäilystä herättäneeseen toveriin.
Tämä kuitenkin entisestään mutkistaa asioita, sillä Luthen on saanut tietää Bailin järjestämän saattueen Monille olevan osittain kääntynyt Imperiumin puolelle. Kolmesta saattajasta yksi paljastuukin pian Imperiumin turvallisuusviraston agentiksi. Siksi Luthen yrittää vakuuttaa Monin siitä, että hänen miehensä, Cassian, on paras mahdollinen saattaja pois Coruscantista ja Imperiumin kynsistä.
Genevieve O’Reilly tekee loistavan työn kuvatessaan Mon Mothman paineiden täyttämää tilannetta ja jännitystä, kun tämä sitten Cassianin saattamana pakenee senaatista. Monin herkkyys myös kuvaa erinomaisesti sitä kapinan sotilaiden puhtaampaa puolta, joka sodan lopussa nousee galaksin pelastaneiksi sankareiksi. Luthen on tarkoituksella pitänyt Monin etäällä likaisemmista teoistaan, pitääkseen huolen siitä, että ihmisillä on sodan jälkeen johtajia joita katsoa ylöspäin. Hän on kuitenkin koko ajan tiennyt, että itse tulisi sotarikollisena tapetuksi sodan jälkeen, jos edes selviää sinne asti.
Toisen kauden yhdeksäs jakso merkitsee myös ensimmäistä kertaa koko sarjassa, kun Cassian ja Mon Mothma kohtaavat toisensa. Kun on heidän seikkailujaan seurannut kahdenkymmenen jakson ajan tuntuu se merkittävältä katsojasta. Mutta Dan Gilroy ja muut sarjan tekijät tietävät, että hahmoille se ei sitä voi olla. Kumpikaan ei ole ollut tietoinen toistensa toimista, eivätkä he näin ollen tiedä edustavansa kapinallisia kuvaavan kolikon kahta puolta. Missä Andor on mielestäni sarjana vallan mainiosti onnistunut, onkin näiden kahden puolen erojen korostaminen. Toiset joutuvat tekemään varjoissa salamurhia ja uhraamaan omiaan, samalla kun toiset rahoittavat kapinaa ja pyrkivät laillisin keinoin helpottamaan ihmisten elämää. Ensimmäiset katoavat historian kirjoista, kun taas jälkimmäiset nousevat parrasvaloihin.
Yhdeksännen jakson kohdalla nostan esiin yhden asian joka on aina minua Andorissa häirinnyt. Sen suhtautuminen muihin kuin ihmisiin on aina ollut valitettavan välinpitämätöntä. Mielestäni erilaisten avaruusolentojen kautta olisi erittäin helppo kuvata fasismiin kuuluvaa toiseuttamista ja sortoa. Siksi näin läpikotaisin antifasistiseen tarinaan sopisivat eri avaruuden rotuja edustavat päähenkilöt kuin nyrkki silmään. Mutta vaikka näiden olentojen lukumäärä onkin toisella kaudella kasvanut, ei heistä kukaan nouse erityisemmin esiin. Näissäkin jaksoissa tuntuu huonolta valinnalta laittaa juuri ei-ihmis-senaattoreita välittämään Imperiumin propagandaa. Se tuntuu ristiriitaiselta sarjan ytimen kannalta.
Toki ymmärrän, että Tähtien sodan aikuismaisimman sarjan tekijät ovat arkoja myös tässä asiassa Kaukaisen galaksin fantasiaelementtien suhteen. Oletan että he ajattelevat liian ison fokuksen avaruusolentoihin rikkovan heidän rakentamansa intensiivisen immersion. Itse en usko että näin olisi koskaan käynyt.
Andor-sarjan toisen kauden jaksot seitsemännestä yhdeksään ovat jotenkin onnistuneet entisestään nostamaan kauden huikeaa tasoa. Toiminta ja tarinankerronta ovat intensiivisempiä kuin kertaakaan aiemmin tällä kaudella, saaden katsojan sydämen hakkaamaan hälyyttävää tahtia. Jaksot kuvaavat seikkaperäisesti fasistisen koneen suorittamaa kansanmurhaa ja propagandaa jolla sitä pyritään peittelemään. Se kuvaa hienosti kapinan eri puolia ja näyttää miten paskainen loppu fasismiin hurahtaneella kiihkoilijalla tulee olemaan. Jälleen kerran olen aivan mykistynyt ja voin vain toivoa tämän arvostelun tehneen tunteilleni kunniaa.
Mitä sinä pidit näistä jaksoista? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti