Predator: Killer of Killers (2025)
Predator-elokuvat ovat parhaimmillaan todella hyviä kauhua ja toimintaa yhdistäviä kertomuksia avaruudesta saapuneen metsästäjän ja altavastaajana toimivan ihmisen taisteluista. Erityisesti sarjan ensimmäinen osa oli merkittävä genrellä leikittelevä mestariteos. Sitä seuraavat osat eivät aina täysin päässeet ensimmäisen tasolle, mutta neljättä lukuunottamatta olivat silti varsin viihdyttäviä. Kun sitten muutama vuosi sitten ohjaaja Dan Trachtenberg teki sarjan viidennen osan, Preyn, heräsi elokuvasarja jälleen eloon täynnä uutta intoa. Trachtenberg toi mukanaan uutta energiaa ja luovuutta sarjaan, ja kun kuulin että hän työstää myös sarjan kahta seuraavaa osaa, jäin suurella mielenkiinnolla odottamaan mitä olisi luvassa.
Kuudes pitkä Predator-elokuva on Trachtenbergin ja Micho Robert Rutaren ohjaama animaatio, Predator: Killer of Killers. Animaatioiden suurena ystävänä ja animaattorina itsekin olen aina uskonut formaatin mahdollisuuksiin ja tiennyt sen sopivan kaikenlaisten tarinoiden kertomiseen. Niinpä innostuin erittäin paljon kun kuulin Killer of Killersistä. Eikä intoa vähentänyt sekään, että se Preyn tavoin kertoisi menneisyyden sotureista taistelemassa Predator-alienia vastaan. Pyysin siis Disney Plussan edustajalta mahdollisuutta katsoa elokuvan ennakkoon ja sen sainkin. Ja nyt voin ilolla raportoida, että kyseessä on erinomainen, toiminnantäyteinen animaatioelokuva.
Predator: Killer of Killers kertoo kolme tarinaa kolmelta eri aikakaudelta. 800-luvun Skandinaviassa viikinkisoturi Ursa (Lindsay LaVanchy) pyrkii poikansa Andersin (Damien Haas) kanssa kostamaan Ursan isän kuoleman. 1600-luvun Japanissa veljekset Kenji ja Kiyoshi (Louis Ozawa) taistelevat isänsä suosiosta ja perinnöstä. Kenji häviää ja palaa myöhemmin aikuisena haastamaan veljensä uuteen otteluun. 1940-luvun Yhdysvalloissa nuori Torres (Rick Gonzalez) haaveilee pilotin urasta. Hänen mekaanikko isänsä (Felix Solis) yrittää kuitenkin iskostaa poikaan myös omat taitonsa. Yhdysvaltojen liittyessä toiseen maailmansotaan Torres saa tilaisuutensa lentää. Ursaa, Kenjiä ja Torresia kuitenkin uhkaa myös ulkoavaruudesta saapuneet metsästäjät.
Animaatio Predator: Killer of Killers -elokuvassa on huippuluokkaa. Tyylillisesti se muistuttaa liikkuvaa, maaleilla tehtyä sarjakuvaa mehevällä tekstuurilla. Hahmojen liikkeet ovat todella sulavia ja selkeitä. He uppoavat 3D-mallinnettuihin, huolella suunniteltuihin ympäristöihin luontaisen tuntuisella tavalla. Miljööt ovat todella suuren tuntuisia, kiitos Trachtenbergin ja Rutaren käyttämien lukuisten pitkien ottojen. Erityisesti toiminta puolella Killer of Killers loistaa animaatiollaan. Taistelujen koreografia on vauhdikasta ja kiehtovaa seurattavaa. Eri aikakausien mukanaan tuovat taistelutyylit pääsevät hienosti oikeuksiinsa, oli kyse sitten viikinkien mätöstä, samuraiden tarkasta miekkailusta tai toisen maailmansodan lentäjien käymät “dogfightit.”
Lopputekstien kanssa alle 85-minuuttia pitkä elokuva on erinomainen todiste tehokkaasta tarinankerronnasta. Predator: Killer of Killersin tarina kerrotaan neljässä suunnilleen kahdenkymmenen minuutin mittaisessa episodissa. Kolme ensimmäistä kertovat Ursan, Kenjin ja Torresin tarinat, neljäs taas on elokuvan episodit yhteen sitova loppuhuipennus. Micho Robert Rutaren väsäämä käsikirjoitus menee vikkelästi suoraan asiaan kunkin luvun alussa. Katsojalle tehdään nopeasti selväksi kunkin päähenkilön tavoite, jonka jälkeen näiden persoonaan ja arvomaailmaan päästään kurkistamaan toiminnan kautta. Vähemmän on enemmän elokuvan tiukassa aikataulussa, jossa Rutare luottaa tuttuihin trooppeihin vetääkseen katsojan nopeasti mukaansa elokuvan maailmaan.
Tarinat kostosta tai omien taitojen todistamisesta eivät ole erityisen tuoreita, mutta ei ole Predator-maailman ytimessä oleva metafora Daavidista ja Goljatistakaan. Trachtenberg ja Rutare luottavat katsojien rakkauteen perinteisiä tarinoita kohtaan ja käyttävät sitä erinomaisena tekosyynä päästä leikkimään eri aikakausina maahan saapuvilla intergalaktisilla metsästäjillä. Katsojalle joka on valmis hyppäämään mukaan tähän pinnallisesti perinteiseen kertomukseen on sitten luvassa todella tyydyttävä matka täynnä toimintaa.
Selkeästi realisoidut hahmot toimivat myös sopivana ankkurina elokuvalle. Katsoja kiintyy Ursaan, Kenjiin ja Torresiin hyvin nopeasti ja välittää näiden selviytymisestä. Tämän myötä toiminnan seuraamisesta tulee jännittävää seurattavaa. Takeita hahmojen selviämisestä ei myöskään ole ja katsojan uteliaisuutta herätellään lukujen välissä vihjailemalla neljännen luvun loppuhuipennuksesta. Sekä yksittäiset luvut että kokonaisuus pääsevät näin oikeuksiinsa.
Killer of Killers tuntuu myös tekevän kunniaa alkuperäiselle Predator-elokuvalle siinä mielessä, että tässäkin avaruudesta saapunut muukalainen tulee ikäänkuin keskeyttämään aiemmin rakennetun kertomuksen. Elokuvan päähenkilöiden tarinat toimivat jo omillaan mielenkiintoisina ja vauhdikkaina toimintatarinoina, ilman tittelin lupaamaan predatoriakin. Trachtenberg on hyvin havainnut tämän hyvän Predator-tarinan ytimeksi ja hienosti käyttää sitä Rutaren kanssa hyödykseen uudella elokuvallaan.
Elokuva vihjailee myös predatorien maailman olevan pelkkiä satunnaisia metsästäjämuukalaisia suurempi. Jokainen elokuvan ihmisprotagonisteista kohtaa erilaisen vihollisen. Viikingit taistelevat suurikokoista mörköä vastaan, samurait akrobaattisempaa ja sulavaliikkeisempää ninja-predatoria vastaan, siinä missä toisessa maailmansodassa kohdataan pienellä avaruusaluksella lentävä avaruusolento. Temaattisesti tämän voi nähdä merkkinä predatorien metsästäjäkulttuurista. Kukin vihollinen on etsinyt itselleen sopivan vastustajan tullakseen oikeasti haastetuksi heidän saaliinsa heikommasta teknologiasta huolimatta. Katsojalle tämä tarkoittaa monipuolisempaa toimintaa ja mielikuvitusta ruokkivia ideoita laajemmasta maailmasta.
Elokuvan lopetuksesta en paljasta sen enempää. Mainitsen vain, että Trachtenbergillä tiimeineen tuntuu selvästi olevan ainakin ideoita siitä, miten myös Killer of Killersin tai Predator-sarjan tarinoita voisi kertoa lisää. En tiedä ovatko lopun vihjeet yhteydessä loppuvuonna julkaistavaan Predator: Badlands -elokuvaan, mutta itse katselen kyllä enemmän kuin mielelläni lisää elokuvia tästä maailmasta.
Predator: Killer of Killers on erinomaisesti animoitu toimintaelokuva, joka kiskoo katsojan hetkessä mukaansa. Tehokkaasti kerrottu tarina toimii yksinkertaisuudessaan erinomaisesti, antaen tilaa upealle animaatiolle ja toiminnalle. Tarinaltaan Killer of Killers on loistavaa jatkumoa alkuperäisen elokuvan asettamille teemoille, vaikka mitään perinteisiä arkkityyppejä syvällisempää ei elokuva välttämättä tarjoakaan. Mutta alle puolitoistatuntisena animaation ja väkivallan riemujuhlana se toimii lähes täydellisesti. Yksinkertainen on kaunista.
Mitä sinä pidit Killer of Killersistä? Mitkä ovat suosikkejasi Predator-elokuvista? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti